tässäpä elävää esimerkkiä..skorpioni kun olen
vanhat jutut nousee pintaan ..
ensinnäkin tuosta taiteellisesta ilmaisusta
täällähän mä olen kohta roikkunut 2 kuukautta kirjoittaen enemmän tai vähemmän luovasti,tämmöstä kirjotusvimmaa mulla ei olekaan aikoihin ollut,
paitsi just tuolla nuoruudessa kun viestitettiin kavereitten kans kierrättämällä päiväkirjaa,täähän on ihan samanlaista
maalaamiseen oon myös tuntenut vetoa ,ainut mitä maalasin on sängynpeitto kangasväreillä täyteen kelttien kiekuroita,nekin on siis menneisyydestä ,ikiaikaista tietoa
tuo deja vu
sekin on niin kummallinen tunne
tulee usein täälläkin kirjoittaessa,ihan niinkuin olisin tuonkin jo sanonut,
oikein epäilee itseään ,että toistaako sitä samoja juttuja
joittenkin ihmistenkin suhteen se toimii,täälläkin,
tulee energioista sellanen kumma tuttuuden tunne,joka ei ole merkityksetön
samaten kanssakäymisissä ihan arkipäivässä,jotenkin on niin ulkopuolinen olo,ihan niinkuin se en olisi minä niissä tilanteissa puhumassa,joku muu minun suullani ja minä olen jossain muualla..että nupin tarkastukseen asterixin seuraksi ..okei
rakkaus
vanhat romanssit,kyllä,kyllä
ja juuri sieltä nuoruudesta mihin nuo päiväkirjatkin liittyy,
TOSI kummallisia kohtaamisia suoraan 20 vuoden takaa päiväkirjan lehdiltä tähän päivään
kaipuu sinne kaukomaille tapaamaan niitä ihmisiä,niihin maisemiin
samaan aikaan
ollut pitenmmän aikaa päällä,
joten turhat unelmat ja pilvilinnat pitäs karistaa pois,
omissa papereissa luvattiin kuumia lyhyitä romansseja taiteellisten miesten kanssa,missä lie se intohimoinen kitaransoittaja...
ja työhönkin tuo lupaisi muutoksia
oonpahan sitäkin pitkään aatellut ja nimenomaan tuolta nuoruudesta käsin että mitä minä silloin halusin ja miksen oikeesti toteuttanut
tää tilaisuus jupiterin kanssa oikeesti on ainutlaatuinen,tulee vasta 12 vuoden päästä uudestaan,pitäs ottaa tilaisuudesta vaari ja tehdä elämälleen jotain
suosisi myös tätä alitajuista tekemisen tarvetta,sitä mikä kumpuaa tuolta syvyyksistä
no sitäkin minä koen tekeväni teidän kanssanne
saa nähdä sitten lopputuloksen,mikä lienee ,viimeistään 27.7. kun
muuttaa minäkuvaa niin että heilahtaa
jännästi muuten tässä elämässä kiertyy siinä spiraalissa samat asiat eteen uudelleen ja kun lukee niitä nuoruuden päiväkirjoja niin huomaa että haloo minähän olin jo tuolloin MINÄ