seuraava »

[salomi]

Moikka

Sukupuusta sen näkee, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

Olen tehnyt sukututkimuksen itsestäni ja huomannut, että olen jatkamassa elämäntehtävää, joka on sukulaisiltani jäänyt kesken ja olen heiltä perinyt ominaisuuksia sitä varten. ja minun jälkeeni lapsistani eräs jatkaa työtäni, joka minulta jää kesken, sillä olen seurannut lasteni luontaisia taipumuksia elämän suunnastaan.

Jokainen, joka tutkii sukupuutaan entisiä eläimiään niin huomaa luonno kiertokulun eli kuinka toisen kuolema on toisen leipä. Tästä esimerkkinä on suomalainen ja myös muualla maailmaa oleva kansanperinne, joka on periytynyt isältä pojalle vuosi tuhansia. Jokainen meistä jättää saappaansa joihin élämänjatkaja hyppää meidän opastuksella henkimaailmasta.
          

[taiska]

Jostain syystä minä vain tiedän ...!

[cowboy]

Taiska veit jalat suustani.Juuri näin.

[Hansuli]

Mielenkiintoisia näkemyksiä teiltä kaikilta.
Tuo ruumiista irtautuminen kuulostaa todellä jännältä, itse en ole sitä kokenut mutta ehkä olisi mukava sellainen kokea. Vai onko se pelottavaa? Miten kauan voi olla poissa kehostaan ja miten sinne osaa palata?

Itse olen kokenut irtaantumisen kerran (tai miksi sitä sitten kutsuukaan). Meinasin tukehtua vuosia sitten ja siinä tilanteessa siirryin sivuun katsomaan tilannetta, muistan, kun ajattelin, että tehkää nyt jotain minähän kuolen. Ongelma ratkaistiin ja palasin takaisin. Tunnelma sivusta oli enemmänkin paniikinomaneinen, ei pystynyt itse tekemään mitään ja odotti vain, että muut toimisivat.

[Rakkauden enkeli]

En ole näistä aijemmin juuri puhunut kuin harvoille.Ja yleisestikin ihmiset kai pitävät omana tietonaan tämän tyyppiset kokemukset.
Olen ollut nöyrän kiitollinen,että olen saanut ne kokea.Jotain ovea on hieman raotettu.

Tuntuu siltä,että asioista vaikeneminen ei kuitenkaan enää palvele ketään.
Muutkin uskaltavat avautua helpommin,jakaa kokemuksiaan.Ja ilahduttaa lukea toistenkin kokemuksista.

Mihinkään itsensä ylistämiseen ei kuitenkaan pidä sortua.Nekin kokemukset annetaan toisten auttamista varten.Esim.juuri kuolemaan liittyvien pelkojen poistamiseen.

Niinpä! 

[metsätonttu]

Minäkin kuljin siellä rajalla lukemani, ajatteluni ja kriittisyyteni kanssa monia vuosia. Yritin kyseenalaistaa sitä kaikkea.

Sitten olin isäni vuoteen ääressä, kun hän pyysi minuakin hyväksymään lähtönsä. Silloin kysyin häneltä asiaa, josta emme koskaan olleet keskustelleet. -Uskotko sinä kuoleman jälkeiseen elämään? -Uskon, vastasi hän rauhallisesti. -Uskotko sinä jälleensyntymään? - Uskon.

Ja kuinka rauhallinen hän oli. Ei tarvinnut mitään, ei kaivannut mitään. Sanoi vain surullisena: - Kukaan ei tässä maailmassa ymmärtänyt minua.

Ja hetkeä ennen kuin hän lähti, hän katsoi minua, että varmasti olen siinä saattamassa häntä. Tunsin että koko huone oli ihmeellsitä voimaa ja lämpöä täynnä. En tuntenut minkäänlaista pelkoa, kuten ei hänkään. Kun pidin hänen päätänsä kun 'hän' lähti, tunsin vain humauksen, kun hänen energia nousi pois hänen takaraivonsa kautta.

Olen tuntenut myös hänen läsnäolonsa ja kuullut hänen sanansa pari kertaa sen jälkeen.

Isäni kertoi näin minulle ehkä tärkeimmän viestinsä.

[Hansuli]

Tiedän vaan, olen aina tiennyt . On pitkät teoriatkin, mutta ei tää perusteluja tarvitse.... täällä...

Itse kuulun niihin, jotka kovaan ääneen ovat aina teorioitaan muille jakaneet. Se, että uskooko muut, on mulle toissijainen asia, mutta on hienoa kertoa omista fiiliksistään , eriasia kuinka moni kuuntelee .

Siis uskon kiertoon, toiset ovat valmiimpia kuin toiset, johtuen edellisten elämien kokemuksista. Uskoon karmaan ja karmalliseen läksyyn, joka tulee suorittaa, (btw. Nikki saturnus hyvä suunnannäyttäjä tässä).

Hieno kokemus sinulla Metsätonttu!!!

[laa-laa]

Kiitos kirjoituksistanne! Kuin luin Metsätontun isän siirtymistä toiseen ulottuvuuteen, kyyneleet alkoivat valua. Niin kaunista.

Minä en tiedä vielä elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. En ole lainkaan varma ja vakuuttunut asiasta, vaikka tunnenkin sen olevan totta.

Kerran luulen kokeneeni kehosta irtautumisen. Tai sitten olen kuvitellut sen (minulla on vilkas mielikuvitus). Jotain 10-vuotiaana näin itseni katon rajasta. Mutta tilanteeseen ei liittynyt mitään dramaattista, jostain syystä vaan olin osittain sekä katon rajassa että kehossani. Ei siinä mitään pelottavaa ollut ja pääsin kehooni heti kun halusin. Hieman outo ja irrallinen kokemus kaiken kaikkiaan. Selitin sitä sitten ystävälleni, kun enhän minä tuossa iässä ymmärtänyt, että tuollainen ei ole kaikille arkipäivää. Hieman ystäväni katsoi minua vinoon 

[sawotar]

Samaahan me voidaan kysyä, Mitä tämä kaikkeus on? : Kuka on luonut näin suuret ulottovuudet, metsät, eläimet, kivet ja ihmiset On oltava joku suurempi voima joka ylläpitää tätä kaikeutta...on totta että se mitä ihminen ei näe eikä koe itse siihen ei uskota, mutta se joka kokee ja näkee se uskoo ja miten moni on kokenut samaa, niin itse uskon, että jotain on eikä itse välttämättä itse tarvitse kokea samaa uskoakseen elämä on aika merkityksetöntä, jos ei ole uskoa johonkin tarkoitukseen tai suurempaan

[Hansuli]

Hautasmaalta lähtiessä koettiin tänään jotain erikoista . Kauhea lumipyry ja harmaa ilma sinne mentäessä, tultiin pois niin taivas aukeni kokonaan meidän kohdalta ja aurinko paistoi täysin kirkkaalta taivaalta, lumisade loppui. Näky oli aivan käsittämätön. Lähdettiin ajaan pois, niin ilma muuttui takaisin sellaiseksi kuin se olikin.

Kaikkiaan tämä kesti max. kaksi minuuttia.

[valonkantaja]

Olen uskonut siihen aina. Kotona on aina puhuttu näistä asioista ja jotenkin ajatus siitä, että kaikki loppuu kun kuolee, on niin järjetön, että eihän siinä ole mitään tolkkua. Se ajatus vie mierkityksen koko elämältä!

Olen ollut tekemisissä "kuolleen" isäni kanssa ja hän on antanut niin paljon merkkejä tuonpuoleisesta tälle tasolle, että se ei mitenkään voi olla mielikuvituksen tuotetta. Eikö olisi hieman epätodennäköisempää, että minä ja perheenjäsenemme olisimme kokeneet ryhmähallusinaatioita aina kun olemme yhdessä olleet todistamassa jotain isän lähettämiä merkkejä?

[sammaletar]

Jotenkin olen aina "tiennyt". Tai ainakin halunnut uskoa.
Nyt se kuitenkin tuntuu loogiselta ja "varmalta". Olen myös kolme kertaa ollut matkalla rajan taakse, kun fyysinen tilani on ollut huono. Siellä on ollut aina todella hyvä, rauhallinen ja iloinen olo. Takaisin paluu on tuntunut vastenmieliseltä ja sitä on oikein tapellut vastaan 
Omalla kohdalla olen ajatellut, että näillä hetkillä on haluttu auttaa minua kuoleman pelossani...nykyään en pelkää itse kuolemaa,mutta ahdistavalta tuntuu että lapset jäisivät tänne ja miten heille käy  Se tuntuu todella painostavan surulliselta. Toivottavasti pääsen joskus tästäkin pähkäilystä 

Sammalmättäiden neito 

[Marion]

Minä ainakin haluaisin, että minulla ja perhelläni on jonkinlaista kuoleman jälkeistä elämää.  :

      

[Kotkansilmä]

Sukupuusta sen näkee, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

 

         Näin tää homma etenee, valitettavasti, siis, niinhän sitä

         jossain kirjassa vihjaillaan, jotta isien teot ja muuta sellaista.

          Onko nämä vaivat?  Kolmannesta tai neljännestä sukupolvesta

           SITTEN, johtuneita???   

         Eikös silloin jo voitu selvittää, jotta mitä perinnöksi jätätte, niin

         olkoon se ihan velatonta

R   A   H   A    A    A   ,   S E   R I I T T Ä Ä ,  J O N K U N   A I K A A 
                 

[slslsl]

Olen lukenut aiheesta jonkin verran kirjallisuutta, esim. D. Scott Rogon "Kuolemastako uusi elämä?" sekä Edgar Caycesta kertovan kirjan suurimmalti osin.

Mielestäni todistusaineet puhuvat puolestaan, niitä saa esim. sivulta http://www.near-death.com ja muualta netistä. Edgar Cayceen tutustumista suosittelen lämpimästi.