seuraava »

[selkälokki]

Päästämällä irti menneestä,
annat tilaa tulevalle

Tuo on yksi suurista elämän viisauksista Elämänilo!!!
Olen itsekin sen vasta oppinut.

[Elämänilo]

MITÄ ELÄMÄ ON


Elämä on sitä, ketä rakastaa ja ketä loukkaa.

Sitä, kenet tekee tarkoituksella onnelliseksi tai onnettomaksi.

Sitä, säilyttääkö vai pettääkö luottamuksen.

Se on ystävyyttä käytettynä pyhänä asiana tai välikappaleena.

Sitä, mitä sanoo ja tarkoittaa, kenties loukkaavasti, kenties rohkaisevasti.

Kysymys on huhujen aloittamisesta ja alhaisten juorujen suosimisesta.

Siitä, minkä tuomion langettaa ja miksi.

Ja kenelle arvostelunsa kertoo.

Siitä, kenet jättää huomiotta tietoisesti ja tarkoituksella.

Kysymys on kateudesta, vihasta, piittaamattomuudesta ja kostonhimosta.

Siitä, kantaako sisimmässään vihaa vai rakkautta,
antaen sen kasvaa ja levittäen sitä.

Ennen kaikkea kysymys on siitä,
käyttääkö elämäänsä koskettamaan
vai myrkyttämään toisten sydäntä
siten ettei niin olisi muuten tapahtunut.

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hrtonblack_2.gif)

Vain ihminen itse ratkaisee tavan,
miten noihin sydämiin vaikutetaan,
ja juuri niistä valinnoista elämässä on kysymys.


www.positiivarit.fi

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/thanimateddiamon.gif)

Joskus elämä on kuin timantin hiomista


   Elämänilo    

[MillaMiuMau]

Erosin neljä kuukautta sitten exästäni.

Hän oli ihmisenä vaikea, arvosteli, moitti, valitti, kaikesta mitä tein tai sanoin. Mikään ei mennyt hänen mielestään oikein. Samaan aikaan vaatien minulta rakkautta ja ymmärrystä hänen ongelmissaan...Tämä kaikki johti siihen, että nauravaisesta ja optimistisesta tuli kyyninen ja masentunut ihminen. Loppuajasta suhdetta olin henkisesti täysin rikki. Huomasin itkeväni joka asiasta. 

Rakastan häntä edelleen jollain tasolla. Anteeksianto on jokapäiväinen asia minulle vieläkin. En vain voi unohtaa hänen loukkaavia sanojaan. 

Olemme kuitenkin vielä tekemisissä keskenämme, soittelemme ja tapaamme silloin tällöin. Ystävyyttä? Sitä en tiedä. Mutta hän on onneksi lopettanut arvosteluni. Pikkuhiljaa itsetuntoni on nousussa, mutta edelleen on sellaisia aamuja, etten jaksa edes sängystä nousta.

Olen joskus kuullut, että tytär hakee isänsä kaltaista miestä. Tämä päti ainakin exäni kohdalla erittäin hyvin. Näin jälkeenpäin olen huomannut isässäni ja exässäni paljon yhtäläisyyksiä, samanlaista arvostelua ja itsensä korokkeelle nostamista.

Toivon vain sydämessäni, että tulevaisuudessa osaan valita mieheni paremmin. Toista kertaa en tahdo keräillä lattian raosta itsetuntoni rippeitä...

Toivo elää    

[TarZa]

Riippuu tavasta miten ollaan erottu, jos ovet ovat paukkuneet ja jäkipuinti ollut hirvittävää, turha soitella puolen vuoden päästä ja kysellä kuulumisia.

Jos rakkaus on vain himmentynyt ja tiet ovat vieneet eri suuntiin, niin mikäs siinä yhteyksiä pidellessä

Juu, täysin samoilla linjoilla!  Kyllä eksän kans voi mun mielestä olla ystävä, jos rakkauden liekki ei enää lepata. Voi saada hyvinkin ymmärtävän ystävän..  Jos on kovin voimakkaita tunteita (esim. vihaa, rakkautta), niin kovin vaikee on olla ystävä.

[Elämänilo]

Eli, henkisen naisen tie on yksinäinen, se on monesti todettu.

Hei "EternalSun"

Yksin eläminen eron jälkeen
- uuteen suhteeseen ei kannata heti hypätä
- erosta toipuminen vie 3-5 vuotta

      

Jollet kuuntele ja tutki itseäsi,
mikä suhteessasi ei toiminut - ongelmasi
siirtyy seuraavaan suhteeseesi
- itse on muututtava,
toinen ihminen ei voi toista muuttaa
- muutos täytyy lähteä sinusta itsestäsi
- tätä on ehkä vaikea ymmärtää,
mutta näin se vaan on
   - löydä rakkaus itsestäsi - 

   - opi rakastamaan itseäsi - 

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hearts2.gif)

Henkinen kasvu tapahtuu yksin.
- itse kuuntelen sisäistä ääntäni
ja opettelen huomaamaan
omia tarpeitani

Hakeudu paikkakuntasi
Perheneuvolan järjestämälle
Eroseminaari kurssille
- siellä on vertaisiasi samassa elämäntilanteessa
- siellä selviää monia asia, jolle itse olet ns. sokea

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/catrun.gif)

Minun paras terapeuttini on kissa.   Mjau..uuu....
- eläimelle voi puhua, sitä voi halata, sitä voi rakastaa ...




Elämänilo

[Holly Fruit Cake]

Yksin eläminen eron jälkeen[/b]
- uuteen suhteeseen ei kannata heti hypätä
- erosta toipuminen vie 3-5 vuotta

      

Jollet kuuntele ja tutki itseäsi,
mikä suhteessasi ei toiminut - ongelmasi
siirtyy seuraavaan suhteeseesi
- itse on muututtava,
toinen ihminen ei voi toista muuttaa
- muutos täytyy lähteä sinusta itsestäsi
- tätä on ehkä vaikea ymmärtää,
mutta näin se vaan on
   - löydä rakkaus itsestäsi - 

   - opi rakastamaan itseäsi - 

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hearts2.gif)

Henkinen kasvu tapahtuu yksin.
- itse kuuntelen sisäistä ääntäni
ja opettelen huomaamaan
omia tarpeitani

Hakeudu paikkakuntasi
Perheneuvolan järjestämälle
Eroseminaari kurssille
- siellä on vertaisiasi samassa elämäntilanteessa
- siellä selviää monia asia, jolle itse olet ns. sokea

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/catrun.gif)

Minun paras terapeuttini on kissa.   Mjau..uuu....
- eläimelle voi puhua, sitä voi halata, sitä voi rakastaa ...

[/color]
[/size]

Elämänilo[/center]

Juuri näin 

Mulla on mennyt miltei 5 vuotta toipua exästä. Tai siis, en ole halunnut uutta suhdetta, ajatuskin on hirvittänyt 

Olen pohtinut syntejä syviä ja opetellut olemaan yksin. Ei aina niin kivaa, mutta olen kohtalaisen tyytyväinen. Nyt voisin ehkä elääkin toisen ihmisen kanssa, EHKÄ 

Irti päästäminen on vaikeaa, mutta se kannattaa 

Joonku

[sirahvi]

Vaikka kovasti haluaisikin löytää sen oman höpsön rakkaan, on omalla tavallaan ihanaa olla sinkkukin.. Nyt on siis nautittava tästä ihanuudesta

[Magay]

Minä olen eronnut exästäni joulukuun lopulla, mutta olemme sen jälkeen eläneet sellaisessa suhteessa että suurin osa ihmisista on meidän vielä luullut seurustelevan.
On niin vaikeaa päästää irti, koska tunnen että ikinä en voi kokea samanlaista "huumaa" kenenkään muun kanssa ja hänen kosketuksensa on maailman ihaninta ja terapeuttisinta. Nyt välimme kuitenkin katkesivat maanantaina kokonaan ja olen ihan maissa. Tiedän, että vanhan loppuminen on uuden alkua ja että myös minulle on vielä paljon hyvää edessä. Mutta..on silti niin vaikeaa.
Ystäviä emme pysty olemaan, koska fyysinen vetovoima on välillämme niin suuri. Emme voi olla toistemme seurassa ilman ihania halailuja, yms. Ikinä silti emme voi toistemme kanssa seurustella, koska hän ei ole valmis vakavaan suhteeseen ja minä en halua mitään "leikkimistä"..
En haluaisi menettää niin hienoa ihmistä, mutta ystävyys on nyt aivan mahdotonta. Sattuu vaan enemmän molempiin jos olisimme ystäviä, koska rakastamme toisiamme. Se on vaikeaa.
No, aika ehkä korjaa tämänkin asian.

[Lilli]

Hei EternalSun,

minusta sinä olet vielä niin täynnä katkeruutta exääsi kohtaan, että olisi naurettavaa itsepetosta yrittää jotain ystävyyden kaltaista.

Sinun pöksyissäsi sanoisin hänelle suorat sanat ja toivottelisin hyvää loppuelämää.

[sawotar]

Minusta ex on aina ex ja jos suhde on loppunut ilman katkeruutta ja kaunaa, ystävyys voi olla mahdollista, mutta aika harvoin se kuitenkaan on niin Olisi tietysti hienoa, että voisi olla ystävä, itsekkin yritin olla hUOM: yritin..olla ystävä, mutta eee siitä tullut mitään, pahasuopaisuutta toiselta puolelta, ilmeisesti eroa asia ei ollut käsitelty.Pitäs vaan keskittyä nykyiseen suhteeseen/olotilaan ja nauttia siitä ja oppia menneisyyden virheistä/kokemuksista

[selkälokki]

valehtelee itselleen että juttu jotenkin kestää ja menee jonnekin

Ehkä tuota ei kannata miettiä ollenkaan, koska ei kukaan voi missään suhteessa tietää oikeasti, että kestääkö suhde vai ei. Sen miettiminen tuo oikeastaan turhaa murhetta. Parempi ois ehkä nauttia hetkestä ja elää päivä kerrallaan. No myönnän, että tosi helppo sanoa niin ja vaikea oikeasti elää niin.
Mutta siihen tulokseen olen tullut omalla kohdalla, että liika murehtiminen siitä kestämisestä ei hyödytä mitään.

Sivuhuomatus:
Ostiin juuri tuon Andrea Bocellin Amore levyn ja 
Aivan unelma....Oooooooh.

[Nella89]

Olen ainakin itse hyvä ystävä exäni kanssa. Autamme toissiamme tyttö-ja poikaystävien suhdesotkujen selvittämisessä ja kavereina meillä on paljon hauskempaa kuin ikinä yhdessä ollessamme. Itse olen onnellisessa suhteessa mutta exäni vapaa kuin taivaan lintu..

[FolioKoira]

onhan se mielestäni hankalaa..

[pikkuveli]

Ystävyyttä exien kanssa on olemassa. Syvääkin sellaista.

Mutta vaikeaa se voi jatkon ja uusien ihmissuhteiden takiakin olla.

Uudet parisuhteetkin voivat tämän takia olla vaarassa heti kättelyssä, sitä kun tuppaa pakostakin jo vertailemaan.

Eikä uudet ihmissuhteet voi koskaan aluksi pärjätä syvälle monen vuoden rikkaalle yhteiselolle exän kanssa.

Niin sitä alkaa nirsoileen...

ja käteen ei jää kuin tyhjä arpa.

 

[Neilikka]

Itse en ainakaan vielä pysty olemaan pelkästään ystävä exän kanssa,kun joskus on kuitenkin ollut enemmänkin..Tosin tilanteesta tekee kummallisen se,että olin naimisissa lapseni isän kanssa 12 vuotta,erottiin,kun tunteet kerta kaikkiaan loppui ja mies hankki "irtosuhteita" Ero oli todella helppo  :
Sitten tapasin eronneen miehen,jonka kanssa oltiin ensin puolisen vuotta,sitte parin kuukauden paussi ja yhdessäoloa vuoden verran.Emme edes asuneet yhdessä ja töiden ja harrastusten vuoksi ei edes tavattu päivittäin,mutta,mutta..Ero tästä miehestä oli ja on edelleen vaikea asia 
Kun erottiin,hänkin sanoi,että on vielä tunteita minua kohtaan.Miksi sitten erottiin? Se kaikkineen olisi aika pitkä juttu,mutta lyhyesti sanottuna asioissa oli niin paljon sekaannusta ja ulkopuolelta vaikuttavia tekijöitä,että parempi oli kuitenkin erota.
Välillä menee jo ihan mukavastikin,mutta lähes jatkuvasti exä on kuitenkin ajatuksissa.Mietin kaikkea aivan hyödytöntä,että olisiko pitänyt tehdä niin ja niin,mitä sanoi sillon ja sillon..Rasittavaa,muttei tahdo päästä irti näistä ajatuksista..Varsinkin,kun näkee toisen ahdistus tahtoo iskeä..
No,joka tapauksessa yritän positiivisella ajatuksella eteenpäin..Ai,niin erostamme on noin puoli vuotta,se kuitenkin varmaan aika lyhyt aika toipumiseen..Yv:täkin saa minulle laitella näistä asioista..