seuraava »

[Kuuhilda]

Jostain täältä foorumilta tää aihe nyt lähti kaivautumaan esiin...en ekaa kertaa tätä mieti ja ihmettele, mutta siis jos tahtoisin jotain vinkkiä että miten lähteä tämän kanssa eteenpäin, joutuisin maksamaan itseni kipeäksi....onko kellään mitään opastusta tähän siis?
Olen aika paljon ihan itse työstänyt näitä tavallani, ja törmännyt milloin mihinkäkin möykkyyn, mutta olisi hyödyllistä paneutua tähän enemmänkin, kunhan vain osaisi 

[m.magia]

Täällä kans kiinnostaisi miten näitä lähteä purkamaan. Terapiat, niin perinteiset kuin vaihtoehtoiset, juu, mutta voiko jotain tehdä itsenäisesti? Tietenkin voi itkeä, raivota ja tuulettaa tunteita muutenkin, mutta entäs sitten kun tulee seinä vastaan ja mikään ei liiku. 

[Kuuhilda]

Hei just tuo trefinland linkki joka tuolla oli lopussa  
Tosi hyvä juttu
Kiitosta vain  


No eipäs sittenkään...kurssille olis mentävä tai kirja ostettava. Ei se kirjakaan  nyt tietty ole kun kolmisen kymppiä, mutta kuitenkin.
Mulle olis niin hyvä tämmönen, kun on tosi vaikea päästä käsiksi johonkin juttuihin, vaikka kuinka yrittäisi ja etsisi sitä tietä sinne.

Tämmösen löysin:
http://www.introspekt.fi/artikkelit/traumojen-vaikutus-kehoon-ja-kehon-hoito-osana-terapiaa-1/

Paljon tietoa, mutta ei oikein mitään konkreettista tässäkään.

Mitäs muuten vyöhyketerapia? Olisiko se hyvä työkalu tälläiseen työstämiseen?

[Hiisitär]

Minulla on auttanut lukeminen, lukeminen ja lukeminen. Jokaiseen oivallukseen on pitänyt tarttua ja jatkaa sen työstämistä eteenpäin. Ei riitä, että tunnistaa mikä on vialla, vaan täytyy tietää myös mitä tekee ja olla valmis tekemään sitä työtä niin kauan kuin on tarpeen - vaikka elämän loppuun saakka. Simppelein on työstää omat negatiiviset uskomusmallit positiiviseen muotoon, mutta se vaatii tosiaan töitä ja paneutumista ja ennen kaikkea itsensä kohtaamista hyvinkin syvällä tasolla. Pitkään jatkuneita asioita ei selvitetä hetkessä. Itse jatkan edelleen feminiinisyyden tasapainoittamista, jota olen tehnyt kohta jo 30 vuotta, enkä ole vieläkään valmis sen kanssa. Parempaan mennään kuitenkin koko ajan!

Täydelliseksi EI tarvitse tulla - ainoastaan Jumala itse on täydellinen, meiltä ei moista edes odoteta. Heittelyt suuntaan ja toiseen ovat normaaleja, mutta kun pelkotilat, lukot ymv. eivät enää hallitse elämää siinä määrin, etteikö alkujärkytyksen jälkeen taas selviäisi elämässään eteenpäin, ollaan tultu omassa kehityksessä perille

[m.magia]

Mitäs muuten vyöhyketerapia? Olisiko se hyvä työkalu tälläiseen työstämiseen?

Psykologinen vyöhyketerapia, siinä on terapiaa keholle ja mielelle. Olen jonkun kerran käynyt ja menen jatkossakin jahka taloudellinen tilanne sen sallii. Tuolla selässä on kohta, jonka koskeminen on tosi arka paikka, siitä kun hieroo, niin se tunnevyöry ja avuttomuus on jotain ihan kamalaa. Tiedän, se pitää ja haluankin käsitellä sen pois.

Laitoin TRE-kirjan varaukseen, toivottavasti saan sen pian käsiini.

[Kuuhilda]

OI, äiti Amma  

Lukeminen on auttanut mullakin kyllä...mutta jotenkin koen että se on liian passiivista kuitenkin  

Mä oon tehny tuon tunnelukko testin joskus vuosia sitten, ja nyt tein hetki sitten taas...en muista onko eroa entiseen, mutta ei se hyvältä näytä.

Ja kiitos Solnishko tuosta taulukosta

Oisko tuo vyöhyketerapia silleen, että kerran kaks riittää, vai pitäiskö siellä käydä säännöllisesti että siinä olis jotain itua?

Ja kerro sitten m.magia, millainen tuo kirja oli! Jos on loistava, niin sitten täytyy kyllä minunkin investoida siihen  :

Jahas, *marie* kerkisitkin jo väliin. Taidan siis hommata tuon kirjan itselleni 

[trius]

Hmm, ei tämä varmaan tähän ketjuun kuulu, mutta kävin viime syksynä Rosen-terapiassa. Sanottiin, että voi alkaa itkettämään, mutta minua itketti ja mietitytti vain sinä päivänä; myöhemmin toki tähän päivään asti  .
Mä oon ainakin nyt saanut ihan valtoimenaan itkettyä ja kas kummaa, sitten ei tunnukaan enää niin pahalta. Jotenkin piti kai käydä ihan siellä syvissä tuskissa, että pääsee kevyemmin nousemaan pinnalle taas.
Pitääpä tehdä tuo testi, veikkaan että pari vuotta sitten olen saanut surkeat tulokset. Vai ovatkohan jossain sähköpostin uumenissa?

[m.magia]

Oisko tuo vyöhyketerapia silleen, että kerran kaks riittää, vai pitäiskö siellä käydä säännöllisesti että siinä olis jotain itua?

Riippuu varmasti kunkin tilanteesta ja kuinka hyvin pystyy niitä asioita itse aukomaan ja elämään uudestaan läpi. Ainakin jos on oikein kunnolla lukossa, niin se on ihan hyvä, että on joku joka auttaa alkuun ja tukee siinä matkan varrella ja silloinhan voi käydä useamman kerran ja sitten katsoa onko tarvetta jatkoon. Suosittelen kokeilemaan edes kerran, niin saa vähän tuntumaa ja voi sitten miettiä miten jatkossa.