Kiitos Meimi vastauksestasi,
kuten huomaat oon ihan onneton näissä jutuissa, en ees tollasta asiaa tiennyt
Tiedän toki että mun pitäs elää omaa elämääni ja hetkessäkin kyllä;
mut valitettavasti on pakko noinkin isoa asiaa suunnitella että se tulisi todeksi.
Mä en oikein jaksa myöskään ajatella et 'Vaikeudet opettavat ja vahvistavat',
tai siis en pysty vaikka valitettavan paljon jouduinkin oppimaan tajuttomuuksista, aivovammoista jopa ihmisoikeuksista miesystäväni vakavan sairauden/tilanteen vuoksi
Hän on nyt päässyt pois tästä elämästä ja toivottavasti miljoonakertaa parempiin olosuhteisiin kun lukkojen takana joutui elämään sängyssä 24/7 vain siksi koska äitinsä oli sitä mieltä eikä kukaan halunnut/uskaltanut vastustaa häntä
Minä kun niin tein sain kaikki silmilleni niin että jouduin lähtemään paikkakunnalta enkä edes hautajaisiin saanut mennä rakastani hyvästeleen
Yritän päästä irti noista hirveistä ajoista ja tunteista mutta näin ne aina kihahtaa päälle kun niitä ajattelen.
Itsetuntoni on siis nollassa kuin myös omantunnonarvoni ja uskallukseni ryhtyä mihinkään..
siksi olisin toivonut että jotenkin voisin saada omille ajatuksilleni/haaveelleni vahvistusta.
Ehkä se kuitenkin on mahdotonta ja minun on pakko vain hillua ja olla miettimättä.