seuraava »

[enska]

... neljätoista pistettä tuosta Helmen testistä..

[Lilli]

29 itsetuntopistettä lasahti minulle.

Testissä on tosin sekoitettu hyvä itsetunto ja vahva ego. Ne voivat kuullostaa samalta asialta, mutta sitä ne eivät todellakaan ole. Egon tarkoituksena on suojata heikkoa tai hävettävää ydintä, jolloin ei voida puhua hyvästä itsetunnosta. Vasta sitten ollaan todella vahvoilla, kun egoa ei enää tarvita.

[Mirjam]

Testissä on tosin sekoitettu hyvä itsetunto ja vahva ego. Ne voivat kuullostaa samalta asialta, mutta sitä ne eivät todellakaan ole. Egon tarkoituksena on suojata heikkoa tai hävettävää ydintä, jolloin ei voida puhua hyvästä itsetunnosta. Vasta sitten ollaan todella vahvoilla, kun egoa ei enää tarvita.

Totta.
Siksi ehkä välillä kuulostan kaiken 'synkeän ja suurien tunteiden' puolestapuhujalta ja niiden ulostuomista, tarvetta, oikeudellisuutta yms. kannustan paljonkin, koska itse omalla kohdallani, olen vaikka pari vuotta masentunut ja ryven synkeissä ajatuksissa ja vellovissa tunteissa, kuin koskaan jättäisin tuota kokematta ja sen sijaan rakentelisin vain egoani, suojaamaan tuota 'surullista ja heikkoa' itseäni, joka on päässyt joskus muodostumaan. Uskon, että sen kohtaamalla, voi vasta rakentua tuo itsetunto.... Tai sen voi löytää sen kaiken alta....

Mikä toisaalta minusta onkin ollut ristiriitaista...tuntuu, että (syvä)itsetuntoni olisi hyvä, mutta ego on ihan rempallaan...ego masentuu tai saa masentumaan, ei se syvin oma olemus...  :
Hmmm.... 

Ja tosiaan tuolla Enskan kirjoituksesta löysin paljon itseäni...siis että on ihan mielialoista kiinni, miltä 'peilissä näyttää'...
Mutta onko mielialat egon alaisia vain itsetunnon...tulipa vaan muuten mieleeni nyt tässä...  :

[valonkantaja]

Mietin tänään aikaisemmin, että miten paljon ihmiset heittävät rahaa hukkaan ostamalla asioita, joiden avulla luulevat saavuttavansa paremman itsetunnon ja paremman elämän.. 

Jos esimerkiksi katselee nimeltämainitsemattoman ruotsalaisen lapsityövoimaa käyttävän trendivaateketjun kuvastoa, eikö se olekin niin että kaikki mallit näyttävät kauniilta, vahvoilta ja iloisilta ihmisiltä. Ne kuvat tyrkyttävät meille ajatuksia "Jos ostat tämän paidan, tulee sinustakin yhtä kaunis ja rohkea, kuin tämä malli tässä", eikö vain? 

Miehet usein taas yrittävät olla jotain autonsa kautta. Mies jolla on punainen urheiluauto, on varmastikin rohkea, impulsiivinen ja sporttinen.  Ainakin sellaisen mielikuvan siitä saa. Ihmiset yrittävät piilottaa itsensä jonnekin ja kehittää itselleen erilaisin välinein sellaisen tyylin/imagon, joka tukee heidän käsitystään siitä, minkälaisia he haluaisivat olla.

Pois se minusta.

[salomi]

Moikka

Eroon huonosta itsetunnosta ja kateudesta pääsee parhaiten kääntämällä ne positiiviseksi ajatteluksi. elikkä kun kademieli koitta ja tuntuu kaikilla muilla menevän paremmin kuin itsellä sekä niillä on enemmän rahaa, ystäviä, vaatteita, menestystä ym. Niin pitäisi ajatella kyllä on hienoa, että koillakin menee hyvin niin se alkaa ruokkia ajatusta, että he niinhän mullakin voisi olla jos vain tarpeeksi teen asian eteen muutakin kuin murehdin, sillä samanlaisia kuolevaisia me ollaan kaikki.
Yleensä meillä valittajilla on kaikki hyvin, ei ole mitään valittamista, mutta kun köyhät kadehtii rikkaita ku niillä on kaikkea ja rikkaat taas köyhiä kun ne voi olla niin huolettomia ym.
Ei pidä antaa median ruokkia kateus mielikuvaa, sillä se on pahin masentaja ja kateuden tuottaja lööpeillään.
Kerran ihmettelin koulukavereilleni, että eikö teillä ole muuta tekemistä kuin meikäläisen elämän kadehtiminen, 10 vuotta sitten ne ihmetteli, kun meikäläinen oli vielä poikamies ja kierteli maailmaa. Ja nyt ne eronneina ihmettelee, kun olen perheellinen ja asiat hyvin.
Huonon itsetunnon perusta usein on, että sisin sanoo, että teet työtä tai asut sellaisessa paikassa tai olet suhteessa joka toimii sydämmesi vastaisesti. Ihminen monesti kadehtii niitä asioita toisessa, jotka itsellä on retuperällä tai joita ei uskalla kohdata.
Asenne muutosta tarvitaan itseltä ja että oppisi rakastamaan itseäni juuri sellaisena kuin olet. Laulussakin sanotaan: Älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot. Ole kiitollinen siitä, että elät ja hengität.
sotaveteraanien ohje: Tuleen ei saa jäädä makaamaan, vaan keskity elämässä oleellisiin asioihin.
ELÄ OMA ELÄMÄÄ - ÄLÄ TOISTEN. ÄLÄ HUKKAA KALLISARVOISTA ELÄMÄÄ TOISTEN SAIPPUAOOPPERA ELÄMÄN SEURAAMISEEN.
TEE SE MISTÄ OLET AINA HAAVEILLUT - ELÄ ELÄMÄSI, ELÄMÄSI ARVOISESTI.
            

[Godiva]

Heissan!

Mulla myös ongelmia tuon kateuden kanssa. Itselläni on vastustanut mm terveyden suhteen, vaikka perusasiat ovatkin kunnossa. Samaan aikaan ystävät löytävät ihania miehiä, matkustelevat, pääsevät eteenpäin töissä ... Olen huomannut, että se ainakin auttaa, kun kertoo ystävälle, että on kateellinen jostain asiasta. Jotenkin se vain katoaa tai menettää merkityksesnä sen jälkeen. Uskon että rehellisyys itseä kohtaan auttaa. Mulla tää asia muuttuu välillä jo katkeruudeksi.

Sekin on  hassua, kun itsellä menee ns. hyvin muiden mielestä, niin niitä kadehtijoita riittää ympärillä ja silti voi tuntea oman olon surkeaksi eikä kadehtimisen arvoiseksi. Eihän ne asiat yleensä ole niin yksinkertaisia.

[Riitta]

Mielestani monella suomalaisella on heikko itsetunto(huom. mina kuulun joukkoon) ja olen monta kertaa miettinyt syyta tahan.
Mielestani sosiaalinen kanssakayminen  ja loytaa mielekasta tekemista on kaiken  alku.
Ensinnakaan silloin ei ole aikaa miettia mita toisilla on tai ei ole, ei ole aikaa olla kateellinen kellekkaan.
Silloin alat olla elamassa mukana, kaikkihan tekevat virheita.Kerran Espaniassa
kaydessani ajoin kolarin ja poliisit huomasivat, etta olin ajanut samana paivana yli 900 km, he sanoivat kivasti, etta ihminen joka tekee sille myos tapahtuu.
Monet suomalaiset ovat liian yksin, joku sanoikin aikaisemmissa kirjoituksissa, etta voihan yksinkin lahtea jonnekin ja kuka haluu, varmasti loytaa seuraa, jostainhan on aloitettava, eli joukkoon ja elamaan mukaan.
Diamond

[Mirjam]

mainioita kirjoituksia teillä. Ehkä me tässä asiassa ollaankin kaikki "samassa veneessä"
  vaikka aihe saakin ihmispolon monesti

Niin. Olenkin joskus miettinyt, kun sitä kovasti monasti yrittää 'nousta tunteidensa ylle' (elämän arjen ja raadoillisuudenkin )tai puhdistua niistä taikka eheytyä taikka jättää taaksensa tai antaa ne vaan egonsa harteille kannettaviksi tms.
Mitä kaikkea näitä nyt onkaan...
Että onko se edes mahdollista, että niistä voi sillä tapaa vapautua, onko se edes tavoitteellista....
Vai onko 'tavoitteellisempaa' oppia hyväksymään, että ELÄMÄ ON....  
Luopua siitä kaksijakoisesta ajattelusta, että joku on jollain lailla arvokkaampaa kuin toinen...tai positiivisempaa tai negatiivisempaa tai tuskallisempaa tai sairaampaa tai terveempää...  

Tuska, yksinäisyys, kuoleman pelko, turhautuneisuus, kipu, menetys, kaipuu, suru....
Nautinto, yhteisyyden/ykseyden tunto, elämisen riemu, innokkuus, hellyys, kiintymyksen tunne, ilo..
Voiko näistä siis valita vain toisen puolen? ( Pilkun viilajille; ei välttämättä mene tuo polaarisuus noissa nyt ihan kirjojen/oppien mukaan, se ei ole tässä nyt ajatukseni pointti) :
Periaatteessahan tuo jakaminen perustuu aina aikaisempaan kokemukseen...periaatteessahan emme välttämättä kokisi jotain kivulloisena tai tuskaisena kokemuksena, jos meillä ei olisi siihen valmiiksi määriteltyjä arvoja.
Ei ulkoisissa arvoissa, ei tunne-emootio-pankissamme, ei siis emtoinaalisessa-aika-pankissa....

Silloinhan sitä kokisi ja tuntisi vaan mitä kokee ja tuntee...
  joo...eipä tämä taivu nyt sanoille...
 

Kun en tarkoita tällä mitään marttyyri kokemusta, enkä mitään sellaista, että uskotaan kohtaloon ja vaan tahdottomaan lilluntaan elämässä, vailla omia ponnistuksia...
En uhrina olemistakaan...
Vaikka taitaa olla niinkin, että tämäkin sisältyy tuohon samaan kaksijakoisuuteen...elämän kantavan voiman luottamiseen ja toisaalta omaan elämän hallintaan, luomiseen ja pyrkimykseen...
Eli aivan turhaa analysoida...   siis minun.  

[Mirjam]

No kamoon, Mi-Olea! Tottakai on 'tavoitteellista' vapautua kuonasta! Mutta ei se sitä tarkoita että ikävä menneisyys jotenkin vain häviäisi. Voit olla huoleti; ei sinun tarvitse luopua heti kaikista tuskallisista muistoista vaikka olo vähän paranisikin! (Sori ei ollu tarkotus loukata mitenkään.)

Ööh, juuri tällaisen reaktion takia tuonne loppuun lisäsin tuon, etten tarkoita mitään uhri- tai marttyyri- tai lillumis- kokemus elämää 'vaihtoehdoksi' (taas toiseksi ääripääksi).... vaan nimenomaan, että TUOKIN kaksijakoisuus poistuu asenteista taikka emotionaaliselta kokemus tasolta...
Nimeomaan tarkoitin juuri (tunne)MUISTOISTA LUOPUMISTA tietyllä tunnetasolla, sillä eihän sitä muuten voi olla tässä hetkessä ja määritellä kokemustaan tai ennemminkin kokea kokemustaan 'puhtain linssein'....   
Periaatteessahan tuo jakaminen perustuu aina aikaisempaan kokemukseen...periaatteessahan emme välttämättä kokisi jotain kivulloisena tai tuskaisena kokemuksena, jos meillä ei olisi siihen valmiiksi määriteltyjä arvoja.
Ei ulkoisissa arvoissa, ei tunne-emootio-pankissamme, ei siis emtoinaalisessa-aika-pankissa....
Juu, et sinä loukannut...nämä on vain ajatus spekulointia...  :

Tuo "ELÄMÄ ON"-juttu menee vähän yli hilseen. Mites sitä sitten opetellaan kun masentaa? Kun ei pysty keskittymään? Kun on huono itsetunto?

No, voisi vaikka "opetella" 'antautumaan' sille, että jotain on nyt pois raiteiltaan, eikä venyttää kuminauhaa lisää sillä, että "Tästä tilasta on päästävä pois ja äkkiä". Keinolla millä hyvänsä. Pysähtymättä.
Tyyliin "Sen saat, mistä luovut", siteeratakseni Hellsteniä. Ja nimenomaan hiukan syvemmässä merkityksellisyydessään, eikä ajatuksella, että jos heitän mukin roskiin, se palaa entistä ehompana keittiön kuivauskaappiin.

[valonkantaja]

jos heitän mukin roskiin, se palaa entistä ehompana keittiön kuivauskaappiin.

  hihii... oliskin näin... pistäisin koko huushollin p*skaks!

No menikö vähän ohi aiheen. Sorry, meikäläinen on treenannut tänään aivot pihalle..

[Mirjam]

  hihii... oliskin näin... pistäisin koko huushollin p*skaks!
No menikö vähän ohi aiheen. Sorry, meikäläinen on treenannut tänään aivot pihalle..

  Sitä voi olla liikkeellä tänään...
Lähinnä kai ykinkertaistettuna ajoin takaa jotain senkaltaista ajatusta, että 'ei mennä asioiden edelle'.... antaudutaan hetkeen, oli se iloa tai surua... 
Se onkin sitten jo eriasia, milloin sitä onkin sitten jo menneisyydessä, kun kuvittelee asettuvansa tähän hetkeen... 

[Kotkansilmä]

   Entä jos onkin niin surullisesti, että on puutetta kummastakin.

        Itsetunnosta ja kateudesta !!  tai ainakin  kateudesta,

              siis puutetta, ja jatkuvaa, ihmetellä täytyy, kuinka sitä

                  riittää, ja ihan lähiympäristöllekin, jopa viljalti!! ?

        Itsetunto, tuo hitaasti uusiutuva luonnonvara taas tekee

        pesäänsä, ja ihan minne sattuu, tai ainakin niin tuntuu..  :

        Ja se on ihanaa.. 

                                 

[valo76]

luin eräästä kirjasta, että negatiivisia tunteita pitää oppia ensin rakastamaan ennenkuin niistä voi päästää irti.. aluksi mietin pitkään että mitä se tarkoittaa, kunnes oivalsin, että jos yritän väkisin ajatella positiivisesti on se jonkinlaista itselleen valehtelemista.. ja sekin eräänlaista itsensä mollaamista..
tyyliin.. en edes osaa olla positiivinen.. mitä sitten jos on heikko itsetunto välillä.. kaikilla on.. pitää siis oppia rakastamaan ensin itseään luuserina, jolloin tuo negatiivinen pelkoenergia menettää voimansa.. onhan sekin positiivisuutta.. eli antaa itselleen anteeksi että on luuseri.. ja kummallista oli etten  sitten tuntenutkaan enää itseäni luuseriksi.. öö.. saittekohan tästä nyt mitään selkoa.. no annanpa senkin itselleni tähän aikaan jo anteeksi..

[salomi]

Negatiivisia tunteita pitää oppia kääntämään positiiviseksi, kuten esim. Onko lasi puoli tyhjä vai puoli täysi. Huonon itsetunnon omaava henkilö totea sen olevan puoli tyhjä. Parhaiten oppii rakastamaan itseään sellaisena luuserina kuin on ja hyväksymään sen, kun muistaa, että aina on maailmassa joku jolla on asiat huonommin kuin itsellä. Positiivista ajattelua: juoksukisassa oli 10 osallistujaa ja pessimisti juoksija toteaa perhanan jäin viimeiseksi, mutta optimisti sanoo hienoa pääsin maaliin ja tulin sijalle 10. Opi antamaan itsellesi aikaa ja anteeksi ja itsetunto paranee, kun ei tarvitse todistella kenellekkään olevansa jotakin roolin mukaista vaan itsetunto paranee olemalla sille oma itsesi. Toiset tekee mitä muut haluaa, toiset taas mitä uskaltaa ja toiset jotain elämää suurempaa, jotta voi vanhain kodissa kiittää rikasta elettyä elämää.

[salomi]

Eroon huonosta itsetunnosta ja kateudesta pääsee siivoamalla menneisyydestä opitut huonot asenteet ja traumat. Mieli, kun  on melkoinen kateuden sylttytehdas, sillä on muistoja tuhansia, mutta sydämmen jää niistä raskaimmat useimmin kuin ne rakkaimmat. Montakohan sukupolvea tarvitaan ennen kuin me suomalaiset pääsemme tuosta synkkyydestä.