En tiedä onko omat lapsuuden muistikuvat vilkkaan mielikuvituksen tuotetta vai mitä, mutta mun tarina on tälläinen.
Äitini muistaa vieläkin kun olin pienenä sanonut äidille muistavani oman syntymäni, eli muistan, että mut nostettiin valoon. Olen syntynyt keisarinleikkauksella. Puhuin tästä kuulemma hyvinkin useasti, itse en enää muista sitä niin selkeästi.
Mulla oli yhdessä ikävaiheessa n. 5-7 vuoden iässä sellainen olo, että mut on adoptoitu, että en kuulu nykyiseen perheeseeni. Olin tästä asiasta aivan vakuuttunut. Muistan kävelleeni joko koulusta tai kerhosta kotiin iltapäivällä erään leikkipuiston ohi ja katsoin kun joku nainen kärräsi puistossa lasta vaunuissa, muistan miettineeni, että onkohan tuo minun oikea äitini.
Mulla on myös erikoisia unentapaisia muistoja, joita lapsena näin. Muistan, että olin 60-70 luvun keittiössä, olin n. 4-5 vuotias pikkutyttö ja minulla oli ruskeat pitkät hiukset. Keittiössä oli punavalkoiset kaakelit tai kaapinovet. Muistan, että leivoin ilmeisesti ns. äitini kanssa. Hänellä oli melkein pikimustat hiukset, jotka olivat 50-70 luvun tapaan hiukan tuperrettu, sellainen polkkatukka. Muistan hetken, kun istuin polvillani tuolilla selkä ns. äitiini päin ja leivoin keittiön pöydän ääressä jotain. Tälläinen muistikuva minulla on päässäni, aivan pieni hetki jostain.
Muistan ala-asteella ollessani törmänneeni kotisedullani sellaiseen naiseen, joka muistutti ihan hirveästi tuota unen naista, joka oli siis äitini ns. unessa. Silloin se pysäytti jotenkin ja olin vielä varmaan 7-8 vuoden ikäinen.
Samalaisia unenomaisia muistoja minulla on eräänlaisesta pienenestä valkoisesta puutalosta, jonka koko pihaa ympäröi nurmikko, joka oli täynnä valkoisia apiloita. Muista hyvin sen onnellisuuden tunteen.
Minulla on useita ns. pieniä välähdyksiä jostain, mutta en tiedä että ovatko ne lapsuuden mielikuvituksen tuotteita vai mitä. Nämä ovat kulkeneet mukanani jo yli kaksikymmentä vuotta ja edelleen ovat kirkkaina mielessäni.
Voivatko nuo olla ns. välähdyksiä entisestä elämästäni??