seuraava »

[christa88]

Olen miettinyt yhtä asiaa... Miten tietää jos oikeasti rakastaa? Luulen että olen rakastunut: on vaikea jättää hänet rauhaan, ajattelen häntä joka päivä, tuntuu kuin olisi osa minusta kuollut, vaikka tiedän että suhde ei toimisi en voi luopua hänestä...(lopetimme suhteen) aina kun olimme yhdessä tuntui siltä että hän oli toinen puoliskoni...nyt tuntuu vain tyhjältä...mutta ehkä ei leijona-mies ja kalat-naine kuitenkaan sovikaan yhteen? Astrossa kiutenkin luki että :"myönnä tunteesi erästä henkilöä kohtaan vaikka suhde vaikuttaisi mahdottomalta" 26.2.-22.3 ...niin olen tehnyt...joskus kyllä yrittänyt ajatella toisin mutta se ei vaan onnistu....hän ei uskalla myöntää tunteitaan, tiedän sen...hän on todella tyypillinen leijona jos katsoo astroa.Huhhuh.
Mitä kokemuksia teillä on rakkaudesta? koska se on aitoa rakkautta? eihän rakkaus ole lumivalkoinen ja puhdas, sitä en usko. Mikään tässä mailmassa ei ole täydellistä.
Mitä mielipiteitä/omia kokemuksia on?
Kiitos etukäteen! 

[Artemis]

Rakastaminen ja rakkaus on ihana asia  Joskus se voi olla raastavaa ja aina ei käy hyvin vaikka kuinka rakastaisi. Uskon kuitenkin edelleen onnellisiin loppuihin, naivia ehkä 

[^^Queen Nefertiti^^]

Olen kokenut 3 miehestä että ovat sielunpuolikkaita ja nyt olen täydellisessä pysähdyksen tilassa, koska oikeastaan ehkä vain se ensimmäinen oli sitä  jotain..ja silti kun tapasimme uudestaan, ei ollut enää. Mutta hän jaksoi rakastaa "hämmästyttävät" 7 vuotta, sen jälkeisistä ei voi sanoa samaa. Siinä oli eniten sitä sulautumista. Sen jälkeiset puhuivat minusta puoliskonaan ja että on jotain sielullista.

Jotenka mihinkähän se aina menee.

Mulla on ehkä tiedossa joku "sielunpuolikas" tässä vielä mutta kaksoisliekki lienee jossain taivasmaailmoissa. Näin ollen minulla *ei ole* enää/vielä lihaa ja verta olevaa hyvin tärkeää ihmistä taikka sielunpuolikasta/parisielua kehissä nyt just, eikä tunnu että tulee ihan kohta. Melkeinpä pelkään että ihmiset ovat menettäneet merkityksensä minulle.

Tollaisen asian täytyis olla kaksipuolista eikä vain niin että toinen tuntee asian jollain tavalla. Olin aika järkyttynyt aikanaan kun tämä ex alkoi kieltää kaiken erityisyyden väliltämme, kun se kaksoisliekki ja niin edelleen olivatkin ihan muita. Tällä hetkellä on paras pitää hänet etäällä koska en vieläkään ymmärrä tutustumisen merkitystä, nimittäin toista yhtä vaikuttavaa ei ole tullut eikä hänen kanssaan mikään tunnu ihan oikealta enää. Lisäksi alkoi tuntua että koetan vakuuttaa toista jostain mikä ei olekaan niin, kunnes itsestäkään ei tunnu että tarvitsen häntä enää.

[Mirjam]

Aina ne kaikki on rakkautta! 
Ehkä meillä on jokin kuva jostain mitä rakkaus on ja vertaamme 'rakkautamme' ja kokemustamme siihen... :
Se on kuitenkin kovin rassaavaa ja voimia vievää touhua, verrata olemassaolevaa johonkin, jota ehkä toivoo, haaveilee tai mitä on kuullut rakkauden sisältävän.

Meillä voi välillä olla ehkä liikaa 'ihanteita' ja siksi emme kykene keskittymään tähän hetkeen ja siihen mitä meillä nyt on.
Mutta kaikki kokemukset ovat kokemisen arvoisia ja ne ovat 'tyydyttäviä', jos niitä ei vertaa mihinkään, vaan ottaa ne juuri sellaisian kuin ne on.
Sitä jotenkin itsekin avautuu aivan eri tavalla toiselle ihmiselle, jos ei odota häneltä jotain kuvaa täytettäväksi, vaan elää sitä mitä on. Sitä alkaa nähdä toisenkin ihan eri valossa.

Se on tietynlaista haavoittuvaksi asettumista ja avautumista tälle hetkelle ja ennenkaikkea myös sille, mitä itse sillä hetkellä on. Sitä ikäänkuin vajoaa itseensä ja tähän hetkeen.
Se ei ehkä täytä niitä määreitä ja kuvia joita meille on 'syötetty' elämämme varrella milloin mistäkin suunnasta, mutta se voi antaa meille ihmisenä ja elävänä yksilönä jotain paljon suuremaa ja omakohtaisempaa kuin yksikään haavekuva taikka määritelmä siitä, mitä rakkaus on kahden ihmisen välillä. 
Se on jotain, minkä koemme, ja mitä kukaan ei meiltä pois voi ottaa!
 

[sawotar]

Rakkautta on monelaista..itse tunnistan sen hyvänolon tunteeseen, arvostamiseen, annetaan toisen olla sitä mitä on eli oma itsensä muuttamatta toisen persoona, myöskään muuttamatta omaa persoonaa toisenlaiseksi..rakkaus ei vaan ole pelkkä olotila, sitä täytyy vaalia, kunnioittaa, hoitaa ja arvostaa, muuten se kuihtuu ja kuolee verrataampa kukkaan

Ensin se tarvitsee hyvän kasvualustan (http://www.kolumbus.fi/kantahelsinginomakotiyhdistys/kukka.jpg)
että sillä on hyvät kasvumahdollisuudet laajeta!
 sitten se kasvaa ajanmyötä kun sitä hoidetaan ja vaalitaan ja lopuksi syntyy
Massiivinen kukkatarha, hyvin hoidettuna ja rakastettuna ihan kuin ihmisten kohdalla sama asia..

(http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/dev/AKPMedia.nsf/Resources/paivankakkara_small.jpg/$file/paivankakkara_small.jpg)

[Kotkansilmä]

...hän on todella tyypillinen leijona

 

     Leijonat ovat ihania, jos ne eivät saalista, niin kuitenkin nukkuvat.

       Ota rauhallisesti, päivä, viikko, vuosi tai koko elämä,

K Y L L Ä    K A N N A T T A A 

                     

[Mirjam]

Niinhän se on Sawotar! 

[Usvametsä]

Rakkautta on monelaista..itse tunnistan sen hyvänolon tunteeseen, arvostamiseen, annetaan toisen olla sitä mitä on eli oma itsensä muuttamatta toisen persoona, myöskään muuttamatta omaa persoonaa toisenlaiseksi..rakkaus ei vaan ole pelkkä olotila, sitä täytyy vaalia, kunnioittaa, hoitaa ja arvostaa, muuten se kuihtuu ja kuolee verrataampa kukkaan

Mää allekirjoitan tämän 100 %:sti, juuri näin !

 

[Mirjam]

Miksi naiset vaikuttavat niin sielukkailta ja miehet niin brutaaleilta? Miehet
aiheuttaa naisten suuret kärsimykset, pyörittävät maailmaa isossa määrin jne. Mitä miesten perään itkeä, eihän niiden käytöstä hullukaan tajua. Onko nainen valmiimpi yksiavioisuuteen, en edes tiedä miten tilastollisesti on saatikka yksilötasolla.

Hööh, siis minä ainakin olen ihan sukupuoleen katsomatta törmännyt ihmisiin, jotka vaikuttavat brutaaleilta taikka sielukkailta näin 'ensivaikutelmaltaan'.
Ja toisekseen, ihmiset ei jakaudu brutaaleihin ja sielukkasiin. Ei sukupuolisesti, eikä mitenkään muutenkaan.
Jostain syystä sitä kokee itse niin, ja kysymys on omasta kokemuksesta ja näkemyksestä.
Sielukkuuteen kuuluu myös tietynlainen brutaalius.
Joku aikaisempi kokemus voi 'värittää' tämän hetken kokemusta...

Eikä miehet kait aiheuta naisten kärsimystä.... se vain pinnalta katsottuna voi joidenkin kohdalta tuntua tai näyttää siltä.
Asiat on hiukan monimuotoisempia ja syvempiä, kuin mitä ehkä nopeasti kurkattuna näyttää.

Onko tuo yksiavioisuus jotenkin ylevää tai tavoitteellista? Tai sielukkaampaa kuin moniavioisuus?  
Kyllä kai ihmisten välisissä kohtaamisissa on paljon syvemmistä jutuista kyse kuin täyttää jotain ulkoisia normeja....tiemmä...  

Onkohan joku jo ennen näitä miehiä satuttanut sinua lujaa, särkenyt avoimen ja luottavan sydämen... hyljännyt, verrannut muihin...yms..
Yleensähän nuo tuollaiset liittyy lapsuus kokemuksiin...  
Ei tuollainen tuska lähde sydämestä kuin itkemällä, itkemällä, huutamalla tuskansa ulos, hakkaamalla vaikka tyynyä....

Nousemalla oman haavoittuvaisuuden/tuskan yläpuolelle, milloin mitenkin, sitä itse jatkaa samaa kuviota itselleen...heijastaa sitä ulospäin ja vetää puoleensa aina uusina kokemuksina...
On oravanpyörässä niinsanotusti...

Mutta enpä minä ole mikään sanomaan, mikä sinun juttusi on...minulle vain tuli olo, että joku on joskus loukannut niin lujaa ja syvästi sinua...
Ja juuri silloin, kun olet ollut avoin, aito ja haavoittuvainen ja luottavainen, niinkuin lapsi on, niinkuin rakastunut on...
 

[Mirjam]

Ja eikun nyt irrottautumaan äidin emotionaalisesta kentästä ja kaivaamaan se ihan oikea aito, haavoittuvainen, ainutlaatuinen "Eternal Sun" esiin !
 
Eihä ne ole sinun kokemuksiasi alunperin miehistä, ei sinun toiveitasi ja haaveitasi !
Oletan ma....

[Mirjam]

Joskus voi olla ihan hyvä heittää roskakoppaan kaikki karmat, menneet- ja tulevat-elämät, elämä on 'oppikoulu' tai tie kohti 'valaistumista' käsitteet ja elää vaan ihan tätä todellisuutta.
"Sen saat, mistä luovut" tyyliin..  :
Nuohan ovat tavallaan keino ottaa emotionaalista etäisyyttä tämän hetken todellisuuteen.....

Jotenkin vain sain käsityksen kirjoituksistasi, että toistat äitisi tunnekuvioita edelleen noissa miessuhteissasi...

Joskus voi myös ajatella niinkin; "Mitä jos en ole koskaan ennen elänyt, enkä elä tämän jälkeenkään?"
Miten siis eläisit tuolta pohjalta nyt?

Mutta tsemppiä vaan matkallesi! 

[sawotar]

Itsellänikin on todella karvaita pettymyksiä entisistä suhteista ja en meinannut millään saada käsiteltyä niitä kokemuksia, se vie vuosia aikaa ennekuin ymmärtää mitä ne suhteet antoi ja mikä niillä oli tarkoitus : Tuntu että koko mies sukukuntaan nousi yleistämis fiilis, että kaikki on ''pettureita ja selkään puukottajia'' sitä katkeruudessaan alkoi yleistämään joka on mielestäni ja kypsymätöntä ajattelua, mutta minkäs ihminen tunteilleen sillä hetkellä voi sitten aloin tutkiskelemaan itseäni ja millaista energiaa annoin vastapuolille, niin tajusin, että pelkohan se oli suurin syypää..pelkäsin jätetyksi tulemista ja käyttädyin automaattisesti sen mukaan tiedostamatta asiaa, ehkä toinen näki sen selkeämmin kuin itse, mutta ei osannut pukea tunteitaan sanoiksi, koska moni mies ei osaa sanoa sitä mitä todellisuudessa ajattelee, niin oli parempi poistua areenalta ennekuin alkaa tehdä itseään hölmöksi eli tavallaan ollaan peilikuvia suhteissa toisillemme, suurin osa ei vaan tiedosta sitä mitä toisessa on sitä on myös itsessään kun hokasin systeemin se niinkuin ''napsahti'' ja on muuten suhteet muuttunut radikaalisti opin tunnistamaan omat virheeni ja vikani peittelemättä, eli nyt osaan ottaa suurena kasvuna ne kokemukset ja se on ihanaa olla tuntematta mitään kaunaa ex:ä kohtaan ilman niitä en olisi oppinut empaattisuutta ja suvaitsevuutta ja tarkkailemaan omia tunteitani ja oppia niistä. Nyt tiedostan tunteeni ja osaan välttää tiettyjä juttuja elämässäni, olen oppinut rakastamaan itseäni ja sitä kautta muita, kaikki ei tapahdu päivässä eikä kahdessa vaan sadasosa sekunnissa jos niin itse haluaa

[sawotar]

Hei EternalSun  Mun mielipide siihen asiaan olisi, että en katsos pätkääkään sen verti mie itseeni arvostan, että en alkas miksikään leikkikaluksi alkuun saattasin katsella ja kuullostella omia tuntojani, mutta vetäsin rajan siihen, jos aletaan leikkimään...se on kerrasta poikki juttu mulla aina ollut ja tulee olemaan jatkasin matkaa ja olisin kiittolinen siitä mitä sain kokea ja mitä ei tarvitse enään onneksi saman henkilön kanssa kokea, kuitenkin jokainen ihminen on eri persoona, on minulla ollut aiemmin eräs kauris heppu joka oli nousumerkiltä kanssa kauris...se taas oli eri pataa ja aika jäykkis ja ei tunteellinen, laski kaiken rahassa ja liian pinnallinen, joka taas meikää ahisti ja en vois kuvitellakkaan sellaisen persoonan kanssa suunnittelevani elämää, vaikka olikin pirun komee ja siisti mies, mutta mitä väliä sillä mitä kuori on vaan se mitkä on sen arvot, ja tän hetkisen aviomieheni kanssa arvot on just nappiin..ja ennekaikkea siihen voi luottaa ja mähän luotan satasella, kunnes toisin todistetaan

[sawotar]

Eiks ole upea asia, että pääsit siitä eroon eikö ole vapauttava olotila?

[christa88]

Hei!!!


Mä on kyllä vähän parantunu nyt.... :)Mun psykologi sanoi että mä näytän jo paljon paremmalta...ja mulla on vain yksi käynti ensi viikolla ja sitten olen ok. tai olen nyt jo mutta....Ja nyt huomaan kuinka exäni myös näkee sen, tänään tulla kehumaan mun kampausta. Olen iloinen että pääsin hänestä eroon, koska psykologini sanoi minulle että olin muuttumassa sellaiseksi naiseksi joka elää hakkaaavan miehen kanssa(en tiedä jos noin voi sanoa, mutta olen oikeastaan ruotsinkielinen joten tää mun kääännös ehkä on väärin)....kuitenkin olin tosi pahassa kunnossa sillä tämä exäni sai minut tuntemaan itseni niin paskaksi että lopulta mulla ei ollu itsetuntoa jäljellä yhtään. Olen kuitenkin nyt terveempi ja kiitos teille myös!
PS: olenhan kuitenkin vain 18 ja elämä on edessä.....jeee!