Uskaltaudunpa kirjoittamaan, jos vaikka saisin jotain lisävalaistusta tuntemuksiini.
Olen hämmentynyt ja mietin, että kuvittelenko, olenko sairastumassa vai onko minulla heräämässä jotain kykyjen tapaista tai jotain? Voisiko joku asioista enemmän perillä oleva tai itse jotain vastaavaa kokenut antaa jotain lisätietoa tai palauttaa minua maan pinnalle, jos kuvittelen?
Minulla on ollut pitkään tunne, josta olen perheen kanssa vitsaillutkin, että ihan kuin saisin kaikki sairaudet, mitä lähipiirini keksii sairastaa. No, en ihan kaikkia, mutta kovin usein tuntuu olevan kipuja samassa paikassa kuin jollain lähipiirin ihmisellä. Mistä tämä kertoo, mitä asialle voi tehdä? Menee tosin kyllä vielä ihan sattumankin piikkiin.
Muutama viikko sitten aloin ihmetellä, että miksi rentoutuessani ja mietiskellessäni näen sinisiä pilviä kun laitan silmät kiinni ja joskus ne pilvet näyttävät muotoutuvan kuin tuijottavaksi silmäksi. Google tiesi kertoa, että tämä voisi liittyä jotenkin kolmanteen silmään. Tuo näky ei sinänsä pelota minua enkä edes osaa sanoa, miten kauan noita on näkynyt, koska vasta äskettäin aloin kiinnittää asiaan huomiota. Joskus minulle tulee mietiskellessäni ja rentoutuessani silmät kiinni olo, että haluaisin sen kolmannen silmän aukeavan (vai onko se jo auki? En ole kyllä huomannut mitään tavallisesta poikkeavaa) tai jotain enemmän, mutta lähes samantien iskee pelko, että entä, jos en hallitse asiaa ja tapahtuukin jotain pelottavaa kuten joillekin tuntuu tapahtuneen.
Kärsin joistain fyysisistä vaivoista ja koska niihin ei löydy mitään syytä tai edes parannuskeinoa, haluaisin jotenkin kovin mielelläni osata itse parantaa itseni ja ehkä myös auttaa muita, jos vaan siihen kykenen. Viime aikoina - samoihin aikoihin noiden sinisten pilvien ilmestymisen kanssa - olen alkanut tuntea myös jotain kihelmöintiä käsissäni aina kun yritän lähettää parantavia tuntemuksia kipeisiin kohtiini, mutta jos/kun yritän jotenkin viedä asiaa pidemmälle, tulee todella outo huimauksen tunne, jota pelästyn ja lopetan sen jonkun alitajuisen prosessin, johon olisin liukumassa. Pelkään pyörtyväni tai etten pääse enää takaisin tai normaaliin olotilaan, jos jatkan. Vaikea selittää. Onkohan tässä edes mitään järkeä.
Jos minulle joku kyky heräisi, ottaisin sen varmaankin ihan mielelläni vastaan ja haluaisin tietää asiasta enemmän. Mutta en halua pelätä tai kokea mitään kauhuja tai transseja tai nähdä tai aistia mitään outoja hahmoja tai muuta pelottavaa, mistä jotkut ihmiset kertoo tällaisiin törmätessään.
Tuttavapiirissäni ei ole ketään kenen kanssa voisin edes keskustella tällaisista asioista. Olen myös erakkoluonteinen, joten en koe mukavaksi lähteä mihinkään kursseille tai sellaisiin.
Kuitenkin haluaisin ymmärtää, mitä minulle on tapahtumassa vai onko mitään ja jos on, miten voisin turvallisesti ja pelkäämättä kehittyä tai vahvistaa tai avata näitä tuntemuksia tai jotain, en edes tiedä, mitä haluaisin
. Tai sitten siniset pilvet ja huimaus ovat vain niskajumia ja verenkiertohäiriötä
Kasan kirjoja olen lukenut ja Googlen syövereissä pyörinyt, tietoa on tullut, mutta jotenkin kuitenkaan ei sellaista ratkaisevaa ahaa-elämystä. Tai eri lähteissä ehdotetut harjoitukset ja mietiskelysessiot ovat niin monimutkaisia ja kummallisia, että en halua alkaa sellaisiin. Minulla on sellainen tunne jossain mielen perukoilla, että tässä ei kuitenkaan olisi mitään monimutkaista ja jos on, en halua siinä tapauksessa edetä yhtään pidemmälle. Eli se, mikä tapahtuu luonnostaan tai pienellä tönäisyllä tai auttamisella eteen päin tapahtukoon, mutta mihinkään tuntikausien päivittäin toistuviin rutiineihin minulla ei ole aikaa eikä edes kärsivällisyyttä.
Löytyisikö täältä foorumilta mitään lisänäkemystä asiaan?
Hei Riisimuro!
Täällä toinen samanmoinen ja kans itsekseni ihmetellyt näitä. Kiva kuulla kohtalontoverista. Tai kiva ja kiva, ei oo kiva sairastaa not.
Mulla alko kans sairastamiset puskista ja yhtäkkiä tajusin, että näähän on just samoja ku lähipiirissä. Ja jos kohta rajumpia. Juurikin tulin terkkulasta lääkettä suoraan suoneen -sessiosta. Eikä meikälläkään tunnu löytyvän syytä eikä mikään lääke tepsivän. Senkat sun muut luvut on aina hyvät vaikka oisin paskonu verta kuukauden putkeen ja suolistossa kurisee tulinen tulehdus. Sori ilmaisu
Lueskelin tuossa taannoin intialaisen gurun Paramahansa Yoganandan elämäkertaa ja siinä gurut otti kantaakseen oppilaidensa tauteja. Koska heillä oli voimakkaammat energiat kantaa niitä, ja samalla myös puhdistivat oppilaiden karmataakkaa. Hm? Tuli vaan tämmönen mieleen.
Sama homma noiden käsien kihelmöimisen kanssa. Sitä tapahtui erityisesti viime vuonna. Aivan kuin niihin ladattais jotain? Eräänäkin iltana meditoidessani tunsin ku ne tuupattiin isojen putkien sisään. Tuntu samalta ku tykkää hupailla ja työntää käsiin paksut pahviputket
.
Ja myös vilahtelee noita sinisiä juttuja, mulla pilvien sijaan palloja. Orbejako ne on?
Mulla on tullu tämmänen ajatus, että nyt meille (itsekullekin) on työnnetty sairauksia ym. pysähtyäksemme, että ei saada liika isoa tujausta energialatausta. Latauskipuja. Samanmoisia viestejä sairastamisista ja muista äkkipysäytyksistä ja jobeksen merkityksen menettämisistä yms. tuntuu tulevan joka suunnalta. Mulla on ollu elämä totaalisen pysähdyksissä jo puoli vuotta jobesta ja kotia myöten. Pian menee kärsivällisyys.
Minäkin tahtoisin itse parantaa itseäni ja muita kun noin ilmiselvästi jotain sen suuntaista on käsiin tulossa. Muttah eii vain tapahdu mitään. Huoh. Summa summarum, olen älynnyt että nyt täytyy oppia kärsivällisyyttä. Samoin kuin myös saada 'tietoa' sairastamisesta, että sitten itse tiedän miltä tuntuu sairastaminen kun/jos alan parantamaan muita. Myötätunnon kehittämistä juu nou.
Ja erakkoluonne minäkin. Taitaa kuulua 'taudin' kuvaan
Energiavirtojen nousua juu
. Se on kiva, ja oon tosi ilonen ainakin omalla kohdalla siitä. Vaan oh god, miten kauan tätä tuskallista välivaihetta muine ikävine olosuhdelieveilmiöine (perhekarman puhdistamista rankemman kautta jne.) kestää.......
Koitetaan vaan ottaa rennommin ja antaa asioiden tapahtua omassa tahdissa. Työntämällä ne ei ainakaan helppaa.
