Kun aamuyöstä tuon viimeisen vietini kirjoitin,olin herännyt valtaisaan migreenityyppiseen päänsärkyyn.Olin sitä ehtinyt jo hoitaa ja piipahdin foorumille,vaikken sitä kai koskaan aijemmin ole siihen kellonaikaan tehnyt.
Aivan kuin joku olisi kehottanut.Katsoin kait vain tämän topicin,en muista ja kirjoitin,mitä nyt Hintriikasta kirjoitinkin.
Oli tunne,että tämä on taas sitä päänsärkyä,jonka myötä jotain uutta aukeaa.
Jostain kumman syystä olen valinnut kivun keinoksi kokea asioita.Siis tuolla jossain,, :
Päänsärky senkun yltyi.Ystävien hoidot auttoivat hetkeksi ja taas se jatkui.Ei voinut lukea,en sietänyt valoa,en ääntä.
Käväisin kuitenkin uudelleen koneella puolelta päivin.Nukuin aina välillä ja unia oli mahdottomasti.
Ja sitten näin KOTKANSILMÄN tekstin!
Kiitos ensinnäkin siitä,että en ole mistään vielä lukenut noin kaunista ilmaisu kuoriutumisesta.
Kiitos myös neuvosta!
Sain nimittäin päähäni lähteä suolle etsimään vastausta.Rentouduin ja näin itseni jo kulkevan siellä.Tunsin suopursujen ja kosteuden tuoksun.Näin mättäät ja pienet kukat ja se runsas hyönteismäärä.
Aloin katselemaan mistä suunnasta löytyy vastaus.Miksi sinne piti taas palata ja päätin sen jälkeen paukauttaa siivet niin levälleen kuin vaan saan ja lentää vapaana.
Mutta menin niin syvälle,että meni unimaan puolelle.Tiedän että jotain tapahtui.Että sain vastauksia.Herättyäni siitä,oli kello jo 17 ja olin kovasti ihmeissäni.Pää tuntui vielä aralta,mutta se kammottava särky oli poissa.
Kävin unissani kaukana kouluajoilla.Tuntui kuin olisin kelannut tämän hetkisen elämäni kokonaan läpi.
KIITOS KOTKANSILMÄ!Kiitos että olet!