Otanpa tämän perin ajankohtaisen aiheen uudelleen esiin.
Mikäs sen sanomaa vanhentaisi.
Nyt pyydän,että pyrittäisiin pysymään aiheessa ja jättämään kaikki letkautukset pois.
Olen kohdannut juuri nyt todella monta masentunutta,jotka ovat tukeutuneet reikiin.
Moni tulee takaisin,jotkut eivät.
Itseasiassa minulla ei juuri muita käykään kuin elämän päähän potkimia.
Tuosta reikipiiristämme saan itse voimani.
Vaan kovinpa vähissä ovat nyt.
Minulla on muuten kaikkea ympärilläni mitä tarvitsenkin,mutta rahavaikeudet niin valtaisat,että joskus jaksaminen tuntuu mahdottomalta.
Tuloni ovat pienet ja ylimääräiset menot heittävät koko talouteni aivan sekaisin.
Nyt sain kieltävän päätöksen potilasvakuutuksesta ja toinen yhtä kauan pyörittämäni asia eri virastoissa pitäisi pian ratketa.Ei ole rahasta kuitenkaan kyse,mutta energiaa on kulunut valtavasti.
Eilen huomasin pyörittäväni päässäni ajatusta,kumpi on todempi.
Se,että on olemassa joku välitila missä joudumme lillumaan kunnes olisi "oikea"hetkemme kuolla,vai se,että olen ottanut liian suuren tehtävän sielutasolla,enkä jaksakaan sitä viedä loppuun.
Puhuin asiasta eilen ystäväni kanssa,koska oma näkemykseni on,ettei mitään välitiloja ole.
Tänään soitin yllättäen ystävälle,joka todella masentunut ja miettinyt samoja asioita.
Omakohtaisesti ajattelin,että jos olisin lapseton ja tietäisin,että lopun ikäni taistelen joka päivä samojen asioitten kanssa,kuten nyt 2 vuotta,niin lopettaisin tämän kierroksen tähän.En halua elää käyttäen energiaani ainoastaan siihen,mistä rahat laskuihin,lääkkeisiin,hammaslääkäriin ja ruokaan.
Ystäväni sanoi,että tulisit joka tapauksessa takkuilemaan takaisin samojen asioitten kanssa.
Vastasin että enhän!Olen kokenut jo niin paljon,että tämän yhden kanssa tahkoaisin sitten uudestaan.
Uskon elämän kantavuuteen,mutta voimat loppuvat,jos pusket suossa koko ajan.
Nyt on meneillään kait suuri puhdistus,kun ihmiset voivat niin huonosti.
En usko,että olen ainoa tälläkään foorumilla,joka ajattelee sietokykynsä olevan äärirajoilla.
Menisin hetkeksi lepäämään ja tulisin sitten vaikka revanssille.
Ihmiset,jotka eivät enää hallitse omaa toivotonta tilaansa,alkavat etsiä korviketta,jotain jolla pinnistää eteenpäin.
Joskus ne vain menevät niin äärilaitamille,että siinä sitten tulee moni viatonkin kärsimään.
Tämä on kumma aihe.Siihen ei ole vastausta.
Luoja ei mielestäni siitä kuitenkaan rankaise,mutta tekijä tavallaan pistää jonkinlaisen rankaisun surun ja vihan muodossa läheisilleen.
Osaako joku selittää tätä järkevästi?Kyselee uupunut Chandra
