Olen seurustellut elämässäni kolme kertaa.
Minun ensi rakkauteni on edelleen minulle hyvin rakas. En haikaile hänen peräänsä ja olen tyytyväinen siihen,että suhde loppui (niin kuin sen pitikin). Nykyisin hän on minulle kuin veli ja majailimmekin 2 vuotta kimppakämpässä ilman ongelmia (lukuunottamatta sitä, että herra oli sangen laiska siivoamaan ja tappoi melkein appelsiinipuuni, kun olin matkoilla
) Nykyisin hän asuu opiskelujen vuoksi toisessa kaupunginssa, mutta pidämme tiiviisti yhteyttä. Hän on lisäksi yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni ja hänen kanssaan me jaamme ilomme, surumme, huolemme ja onnemme. Sitä keskustellaan myös seurustelukumppaneista. Tätä meidän välistä suhdettamme on hyvin, hyvin vaikeaa selittää kellekään, koska yleensähän rakkaimmat ihmiset muuttuvat parisuhteen loppumisen jälkeen pahimmiksi vihamiehiksi. Se on sellaista Oikeaa Sielujen välistä rakkautta ja kunnioitusta ilman maallisia himoja ja vaatimuksia. ^ _____ ^
Toisen exäni kanssa olen väleissä, muttemme sen kummemmin pidä yhteyttä. Olemme totaalisen eri maata ja lyhyt suhteemme oli vain karman maksamisen vuoksi olemassa (minä maksoin pahoja tekojani hänelle). Tulemme kyllä juttuun, jos kadulla törmäämme toisiimme, mutta ei sitten muuta. Hänen ei ole tarkoitus olla elämässäni enää.
Nyt tämä uusin exämies, josta tuli ero parisen viikkoa sitten, on fiksu ja mukava mies. Uskon, että pysymme ystävinä ja yhteydessä, joskin meistä tuskin tulee yhtä hyviä ystäviä (bestiksiä) kuin ensirakkaudeteni kanssa. Hän on kuitenkin hieno mies, jolle toivon pelkkää hyvää ja haluaisin kovasti olla joskus todistamassa sitä päivää, kun hän taluttaa alttarille elämänsä naisen ^______^
Eihän minulla ole mitään syytä vihatakaan heitä. ... Tai no ehkä olisikin, mutta mitä suotta vihoja lietsomaan. Ei sovi minulle, enkä tunne siihen tarvettakaan. Luojalle kiitos Oinaan sarvista, joilla pääsee elämän hirveimpienkin karikkojen yli voittajana, nopealla aikavälillä!
Sanoisin että se, miten kokee exän ja tulee hänen kanssaan toimeen riippuu siitä, mite molemmat ovat pystyneet päästämään irti toisistaan ja negatiivisista tunteistaan - vasta sitten ystävyyskin voi toimia, kun se todellakin ON ystävyytt, vilpittömällä pohjalla, ilman "vanha suola janottaa"-meininkiä.
Näin mie olen asian kokenut ^_______^