seuraava »

[pikkari]

Just näin E  Morfiinilla ja kannabiksella on reseptorit ihan valmiina meillä

[Yep]

Hyvin kirjoitettu Satyagraha.
Kiva, että palattiin taas alkuperäiseen aiheeseen.

Huumeiden ihailulle voisi perustaa oman ketjun. Muistuttaisin, että tänne liittyi hiljattain reilusti alaikäinen lapsi. Ja muutenkin täällä on paljon nuoria etsimässä erilaisia eväitä elämään. Aikuisten avoin huumemyönteisyys tällaisella foorumilla voi olla se laukaiseva kimmoke kokeiluun, jolla voi olla ikävät seuraukset.

Hmm, ehkäpä tämä onkin sitä konkreettista pahuutta, ja keskustelu käydään oikean otsikon alla.

[Eklektikko]

Lisäisin vielä niihin 'pahojen' (sielun näkökulmasta ei edes ole hyvää ja pahaa, dualismi on harha!) tekojen syiden listaan yhden:
Karman takaisin maksaminen.

Sieluja kiinnostaa kerätä kokemuksia ja pelata elämän peliä. Sielun kannalta KAIKKI kokemukset ovat kiinnostavia ja opettavia, aivan riippumatta siitä miltä ne näyttävät ihmiseksi inkarnoituneiden silmissä. Varsinkin inkarnaatiokierron alkuvaiheessa sielut nimenomaan tekevät paljon karmaa, sillä karman maksamisen kautta oppii (ja ennen pitkää oppii olemaan tekemättä sitä karmaa...).

Päihdemyönteisyydestä/kielteisyydestä/keskustelusta:

Jos alaikäinen saa käyttää internettiä ilman valvontaa, hän löytää varmaan myös päihdelinkin sivustot, jossa on jopa päihteidenvalmistusohjeita vapaan keskustelun puolella. (sivustoa ylläpitää A-klinikkasäätiö...).

Mikään mitä täällä on tähän mennessä keskusteltu ei vedä sille vertoja. Käykää katsomassa ellette usko.

Alaikäisen vanhemmat ovat vastuussa siitä, että hän ei käy itselleen sopimattomilla sivustoilla. Me tämän palstan kirjoittajat emme todellakaan ole millään tavoin vastuussa siitä, millaista sisältöä hän saa eteensä niin tällä kuin muillakaan sivustoilla kun surffailee ilman huoltajiensa valvontaa.

Ja tässä ei tosiaankaan nyt ole meikäläisen osalta kyse päihdemyönteisyydestä, vaan siitä, että jos olisin halunnut kasvattaa lapsia, olisin hankkinut niitä. Minä kieltäydyn kategorisesti siitä, että kun vanhemmat eivät valvo mitä heidän lapsensa internetissä tekee, niin minä joudun osakasvatusvastuuseen.

Lisäksi koen tekopyhänä, että huolestutaan vain muiden päihteiden kuin alkoholin ihannoinnista.
Alkoholimyönteistä keskustelua on myös näkynyt tällä palstalla, muistutan että se alkoholin psykoosiriski on nelinkertainen kannabikseen verrattuna ja alle 15-vuotiailla alkoholia hajottavaa entsyymiä ei erity vielä täyttä määrää, jolloin alkoholimyrkytyksen ja siten kuoleman riski on aikuiseen juojaan verrrattuna valtavan suuri. Oma kaverini meinasi kuolla alkoholimyrkytykseen 14-vuotiaana, kun saivat tapaturma-asemalla vihdoin tajuihinsa, puhalsi 3,5 promillea...

Seksistä ei myöskään varmaan sitten saisi puhua, kun täällä on alaikäisiä paikalla?  Ainakaan pimeässä peiton alla seksistä poikkeavasta seksistä?

Minusta on ikävää, että palstan sananvapautta halutaan rajoittaa sen varjolla, että joku alaikäinen ehkä surffaa netissä ilman vanhempiensa valvontaa. Palstan kirjoittelu on täällä pyörimäni 7 vuoden aikana ollut ihan hyvän maun rajoissa kaikin puolin, eivätkä tämän ketjun viestitkään mene mitenkään överiksi siinä suhteessa.

Rekisteröitymättömänä tätä palstaa voi kuulkaa lukea vaikka 7-vuotias, tai 5-vuotias (opin itse lukemaan alle 5-vuotiaana, mikseivät ipanat nykyäänkin oppisi) ja kukaan meistä ei edes saa tietää siitä. Se, että joku alaikäinen on nyt ihan tänne rekisteröitynyt, ei tarkoita sitä, etteikö tätä palstaa lukisi rekisteröitymättömänä joka päivä kokonainen ala-asteluokka.

Hypoteettisiin syihin perustuva itsesensuuri maistuu pahalta.  

On vanhempien asia valvoa lastensa internetin käyttöä, meillä ei ole mitään velvoitetta itsesensuuriin niin kauan, kun pysymme moderaattorien antamissa hyvän maun ja käytöksen rajoissa.

[Eklektikko]

Vielä lisäys:
Se sen sijaan oli kyllä Yepiltä oikein hyvä havainto, että päihteillä voisi olla oma ketjunsa, eipä ne pitkät pätkät siitä aiheesta tähän ketjuun oikein kuulu.

[Lilli]

Haluan vastata ja kertoa oman näkemykseni tähän mielenkiintoiseen aiheeseen, tästä muualla täällä jotain jo kirjoitinkin. Eli jos joku ihminen tekee itselle pahaa, niin sitä voisi miettiä,että miksi tämä ihminen tekee pahasti. Syy siihen voi olla esim. empatian puute. Miksi ihmisellä ei ole empatiaa? No, hän voi olla mieleltään sairas (aivokemiallinen syy) ja tämä voi olla peräisin entisten elämien traumoista, tai sitten hän on kokenut jonkin trauman tässä elämässä. Tämä trauma voi olla esim. oman äidin osoittama välinpitämättömyys. Pahuus on siis trauma, joka johtuu rakkauden puutteesta. Tällöin itsensä rakastaminen ja anteeksianto voivat vain auttaa voittamaan "pahuuden". Kukaan ei ole siis täysin kylmä ja paha, paitsi ohjelmoidut robotit Pahuus on sillä tavalla harhaa, koska pahuutta sellaisenaan kuin sen monissa kauhuleffoissa näkee tai raamatusta lukee, niin, no, ne on keksittyjä tarinoita.. Paras tapa auttaa tälläisia pahojaan tekeviä traumaattisia sieluja, on itse pysyä jalat maassa ja rakastaa ja ymmärtää, ettei sielu halua loppujen lopuksi muille pahaa. Se on vain trauma/sairaus/karma, mikä tarvii parannusta, rakkautta.
Vielä siitä, että sen olen myös huomannut, että joskus tulee paljon tällaisia ns. vastavoimia. En tosin enää ajattele niitä vastavoimiksi, vaan ne ovat lahjoja tielläni, koska ne opettavat minulle entistä enemmän rakkautta ja sen voimaa.   Näissä ns. vastavoimissa on jokin piirre, miksi ne ovat tulleet tielleni. Samankaltaisuus vetää puoleen samankaltaisuutta. Jos joku osoittaa minua kohtaan kateutta, huomaan, että olen itse tuntenut kateutta ja siten yritän korjata omat virheeni. But this was only my truth!  

Tämä oli muuten hyvä, mutta silloin kun tapaa oikeasti ihmisen, joka ei kunnioita millään muotoa toisen henkilökohtaisia rajoja, omaisuutta eikä oikeastaan henkeäkään, niin parempi vaihtoehto kuin yrittää parantaa häntä rakkaudella on kaukana pysyminen. Jos kyseinen ihminen on vielä päihdyttävien aineiden vaikutuksen alainen, vielä suurempi syy pysyä kaukana, koska hän on todennäköisesti impulsiivinen.

Kyllä näitä on, jotka vaalivat traumojaan sen sijaan että yrittäisivät käsitellä niitä terveellä tavalla ja myrkyttävät itseään katkeruudella ja vihalla niin että hukkaavat sen ydinolemuksensa. Minä määrittelen pahuuden siten, että toista halutaan tahallisesti vahingoittaa ja tällaista käytöstä näkee kyllä melko paljon. Vahingoittamisen tarve tulee usein kateudesta, vallanhalusta, kostonhimosta, mustasukkaisuudesta, ahneudesta jne.

Mitä vielä tuohon rakkauden parantavaan voimaan tulee, niin kyllä sitä rakkautta tarvittaisiin melko paljon, jotta niin kävisi ja tämän turmeltuneen ihmisen sydämen pitäisi nimenomaisesti olla sille avoin, mitä se ei yleensä ole (=usko siitä, että rakkaus tekee kipeää tai että rakkaus tekee heikoksi), koska asia menee yleensä niin päin, että yksi inhottava ihminen kykenee pilaamaan kokonaisen yhteisön ilmapiirin.

[Ave^^]

Jep, satyagraha puhuu varmasti asiaa syistä siellä pohjalla. Se olisikin ihanaa jos ihmisen voimat riittäisivät auttamaan kaikkia kärsiviä ja sitä kautta pahaan ajautuneita. Mutta monissa tapauksissa siinä käy vain niin, että kuluttaa samalla omat energiansa, eikä onnistu auttamaan. Auttamaan pystyykin vain silloin jos toinen haluaa apua. Ja niinkään ei aina ole. Lillillä tuossa yllä on hyviä pointteja.

Toiseksi, juuri aamulehdessä oli keskustelua siitä saako surmateon tehneitä sympatiseerata ja ymmärtää. Ihan hyvin esille nostettu asia. Itse olen ajatellut, että voin ymmärtää miksi henkilö on ajautunut tekoon, mutta en voi hyväksyä tekoa. Ansaitseeko tällöin teon tehnyt sellaista apua, joka sanoo että sinua rakastetaan joka tapauksessa? Voiko se jonkin jo syvälle menneen ihmisen mielessä vähentää syyllisyyttä tai herättää hyväksikäyttöhaluja?
muok. Tekohan siis voi olla muukin kuin surmateko. Lehdessä oli puhetta myös siitä, että jos tekijöitä sympatiseerataan runsaasti, voi kynnys muidenkin tekoon ryhtymiseen madaltua.

[Kuuhilda]

Rakasta vihollisiasi.
Niin mä sen näen. Olen hankkiutunut eroon ja kauas tälläisistä fyysisen tason pahalaisista, mutta ei minun tarvitse silti olla rakkaudeton heitä kohtaan, vaikka teenkin pelin selväksi.
Minä yleensä ymmärrän, mutta se ei tarkoita että hyväksyisin jotain tekoa tai käytöstä.

[Yep]

Ekletikko,

Lapsettomilla on usein aika epärealistinen kuva siitä, miten lapset käyttävät nettiä, ja miten perheen arki pyörii.
Äitinä antaisin lapseni tutkia astrologiaa ilman, että seison selän takana tuijottamassa. Olisi aikamoista lapsen tai nuoren vähättelyä, jos jokaisella sivustolla käydessä tarvitaan huoltaja paikalle.

[Yep]

Rakasta vihollisiasi.
Niin mä sen näen. Olen hankkiutunut eroon ja kauas tälläisistä fyysisen tason pahalaisista, mutta ei minun tarvitse silti olla rakkaudeton heitä kohtaan, vaikka teenkin pelin selväksi.
Minä yleensä ymmärrän, mutta se ei tarkoita että hyväksyisin jotain tekoa tai käytöstä.

Näinpä. Joskus paras keino on katkaista välit. Ongelmana on se, että tämä toinen osapuoli saattaa katkeroitua siitä ja silloin syntyy näitä luvattomia energiakytköksiä ja muita ongelmia.

[unelmassa]

Rakasta vihollisiasi.
Niin mä sen näen. Olen hankkiutunut eroon ja kauas tälläisistä fyysisen tason pahalaisista, mutta ei minun tarvitse silti olla rakkaudeton heitä kohtaan, vaikka teenkin pelin selväksi.
Minä yleensä ymmärrän, mutta se ei tarkoita että hyväksyisin jotain tekoa tai käytöstä.

Tosi hyvin sanottu.                                      

[Eklektikko]

Yep:
Olen seurannut vierestä veljeni hyvin onnistunutta kasvatustyötä kaksospoikien kanssa ja siihen asti kunnes olivat täysi-ikäisiä, oli koneaika rajattu tiettyyn tuntimäärään (1-2 tuntia) päivässä ja talon kaikki koneet olivat veljeni oman salasanan takana. Lisäksi tuohon voisi laittaa lisäehdoksi, että sivuhistoriaa ei saa selauksen jälkeen poistaa, vaan vanhempi voi käydä sen sitten läpi lapsen käytettyä konetta.

Minulla on erittäin realistinen kuva lapsiperheen arjesta ja juuri sen vuoksi en ole lapsia halunnut.  
Lasten netinkäytöstä minulla on puolestaan se kuva, että vanhemmat eivät vahdi sitä tarpeeksi, eivätkä rajoita lasten nettiaikaa tarpeeksi. Netti/tietokone on nykyään suht samassa roolissa lasten 'kasvattamisessa' kuin tv oli ennen, eikä se ole hyvä juttu.

Kysyn vielä:
Mistä sinä tiedät etteikö ihan joka hetki tätä sivustoa lue rekisteröitymättömänä tusina ala-asteikäistä?

Kieltäydyn kategorisesti kasvattamasta muiden lapsia ja niin kauan kun en ole erikseen nimenomaan lapsille tarkoitetulla sivustolla, en suostu 'think of the children' ajatteluun, vaan kirjoitan ikään kuin kaikki lukijat olisivat aikuisia, tietenkin netiketin ja hyvän käytöksen huomioon ottaen.

[Eklektikko]

Siitä saako 'pahaa' ymmärtää:

Ongelmia tuottaa se, että yllättävän suuri osa ihmisistä ajattelee näin: ymmärtää = hyväksyä

Ja noinhan se ei tietenkään ole, vaikka osa ihmisistä ei suostu edes yrittämään ymmärtää sellaisten tekojen motivaatioita, joita eivät itse hyväksy. Silloin lipsahtaa selitykseksi helposti 'pahuus,' mikä on mielestäni lähinnä henkisen laiskuuden osoitus ja sen, ettei ole uskallusta yrittää ymmärtää mitään, mikä poikkeaa itsestä.

Ymmärtäminen on lähtökohta asioiden muuttamiselle parempaan suuntaan: Esimerkiksi väkivaltaista käyttäytymistä on todella vaikea muuttaa, ellei sen takana olevia motiiveja ymmärrä.

Hengellisellä tasolla olen edelleen sillä kannalla, että hyvä/paha, oikein/väärin -tyyppiset dualismijutut ovat vain ihmisiksi inkarnoituneiden päässä. Sieluntasolla - moniulotteisella tasolla - ei ole dualismia ja sielulle joka ei ole inkarnoituneena, dualismi on fyysisen tason harha ja hupsutus.

Konkreettinen hyvyys ja pahuus on elävien ihmisten teoissa täällä planeetallamme ja kaikista meistä löytyy molempiin potentiaali.

[Yep]

Yep:
Olen seurannut vierestä veljeni hyvin onnistunutta kasvatustyötä kaksospoikien kanssa ja siihen asti kunnes olivat täysi-ikäisiä,

Minäkin olin etevä kasvattaja siskoni lapsille ennenkuin omani syntyivät 

Kysyn vielä:
Mistä sinä tiedät etteikö ihan joka hetki tätä sivustoa lue rekisteröitymättömänä tusina ala-asteikäistä?

Sitähän minä tässä juuri ajoin takaa...

Yep:

Kieltäydyn kategorisesti kasvattamasta muiden lapsia ja niin kauan kun en ole erikseen nimenomaan lapsille tarkoitetulla sivustolla, en suostu 'think of the children' ajatteluun, vaan kirjoitan ikään kuin kaikki lukijat olisivat aikuisia, tietenkin netiketin ja hyvän käytöksen huomioon ottaen.

Vastuun kantaminen ei ole yhtä kuin muiden lasten kasvattaminen.

[Eklektikko]

Kerroin myös, Yep, miten veljeni rajoitti poikiensa netinkäyttöä, mutta siitä sinulla ei ollut kommenttia? Liian hankalaa ehkä mielestäsi? Minusta juurikin se oikea tapa.

Ei, minä en ole etevä kasvattaja enkä niin sanonut, sanoinpa vain nähneeni riittävän läheltä lapsiperheen arkea, jotta tiedän mistä on kyse. Minulla on siis realistinen käsitys siitä, kuinka työlästä se on, kuinka kiireistä voi ajoittain olla ja kuinka helppoa olisikaan antaa netin tai tv:n toimia lapsenvahtina.

Vastuun kantaminen ei ole yhtä kuin muiden lasten kasvattaminen.

Kuulehan, minulla ei ole mitään vastuuta pohtia lukeeko tätä sivustoa alaikäisiä, joiden vanhemmat ovat liian laiskoja/piittamattomia/leväperäisiä vahtimaan lastensa netinkäyttöä yhtä perusteellisestí kuin veljeni vahti omiensa.  

Minä kirjoitan sillä oletuksella, että lukijat ovat aikuisia, koska tämä ei ole lapsille erikseen tarkoitettu sivusto. Jos minä pohtisin koko ajan, lukeeko tätä sivustoa jonkun netillä lastaan kasvattavan vanhemman ipana, niin se olisi silloin NIMENOMAAN sitä että minä osallistuisin omia tekstejäni vahtimalla niiden lasten kasvatukseen.

Niin kauan, kun pysyn netiketin rajoissa ja moderaattoreilla ei ole huomautettavaa, minulla ei ole pienintäkään velvollisuutta ottaa vastuuta siitä kuka tätä sivustoa lukee. Se vastuu on niillä vanhemmilla!

Olen aina inhonnut sitä 'lasta kasvattamaan tarvitaan kokonainen kylä' -sanontaa.
Jos noin on, minä olen se shamaani joka asuu siellä kylän laitamilla ja jonka funktio kasvatuksessa on se, että lapsia pelotellaan sanomalla 'jollet nyt ole kiltisti niin shamaanitäti muuttaa sinut sammakoksia tai tulee ja vie ja syö.' 

[Kuuhilda]

Satyagrahan ja Eklektikon kanssa nyt samaa mieltä tästä ymmärrtämis ja hyväksymis asiasta.
Hyvää tekstiä.

Jopa, jos joku tulisi vaikka tappamaan lapseni, minä koettaisin ymmärtää ja rakkauden kautta antaa anteeksi. En heti, siinä tilanteessa saattaisin vaikka sokaistuneena tappaa, mutta ajan kanssa. Ja se onkin ainoa vaihtoehto, jos aikoisi moisesta eteenpäin selvitä.