seuraava »

[Artemis]

Mistä tiedät/miten olet varma että elämä jatkuu sen jälkeen kun kuolemme?Mistä tiedät että olet elänyt ennen? Miten voimakkaasti uskot siihen ja oletko ikinä ajatellut sitä mitä jos elämä todellakin loppuisi kuolemaan?

Itse uskon elämän jatkumiseen mutta toki asioita pohtiessani olen ajatellut asiaa kaikilta kanteilta ja ajatuskin siitä että jos elämä loppuisi siihen hetkeen kun ruumiimme kuolee tuntuu aika ahdistavalta. Toisaalta olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa jotka ovat nähneet henkiolentoja, ihmisiä jotka ovat juuri kuolleet ja en voi olla uskomatta 
Aina yritän kuitenkin ajatella kaikessa kaikki vaihtoehdot ja siksi ajattelin kysyä miksi olet varma/uskot elämän jatkumiseen. Onko se aina ollut sinulle itsestään selvä asia vai oletko muuttanut ajatteluasi elämäsi aikana siihen suuntaan?

[Ikitosi]

Katso luontoa!
Kaikella on kiertokulku:

Kuin kiehuva vesikattila: tippa, joka nousee pohjasta kohti pintaa. Ja pintaan päästyään, plops! haihtuu vesihöyrynä kattilan kanteen tiivistymään muun höyryn kanssa uudeksi tipaksi, joka tipahtaa takaisin kattilaan porisevaan veteen, kiehuakseen taas kohta ylös, jne...

Mitä vaihetta tässä kutsuisit elämäksi?

[Artemis]

Se että kykenee irtautumaan kehostaan on ainakin selvä merkki siitä että sielumme ei tarvitse kehoa elääkseen ja että vaikka kehomme kuolisikin niin henkemme kykenee jatkamaan. Luulisin...

Lisää ajatuksia kuulisin mielelläni  Ikitosi ja Nousukuu kiitos kommenteista. On mielenkiintoista kuulla ajatuksianne!

[Chandra]

Hei Artemis!

Olen tuon kehosta irtautumisen itsekin muutamia kertoja kokenut.Ja kyllä juuri se on vahvistanut uskoani myös kuoleman jälkeiseen elämään.

Niin autuaallinen tunne,kun kehoa ei tunne ja olo on niin kevyt.
Ajattelin ensimmäisen kokemuksen jälkeen,että tältä siis kuolema tuntuu.
Oli olo,että voisi suit sait vaan mennä maapallon toiselle puolelle äärettömyydessä kiitäen.

Tosin koska nyt täällä pallolla olen ja haluankin vielä olla,maadoitan itseni usein,enkä tietoisesti lähde leijumaan.Ne ovat olleet sellaisia huippuhetkiä,lahjoja.

[pluto]

miksi olet varma/uskot elämän jatkumiseen. Onko se aina ollut sinulle itsestään selvä asia vai oletko muuttanut ajatteluasi elämäsi aikana siihen suuntaan?

Aiemmin en oikeastaan uskonut mihinkään. En tosin ollut mitenkään ehdottomasti uskomatta, mutta mikään ei antanut syytä uskoa.
Itseasiassa ajatus mahdollisesta jällensyntymisestä ahdisti minua. Siihen aikaan elämäni oli aika vaikeaa, ja tuntui suorastaan kohtuuttomalta, että joutuisin aloittamaan taas kaiken alusta, kun tämä kierros päättyy.

Sitten rupesin törmäämään aiheeseen niin usein ja niin yllättävissä tilanteissa, että synnynnäisenä mystikkona en voinut olla ottamatta sitä "viestinä maailmankaikkeudelta". Jopa MTV:llä pyöri siihen aikan joku muistaakseni Erikah Badun video, jossa oli tämmöinen jälleensyntymisteema. Erään ihmisen kanssa oli myös niin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, että tunsin meidän olevan yksi ja sama olento. Hän on sittemmin myöntänyt tunteneensa saman, mutta pelästyneensä vähän hitosti... Vasta tältä foorumilta olen löytänyt "ilmiölle" nimen: kaksoisliekki.

Maailmankaikkeus kai sitten sai väsytysvoiton...
Nykyään tämä asia on minulla niin selkäytimessä, etten oikeastaan ajattele koko asiaa. Minua ei suuremmin kiinnosta edelliset elämät tai mahdolliset tulevat. Tiedän, että niitä on, ja on ollut, mutta nyt elän tätä elämää, ja niin on tarkoitettu.
Samoin tämä kaksoisliekkini elää yhä kohtalaisen lähellä minua, mutta koen, ettei hän kuulu enää ainakaan tähän kyseiseen maalliseen elämääni.

[Mirjam]

Elämä ja kuolema kun ei vain ole ihmisen elämän alkamista ja loppumista, vaan myös joka hetkessä tapahtuvaa hienovaraista toisen loppumista ja toisen alkamista. Ajatusten, tunteiden, valojen, varjojen, vesien, maiden, yms
Periaatteessahan on vain muuntuvuutta. Mielen tasolla koetaan aikaan sidottuna  nämä hetket venytettyinä  ja jaksoihin jaoteltuina, jotka koetaan syntymisinä ja kuolemina. Ja näistä syntyy käsittelliset teoriat menneistä ja tulevista elämistä.
Myös tunnekokemukset perustuu tietyn tason matkailuun...eli astraalitason eli emotionaalisen tason matkailuun...
Astraalitasollakin olemme vielä siis persoonatasolla tietyllä tapaa...koska olemme levittäneet persoonamme kokemaan sitäkin...

Minun elämäni ei jatku kuoleman jälkeen. "Mi-Olea" elää vain ehkä joidenkin muistoissa...  ja tunteissa....ja ne voi pitää 'minua hengissä'...sitten kun minut on unohdettu ja minusta ei ole mitään fyysiselläkään tasolla jäljellä (maatuminen), olen VAPAA!
Montako sukupolvea menee, että solutasolla on tapahtunut täydellinen puhdistuminen jostain toisesta sukupolvesta??? kolmeko?
Siksi en halua hautakiveäkään...miksi jäisin tänne roikkumaan toisten mieliin ja emootioihin...?
No ehkä siksi, että se kuuluu tietyllä tapaa kiertokulkuun...mutta se ei ole välttämätöntä.

'Menneet elämät' koen suhteellisen samalla tapaa ....
'Mi-Olea' ei ole elänyt ennen...tällä tasolla en voi puhua periaatteessa edes 'menneistä elämistäni', vaikkain niistä olen puhunut ja tulen puhumaan, sillä se on kivaa seikkailua... 

Minulla on myös ns.'kuoleman rajakokemus', joten olen 'vieraillut' itseni muillakin tasoilla...eli ei näkemykseni skeptisyydestä johdu.. 

Tulipas sekavaa...

[Artemis]

Mielenkiintoisia näkemyksiä teiltä kaikilta.
Tuo ruumiista irtautuminen kuulostaa todellä jännältä, itse en ole sitä kokenut mutta ehkä olisi mukava sellainen kokea. Vai onko se pelottavaa? Miten kauan voi olla poissa kehostaan ja miten sinne osaa palata?

[Topi ja Maire]

Tämä meidän kehomme täällä aika-paikassa on tarkoitettu oppimisvälineeksi. Pyhä Hengen ohjauksessa siitä voi olla mitä suuremmoisinta hyötyä kaikille, mutta todellisuudessa - niin siellä Valossa - ei ole tarpeellista luoda enää polariteetteja edes elämän ja kuoleman väliltä, sillä kuolemakin on kehon lailla vain harhaa... ja mielestäni aika raihnainen egon tekele. Keholle on mahdollista kuolla jossakin vaiheessa, mutta Henki on ikuinen

Kiusausten hetkille on hyvä pitää mielessä seuraavat sanat:

Henki on ikuisesti armontilassa.
Henki on ainoa todellisuutesi.
Siksi sinä olet ikuisesti armontilassa.

[Mirjam]

Kiusausten hetkille on hyvä pitää mielessä seuraavat sanat:

Henki on ikuisesti armontilassa.
Henki on ainoa todellisuutesi.
Siksi sinä olet ikuisesti armontilassa.

Kiusausten?   

Kunhan muistaa, että minä persoonatasolla on nyt tämä todellisuus tässä jota elämme ja hengen spekulointi käsitteellisesti on mielemme ja persoonamme ruokaa.
Kokemus on kokemus.
Voin toki kuvailla ruusun tuoksua, mutta vain ja ainostaan haistamalla ja tuoksuttamalla sitä kokreettisesti tässä todellisuudessa koen ja tiedän jotan siitä, joka solussani, siitä, mikä on ruusun tuoksu.
 

[Chandra]

Kuten tuossa aijemmin mainitsinkin,ovat tulleet kohdalleni satunnaisina kokemuksina.
En ole tietoisesti yrittänyt,joten en osaa sanoa onnistuuko niin.

Ei lainkaan pelottavaa,vaan satumaisen ihanaa ja kaunista.
Pehmeää,kevyttä"pumpulioloa".

Ajantaju on poissa,joten kestoista en tiedä.En muista olenko kelloa jälkeenpäin seurannut.Mitä ilmeisemmin ei ole ensimmäisenä tullut mieleen.

Paluu on tapahtunut aivan automaattisesti.Tiedän,että makaan tuossa(kokemukset sängyllä maaten)ja sekin tapahtunut jonkun muun ohjaamana.
Kaikki on käynyt hyvin turvallisessa ja rakastavassa ilmapiirissä.

En ole näistä aijemmin juuri puhunut kuin harvoille.Ja yleisestikin ihmiset kai pitävät omana tietonaan tämän tyyppiset kokemukset.
Olen ollut nöyrän kiitollinen,että olen saanut ne kokea.Jotain ovea on hieman raotettu.
Tuntuu siltä,että asioista vaikeneminen ei kuitenkaan enää palvele ketään.
Muutkin uskaltavat avautua helpommin,jakaa kokemuksiaan.Ja ilahduttaa lukea toistenkin kokemuksista.

Mihinkään itsensä ylistämiseen ei kuitenkaan pidä sortua.Nekin kokemukset annetaan toisten auttamista varten.Esim.juuri kuolemaan liittyvien pelkojen poistamiseen.
Itselläni on niin ihmeellisiä nuo tehtävät,joissa haluaisin toimia.Saattohoito on yksi niistä.Se ainoa kokemus kun oli niin läheinen ja oma ajatusmaailma silloin kovin rajoitteinen ja suppea.

Suhtaudut asiaan avoimesti.Kaikilla varmaan on mahdollisuus erilaisiin kokemuksiin,kun aika on.Silloin viimeistään huomaat,ettei siinä ole mitään pelättävää.

[polestar]

Sitä minä pohdin.
Halu uskoa johonkin on kova. Ja mielelläni kuuntelen ja luen kaikkea, poimin ja otan kuulemastani ja lukemastani palan sieltä täältä. Uskonkatsomukseni on hyvin sekamuotoinen.
Toisaalta uskon voimakkaasti ainakin jonkunlaiseen henkimaailmaan. Olenhan koittanut kovasti henkisestikkin kehittyä ja olla parempi ihminen.
Kovasti kiinnostuneena olen, mutta kun omakoht. kokemukset puuttuu täysin, on jääräpäänä vaikea uskoa, ennen kuin itse kokee, näkee tai tuntee.
Lisäksi kärsimätön luonteeni haluaa kaiken nyt ja heti, joten olen usein lyönyt hanskat tiskiin, "olkoon jumalat, enkelit ja ymt." Kuoleman pelkokin häijyy jossain syvällä ja jos sitä, että kaikki loppuu kuolemaan, alkaa oikein miettiä, ahdistaa. En näkisi koskaan rakkaitani, ennen kaikkea lapsiani, apua että tuntuu pahalle.
Enhän ole nähnyt, kokenut tai tuntenut äitiänikään vaikka hän on tuon puoleisessa. Miksi en? Jatkuvaa pohditaa!
Mutta kuitenkin ajattelen, että itsensä henkisesti paremmaksi ihmiseksi muuttamisessa tuskin on mitään haittaa vaikka elämä loppuisikin kuolemaan!

[Artemis]

Kiitos että kerroit kokemuksestasi Chandra! Olen kuullut vastaavaa mutta ihan lähipiirissä olevat henkilöt eivät ole kertoneet kokeneensa sellaista joten on mielenkiintoista kuulla asiasta. Voisiko siinä tilassa matkata minne vain? Jännittävä ajatus 

Ja Mi-Olean kanssa olen samoilla linjoilla vain kokemalla voi oppia ja tietää ja tuntea 

[Topi ja Maire]

Kiusausten hetkille on hyvä pitää mielessä seuraavat sanat:

Henki on ikuisesti armontilassa.
Henki on ainoa todellisuutesi.
Siksi sinä olet ikuisesti armontilassa.

Kiusausten?   

Kunhan muistaa, että minä persoonatasolla on nyt tämä todellisuus tässä jota elämme ja hengen spekulointi käsitteellisesti on mielemme ja persoonamme ruokaa.
Kokemus on kokemus.
Voin toki kuvailla ruusun tuoksua, mutta vain ja ainostaan haistamalla ja tuoksuttamalla sitä kokreettisesti tässä todellisuudessa koen ja tiedän jotan siitä, joka solussani, siitä, mikä on ruusun tuoksu.
 

Kiusauksilla tarkoitan sellaisia tiloja jolloin egon ääni vielä pauhaa ja tämän tilan tunnistaa siitä, että se on jokin muu kuin Rauha ja Rakkaus. Kaikki pelko on egosta lähtöisin eikä olekkaan tarpeellista hyväksyä edes 'pientä' mielenrauhan järkkymistä. Tässä kohtaa armo on hyvin tarpeellinen. Armon ollessa anteeksi antamista - pois antamista - vähäiseltäkin tuntunut egon harha sulaa pois ja katoaa ikuisiksi ajoiksi siihen tyhjyyteen josta se on kerran tullutkin ja tällä tavalla Henki vapautuu. Armahtamalla itsesi vapautat kaikki veljesi.

Kokemusta edeltää aina ajatus. Todellisuudessa tämä tapahtuu yhtäaikaa, ajattelemme/luomme ja koemme samanaikaisesti, nyt hetkessä.
Tämä joka nyt niin kovasti näyttäisi todellisuudelta, on todellakin se egon harha jota nyt oikaisemme ja josta armon avulla vapaudumme ja se vasta onkin todellista Hengen ruokaa! 

[Riitta]

Ymmarran kylla taman ego kysymyksen ja rauhan ja rakkauden tilan, mutta mieleeni ei mahdu ajatus, etteiko elama jatkuisi.
Auringolla ja kuulla ja kaikella on jatkuvaa kiertokulkua siis miksi ei myos meilla, mina ainakin haluan elaa ja elaa ja kokea ja kasvaa henkisesti ylemmaksi ja viela ylemmaksi.
Minulla ja monella on ollut kokemusta edellisista elamista, muistoja ja kokemuksia ja niita ei mitkaan uskomukset kaada.
Rauhaa ja rakkautta  kaikelle ELAVALLE
Diamond

[Ozzette]

Noh, enpä kai mistään, mutta uskon ja toivon niin. Ei ole kukaan "rajan takaa" tullut kertomaan...