Elämänilo
|
|
« Vastaus #30 : 06.04.2006 11:45:34 » |
|
Siinä vaiheessa kun rakastan itseäni niin täydellisesti, että en tunne lainkaan yksinäisyyttä enkä TARVITSE ketään, elämääni tupsahtaa ihan satavarmasti täydellinen mies! Eikö totta?
|
|
« Viimeksi muokattu: 06.04.2006 11:50:16 kirjoittanut Elämänilo »
|
tallennettu
|
|
|
|
elviira
Kohtuuastroilija
Viestejä: 74
|
|
« Vastaus #31 : 13.04.2006 12:44:40 » |
|
Hei, näitä juttuja on kiva lueskella uudestaan, saa jotenkin lohdutusta siihen, ettei ole ainoa joka tuntee näin. Oletko Valonkantaja huomannut sellaista piirrettä itsessäsi, että itsellä on jotenkin hävettävä asenne tähän yksin olemiseen ja sellainen, että ajattelee, että muutkin tuntee sääliä sitä yksinäistä ihmistä kohtaa...siis tää on sekavaa , yritän varmaan sanoa, että häpeäisi itseään, kun on yksin (tulihan se sieltä, kun vähän potkii). Mulla on nimittäin aika tiukassa tälläinen asenne itseäni kohtaan. Apua ! t. Elviira
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #32 : 13.04.2006 15:16:37 » |
|
Elviira, en minä häpeä sitä... Mutta en kyllä oikein ole sinut itseni kanssa "tässä tilanteessa". Ajattelen vain koko ajan että tämä on ohimenevä vaihe (no, niinhän kaikki vaiheet menevät joskus ohi)... Pitäisi vain unohtaa, että on sinkku, eikä miettiä sitä liikaa. Sen ei pitäisi antaa vaikuttaa fiilikseen... Illalla sen aina huomaa "Jaa.. Olen taas menossa yksin nukkumaan, enkä voi edes kirjoittaa kenellekään hyvää yötä kulta- viestiä.."
Olen aina ollut sellainen yllätysten keksijä ja ostellut poikakavereille pieniä lahjoja, askarellut kortteja ja vihkosia, joihin olen liimaillut valokuvia, osuvia tekstejä lehdistä, sellaisia "meidän juttuja"... Tykkään hurmata miehen hyvillä ruuilla, niskahieronnalla, jalkahoidoilla... Nyt vaan ei ole ketään, kenelle voisin tehdä tuollaisia juttuja. Se on kuitenkin niin eri asia hemmotella tyttöystäviä kuin sitä omaa kultaansa...
Kun on niin suuri kaipuu hukuttaa joku mies rakkauteen...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #33 : 13.04.2006 15:19:11 » |
|
En kyllä yhtään ymmärrä, mistä tämä mun hempeily ja hoivavietti tulee, ei kauheen tyypillistä mun merkeillä...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #34 : 13.04.2006 16:24:56 » |
|
Noniin, nyt löyty ainakin yks syy...
Ceres 7. huoneessa
Seitsemännen huoneen Ceres osoittaa tarvetta parisuhteessa huolehtimiseen tai kumppaniin joka kantaa huolta ja suojelee. Lapsuuden perhe on usein roolimallina parisuhteen tarpeille. Parisuhderiippuvuudesta uloskasvu voi tuottaa vaikeuksia, varsinkin perheen muutostilanteissa kun roolit muuttuvat ; lasten vartuttua aikuisiksi. Pyyteettömän rakkauden läksy on voimakkain tässä huonesijainnissa ja sen oppiminen tuottaa tasa-arvoon kannustavan ilmapiirin perheenjäsenissä kiinni roikkumisen sijasta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
uusihurmuri
Vieras
|
|
« Vastaus #35 : 13.04.2006 16:40:30 » |
|
Yksin on kaikinpuolin helpompi olla, toisen lähellä ahistaa minulla liikaa.. Sitten se elämänsä jakaminen toisen kanssa on kamalaa, en vain pysty moiseen. Eli toinen ääripää taidan olla Mutta kyllä tykkäisin rakastua, toisen ihmisen lähestyminen on vain vaikeaa...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #36 : 13.04.2006 17:57:51 » |
|
Mä pamahdin tässä maanpinnalle tajutessani taas kerran, että miten syvästi toi skorpparin laskusolmu muhun vaikuttaa... Ja havaitsin tänään pluto oppositio venuksen aspekteistani ja sen tulkinta vähän masensi... Olen mustasukkainen ja ehdoton... Luottamus omiin tunteisiin, saatikka sitten toisen tunteisiin on ollut aina vaikeaa. En voi löytää ketään, kun vain täydellinen kelpaa... En osaa päästää irti tuosta exästä ja pelottaa oma käytökseni... Tuli taas sanottua jotain niin viimeisen päälle kypsää ja fiksua eilen tekstiviestillä.. "Jos tosiaan rakastat mua yhtä paljon, kun mä sua, et voi vielä olla kenenkään kanssa huijaamatta itseäs." *hakkaa päätä seinään*
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #37 : 13.04.2006 20:02:34 » |
|
PS Jos haluat tätä* kokea niin eiköhän se rakas sielu sieltä ilmesty.. siksi varmaan alitajuisesti jarrutan, koska mitä rakkaampi joku on sitä hurjempia juttuja se voi tehdä. Tai saada sinut kokemaan. Keskustelemaan henkevästi ja sanomaan, ei tunne mitään. Ja niin edelleen. Mitä kaikkea tuo viimeisinkin pani minut käymään läpi. Aina kun ilahduin jostain sielun asiasta tai ideasta tai muusta se keksi tempun. Paninko minä sen käymään läpi paljon? Luulisin niin.
*"Usein on vielä niin, että elämässä eniten satuttaneet ja kipeimpien läksyjen tuojina toimivat ihmiset ovat hyvin läheisiä ja rakkaita sieluja. Heidän toimintansa perustuu korkeammasta perspektiivistä tarkasteltuna rakkauteen ja he ovat auttamassa sinua näkemään omat varjosi."
|
|
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Andrea
Satunnainen astroilija
Viestejä: 2
|
|
« Vastaus #38 : 13.04.2006 20:30:16 » |
|
Joo,
jos olisin vaan aikanani tajunnut... enää ei kelpaa kukaan... kukaan ei ole tarpeeksi hyvä... kukaan ei ole tarpeeksi henkinen... kukaan ei ole tarpeeksi "kehittynyt"... Mitä v*ua...? Se vanha tiedostamattomuuteen pohjautuva elämä takaisin, kiitos nam!!!
Joitain asioita muistaa arvostaa vasta, kun ne menettää... lopullisesti?
Eläkää helvetissä sitä oikeata, aitoa elämää, älkääkä, please, paetko sitä mihinkään illuuusioon!!!
Munarikasta pääsiäistä kaikille tasapuolisesti, Hän
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
CorvusLeonis
Vieras
|
|
« Vastaus #39 : 16.04.2006 17:00:15 » |
|
*"Usein on vielä niin, että elämässä eniten satuttaneet ja kipeimpien läksyjen tuojina toimivat ihmiset ovat hyvin läheisiä ja rakkaita sieluja. Heidän toimintansa perustuu korkeammasta perspektiivistä tarkasteltuna rakkauteen ja he ovat auttamassa sinua näkemään omat varjosi."
Tämä kyllä hymyilytti. *kokemusta* Mutta mitä ihminen tekee siinä vaiheessa kun on löytänyt oman säkkipimeän puolensa ja sitten huomaa näyttävänsä muille näiden oman pelkästään tuntemalla nämä? En halua tehdä ihmisistä itseni kaltaisia, varjoja itsestään. Ja sitten vielä valitetaan että olen etäinen. :
|
|
« Viimeksi muokattu: 16.04.2006 17:04:27 kirjoittanut CorvusLeonis »
|
tallennettu
|
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #40 : 18.04.2006 08:34:20 » |
|
Huhhuh... En kyllä tiedä, mikä vaivaa, mutta toissapäivänä lähti baarista mukaan kalamies, tuli tänne nukkumaan ja lähti vasta illalla... Kysyi ovella lähtiessään et kai me vielä nähdään.... Olihan se ihan kiva tyyppi, mutta mua jotenkin ahdistaa nyt jo... Tyyppi kohteli mua kauniimmin, kun kukaan puoleen vuoteen. Ja oli huuomorintajuinen ja kaikkea... Lisäksi ihan tajuttoman suloisen näköinen... Mä vaan aloin heti ajatteleen, et voiko kaksosesta ja kalasta tulla mitään... Kun oon niin hyvin oppinut noi ravut neljän rapumiehen kautta, et mielellään jatkais samaa linjaa..... Kaloista kun ei oo minkäänlaista kokemusta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Jinx
Vieras
|
|
« Vastaus #41 : 18.04.2006 09:11:22 » |
|
Valonkantaja... Voithan aina kokeilla... Ei se ota jos ei annakkaan!!! (minäkin; paras neuvoja )
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #42 : 18.04.2006 13:08:16 » |
|
En lukenut kaikkia sivuja, joten en ota niinkään kantaa, oman korteni kekoon vain asetan.
Minulle 'sinkkuus' oli aikoinaan sama kuin kulkurielämä. Ihanoin sitä jo lapsesta. Karistin kaikki pois, mikä yritti sitoa minua itseensä tai missä tunsin olevani kävelykeppi vieressä. Minulle sinkkuna oleminen (33-vuotiaaksi asti) oli vapautta tehdä töitä missä vain, vapautta asua missä päin maailmaa vain, vapautta harrastaa mitä halusin, vapautta valita ystävät, vapautta elää hyvin paljon ihmisten (ei yhden) kanssa.
Itsestäni en ollut koskaan vapaa, vasta nyt vanhempana alan vapautua siitä.
Eli vapaus voi olla pelkkää illuusiota liihoittelemisesta.
Mutta opin, miltä tuntui myös 'tyhjät seinät'.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
monikakson
Kanta-astroilija
Viestejä: 259
Look thru' the light
|
|
« Vastaus #43 : 19.04.2006 14:22:03 » |
|
Mäkään en lukenu kolmossivua, mutta ihan järkyttävää kuinka tuntuu ihan omalta elämältä lukiessa valonkantaja tuota sun juttua. Mä olen nyt kaks vuotta ollut sinkku, seurustelin 15-20-vuotiaana. Meni puoli vuotta eron jälkeen ennen kun tajusin kunnolla mitä olin menny tekemään. Sitte oliki itkua ja itkua, ja vieläkin hajoan palasiksi kun alan ajattelemaan mitä kaikkea mun elämästä katosi ja tuunko enää koskaan saamaan niitä ns. takaisin. Exäni (vesimies) melkein teki itsarin, mutta yksi kaveri huomasi vaaran olevan lähellä ja pelasti hänet. Sitten hän alkoi pian seurustelemaan, mutta tiesin ettei se ollut kovin vakavaa, He erosivat, mutta seuraavana kesänä exäni löysi tytön jonka kanssa on edelleen yhdessä ja onnellinen. Olen välillä ollut todella skeptinen hänen suhteen, että miten hän muka kuvitteli että olin hänen elämänsä rakkaus ja kaikkea, kun niin nopeasti löysi uuden. Ei se edes yrittäny tulla takasin tai vuodattanu surua ja surkeuttaan sen kummemmin mulle. Ite kyllä jäädyin hänen suhteen aika totaalisesti ja ylpeys kävi lankeemuksen edelle, että ehkä se selittää... Ja nyt. Periaatteessa oon ihan tyytyväinen yksinoloon, mulla on kaikki mahdollista. Koko elämä vaan odottaa mua. Mutta kaikki vaan tuntuu niin tyhjältä. Nää kaks vuotta on ku tyhjää vaan, vaikka mä oikeasti olen elänny, tehny ihan hulluna kaikkea, ihan hulluakin. Viime aikoina oon vaan tullu siihen johtopäätökseen, että mitä multa puuttuu on mies. Mutta seki on niin vaikeeta, kun pitäis samalla saada säilyttää tää vapaus. Sellasia miehiä ei oo joka nurkan takana, ja se masentaa! Mä olen siis myös kaksonen, nouseva jouskari, kuu vaa'assa, venus ravussa, merkurius härässä. Nyt mulla on pieni ikäkriisi menossa, kun pelkään että ns. hullutteluvuodet alkaa olla ohi, vaikka periaatteessa oon vielä hyvinki nuori...elämä on kriisi.
|
|
|
tallennettu
|
Feel the life in you and you want to live
|
|
|
CorvusLeonis
Vieras
|
|
« Vastaus #44 : 19.04.2006 14:31:12 » |
|
Mieluummin sinkkuna kuin suhteessa, näin kokemuksen puolesta. Ei nalkutusta, ei mustasukkaisuutta, ei vaatimuksia ajankäytön suhteen. Vapaus iskeä kenet huvittaa ja lähteä menemään kun hupi on ohi. Elämää!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|