Minä olen noita juttuja joskus pohtinut...
Ja minulle on syntynyt vahva tunne, että se minkä me näemme muualla kärsimyksenä, ei heille välttämättä sitä ole...
Se minkä me koemme edistyksenä niin materiaalisena, eettisenä, moraalisena kuin henkisenäkin, ei välttämättä näyttäydy muilla/muualla sillä samaisella tavalla..
Meidän intomme esmes 'henkiseen kasvuun uutena tulemisena', on kuin jokaisen lapsen ensimmäistä intoa, kun näkevät vaikka ensimmäisen kerran kissanpennun. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei kukaan muu koskaan olisi vielä nähnyt kissanpentua ja kokenut sitä ihanaa leikkisää olemusta.
Niin myöskään, tämä ns'henkinen kasvu' ei ole mitään uutta, kuin ja vain ainoastaan niille, jotka nyt sitä etsivät ja kokevat sitä tietä kulkevansa....se että sidomme sen ajanlaskuun, ei tee siitä uutta, koska se on ajan ulottumattomissa oleva jokaisen henkilökohtainenkin syvä sisäinen tie.
Pinnalla on niin paljon kerrostumia ja mielenluomuksia ja uskomuksia, että sitä mitä on, on todella vaikeaa nähdä...siihen tarvitaan muutakin kuin päättelykykyä...sitä tarvitsee jotenkin ihan oikeesti katsoa 'sielun silmin', että voi nähdä 'pintakerrosten' alle.
Se vaatii pysähtymistä, hiljentymistä....voisin jopa heittää niin karrikatyyriseltä tuntuvan ajatuksen, että sen näkeminen vaatii vankkaa tässä hetkessä oloa, meditaatiota. Puhdasta mieltä, puhdasta sydäntä! Puhdasta uskomuksista.
Ja itse en koe, että meitä pelastaisi mitenkään ajatuksen omaksuminen "sielu ei kuole", se sopii hetken kainalosauvaksi, mutta jos siitä tekee totuuden, sitä alkaa sen ympärille rakentamaan pikkuhiljaa niin laajaa ajatus ja uskomus verkostoa ja joutuu yhä kauemmas tästä hetkestä ja käsillä olevasta 'totuudesta'.
En myöskään koe, että itse uskonnot vievät ihmisiä suuntaan taikka toiseen, kyllä se aina itse ihmisestä lähtee.
Uskonto sanana sinällään on hiukan harhaanjohtava.
Esmes meidän politiikka on vahva uskonto ja uskomusjärjestelmä.
Siinä on luotuna valmiit arvot ja moraali. Siinä on määrätty, mikä on hyvää ja mikä pahaa.
Ja moniko tuolla tulee kyseealaistaneeksi omaa asemaansa, joka muka ajaa vain yhteiskunnan etua ja parasta??? Entä ihan tavallinen kansalainen...moniko kyseenalaistaa meidän arvoja?
SIKSI ei muslimi esmes näe omaa 'sairasta uskontoaan' (jona ehkä joku meistä sen näkee), koska me peilaamme siihen omaa uskontoamme ja uskomuksiamme. Jota emme kykyne myöntämään vastaanvanlaiseksi uskonnoksi, jonka heillä koemme olevan.
Me ollaan ihan yhtä sokeita...
Ei kukaan ole tyhmä, ei muslimitkaan, heille tuo uskontonsa on yhtä totta kuin meille tämä yhteiskunta/politiikka uskonto.
Ne on toistensa kuvat.
Otin nyt vain esimerkkinä tuon muslimit. Minulla ei ole mitään sitä uskontoa vastaan (eikä mitään muutakaan)ja olenkin siihen hiukan tutustunut ja ihmisiin, joiden uskonto se on.