seuraava »

[Q]

Edith Irene Södergran  4. huhtikuuta 1892, Pietari

(http://www.esperanto.fi/kef/edith.gif)

Mulla oli "hienoinen" järkytys huomata, että suosikkirunoilijani onkin aurinkomerkiltään Oinas . Varsin melankolista ja herkkää tekstiä rämäpäiseltä Oinaalta...toisaalta  -kuu varmasti antaa juuri tuota herkkyyttä ja pinnanalaista pehmeyttä. Vesi sammuttaa raivoisana räiskyvän tulen ja hukuttaa noihin mielen tummiin virtoihin. Ja onhan se rivien välissä asuva kiihkeys kuitenkin jotenkin oinasmaista.

Elämä

Minä, oma vankini, sanon näin:
Elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,
eikä hyväily, jonka saamme harvoin,
elämä ei ole päätös lähteä
eikä kaksi valkoista kättä jotka pidättävät.
Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,
näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,
elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme,
tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan.
Elämä on halveksua itseään,
ja maata kaivon pohjalla hievahtamatta
ja tietää, että ylhäällä paistaa aurinko
ja ilmassa lentävät kultaiset linnut
ja tuulennopeat päivät kiitävät ohi.
Elämä on viitata lyhyet hyvästit
ja mennä kotiin ja nukkua.
Elämä on olla muukalainen itselleen
ja uusi maa jokaiselle muulle, joka tulee.
Elämä on laiminlyödä oma onnensa
ja työntää luotansa ainoa hetki,
elämä on uskoa olevansa heikko
eikä tohtia.
-Edith Södergran

[Ajatus]

Oinaaseen liittyen, mietipä kuitenkin millä sanalla runo alkaa! Muista "avainsanoista" Oinaaseen liittyen tuossa alussa tuli ainakin kevät, mutta noin muuten ovat kylläkin oinasmaisuudet vähän harvassa, ennemminkin se Rapu taitaa tupata esiin kuten sanoit.

[Ippuska]

Uteliaisuuttani katsoin astro.com issa hänen sideerisen karttansa (hindu/Lahirilla) ja - surprise: aurinkonsa on 22  ja kuu    :
Tietääkö kukaan kellonaikaa?

[taikuri]

Olihan Edith Södergran hyvin uskalias teksteisessä ja omassa elämässä ajatellen aikakautta missä hän eli.
Vai olenko nyt ihan väärässä ?? Eikö hän ollut puheenaihe silloin 1900 luvun alkupuolella.


Taikuri   

[Nomadi]

En minä ole nainen. Olen neutri.   
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,   
olen naurava häive helakanpunnaista aurinkoa...   
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,   
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,   
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,   
olen hyppy vapauteen ja omaan itseen...   
Olen veren kuiske miehen korvassa,   
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,   
olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin, saakka,   
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja.   

(E. Södergran 1916 - Vierge Moderne
Suom. Pentti Saaritsa) 


Niin, jännä tulkinta, että Södergranin runous olisi herkkää. Minulle se on aina näyttäytynyt mielettömän intohimoisena, rohkeana ja voimakkaanakin. (huh, olisin ehkä jopa veikannut naista skorpioniksi jos olisi pitänyt arvuutella). Intohimoinen oli myös hänen ystävyys/rakkaussuhteensa Hagar Olssoniin. Melankoliaa ja synkkiä teemoja Södergranin runouteen on varmaankin tuonut erityisesti vakava sairaus josta hän kärsi koko ikänsä -- olikohan se tuberkuloosi, en nyt tähän hätään muista.

Huomasitteko: "tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä" ?!?!

[Q]

Niin, jännä tulkinta, että Södergranin runous olisi herkkää. Minulle se on aina näyttäytynyt mielettömän intohimoisena, rohkeana ja voimakkaanakin.

No itse asiassa kirjoitin eräälle ystävälleni tarkalleen ottaen näin:

Ajattele, että tämä nainen syntyi kerran huhtikuusssa. Huhtikuussa! No, kaipa Oinaan sydän kokee melankoliankin tavallista voimakkaammin. Suhatutuu intohimoisesti suruunkin, ei vain tarmoon ja taisteluun.

Niin ja kuu Ravun syleilyssä antaa tietenkin sanoihin sen uskomattoman herkkyyden, joka erityisesti minua on aina koskettanut.

En tiedä...tarkoittiko hän sitä, että ihminen on aina elossa ollessaan elossa...vai sitä, että eläväkin voi olla kuollut. Tai että elämä on enimmäkseen olemista rajalla, kynnyksellä, jotain aina odottamassa ja kaipaamassa.

Ehkä pitäisi vain lakata uskomasta olevansa heikko
ja tohtia

Eli kyllä hyvinkin tunnistan Södergranin runoudessa tuon intohimoisuuden, se asuu rivien välissä silloinkin, kun hän on kirjoittanut elämän ja mielen varjoisista puolistakin. Ja toden totta hän on omalla aikakaudellaan ollut varsin oinasmaisen rohkea ja monessa mielessä myöskin tietynlaisen runouden ja taiteen tyylisuuntauksen (modernismin) uranuurtajia pohjoismaissa.

Ja eikös tuosta Hagar Olssenin ja Edithin suhteesta olisi ollut sellaistakin spekulointia, että se olisi ollut ennen muuta rakkaussuhde, eikä vain ystävyyssuhde...vai muistanko nyt omiani :. Joissain Södergranin runoissakin on minusta jotain homoseksuaalisia teemoja tai yht' kaikki ainakin jonkinlaista pyrkimyst' murtaa totutut normit.

Varmasti vakava keuhkotaudin sairastaminen on v'ritt'nyt runoilijan maailmankuvaa. Monissa runoissa tuntuukin sellainen pakahdutettu, tukahdutettu voiman pohjavire. Niin kuin ruumiin heikkous olisi ollut vankilana vahvalle mielelle.

Kuitenkin, kaikesta huolimatta, Edithin runoissa on mielest'ni mit' suurinta herkkyytt'kin. Jotain todella koskettavaa ja kaunista.

Voi toki olla, ett' minulla, vahvasti skorppioni vaikutteisella oinas kuulla, on ihan omanlaiseni k'sitys herkkyydest' . Minusta kun herkkyydess' juuri piileekin uskomaton voima!

[Nomadi]

Ja eikös tuosta Hagar Olssenin ja Edithin suhteesta olisi ollut sellaistakin spekulointia, että se olisi ollut ennen muuta rakkaussuhde, eikä vain ystävyyssuhde...vai muistanko nyt omiani :.

Juu, tätä on spekuloitu aika paljonkin. varmaan lähinnä heidän kirjeenvaihtonsa perustella, joka hetkittäin todellakin vaikuttaa rakastavaisten kirjoittelulta -- tosin siihen aikaan tyyli taisi olla kaikilla kirjeen kirjoittajilla paljon intiimimpi kuin meillä nykypäivänä.. Eräs jo unohtamani Edithin aikalainen kirjoitti tyyliin tänään suutelin kuvaasi intohimoisesti.. se oli vain tapa ikävöidä ystävää, ei rakastettua.
 
Edithin ja Hagarin suhteen todellinnen luonne on haudassa heidän kanssaan.

Kuitenkin, kaikesta huolimatta, Edithin runoissa on mielest'ni mit' suurinta herkkyytt'kin. Jotain todella koskettavaa ja kaunista.

Voi toki olla, ett' minulla, vahvasti skorppioni vaikutteisella oinas kuulla, on ihan omanlaiseni k'sitys herkkyydest' . Minusta kun herkkyydess' juuri piileekin uskomaton voima!

Samaa itsekin mietin, että mikä on oma herkkyyskäsitykseni. Ainakaan en sorru siihen typeryyteen mitä jotkut typerykset automaatisesti olettavat, että herkkyys olis heikkoutta. Ei ole. vaatii rohkeutta olla herkkä. Edith oli rohkea runoilija.

[nikki]

eikös tuo vesi ja tuli rehellisessä yhteydessä kuvaa sattuvasti sitä,
miten herkkyys on vahvuus
tunne ja toiminta sulassa sovussa
se muistuttaa minusta myös siitä unohdetusta asiasta että oinas merkkinä toimii pitkälti VAISTON varassa
kyllä minäkin yhdistän oinaaseen tietyn melankolisuuden,kaikista oinas ystävistäni löytyy sitä,oinas hectorin laulut ovat erittäin hyvä esimerkki siitä,
ehkä se melankolisuus tulee huhtikuun virtaavista vesistä,kalojen sulava lumi,tunne,virtaa huhtikuulle kastellen uuden kasvun,
tavallaan siis oinaan alku vaatii melankolisuuden,veden ja tunteen ,ennenkuin tulen energia voi puskea itsensä läpi
syntymässä on aina myös kuolema läsnä,ja toisinpäin,
syntymän ihme,tunnekuohuja herättävä,muutoksen mukanaan tuoja,eikö siinä ole myös melankolisuutta mukana

marsiin liitetään salamat ja UKKOnen,edithin syntymäpäivä on meidän UKKO-ylijumalan päivä,jumalaista sanomaa on meille kirjoittanut...
hienoja runoja  toitte esille
jotenkin tuossa elämä -runossa istuu saturnus olkapäällä,
pyhä seitsenluvun kierto elämässä

[Q]

Olemisen riemu

Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä.
Olen osa kaikkeuden suurta voimaa,
yksinäinen maailma miljoonien maailmoiden parissa,
niinkuin ensi luokan tähti, joka sammuu viimeksi.
Riemu elää, riemu hengittää, riemu olla olemassa!
Riemu tuntea ajan jäisen-kylmänä valuvan suoniansa pitkin
ja kuunnella yön hiljaista virtaa
ja seisoa vuorella auringossa.
Käyskelen aurinkoa pitkin, seison auringolla,
en tiedä mistään muusta kuin auringosta.
Aika -muuntajata, aika- hävittäjätär, aika- loihtijatar,
tuletko uusin juonin, tuhansin kavaluuksin tarjoamaan
                     minulle olemassaolon
niinkuin pienen siemenen, niinkuin kehään kiertyneen
                     käärmeen, niinkuin merellisen luodon?
Aika -sinä murhaajatar- väisty luotani!
Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriään myöten
ja sanoo: kerran sammuvat kaikki tähdet,
mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.

Kyllä tuossakin se Oinas puskee läpi. Siellä täällä pitkin tuotantoaan muutoinkin, nyt kun osaa sillä silmällä katsoa. Harmi kun ei tosiaan tarkempaa syntymäaikaa ole tiedossa. Nousumerkki kun olisi mukava tietää myös.

[body electric]

Mä oon aikoinani paljon harrastanu Södergrania, kääntänykkin hänen runojaan englanniksi eräälle silloiselle englanninkieliselle tuttavalleni. Siinä yhteydessä luin paljon Edithistä ja eläydyin häneen voimakkaasti.

Sain sellaisen käsityksen hänestä että hän ei todellakaan ollu mikään yliherkkä kaunosielu vaan hyvin intohimoinen, kaipaava ihminen joka esim rakkaudenpuutteessan yhdessäkin runossa kirjoittaa "minä vain kärsin kuin eläin". Aika oinasmaista...

Ja Edith oli myös hyvin suoraviivanen ihminen ja rakasti luontoa yli kaiken ja luonnossa vaeltelua kuten Oinaat yleensäkin. Tuberkuloosi ja alati heikkenevä terveys asetti omat rajotuksensa.

Edithillä oli myös jossain vaiheessa joku lyhytaikanen miessuhde, ilmeisesti naimisissa olevan miehen kanssa.

Edit oli myös melkein ammattilaisvalokuvaaja sen lisäksi että oli runoilija, hänen töitään on ainakin 1992 ollu näytteillä, googlettamalla pitäs löytyy 

[body electric]

Kuvia Editistä