Kaloista kun ei oo minkäänlaista kokemusta.
Mulla on kahden vuoden kokemus kalamiehestä... tai kahdesta, kovin toistensalaiset. Toinen on ystäväni, toinen on/oli rakastajani, jos sellaista adjektiivia tänä aikana voi käyttää....
Kalamies on HURMAAVA. Sosiaalinen kala, jota ei niin vaan verkkoon saa. Se leijailee omassa maailmassaan ja pitää aina jonkin osan itsestään salassa. Ne kertovat tarinoita, joista lopulta oppii tunnistamaan tarun totuudesta. Eikä niille voi kuin hymyillä. Kunnes alkaa sattua. Oinaan omistushalu EI SOVI kalamiehen universaaliin ja esoteeriseen elämään. Telepatia toimii, mutta kun sitä pitää "jutella" fisun ehdoilla, tulimerkki hermostuu. Sitten syntyy sota, jonka oikku häviää. Jää lopulta nuolemaan haavojaan, kunnes fisukkainen taas tulee ja hurmaa ja RAKASTAA oi niin ihanasti. Sitähän voi sitten jatkua niin pitkään kun sitä jaksaa. Sitä lillumista, vapautta... vapautta... vapautta... vapautta... vapautta... vapautta... Luulisi oinaalle kelpaavan, mutta nousuravulle sit kuitenkaan ei. Tai sitten juuri sen v-a-p-a-u-d-e-n vuoksi sitä jaksaakin...
tiedä tuota.