seuraava »

[Bona Fide]

Harjoitan Pranic Healingiä. Se on energiahoitomuoto, missä myös puhdistetaan energiakenttää ja energiakeskuksia, suurin osa hoitoajasta menee siihen. Joissain energiahoidoissa pääasiassa energisoidaan. Tämä voi jopa lisätä epätervettä käyttäytymistä.

Yksi ystäväni on Vadrayana buddhismin harjoittaja, ja sanoo olevansa täysin parantunut syömishäiriöistä, hänellä oli nuoruudessa kliinisesti diagnosoitu anorexia, ja vähän myöhemmin bulimia. Hänen nyt jo lähemmäs keski-ikäinen veljensä yhä sairastaa addikdtioita ja mielisairautta.

[epona]

No minä olen eri mieltä. Olen tosiaalta myös sitä mieltä, että anorexia ja bulimia ovat luonteeltaan aivan erinlaiset, joten ehkä anorexiasta on hankalampaa toipua. (Tosin tunnen yhden anorektikon, joka nyt vuosikymmenien jälkeen varmaan itsekkin vakuuttaisi parantuneen sairaudesta täysin.)

/A

[pikkari]

En tiedä paljoakaan syömishäiriöistä mutta ruokahaluttomuudesta kylläkin.
Mun serkulla oli yhtä aikaa bulimia ja anoreksia. Osastohoidossa oli monta kuukautta mutta nyt parantunut. Hänellä masennus laukaisi ne häiriöt
Kaunis mallityttö meni päästään ihan vinoon mutta hoito (terapia&lääkkeet) auttoi ja hyvä niin. Miksi herkät ihmiset saa vaikka mitä paskavaivoja ja kuspäät vaan porskuttaa eteenpäin?

[Ave^^]

En ole asian parhain tuntija,
mutta minulla on sellainen kuva, että anoreksian pääpiirre on kontrollointihalu. Se vain kohdistuu omaan kehonkuvaan, syömiseen ja liikuntaan. Siis jos vaikkapa kartalta katsoisin anoreksiaa, syömisasiat olisivat toissijaisia ja ensisijaisesti katsoisin kontrollinhalua luovia tekijöitä. Samoin jos anoreksiaan tarvitsee apua, lähtisin liikkeelle tuosta kontrollointiasiasta.

Jos alkaa tarkkaan laskea kuinka monta minuuttia päivässä pitää juosta, kuinka monta askelta päivässä kävellä ja kuinka monta kaloria maksimissaan syödä, nämähän ovat anoreksian oireita. Olen itse miettinyt sellaista teoriaa, että koska tietynlainen kontrollintarve on jossain määrin myös luonteenpiirre, sama tarve voi olla eri asioissa elämässä, niin tämä piirre ei katoa anoreksiasta toipumisen jälkeen ja siksi anoreksia uusiutuu niin herkästi.

[pikkari]

Miten se kehonkuva sit häiriintyy niin ettei olla todellisuuden rajoissa lainkaan?
Mun tajuntaan ei mene miten joku 35 kg painava kuivan kesän orava voi nähdä itsensä lihavana?
Kontroloinnin  ymmärrän vielä mutta toi em jotenkin hämmentää
Itsensä hyväksymisestä on pitkälti kyse, itsensä rakastamisesta
Miten sitä voi toiselle opettaa?
Olen itse saanut apua vanhemmilta viisailta tietäjänaisilta mutta kyllä tulee vieläkin "apua mä näytän kauheelta"kohtauksia mutta en rankaise itseäni.
Jotain kummaa masokiaa liittyy myös syömishäiriöihin. Ei tulis mieleenkään helpottaa angstia jollain superlenkillä tai yrjöömisellä. Joten kai oon sinut jollain perustasolla itseni kanssa mutta mä osaan myös lääkitä ite itseeni  
Nää häiriöt, itseasiassa kaikki häriötilat kertoo vaan hemmetisti miten yksilöllisiä me ollaan ja jokainen kokee vaivansa/oireensa eri tavalla vaikka diagnoosi olis sama
Jooga, akupunktio, meditaatio, visualisointi, hieronta, rukouskin Kaikki mikä vahvistaa omaa itseä, omaa kehonkuvaa  
Sitä itsensä hyväksymistä just ainutlaatuisena pitäis harjoitella itse kunkin. Paljon, paljon pahoja tekoja jäis tekemättä jos ihmiset olivat "itsessään" sielussaan, hyväksyen itsensä.
Muoks. hieman rumaa ilmaisua käytin kun kyse toisiaan voi olla kuolemaan johtavasta kehonkuvan häiriöstä mut jäin nyt pohtii tätä asiaa ja kysyn meediolta hänen näkemystään
Kirjoitan sit miten kommentoi

[pikkari]

Ymmärrän toki sen että jos lapsena on saanut hudaa toisilta skideiltä mutta miten se vielä aikuisenakin vaikuttaa?
Minua on kiusattu koko ala-aste vaikka mistä syistä ja vielä yläasteellakin tullut paskaa niskaan mutta ei se ole tehnyt minusta itseinhoista aikuista naista.
Lapset osaa olla julmia, tiedän. Kaamee oli se juttu enkeli-Elisasta alkukesänä joka teki itsemurhan 14-vuotiaana koulukiusaamisen takia eikä syynä ollut lihavuus tai ym ulkoiset tekijät
Miksei ihmiset osaa kasvattaa niitä rakkauden hedelmiään niin että terve itsetunto rakentuisi kotona jo ja itsensä puolustamisen taito olis valmiina vaikka mitä tulis?
Se pitää sit rakennella itsekseen aikuisena jos perustat puuttuu.
Tässä maassa saa vaikka minkälaista apua jos vaan osaa hakea tai rahaa on tarpeeksi.
Äidin rakkautta mikään ei korvaa mutt ihminen voi eheytyä ihan missä iässä tahansa, kyse on vaan motivaatiosta ja oikean hoitokeinon löytämisestä

[SanctAstra]

Ymmärrän toki sen että jos lapsena on saanut hudaa toisilta skideiltä mutta miten se vielä aikuisenakin vaikuttaa?

Ei ole kysymys ainoastaan lapsilta saaduista kommenteista, vaan myös aikuisilta, kuten omilta vanhemmilta. Yksi hyvin harmittomalta kuulostava kommentti voi olla: "Mikset voi olla samanlainen kuin naapurin Lissu, joka tuo kotiin pelkkiä kymppejä ja ysejä?" Tai: "No mutta oletpas sinä painava, en enää jaksa pitää sinua sylissä." Myös vanhempien taholta tuleva nimittely (esim. herkkuperse -> ei mitään tekemistä hyvännäköisen tai hyvinmuodostuneen takaliston kanssa) saa aikaa suurta hallaa. Mutta myös se, millaisen esikuvan lapsi saa kotonaan kehon kohtelusta. Jos äiti/sisko/mummi/läheinen nainen esim. laihduttaa jatkuvasti ja puhuu koko ajan negatiiviseen sävyyn omasta kehostaan, saa lapsi siinä aivan vääristyneen mallin kohdella kehoaan.

Ei lapsi voi tietää, ettei tarvitse laihduttaa, jos muita malleja ei ole elämälleen saanut. Varmaan on ihan tavallista nykyään, että nainen on kokovartalopeilin edessä ja puristelee makkaraa sieltä ja toista täältä samalla ääneen arvostellen itseään. Itse pyrin välttämään tällaista käytöstä jopa silloin, kun lapset eivät ole näkemässä. Ja jos en meinaa jaksaa nostaa normaalipainoista lastani syliin, totean, että onpas äidillä huonot käsivoimat, pitää alkaa nostella käsipainoja.

[SanctAstra]

Olen hoitanut itseäni ja selvinnyt siitä(kin), enkä todellakaan tarvinnut siihen mitään meedioita avuksi kertaakaan, ihan itse tein työtä psykoterapiassa ja kaivelin traumani ja vääristyneet toimintatapani auki. Ja jos jostain olen rehellisesti ylpeä ja rinta rottingilla niin nimenomaan tästä asiasta ja siitä, että tänä päivänä kykenen "normaaliin" perhe-elämään kahden tyttären ja yhden pojan äitinä.

Jos täällä olisi samanlainen tykkäämis-nappula kuin lärvikirjassa, niin painaisin yllä olevalle lainaukselle sitä. 

Itse en ole saanut minkäänlaista apua, vaikka sitä hain. Olen käynyt itsenäisesti asioitani läpi psykologisen kirjallisuuden yms. avulla. Oma halu antaa lapsille paremmat lähtökohdat itsetunnon suhteen on ollut se eteenpäin ajava voima, joka on pistänyt myös katkomaan omilta vanhemmilta tulleet kasvatusmetodit. Olen siis tietoisesti tehnyt lasteni kasvatuksen ja oman itseni suhteen töitä.

Tätä samaa kasvatustyötä teen töissänikin teini-ikäisten lasten kanssa, joilla on psykiatrinen tausta. Kun itsellä on käytännön kokemusta vaikeasta asiasta, osaa suhtautua lasten oireiluunkin aivan erilailla.

[pikkari]

Kai mä oon sit tavallista tyhmempi ihminen kun ei mene jakeluun varsinkaan tällainen "inhosin itseäni jo 4-vuotiaana"  What?!
On kyllä täytynyt olla tosi surkeet kasvuolosuhteet ja rakkaudettomuutta jos noin kokee itsensä ihan pikkuisena jo 
Hyvä kuitenkin että täyspäinen aikuinen olet  Vahvuudestahan se kertoo.
Olen ollut kauan kaivattu lapsi ja ainoaks jäin. Mua on hellitty ja lellitty silti en ole terve aikuinen.
Eikä muuten tarvitse kuittailla mistään meedio-jutuista koska olen ihan tosissani hakenut apua järjettömiin pelkotiloihin liittyen henkimaailmaan.
Hienoa myös jos vahvuutta löytyy niin paljon että pystyy lukemalla itsensä parantamaan 
Mä kävin oksennusfobian takia terapiassa kaks kertaa viikossa vuoden ajan enkä parantunut mutta itsetuntemusta opetti todella
Sen takia nää vatsanalueelle/mieleen liittyvät jutut mua kiinnostaa koska itselläkin kokemusta on mutta eri muodossa.
Sitäkin tos aiemmin kirjoitin miten voimme kokea saman vaivan niin erilaisena vaikka diagnoosi olis sama.
Mulla on ollut rankka elämä mutta kaikkia kauheuksia kokeneena rakastan itseäni
Se erottaa mut niistä syömishäiriöisistä. Terve rakkaus omaan itseen on maailman tärkein asia
Sielu ei muuten voi toteuttaa suunnitelmaansa 

[epona]

Jooo.

Tapasin kerran erään naisen, joka toimi kukkaterapeuttina (kyllä! Sellastakin on olemassa) ja hän kertoi minulle suurine silmine, ettei ymmärrä, mistä masennus sairautena voisi johtua. Hän sanoi minulle, ettei ole eläissään kokenut mitään vastaavaa, eikä ymmärrä kun hänelle ajoittain tulee asiakkaita, jotka kertovat olevansa masentuneita.

Mietin, että hemmetti; Tuossa vasta omituinen nainen. Aivan kun olisi jotenkin tavallisempaa olla masentunut kun olla tietämättä sairaudesta mitään. Mutta niin sen koen - tässä maailmassa on aika tavanomaista, että on jonkin sortin mielenterveys vaivaa vähintään jossain vaiheessa elämää. No jos itse jostain onnekkaasta syystä säästyt siltä on lähipiirissäsi ainakin yksi ellei useampi, joka kärsii mielenterveysongelmista. Näin se vain on.

Joskushan ongelmat saattavat johtaa edellisistä elämistä ja jokin hyvin yksinkertainen asia on saattanut laueta sielussa jo olemassa olevan trauman. Ei mielenterveysongelmat (tai itsensä rakastamattomuus) aina kulje käsi kädessä traumaattisen lapsuuden kanssa. Tosin sen tahtoisin sanoa, että joskus ihmisen alitajunta saattaa piilottaa kipeimpiä muistoja jonkin sorttisena itsesuojelukeinona. Näin kävi minulle - muistin vasta reikin avulla erään minulle lapsuudessa tapahtuneen asian, joka taatusti oli osa-syynä sairauteni puhkeamiseen.

Jokatapauksessa teki vaan mieli sanoa, että olemme tosiaan kaikki yksilöllisiä. Toiset saattavat kokea lapsuudessaan jotain erittäin traumaattista ja selivtä joksenkin ehjin nahoin elämässä. Toiset taas ovat saattaneet elää aivan ruusuisen lapsuuden ja silti sairastuvat mieleltään.

Ehkä sen voi nähdä niinkin, että valitsemme tiettyjä haasteita tähän elämään, joidenka kanssa työskennellä. Ajatus lohduttaa minua ainakin jonkun verran - näin oivaltaa, että vaikkei itse ole syypää sairauden alkuun on kuitenkin yksinään vastuussa paranemisprosessista.

Nja. Toivon, että ketjun aloittaja sai tukea kirjoituksista. Arka aihe jutella kasvotusten, sen ymmärrän.

/A

[Ave^^]

Olen ihmetellyt, että on ihmisiä, jotka vaikuttavat siltä, että tuntevat olevansa mielenterveyden ongelmien ulottumattomissa, vaikutelma tulee ehkä siitä, että he kokevat oikeudekseen kummallisesti arvostella ihmisiä, ihan kuin ei itse koskaan voisi olla samassa tilanteessa. Toki jokaisella on omat kokemuksensa eri asioista, eivätkä kaikki yksinkertaisesti koe kaikkia asioita, mutta jotkut arvostelut ovat selkeästi kummallisia. Itse olen aina ajatellut, että kaikki on lopulta niin hirveän pienistä asioista kiinni, kuka tahansa voi järkkyä mieleltään, eikä se tarkoita luonteen heikkoutta. Vahvuus punnitaan siinä, miten sieltä nousee ylös. Samoin myös on vain sattuman kauppaa, että sattuu syntymään siihen omaan hyvään elämäänsä. Olisi yhtä hyvin voinut syntyä siihen toisen ihmisen elämään, ja se tuskin on niin helppoa kuin ulkopuolelta kuvittelee.
Nousi topikissa esille vain, olen tosiaan ihmetellyt..

[epona]

Ja täällä taas pysytään aiheessa...

 

/A

[pikkari]

Riippunee paljon luonteen laadusta millaisesta avusta hyötyy eniten. Mulle sopii keskusteluterapia  hyvin koska olen puhelias ja tosi avoin ihminen. Nää "keholliset" hoidot vois auttaa sulkeutuneempaa ihmistä jos vaan antautuu koskettavaksi. Tosin eihän energiaparannuksessa tule edes kosketusta mutta on ns hiljaista hoitoa
Visualisointia pidän ehkä tarkeimpänä näissä kehonkuvan häiriöissä.
Aluksi voi olla vaikeeta mutta treenamalla paranee.
Kirjassa Alitajuntasi voima " Rakennat henkistä kotiasi kaiken aikaa ja ajatuksesi sekä mielikuvasi edustavat sen rakennuspiirustusta. Tunti tunnilta, hetki hetkeltä, voit rakentaa itsellesi loistavan terveyden, menestyksen ja onnen niiden  ajatusten avulla joita vaalit, sellaisten uskomusten avulla jotka hyväksyt ja niiden näytelmien avulla joita näyttelet mielesi salatulla näyttämöllä
Tämä herraskartano jonka pystyttämispuuhissa olet jatkuvasti on yhtä kuin persoonallisuutesi, henkilöllisyytesi tällä olemassaolon tasolla, koko elämäntarinasi tässsä maailmassa.
Hanki itsellesi uudet rakennuspiirustukset, rakenna elämääsi hiljaisesti ymmärtäen, että rauha, tasapaino, ilo ja hyvä tahto ovat läsnä nykyhetkessä.
Ajattelemalla näitä asioita ja vaatimalla niitä itsellesi alitajuntasi hyväksyy rakennuspiirrustuksesi ja toteuttaa kaikki nämä asiat. Hedelmistään puu tunnetaan"
Toinen lainaus Raamatusta " Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa niin teille avataan"
Rukouksella ja visualisoinnilla on valtava voima  Tosin oon välillä itsekin epäuskoinen kaiken suhteen mutta kannattaa aina yrittää.
Mä rukoilin puoli vuotta monta kertaa päivässä Jumala anna mulle mies joka ymmärtää ja rakastaa.
Sen sain 
Pikkukisulle voimaa toivon ja sitä että asiat kääntyy parhain päin 
Toivottavasti löydät hyvän hoitomuodon oli se sit mikä tahansa ja LOISTAT TERVEENÄ