Syömishäiriön kanssa oppii elämään, mutta se ei välttämättä koskaa parane pois. Valitettavasti.
Nyt täytyy kyllä ihan kysyä, että "anteeksi Mitäh"
?
Mutta toisaalta kerrotkin heti ensikättelyyn, ettei sinulla ole minkäänlaista kokemusta, joten se selittänee oudon kommenttisi.
Olen itse sairastanut erittäin pahaa Bulimiaa (alkoi anoreksiasta) 7 Vuotta elämästäni ja parantunut sairaudesta täysin. Toki siihen on mennyt vuosia ja tie on ollut mutkainen, mutta syömiseni on kyllä täysin tasapainossa nykypäivänä. Sanoisin jopa, että ahmin paljon vähemmän kuin "normaalit" ihmiset, joilla monilla on vaikeusksi säillyttää suklaalevyllistä kotonaan. (Se on siis aika normaali ilmiö, ainakin naisten keskuudessa, että välillä ahmii esim. suklaata mielin määrin.)
Joku mainitsi, että kyseessä on addiktio ja se on kyllä totta... Mutta addiktioistakin voi parantua - ei ole tämän maailman päällä mitään, mistä ei voi. Uskon niin. Toki kun addiktio koskee alkoholia tai huumeita "parantuminen" usein tarkoittaa, ettei näihin aineisiin enää kosketa. Bulimia on luonteeltaan hyvin erilainen, sillä ilman ruokaa ihminen ei tule toimeen.
Luota kuitenkin minuun kun sanon sinulle, että myös vuosikausia kestäneestä helvetistä (sillä tiedän kokemuksesta, että sairaus on helvetin rankka) Voi nousta ja parantua täysin. En enää nykyään edes muistele niitä aikoja kun jouduin salailemaan /varastelemaan /erakoitumaan sairauteni takia. Syön tasapainoisesti ja nautin ruuasta. Olen myös normaalipainoinen.
Toki sairaus on jättänyt tiettyjä fyysisiä vaivoja, kuten refluksitauti..
Minulle henk. kohtaisesti auttoi taidetreapia ja akupunktio, joten suosittelen etenkin akupunktiota lämpimästi. (Kokemuksisasi luettuani tuli mieleen, että kenties nämä hoitajat eivät nyt olleet juuri sinulle oikeita. Joskus kestää aikaa löytää se oikeanlainen tai ammattitaitoinen terapeutti. Jos haluat voin suositella sinulle hyviä akupunktiohoitajia joko pks tai Tampereen suunnilta. Muualtakin kenties - voisin kysäistä opettajaltani.) Kuitenkin myös rosenterapia on hyvä ja toisaalta jos et ole koskaan käynyt puheterapiassa ehkä sekin on aiheellista. Kuten varmasti jo tiedät monilla syömishäiriöistä kärsineillä on lapsuudessa "möykkyjä", joita kannattaisi käsitellä. En nyt muista mitä ne tilastot sanoivat, mutta aika iso prosentuaali oli joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa..
Syömishäiriöt (ja addiktiot) liittyvät hylätyksi tulemisen traumaan, joka kumpuaa niin lapsuudesta kuin myös mahdollisesti edellisistä elämistä. Suhteellisen normaalinkin lapsuuden elänyt saattaa kokea tulleensa hylätyksi, sillä pieni lapsi ei tarvitse paljoa kokeakseen näin. Jo pelkkä synnytys sairaalassa saattaa laukaista tällaisia traumoja kun lapsi heti synnytyksen jälkeen viedään pestäväksi eikä annetakaan äidin syliin niin kuin luonto tarkoitti. Myös aiemmin annetut kasvatusvinkit (kuten "anna lapsesi välillä itkeä itsensä uneen, sillä on hyvä oppia, ettei aina saa mitä haluaa" - metodi) saattavat olla kohtalokkaita...
Toisaalta vanhemman kykenemättömyys olla läsnä voi synnyttää lapsessa sellaisen tunteen, ettei häntä suojella tai, että hänet on hylätty... Syitä voi siis olla monia.
Kykenemättömyys rakastaa itseään on myös hyvin läsnä tämän kaltaisissa sairauksissa. Bulimia on aika oiva esimerkki siitä, ettei myöskään siedä kokemiaan tunteita, eli oksentaa pois kaiken mitä ei halua /pysty sulattamaan. On ikään kuin täynnä tätä mailmaa, eikä kestä enempää.
Itseään voi oppia rakasamaan aika toivottomastakin tilanteista. Se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä ja työtä itsensä kanssa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Reiki on hyvä itsehoitokeino ja toimii hyvin myös syömishäiriöihin. Kurssi kestää useimmiten viikonlopun verran, joten se voisi kenties olla yksi asia, joka vie eteenpäin toipumisen tiellä.
Hei, nyt täytyy lähteä. Tsemppiä sinulle ja enkeleitä. Jos kaipaat vertaistukea niin voit laittaa minulle yv:tä halutessasi.
Halauksia:
A
