seuraava »

[Riitta]

Kuulin tanaan hyvan vitsin, enkeli oli lupautunut tayttaa 50 vuotias avioparille
toivomuksen yhden kullekkin.
No vaimo halusi luxusasunnon, jaguaarin pihalle ja palvelian ja enkeli toteutti toivomuksen ja sitten tuli miehen vuoro, tama kovasti pyyteli anteeksi vaimoltaan ja sanoi, etta mina olen vaikeassa iassa ja tarvitsisin 20 vuotta nuoremman vaimon.
Enkeli kohotti kulmakarvojaan ja katsahti vaimoa, vaimo sanoa tyraytti, etta tapahtukoon tahtosi, tulkoon sinusta 70 vuotias.
Tsemppia Diamond

[Kotkansilmä]

   NO niin, enkeleihin, tai ainakaan vaimoin ei pidä luottaa::! 

       

                                           

[Elämänilo]

Hei Ystäväin

Tässä hyvä kirja luettavaksenne.

(http://www.bookplus.fi/jackets/95/9524510790.jpg)


Meillä kaikilla on kyky oppia,
mutta vain harvat pystyvät täysin
hyödyntämään tätä kykyään.

Tehokkuus ongelmien ratkaisemisessa,
työskentelyssä ja oppimisessa
ovat avaimia elämässä onnistumiseen.
Vaikka kaikilla on kyky oppia,
vain harvat pystyvät täysin hyödyntämään tätä kykyään.

Miksi?

Koska jokaisella on oma tyylinsä
oppia ja työskennellä.

Tämän kirjan tarkoitus onkin auttaa
jokaista löytämään oma tyylinsä.
Barbara Prashnig yhdistää
uusimman aivo- ja oppimistutkimuksen tulokset
sadoilla tuhansilla oppijoilla testattuihin
oppimisen ohjeisiin.
Kirja esittelee monipuolisesti
erilaisten oppimistyylien taustoja,
antaa mahdollisuuden testata
ja tunnistaa oma tyyli
ja tarjoaa runsaasti virikkeitä
oman oppimisen ja työskentelyn kehittämiseksi.
Oppimistyylien analyysien lisäksi
kirja täydentyy erilaisten työtyylien kuvauksella
ja vinkeillä työympäristön rakentamiseksi sellaiseksi,
että se tukee erilaisuutta
ja erilaisten ihmisten yhteistyötä.
Barbara Prashnig on itävaltalaissyntyinen
opettaja ja kouluttaja Uudesta Seelannista.
Toteutettu yhteistyössä Jyväskylän yliopiston
täydennyskoulutuskeskuksen kanssa.


Elämänilo

(http://smileys.smileycentral.com/cat/5/5_7_7.gif)

[Kotkansilmä]

  Hyvä kirja varmaan OPPIA LÖYTÄMÄÄN oma tyylinsä, 

    Toivottavasti, löydettyään oman tyylinsä, voikin jo

       siirtyä tilaan, jossa ei kokoajan tarvitse siteerata

U L K O P U O L I S I A     L Ä H T E I T Ä 

               

[Nefertari]

Minulle aivot ovat: PAHANMAKUISIA.

Islannissa on tapana syödä lampaan aivoja. Ne polttavat päästä ensin karvat pois, sitten keittävät sen ja nakkaavat pöytään. Ja silmät on niinden HERKKUA!? No onneksi minua ei tuijottanut lampaan pää ruokapöydässä, vaan oli laitettu aivoja ilmeisesti johonkin suorakulmaiseen kippoon ja siitä sitten leikeltiin...Ja voitte kuvitella jo miltä se suorakulmainen, poimullinen aivoklöntti näytti...*köhii* No minulle nakattiin lautaselle pieni pala sitä, ja maistelin sitä...Voitte kuvitella sellaiset kumimaiset, jänteen oloiset poimut tuntui suussa...Ja kaiken lisäksi sitä tarjoiltiin kylmänä. Minusta se oli huomattavasti kuvottavampaa, kuin hapatettu hai tai brenvin...

[sawotar]

Kylläpä meikä laihtus siellä maassa nopsaan

[FolioKoira]

Aivot. Aivot on elin, jossa sijaitsee tietoisuus ja joka ohjaa havaintoa ja toimintaa. Ihmisellä on tunnetuista eliölajeista kehittyneimmät aivot. Aivoilla on kaksi perustehtävää:

   1. koordinoida eliön kokonaistoimintaa, tehdä eliöstä synerginen kokonaisuus, systeemi
   2. koordinoida eliö ympäristöönsä, tehdä eliöstä ja ympäristöstä tehokas kokonaisuus.

Molemmissa tehtävissä aivot mahdollistavat pääosin tiedon prosessoinnin ja tallennuksen kautta monenlaisten reagoinnin, erityisesti oppimisen kautta.

Aivojen tutkimusta tehdään esimerkiksi neurologian että neuropsykologian parissa. Monia asioita ihmisaivoista ei vielä pystytä selittämään. Tietoisuuden synty fysiologisista prosesseista on kenties vaikeimmin selitettävä ongelma, jonka kohdalla tyydyttävä ratkaisu on vielä kaukana, jos lainkaan saavutettavissa. Ensimmäisiä viitteitä uudesta lupaavasta tutkimussuunnasta on itseorganisoituminen ja siihen liittyvä emergenssi.

Oppimisessa aivojen neuronien välille muodostuu yhteyksiä, täten aiheutuu se että eliö kykenee päättelemään saamiensa havaintojen perusteella asioita ympäristöstään - perustuen aiempiin havaintoihin.

[Kotkansilmä]

   

       


            Eikös siellä Papua- Uudessa Gineassa alkuperäiset

             ihmiset syöneet tappamiensa vihollisten aivot!!

              JA mitä siitä seurasi, ei suinkaan valtaisa voiman

                ja tietoisuuden lähde, vaan hitaasti hiipuva tauti.

            EN menis sorkkimaan, tai ainakaan syömään ihan heti.

            No keitettynä, kaltattuna ja lievästi paahdettuna, niin

            ja välittömästi pois heitettynä, en kyllä säästäisi

K E I T I N L I E N T Ä K Ä Ä N

                 

[Riitta]

Onko tama nyt samaa kun joskus on opetettu Pavlovin koiratesteja, oppimisen ja erehtymisen tieta?
Diamond

[Ikitosi]

Ehdollistumista olemme kaikki opetelleet tähän maailmaan syntymästämme asti, koska meidän on täytynyt kasvaa materiassa. Henkistä kasvua on opetella siitä pois.

[Riitta]

Ettemme ole riippuvaisia materiasta/
Diamond

[Ikitosi]

Ihan niin, emme ole riippuuvaisia materiasta, mutta täällä ollessamme elämme sen keskellä, joten oikea suhtautuminen on avain asemassa - käyttäkäämme  havainnoitamme materiasta avaimena ikuisen energian ymmärtämiseen.

[Kotkansilmä]

   Siis, meillähän on näkymätön suhde kaikkiin ja kaikkeen,
   sitä voimakkaampi, mitä läheisempi on tuo kohde, esim.
   vaikka tavaroihin, joita on ympärillämme,
   niihinkin meillä on eriasteisia kiintymyksiä,
   ja mitä turhempia,tarpeettomam-
   pia ne ovat sitä raskauttavampi suhde,
   no tietysti kaikki on suhteellista,  mut-
   ta kuitenkin.

   Siinäpä onkin opettelua, luoda sellainen ympäristö,
   joka ei liikaa rasita meitä!

   Silloin on henkinenkin kasvu, olisiko
   jotenkin helpompaa,  ehkä, toivottavasti.!


                 

[Ikitosi]

Ympäristö olkoon millainen tahansa, kysymys on siitä, miten siihen suhtaudumme.
Eihän kalakaan takerru pohjakasvilllisuuteen, tai puu säästele lehtiään.
Tavoitteena kai on elää ja nauttia rasittumatta tästä monimuotoisesta kaaoksesta. Syksyn tullen auliisti luopua lehdistään. Antaa materian tulla ja mennä. Ihan jees että kaikkea materiaa on, mutta yhtä hyvin on jees, vaikkei ookkaan.

Luonnossa vieras askeettisuus on sitäpaitsi myös eräs riippuvaisuuden muoto, jossa 'antimateria' on saanut materian merkityksen, ja arvon.


Miten tämä liittyy sitten aiheeseemme; aivot?
Ihan jees, että aivot on, mutta yhtä hyvin on jees, vaikkei ookkaan.
Olemmehan aina näkymättomässä, aineettomassa suhteessa kaikkiin ja kaikkeen, Kotkansilmää lainaten.

Älköömme siis samaistuko aivoihimme, materiaan, vaan hyväksykäämme myös näkyväinen osa elämää, tämän maailmanmateriaalin lait, kuin pelisääntöinä, hengen heijastumana (varjona, joka syntyy valon ansiosta), vaikka tiedämmekin, että oikeasti elämme hengestä. 

[Kotkansilmä]

Ympäristö olkoon millainen tahansa, kysymys on siitä, miten siihen suhtaudumme.
Eihän kalakaan takerru pohjakasvilllisuuteen, tai puu säästele lehtiään.

Miten tämä liittyy sitten aiheeseemme; aivot?

 
    Hyvä, tuo suhtautuminen.      Mutta jos se ei kaikilta

    onnistukkaan olemaan noin helppoa, pois tuosta vaan.

    Siis, ja aivan huomaamattomasti ( yleistäen ) kerttyy

    nurkkiin ns. tarpeellista, mutta hyödytöntä kamaa.

    SE ( he ) vaativat huomiota osakseen, ei heitä saa

    hyljeksiä, ja jättää nurkkiin lojumaan tarpeettomina.

    Olemme hankkineet heidät tarpeelisina ja unohtaneet.

    Olemme sitoneet hiukkasen omaa energiaamme tähän

S  U  H  T  E  E  S  E  E  N   

                 

     JA HAH, tätähän kaikkea me noilla aivoilla mm. teemme.

          Pyöritämme tätä sirkusta nuppimme ympärillä.

P I I R I   P I E N I   P Y Ö R  I  I  I  ,  A I V O T   S A N O O   G O U  G O U