Kuten tuossa aijemmin mainitsinkin,ovat tulleet kohdalleni satunnaisina kokemuksina.
En ole tietoisesti yrittänyt,joten en osaa sanoa onnistuuko niin.
Ei lainkaan pelottavaa,vaan satumaisen ihanaa ja kaunista.
Pehmeää,kevyttä"pumpulioloa".
Ajantaju on poissa,joten kestoista en tiedä.En muista olenko kelloa jälkeenpäin seurannut.Mitä ilmeisemmin ei ole ensimmäisenä tullut mieleen.
Paluu on tapahtunut aivan automaattisesti.Tiedän,että makaan tuossa(kokemukset sängyllä maaten)ja sekin tapahtunut jonkun muun ohjaamana.
Kaikki on käynyt hyvin turvallisessa ja rakastavassa ilmapiirissä.
En ole näistä aijemmin juuri puhunut kuin harvoille.Ja yleisestikin ihmiset kai pitävät omana tietonaan tämän tyyppiset kokemukset.
Olen ollut nöyrän kiitollinen,että olen saanut ne kokea.Jotain ovea on hieman raotettu.
Tuntuu siltä,että asioista vaikeneminen ei kuitenkaan enää palvele ketään.
Muutkin uskaltavat avautua helpommin,jakaa kokemuksiaan.Ja ilahduttaa lukea toistenkin kokemuksista.
Mihinkään itsensä ylistämiseen ei kuitenkaan pidä sortua.Nekin kokemukset annetaan toisten auttamista varten.Esim.juuri kuolemaan liittyvien pelkojen poistamiseen.
Itselläni on niin ihmeellisiä nuo tehtävät,joissa haluaisin toimia.Saattohoito on yksi niistä.Se ainoa kokemus kun oli niin läheinen ja oma ajatusmaailma silloin kovin rajoitteinen ja suppea.
Suhtaudut asiaan avoimesti.Kaikilla varmaan on mahdollisuus erilaisiin kokemuksiin,kun aika on.Silloin viimeistään huomaat,ettei siinä ole mitään pelättävää.