Mielenkiintoisia mielipiteitä sinulla Katja-Q. Kirjoituksesi oli niin pitkä, että se täytyy käsitellä pienempinä pätkinä. Aloitan aiheesta kumpi oli ensin, muna vai kana niinkuin Tuutikkikin teki kertoessaan omasta perheestään.
Minun kaksi poikaani ovat saaneet samanlaisen kodin, kasvatuksen, rakkauden ja saman äidin, joka oman makunsa mukaan valitsi heille esim. vaatteet ja yleensä värit ympäristöön. Jo aivan vauvoina he olivat täysin erilaiset ja erilaisuus jakui heidän kasvaessaan. Temperamenttityyppi tuli esiin jo silloin.
Vanhempi aina punaisena ja hikisenä touhuamassa milloin mitäkin. Sylissä häntä sai pitää vain silloin, kun hän oli sairaana. Terveenä hän valui sylistä kuin sula voi. Ilmetty Syksylapsi temperamentiltaan.
Nuorempi taas oli kuin ihmisen mieli, varsinainen pieni hurmuri, oikea pikku keikari vaatteittensa suhteen ja olisi istunut sylissä vaikka kuinka kauan halailemassa.
Hän taas ilmetty Kevätlapsi. Kaikissa lapsissa muuten on Kevättä, joillakin enemmän toisilla vähemmän, temperamenttityypistä riippumatta.
Väreillä ei tässä vaiheessa ollut mitään tekemistä ja jos oli, kummallekin vaikuttivat samat värit. Pojat kasvoivat, alkoi tulla omia mielipiteitä.
Mitä vanhemmaksi Syksypoika tuli, sitä selvemmin alkoi näkyä piirtetä Keväästä. Hänestä tuli esim. rohkea värikäs pukeutuja, joka ei paljon piitannut muiden mielipiteistä, hän loi muotia itse. Myös halailut tulivat mukaan ja aikuisena hän oli mitä hurmaavin Kevät ja valitsi vaatteittensa värit kuten Kevät valitsee.
Nuoremman sylissäolot loppuivat, vaatteet eivät enää kiinnostaneet ja kun niitä kuitenkin piti hankkia, oli väriskaala täysin toinen kuin nuorempana. Itsetunto heikkeni ja
ulospäin suuntautuneesta pojasta tulikin sisäänpäin kääntynyt Kesä, jonka värivalinnat olivat sen mukaiset. Esim. näiden tarinoiden perusteelle ajattelen, että ensin on temperamentti, jolta pohjalta sitten tulevat mukanaan värit.
Ihmistä voisi verrata vaikka sipuliin. Toisia ei tarvitse juurikaan "kuoria" ennenkuin temperamenttityyppiin törmää, jos tietää, mitä hakea.
Toiset taas saa kuoria melkein sisuksia myöten, eikä aina silloinkaan löydä.
Tämä onkin aivan luonnollista, sillä samasta ihmisestä löytyy monta kerrosta.
Hänestä löytyy aina ainakin kaksi temperamenttityyppiä, lapsuus iän ja aikuisuuden, usein enemmänkin. On aivan selvää, että eletty elämä kaikkine kokemuksineen mutkistaa vielä tilannetta ja voi tehdä sen perustemperamenttityypin löytämisen todella vaikeaksi. Mutta kuitenkin se temperamenttityyppi, joka sieltä pohjalta sitten löytyy, vastaa tiettyä väriperhettä seuraavasti:
Sangviinikko - Kevät - Luonnonlapsi (Donner)
Flegmaatikko - Kesä - Empaatikko "
Koleerikko - Syksy - Dynaamikko "
Melankolikko - Talvi - Analyytikko "
Kysyt, tuleeko henkilöstä Syksy vain siksi, että hänellä on lämmin ja voimakas luonteenlaatu. Ei tule, vaan koska hän on Syksy, hän usein omaa em. piirteitä.
Mutta silti hänellä voi olla paljonkin Talven piirteitä ja ehkä jotain Kesän ja miksei Keväänkin piirteitä, mutta perustemperamenttityyppi on koleerinen ja väriperhe Syky.
Kun hänelle sitten tehdään värianalyysi, hän poikkeuksetta hyväksyy omat värinsä. Joukossa voi olla hänelle vieraampia värejä, jotka tuntuvat oudoilta
ensi alkuun. Jollei hän kerta kaikkiaan hyväksy koko värikarttaansa, on se aina merkki siitä, että analyysi on tehty väärin. Luontaisesti ihminen tietää omat värinsä, pieni lapsi tietää ne 100%.
Samaa mieltä kanssasi olen siitä, että tietynlainen väritys ruokkii ja korostaa luonteenpiirteitä. Väreillähän voi tasapainottaa itseään. Jos henkilöllä lämpimät värit vallitsevat chakroissa häiritsevästi, voidaan kylmiä värejä eri tavoin käyttämällä tasapainottaa esim. liikaa vilkkautta.
Tässäpä tämän illan "muna vai kana" jutut, jatketaan toisena päivänä.