seuraava »

[luminant mermaid]

Hei Aniara!
Jos jaksat lukea yhtään ketjun alkupuolta, niin sieltä löytyy myös minun vinkkejäni omien värien löytämiseen.

Ei ole olemassa pelkästään neljän vuodenajan värejä, vaan jokaisella on ne omat henkilökohtaiset värinsä, jotka saadaan etsimällä juuri se oikea ihon väri, hiusten väri ja silmien väri. Näiden värien yhdistelmä Color Alliance (=värien liitto) kertoo vuodenaikasi ja tietokoneen avulla valitaan Sinulle juuri ne omat, Sinulle sopivimmat, parhaimmat värisi. Erilaisia väripaletteja voi olla yli neljä miljoonaa ja erilaisia "vuodenaikoja" melkein neljäsataa. Voit olla Vastakohtainen Keisarillinen Talvi, Todellinen Valoisa Kesä, Vaalea Hiekansävyinen Kevät, Eloisa Indigonsininen Syksy tai jokin muu näistä lähes neljästä sadasta vaihtoehdosta.
Että omia värejä löytyy joka lähtöön! 

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yhdistelmä sekä lämpimiä että viileitä värejä. Se yhdistelmä ratkaisee vuodenaikanimityksen ja tarkat ihon, silmien ja hiusten värit väripalettiin tulevat parhaat värit. Eli se puuterin värinen vaaleanpunainen voi olla Sinulle todella hyvännäköinen. Kun on yhtään perehtynyt asioihin, oma silmä kyllä opettaa valitsemaan oikeita värejä.
 

Tarkan vuodenajan saa selville vain analyysin tekemällä.

[Pallaskissa]

Lämpimän Kevään väritystä kuvaillaan sanoilla kultainen ja kirkas. Sinä näytät upealta kaikissa kultaisen lämpiminä hehkuvissa väreissä.Muista kuitenkin, että Kevään väreissä on aina myös herkkyyttä ja kirkkautta, toisin kuin Syksyn lämpöisissä sävyissä. Valitse siis Syksyä vaaleampia sävyjä (vrt. sammalenvihreä - metsänvihreä). Sinertävät, kylmät pinkit vievät värin kasvoistasi ja näyttävät kovilta. Sen sijaan korallinpunainen, lohenpunainen, persikka ja aprikoosi korostavat juuri oikealla tavalla herkän hehkuvaa väritystäsi. Monet hiukan keltaiseen taittuvat vihreät näyttävät kauniilta päälläsi ja luovat harmonisen vastakohdan punertavalle värityksellesi. Hyviä ovat myös monet lämpimät ruskeat, terrakotta, ruosteenpunainen kulta ja oranssit, sekä tumma kissankellonsininen ja aqua.

En kyllä ikipäivänä olisi noita värejä tullut kokeilleeksi. Oranssi kun saa ihoni näyttämään vihreältä ja sellainen keltaiseen taitettu vihreä zombielta. No, varmasti oikeat sävyt noistakin väreistä löytyy, mutta luulen etten vielä pistä mustaa vaatekaappia kokonaan uusiksi. Varovaisesti aion kyllä kokeilla, esimerkiksi nuo veden värit ja korallinpunainen voisivat tulla kokeiluun . Aion kyllä jossain vaiheessa tentata kälyltäni, josko hän nyt 15 vuoden jälkeen tekisi uuden testin  !

Kiitos Katja-Q! 

[Aniara]

Niin, kävinkin sellaisessa tietokonepohjaisessa, tarkassa analyysissä. Joku siinä vaan vinksahti, sillä analysoija sanoi minun olevan kontrastinen talvi - juuri kesän ja talven rajalla. Ja saamani kartan värit olivat himmeän kesäisiä, ja ihan kylmiä kaikki. Mutta sain siitä aikoinaan jonkun suunnan itselleni, ja se riittää minulle nyt.

Vaikka olisi kai ihan mielenkiintoista nähdä uudenkinlaisia väriehdotuksia itselle sen epäonnistuneen (puoliksi) kartan lisäksi.
Esim. äitini luonnolliset värit ovat himmeämmät kuin minun ja hän sai kirkkaamman värikartan silloin kuin minä. Minulle ovat kuitenkin aina sopineet vahvemmat värit kuin hänelle.

Värini ovat ¨lumikkimaiset¨ jos laitan hiukseni hiukan tummemmiksi kuin ne luonnostaan ovat.Parhaalta näytän asuissa, joissa on vahvat vastakohdat väreissä, esim. hyvin tumma (musta, mustahko ruskea, tummansininen, tummanvioletti) + puhdas valkoinen tai joku kirkas väri.
Sen vaalean puuterinkin yhdistäisin mustaan tai valkoiseen.

Taisi olla käymäni systeemi sama kuin Luminant Mermaidin edustama, mutta siitä on siis aikaa...

[luminant mermaid]

Sinulle, Aniara!

Meitäkin on varsin monta erilaista analysoijaa. En oikein ymmärrä, kesän ja talven rajalla? Pelkkä teoria värianalyysin tekemisestä ei riitä, vaan tarvitaan paljon kokemusta ja oikeata värisilmää. Ja tärkeää on ottaa huomioon myös se ns. tyylipersoonallisuus ja yhdessä keskustelemalla löytää tai pikemminkin hyväksyä ne oikeat värit, miettiä mikä minusta tuntuu hyvältä. Värikonsultti on vain apuna omien värien löytämisessä ja tietokone niiden parhaiden värien ja väriyhdistelmien toteuttamisessa. Minunkin hiukseni ovat ruskeat, mutta ei niin tummat, että minusta tulisi vastakohtainen tummuusasteeltani. Silti tyylipersoonani vaatii tummempia hiuksia ja vastakohtaisempia värejä pukeutumiseeni. Ja useimmilta vastakohtaisilta kesiltä löytyy paletista myös musta.

Ihon, hiusten ja silmien värit, jotka valitaan useista kymmenistä eri sävyistä, ovat parhaimpia perusvärejä. Ne me hyväksymme yhdessä. Niiden on näytettävä hyvältä meidän molempien mielestä. Mutta tietysti iän myötä värit hieman muuttuu. Oma kokemukseni: Olin löytänyt juuri silmieni värisen housuasun, vihertävän ruskean. Pari vuotta sitä käytettyäni (kaikki kehuivat, miten hyvältä ja hoikalta näytän  ) kävin akupunktiohoidossa ja silmieni väri muuttui enemmän sinivihreäksi, kirkkaammaksi. Housuasu näytti todella likaisen väriseltä. Eikös se niin ole, että silmistä näkyvät myös kaikki sairaudet... ja muutenkin meidän omat värimme muuttuvat, iän myötä hiukset tummuu tai harmaantuu, iho ei enää ole niin raikas ja silmistä näkyy myös elämäntapamme.

Sinun, Aniara, palettiisi palatakseni. Kesän ja talven ero on siinä, että kesän värit ovat pehmeämpiä, harmaalla taitettuja ja talven värit puhtaita, kirkkaita sävyjä. Molemmat ovat viileitä eli niissä ei ole keltaista mukana. Tietysti pelkkä keltainen on, talvella todella kirkas sitruunankeltainen ja kesällä hyvin vaalea, haalea sitruunankeltainen. Varmaan pärjäät omalla värisilmälläsi, kun ymmärrät värisävyjen eron.
 

[Aniara]

Kiitos, Luminant Mermaid!

Luotan nyt omaan värisilmääni, kun sain sen tiedon analyysistä, että viileät sävyt sopivat minulle paremmin. Enää en värjää hiuksiani punaiseksi.

Omasta mielestäni olen talvi, ja vahvat värit sopivat muutenkin tyyliini paremmin.

Keltainen on ollut hiukan ongelmallinen, sillä oikean sävyn löytäminen on ollut hankalaa. Lopulta olen löytänyt peruskeltaisen (ei oranssia mukana!), jota joskus uskallan käyttää. Sen sävy ei saa olla yhtään tunkkainen eikä haalea, vaan ihan selkeä perusväri. Liian sitruunankeltainenkaan ei ole hyvä - ehkä minussa on kuitenkin pieni aavistus lämmintäkin sävyä perusolemuksessani siis.

Mutta analyysi selkiytti kyllä perusajatusta joka tapauksessa.
Voi olla että iän myötä olen muuttunut myös hiukan dramaattisemmaksi vaatetusvalikoimassani. Siihen talvi sopii oikein hyvin.

[Hörsti]

Kirjoittanut: Hörsti
Ystäväni johdatti minut alkujaan Astron sivuille ja nythän sieltä löytyi todella mielenkiintoista luettavaa. Pistämpä siis minäkin, syrjään vetäytyvä Talvi,
oman lusikkani tähän värisoppaan, vaikka se enemmän olisi "besservisseri" Kevään heiniä.                                                                                  Olen itse käynyt läpi vastaavanlaisia arvailuja omaa väriperhettäni koskien kuten näköjään monet muutkin teistä
 ja lopulta monien kokeilujen kautta Ebba Donnerin analyysissä päätynyt Talveksi. Se kokemus oli minulle sanoin kuvaamaton ja voin sanoa, että se muutti koko elämäni. Niinpä hakeuduin hänen koulutettavakseen ja olen nyt väri- ja tyylianalyytikkona tehnyt töitä lähes kaksikymmenta vuotta.
Koulutus perustui alkuperäiseen amerikkalaiseen järjestelmään, joka hakee värinsä luonnosta. Olemmehan mekin pieni osa luontoa. Kukin väriperhe siis löytää omat värinsä oman vuodenaikansa luonnosta.
Ihmisen silmä pystyy erottamaan 10 miljoonaa värisävyä. Jos väriperheitä
periaatteessa on neljä, tietäisi se sitä, että jokaisella teistä on yli kaksi miljoonaa ns. omaa sävyä. Ei siis koskaan pidä kuvitella, että analyysissä saatavassa värikartassa ovat kaikki minun värini ja that´s it.
On satumainen tuuri, jos sattuu löytymään juuri kartan edellyttämän värin.
Onnistunein lopputulos pukeutumisessa syntyy aina silloin, kun kunnioitetaan omaa minää, ts. ei lähdetä muuttamaan sitä kokonaan toiseksi. Kun sinä ja vaatteittesi värimaailma ovat yhtä, on lopputulos paras mahdollinen.
Kun tietää väriperheensä, on periaatteessa tarkkailtava vain kahta asiaa:
 1. Pitäisikö värin olla kylmä vai lämmin sekä 2. pitäsikö sen olla puhdas vai murrettu. Turhia paineita ei kannata ottaa.

Ihminen on kuitenkin aina kokonaisuus. Ulkoinen olemus, väritys, vartalo jne. näkyvät, mutta meissä on myös sisäinen minämme. On tärkeätä, että pukeutumisemme kuvastaa ja vastaa sisäistäkin minää. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että värianalyysissä löysin myös oman sisäisen minäni.
Ebba Donner on tehnyt huikean oivalluksen tajutessaan, että kutakin väriperhettä vastaa tietty temperamenttityyppi. Jos tunnet ystäväsi todella hyvin, voit aika suurella varmuudella myös kertoa hänen väriperheensä.
Jatkuvasti törmään käytännössä tähän ihmeeseen.
Joku teistä kirjoitti, että esim. omien hiusten väri on muuttunut sitten lapsuuden. Näin todella käy hyvin usein. Murrosiässä alkaa muutos, jossa muuttuvat sekä väriperhe että temperamenttityyppi. Alle 20-vuotiaille ei oikeastaan kannata tehdä värianalyysiä ollenkaan, koska on hyvin vaikea tietää, missä vaiheessa muutos on. Muutoksen tapahduttua vastaavat siis väriperhe ja henkilön perustemperamenttityyppi toisiaan.
On siis täysin mahdoton sellainen väittämä, että joku henkilö voisi olla esim. kesällä Kesä ja talvella Talvi. Kyllä hän on samaa väriperhettä kesät talvet.
Ei väriperhe muutu esim. Talveksi sillä, että värjää tukkansa mustaksi.
Lähtekää siis vaihteeksi miettimään:
- olenko vilkas, utelias, iloinen, urheilullinen, kaikkitietävä Kevät vai
- olenko pitkäjännitteinen, huolellinen, empaattinen koti-ihminen Kesä vai
- olenko päämäärätietoinen, temperamentikas, montaa asiaa yhtáikaa hoitava
  Syksy vai
- olenko täydellisyyteen pyrkivä, tyylikäs, joko - tai ihminen Talvi
Jatketaan keskustelua

[Tuutikki]

Vilkas, utelias, iloinen, urheilullinen, kaikkitietävä Kevät ilmoittautuu mukaan keskusteluun...tai no, se urheilullisuus on vähän niin ja näin, mutta uteliaisuus ja kaikkitietävyys kyllä kolahtaa niin että tuntuu 

Kun Hörsti totesi että Ebba Donnerin analyysi oli sanoin kuvaamaton kokemus ja muutti hänen elämänsä, voin todeta tietäväni tunteen, elämä on helppoa kun on perillä näistä väriperheistä, vaateostoksilla käynti helpottuu kummasti, , tiedän olevani parhaimmillani laitan sitten mitä tahansa kaapista päälleni ja mikä minulle on ollut ratkaisevinta, kanssakäynti ihmisten kanssa helpottuu kummasti kun silmän harjaannuttua on oppinut hahmottamaan nopeasti minkä tyyppisen ihmisen kanssa on tekemisissä. Vaikka edelleenkin astrologia ja sen määritelmät ihmisistä ovat minulle äärimmäisen tärkeitä, on tässä värianalyysi jutussa se etu että useimmista ihmisistä näkee heti päällepäin millainen ihminen on kyseessä.

Kun esimerkiksi kylällä kantapäät paukkuen tulee tuttu rouva vastaan ja hätäisesti tervehtii ja menee menojaan en enää jää ihmettelemään että mikähän sen nyt oli.. rouva on syksy ja sillä on aina niin monta hommaa tekeillä ettei se aina ehdi turista joutavia, toinen naapurini taas liihottelee missä liihottelee, ja poikkeaa juttusille jos ehtii, kun tiedän että hän on kevät joka on saattanut kuluttaa kokonaisen päivän haistelemalla aivan ihastuttavaa ja kertakaikkisen hurmaavaa kukkaa joka kasvoi niin valtavan suuren ja hienon muurahaiskeon juurella..no, voiko tuollaiselle olla vihainen...


Hörsti mainitsi myös että Murrosiässä alkaa muutos, jossa muuttuvat sekä väriperhe että temperamenttityyppi. Justiinsa niin, minäkin olen lapsena ollut selvästi talvi, parikymppisenä muutuin syksyksi, nyt neljääkymmentä lähestyessä olen jo selvä kevät. Tuntuu että vaikeudet ja kriisit vauhdittavat muutoksia? niin tuntuu käyneen ainakin minulle. Mikäli joku viisaampi tietää niin valistakaa ihmeessä

[Hörsti]

Hei Tuutikki,asia on todellakin niinkuin totesit. Väriperhe l. värivuodenaika sekä temperamenttityyppi muuttuvat jokaisella tuossa murrosiän vaiheilla. Muutos on mahdollinen senkin jälkeen, joskaan ei ihan yleinen. Kuten totesit, erilaiset vaikeudet, ongelmat saattavat olla vaikuttamassa muuttumiseen.
Muutokset tapahtuvat aina saman kaavan mukaan:
Keväästä ( lapsena ) tulee Kesä
Kesästä tulee Talvi
Talvesta tulee Syksy
Syksystä tulee Kevät
Kevätlapsesta ei siis koskaan voi tulla suoraan esim. Talvea. Tällä selittyy myöskin se hiusten värin muuttuminen. Kevätlapsen hiukset saattavat olla kullan- tai hunajan keltaiset. Mutta siinä vaiheessa, kun hänestä tulee Kesä, alkavat hiuksetkin muuttua hyvin usein ns. maantien värisiksi. Keltaisuus l. lämpö häviää ja tilalle tulee tuhkan sävyjä l. viileää.
Ihmisen temperamenttityyppi muodostuu aina vähintään kahdesta tyypistä.
Edellämainitun mukaan Kevätihminen tunnistaa varmasti itsessään Kevään piirteitä, mutta myös jotain Syksystä, joka hän on lapsuudessaan ollut. Joillakin Keväillä piirteet ovat niin selkeästi näkyvissä ja kuultavissa, kuten sinullakin Tuutikki, että erehtymisen mahdollisuutta ei ole. Voi melkein suoralta kädeltä luetella taatusti sopivat värit. Aina se kuitenkaan ei ole näin helppoa. Mutta perustemperamenttityyppi, tässä tapauksessa
Sangviinikko ja väriperhe, tässä Kevät, vastaavat kuitenkin toisiaan ja lopputuloksena on Donnerin mukaan Luonnonlapsi. Jo pelkkä sana riittää kertomaan enemmänkin sinusta Tuutikki.

[Tuutikki]

Luonnonlapsi kuvaa minua todellakin hyvin    Jos aiemmin minua ärsytti jokin pihallani, esimerkiksi vesi seisoi jossakin kohdassa, menin ja kaivoin siihen salaojan, nyt kippaisin siihen lastin multaa ja istuttaisin jotakin ihanaa, nopeasti leviävää, KAUNISTA pensasta, joka TUOKSUU huumaavalta. 
Mielestäni tuo kuvaa aika hyvin syksyn ja kevään eroa, tekijä ja kokija, lämpimiä molemmat. Minusta on hauskaa seurata ihmisiä ja pähkäillä että mitähän tyyppejä he mahtavat olla, täällä esimerkiksi olen Elämänilon kirjoitusten ulkonäöstä päätellyt hänet kevääksi ja enkös sitten lukenutkin hänen olevan sellainen. Meillä Keväillähän kaiken pitää olla niin kaunista...

[Athene]

Mä kävin kosmetologilla kanssa värianalyysissä ja minulle käy kaikki kevään värit!Mustaa en kuulemma saisi käyttää lainkaan!

[Tuutikki]

Athene: "mitä siitä jos minusta ei tullut sinulle sitä prinsessaa vapaita ovat vain lapset ja hullut ja prinsessat joutuu linnaan"

Jos sinut tulkittiin kevääksi niin vedä kruunu päähäs vaan, prinsessoja me kevät ihmiset nimenomaan ollaan.  Vain me todelliset prinsessat voimme kulkea kruunu päässä vaikuttamatta friikeiltä  

Ja mustahan ei pue ketään, talvi ihmisen dramaattiseen väritykseen se vielä jotenkin istuu mutta meidät keväät se kertakaikkiaan tekee vainajiksi

[Aniara]

Kyllä minä tunnen tuon talven luonnehdinnan myös omakseni temperamentin puolesta. Olen ehkä enemmän muuttunut juuri kesästä talveen päin.

Mutta hankala olisi uskoa että syksyn värit sopisivat minulle koskaan... :

[Tuutikki]

Aniara; Todennäköisesti muutut vielä ja vietät "elämäsi syksyn" syksynä, ja mielestäni se onkin sitten se upein tapa viettää eläkepäiviä, uupumaton mummeli joka porhaltaa läpi maiden ja mantujen niin että rytisee, levätkööt vanhat ja väsyneet, syksy menee ja tekee  ja syksyn värit tulevat silloin tukemaan upeasti vahvaa persoonaasi.

Kuten Hörsti kertoi muutokset aikuisiällä väriperheestä seuraavaan ovat mahdollisia, vaikkakin harvinaisia, minä uskon että nykyisen henkisen kasvun kiivaan nousun aikana tälläiset muutokset tulevat varmasti yleistymään. Kuten myös ihmisten yleinenkin tietoisuus väreistä ja niiden hoitavista ominaisuuksista.

[*Nikita*]

Hei taisin olla minä, joka väitti voivansa olla kesällä kesä ja talvella talvi... sitten keväällä varmaan kevät... 

Mutta siis tuo tempperamentti aspektihan tuo tähän aivan uuden tuulen. Kun muistelen omaa kehityskaartani niin se on mennyt juuri kesästä talveen. Mutta tuo hiusteni luonnollinen väri edelleen hieman häiritsee. Kun se on niin "ei minun väriseni"  Siksi olen värjännyt sitä tummaksi kun se tuntuu enemmän omalta. 

Jos siis pelkkää tempperamenttia ajattelee niin taidan olla kesät talvet yhtä täydellisyyteen pyrkivä joko tai dramaattinen talvi ihminen. 

[Q]

Mielenkiintoinen tosiaan tää temperamentti-teoria, avaa ihan uuden ikkunan tähän värianalyysi aiheeseen. Tota voi miettiä minusta niin moneltakin kantilta. Oliko ensin muna vai kana, esimerkiksi

Väreillä on eittämättä suuri vaikutus ihmiseen, mielialaan, hyvinvointiin ja miksei siis jopa persoonallisuuteen. Itse siis ajattelisin sen ensisijaisesti näin päin; tietynlainen väritys ruokkii ja korostaa tietynlaisia luonteepiirteitä. Eli ensin tulee värit ja persoonallisuus seuraa perässä. Esim kevään väreissä on todellakin keväisen luonnon virkeää, nuorta ja hurmaantunutta energiaa. Varmasti siis luonnolliset värinsä löytänyt Kevät ihminen voi näihin väreihin pukeutuessaan löytää itsestään myös pienen sangviinikon, joka puhkeaa täyteen loistoonsa vertaisissaan väreissä. Talven väripaletissahan taas on dramatiikkaa ja voimakkaita kontrasteja, jotka taas ovat omiaan ruokkimaan dramaattisuutta ja mustavalkoisuutta myös persoonallisuudessa.

Jotenkaan en usko tuon toimivan toisinpäin. Voisiko ihminen muka kehittää itselleen Talven värityksen vain siksi, että se mätsäisi paremmin hänen luonteenlaatuunsa Tai tuleeko henkilöstä Syksy vain siksi, että hänellä on lämmin ja voimakas luonteenlaatu? Tuntuu minusta liian suoraviivaiselta, eikä elämä koskaan minun käsitykseni mukaan sitä ole, vaikka joskus saattaa ensi näkemältä näyttääkin .

Väreillä voi myös manipuloida itseään -ja muita. Käytin yhdessä elämänvaiheessani yksinomaan mustaa, sitten otin mukaan violetin ja siniset. Myös luonnollisen vaaleat hiukseni värjäsin mustaksi, käytin vahvaa meikkiä jne. Sisustuksessakin oli oikeastaan pelkkää sinistä. Olin tuolloin todella masentunut ja ahdistunut, henkisesti herkkä ja syrjäänvetäytyvä haaveilija. Mielentilani ei tietenkään pelkästään käyttämistäni väreistä johtunut, mutta epäilemättä ne ainakin ruokkivat sitä ja pitivät yllä. Sitten koin eräänlaisen väriherätyksen tutustuessani, ensin hyvinkin skpetisesti, Vaalean Kevään väreihin -ts. omiin luonnollisiin väreihini. Pikkuhiljaa kasvoin ulos siitä mustan ikeestä ja annoin värien hiipiä elämääni. Kappas vaan myös mielialani muuttui. Kevään värien valo ja keveys otti valtaa myös sielustani. Enkä tietenkään taaskaan voi yksinomaan värejä syyttää tai kiittää, mutta varmasti ne ovat olleet tukemassa ja liikkeelle laittamassa myös tuota sisäistä muutostani.

En tiedä osaanko nyt muotoilla ajatuksiani ymmärrettävään muotoon, kun itsekin vasta tässä tätä kaikkea prosessoin...mutta tällaisia ajatuksia heräilee. Hmm, miten sen sanoisi; näillä asioilla on epäilemättä yhteys, mutta itse en sitä kovin suoraviivaisena ja yksinkertaisena nää. En usko, että väritykseltään Talvi on aina luonteeltaan dramaattinen perfektionisti, Syksy eläväinen temperamentikko, Kesä hillitty empaatikko ja Kevät auttamatta eloisa besservisseri. Minä uskon pikemminkin niin, että jokaisessa meissä on olemassa edellytykset mihin tahansa temperamentti tyyppiin ja luonteenlaatuun -osa luonnostaa vahvemmilla kuin toiset ja osa taas heikommilla. Yhtä kaikki, ne kaikki mahdollisuudet meissä on. Elämämme ja ympäristömme, myös värit, ruokkivat osaa näistä elementeistä, osaa taas pitävät paitsiossa. Näin ollen joku temperametti tyyppi nousee määrävämmäksi kuin toinen ja antaa taas periksi jollekin toiselle, kun sitä aletaankin ruokkimaan enemmän esim elämäntilanteen muuttuessa. Joskus jo sellainen vähäpätöiseltä ja kovin pinnalliselta tuntuva muutos, kuin värien vaihtaminen, voi käynnistää sellaisen sisäisenkin muutosprosessin...tai ainakin antaa voimallisen sysäyksen jollekin jo kaikessa hiljaisuudessa alkaneelle.

Pelkästä luonteenlaadusta ei mielestäni voi ihmisen ulkoista värimaailmaa päätellä, vaikka sisäisen kylläkin. Ja ainahan nuo kaksi eivät ole harmoniassa keskenään. Ehkä Nikita tunnet vielä halua/tarvetta korostaa ja ruokkia tätä sisäistä talveasi naamioitumalla talveksi myös ulkoisesti? Ja miksipä ei?! Jos/kun kerran haluat olla se Talvi, niin ole ja nauti sen koko väriskaalasta; kun tunnet ja koet itsesi kauniiksi niissä ja kannat ne ylepästi, niin näytät varmasti hyvältä niinkin. Onhan se ihana asia, että nykyään voimme halutessamme värittää itsemme uudelleen, hiuksia, ihoa ja silmiäkin myöten. Se antaa meille mahdollisuuden muuttaa ja muokata, vaikka ne todelliset oikeat värimme eivät muuttuisikaan. Ja kuka tietää, ehkä jonakin päivänä sisäinen muutosprosessisi on päässyt siihen pisteeseen, että uskallat ulkoistaakin sen ja antaa väreillä sen lopullisen sysäyksen myös henkiselle muutokselle? Karuun talven maahan puhkeaakin elämän kevät : tai jotakin...Sitten tukankin väri saattaa tuntua ihan oikealta ja sopia täydellisesti persoonaasi, jonka läpi aurinko on tunkenut säteensä

**piti lisäämäni tuosta värien "manipuloivasta" vaikutuksesta vielä, että siis todellakin mysö muut ihmiset suhtautuvat minuun nyt tyystin toisin, kuin mustallakaudellani. silloin minua pidettiin usein jopa pelottavana ja torjuvana, etäisenä ihmisenä. nyt, kun esiinnyn omissa, luonnollisen vaaleissa ja herkissä väreissäni, olen selvästikin myös helpommin lähestyttävä ja positiivisemman oloinen. värien taakse voi siis myös piiloutua ja suojautua, tavallaan hukuttaa itsensä ja kääntää huomion pois todellisesta minästään. kun olen omissa väreissäni ihmiset huomaavat minut, eivät naamiotani...eikä se tietenkään aina ole pelkästään ihanaa, vaan vaatii myös paljon.