seuraava »

[mesolet]

Pakko kriittisesti kommentoida tätä aihetta, nykyään kun on niin muodikasta puhua siitä, että olemme aina "oman kohtalomme valinneet" ja "oman onnemme seppiä".

Olen tutustunut esim. Youtuben Law of Attraction -tarjontaan ja kappas kummaa, kun latasin eräänkin katuojasta miljonääriksi nousseen kaverin tuotantoa "ilmaiseksi", niin alkoi sähköposti täyttyä positiivisista mutta myös aggressiivisista markkinontiviesteistä eikä loppua näy.

Samon katsoin erään samasta aiheesta puhuvan jenkkirouvan videon ja paljastui, että hä on rikastunut juuri kirjoittamalla tästä samasta aiheesta: Jos ihminen muuttaa ajattelunsa positiiviseksi hän menesyy ja rikastuu.

Samoin astrologien sivuja ja myyntitouhuja seuratessa tulee usein mieleen, että hyvähän se on puhua kauniisti ihmisen "mahdollisuuksista", kun itse myy tavallaan koko ajan  avaimia mnestykseen, siis MYY VASTAUKSIA HARTAISIIN TOIVEISIIN, myy toivoa epätoivoiselle.

Ja:

Yksinkertainen asia on edellen epäselvä: Jos astrologinen kartta on esim. karmalla ja haasteellisilla aspekteilla taakoitettu, niin mikä kumma osuus on sitten positiivisella ajattelulla ja asioiden aktiivisella  luomisella paremmiksi? Siis sillä etä olemme itse "Luojia", luomme oman kohtalomme.

Minullakin on kyllä paljon kokemuksia siitä, että sattumaa ei ole ja "elämä kantaa", mutta se että tarvitsemiensa asioiden LUOMINEN on mahdollista on jäänyt vähän korulausehyminäksi.

Mutta jos ryhtyisin kirjoittamaan vetovoiman laista kirjoja,niin SE olisi takuulla kultasuoni :-)

[Lilli]

Viittaat varmasti The Secret -kirjaan tai johonkin muuhun vastaavaan. Itselläni on jopa kyseinen opus kirjahyllyssä, mutta en erityisesti pitänyt siitä. Opit ovat vähän yksioikoisia ja suorastaan epäempaattisia.

Kyllähän tällaiset kirjoitukset ovat mielenkiintoisia, mutta jos ne eivät toimi käytännössä, niin silloin ne voi heittää romukoppaan. Mutta suotakoon menestyskirjailijoille heidän menestyksensä.

[Ave^^]

Offtopic, mutta Lilli, aivan ihana avatar. 


Ja niin, tämä aihe on aina yhtä moraalisesti kiistelty. Mutta onhan (monen mielestä tyhjällä) puheellansa moni rikastunut ainakin viimeisen nousukauden aikana. Jenkeissä tämä vain on kymmenen kertaa suuremmalla volyymilla toteutettua.
Ei sitä silti voi kieltää, sillä mihin asettaisi rajan, ja se taas vain olisi sitä kuinka valtio holhoaa ihmisiä, kuvittelee etteivät he itse osaa tehdä harkittuja päätöksiä omasta elämästään, tässä tapauksessa siitä mihin rahansa käyttävät. Vaikka monesti on huomattu kaikissa huijauksissa, että eivät ne ihmiset taida osata.

Ja tosiaan se, jos tarjotaan autuasta ratkaisua kaikkeen, ei jokaiselle ihmiselle sovi sama reitti siihen, meillä on erilaisia oppimistarkoituksia täällä elämässä. Keskustelun tasolla mielellään kuuntelisi eri ihmisten ymmärryksiä siitä miten elämää voisi parantaa, muttei siitä viitsisi ruveta maksamaan. Monestihan markkinat toimivat juuri niin, että myydään se ajatus ilmaiseksi, jonka jälkeen alkaa ns. fanitus kyseistä henkilöä kohtaan, ja sitten kaikki oheistuotteet ovat ne jotka käyvät kaupaksi.

[Lilli]

Offtopic, mutta Lilli, aivan ihana avatar. 

Thanks.  Lilli-äiti ja Oinas-poika. Siihen tuli aika iloinen tunnelma, minkä takia kuva piti saada tänne näytille. 

[mesolet]

Mielenkiintoisia näkökulmia, kiitos.

Olen aika usein törmännyt tämän "vetovovoima on kuin painovoima" -aatteen kannattajiin (heitä on paljon myös shamanistisesti ajattelevissa), jotka uskovat kiihkeästi tähän "lakiin" ja jos joku heidän läheisensä elää vastoinkäymisten kourissa löytämättä ulospääsyä, niin neuvot ovat aika ylimielisiä: "No kerää ittes!" "Ajattelet enemmän negatiivisia kuin positiivisia ajatuksia!"

Oli miten oli, karman laki ja myös astrologia ovat ainakin jossain määrin ristiriidassa ihmisen täydellisen  "luojaroolin" (=kaikki on mahdolista jos vain haluat sitä) kanssa.

Tosin hiuksiahan voi aina halkoa: "Yliminäsi ei halua, vaikka päivätajuntasi haluaa - siksi et saa"       Diipadaapa   

[Ave^^]

Mielenkiintoisia näkökulmia, kiitos.

Olen aika usein törmännyt tämän "vetovovoima on kuin painovoima" -aatteen kannattajiin (heitä on paljon myös shamanistisesti ajattelevissa), jotka uskovat kiihkeästi tähän "lakiin" ja jos joku heidän läheisensä elää vastoinkäymisten kourissa löytämättä ulospääsyä, niin neuvot ovat aika ylimielisiä: "No kerää ittes!" "Ajattelet enemmän negatiivisia kuin positiivisia ajatuksia!"

Oli miten oli, karman laki ja myös astrologia ovat ainakin jossain määrin ristiriidassa ihmisen täydellisen  "luojaroolin" (=kaikki on mahdolista jos vain haluat sitä) kanssa.

Tosin hiuksiahan voi aina halkoa: "Yliminäsi ei halua, vaikka päivätajuntasi haluaa - siksi et saa"       Diipadaapa   

Tätä tosiaan oon ittekin miettinyt, että alkaa välillä mennä jo jonkinlaisen ylpeyden puolelle, sen sijaan että olisi puhtaasti toisten auttamista ja ymmärtämistä. Mistä lähtien, (siitä lähtien kun omaksuu jonkin viisauden?), voi alkaa toisille sanoa täsmälleen miten heidän tulee toimia ja jos oma neuvo ei toimikaan, syy on avun tarvitsijassa, hän ei ole toiminut oikein neuvosi mukaan?

[Lilli]

Monet gurut ovat yrittäneet mitätöidä karman lain, mutta kyllähän tuo peijooni näyttää toimivan heistä huolimatta. Näissä yksioikoisissa menestysoppaissa tosiaan häiritsee epäempaattisuus niitä kohtaan, jotka ovat todellisissa vaikeuksissa ja tarvitsisivat kipeästi muiden apua tai tukea. Ikään kuin se avun tarpeesta tulisi kiellettyä, koska itse on vaikeutensa tilannut. No, jotkut osaavat tosiaankin sössiä asiansa perusteellisesti, mutta joidenkin vastoinkäymiset johtuvat enemmän siitä, että ovat vain väärässä paikassa väärään aikaan, terveys reistailee esim. geneettisistä syistä tai että muiden ongelmat/törttöilyt vaikuttavat itseenkin. Olipa ongelmien syyt mitä tahansa, niin viimeksi tässä tilanteessa haluaa kuulla "kerää ittes" -neuvoja.

[Eklektikko]

Tähän ongelmaanhan on yksinkertainen ratkaisu: Kirjasto.
En itse koskaan osta yhtään kirjaa ennen kuin olen ensin lukenut sen kirjastosta lainattuna ja sitten todennut, että se on kirja jonka haluan lukea niin monta kertaa uudestaan, että se kannattaa ostaa.

Diana Cooper on eräs ällöttävimpiä tämänhetkisistä 'guruista'  minun näkökulmastani: Ensin tupataan markkinoille sitä sun tätä ja kortteja ja vaikka mitä krääsää aiheesta enkelit. Kun tämä on täysin loppuun lypsetty, ruvetaan tekemään tasan samaa kirjat ja roippeita bisnestä aiheesta yksisarviset. Nyt on tainnut jos siitäkin siirtyä aiheeseen delfiinit. Ja sama jaadajaada joka aiheesta, noin suurin linjoin katsottuna.

Sitten tähän 'kerää ittes' -osastoon.
Joskus kerää ittes -käskytys on paikallaa, joskus taas ei.  Muistutan jälleen, että ilman mitään rajatiedollisia pohdintoja tai niihin uskomista, aivan täällä puhtaasti maallisella tasolla aiheutamme kaikki omat tunteemme omilla ajatuksillamme. Niinpä jos ihminen aiheuttaa itselleen ahdistusta ahdistavilla ajatusketjuilla, ei mikään muu siihen ongelmaan auta, kuin se että hän herää myöntämään asian, ottaa vastuun omista ajatuksistaan ja rupeaa työstämään niitä isännän paikalta sinne rengin paikalle minne ne kuuluvat. Siinä ei ole edes karmasta kyse, vaan siitä että ihminen on valinnut siihen inkarnaationsa sen läksyn oppimisen, että ne tunteet tuotetaan omilla ajatuksilla ja niinollen niistä on myös itsellä vastuu ja että se vaatii joskus paljon työtä. Tämä toimii silloin, kun ongelmana ovat pelot ja ahdistukset.

Ihan riippumatta siitä saako tätä sanoa ihmiselle jolla on ongelmia, tai kannattaako sitä sanoa, niin värähtelyjen nousu on tehnyt tilanteen sellaiseksi, että kanssaluominen toimii tahattomastikin hyvin helposti. Eli niitä ongelmia tosiaan voi kutsua luokseen olemalla niistä huolissaan koko ajan. Mutta kyllä sen huomaa ihmisestäkin usein milloin tilanne on tuo: tiedänpä ihmisen joka aloittaa suunnilleen joka lauseensa sanoilla 'eiks oo kauheeta!' Tai lopettaa sen noihin sanoihin... Ja ne lauseetkin ovat itsessään pelkästään pelkäämistä, kauhistelua ja epärealististen tuhokuvien kauhistelua. Ihan varmana tämä ihminen tilaa ihan itse kasoittain ongelmia tuolla energiallaan. Sitten taas voi olla joku, joka ei ajattele kauhukuvia eikä ole huolissaan ja silti on ongelmia.

Toisaalta kaikki ongelmat eivät ole tällaisia, vaan monilla ongelmilla on joku muu syntytapa, esim juurikin sielun itselleen valitsema oppitunti tai karma. (Mutta karmaa voi tehdä vain suhteessa toisiin ihmisiin, eli sairaudet eivät voi olla karmallisia, vain se miten ihmiset toisiaan kohtelevat on sitä. Poikkeus: Saman inkarnaation sisäinen pikakarma: Jos syö paljon/väärin niin lihoaa.)

Karmastaan voi muuten nykyään sanoutua kokonaan irti, tämä johtuu värähtelyiden noususta ja nyt on ensimmäinen hetki ihmiskunnan historiassa, kun näin voi tehdä. Itse tein tämän muutamia vuosia sitten ja kummasti ovat ihmisiin liittyvät ongelmat vähentyneet lähes nollaan.

[Lilli]

Sitten tähän 'kerää ittes' -osastoon.
Joskus kerää ittes -käskytys on paikallaa, joskus taas ei.  Muistutan jälleen, että ilman mitään rajatiedollisia pohdintoja tai niihin uskomista, aivan täällä puhtaasti maallisella tasolla aiheutamme kaikki omat tunteemme omilla ajatuksillamme. Niinpä jos ihminen aiheuttaa itselleen ahdistusta ahdistavilla ajatusketjuilla, ei mikään muu siihen ongelmaan auta, kuin se että hän herää myöntämään asian, ottaa vastuun omista ajatuksistaan ja rupeaa työstämään niitä isännän paikalta sinne rengin paikalle minne ne kuuluvat. Siinä ei ole edes karmasta kyse, vaan siitä että ihminen on valinnut siihen inkarnaationsa sen läksyn oppimisen, että ne tunteet tuotetaan omilla ajatuksilla ja niinollen niistä on myös itsellä vastuu ja että se vaatii joskus paljon työtä. Tämä toimii silloin, kun ongelmana ovat pelot ja ahdistukset.

Näissä tapauksissa self-help -kirjoista on varmasti paljonkin apua.

[Vagabond]

Siis yksinkertaistettunahan noiden kaikkien kirjojen yms. "sanoma" on että peffa ylös penkistä ja toteuttamaan.
Periaatehan on äärettömän simppeli, sulla on ajatus että "nyt tekis mieli kahvia". Kävelet keittiöön, keität ja se on
se menestys. Sait juuri sen mitä ajattelit. Sama pätee isompiinkin asioihin, niiden kanssa vaan pitää olla sitkeempi,
jatkaa sitä "keittämistä" niin kauan että saavutat tavoitteesi.

Niissä vaan koitetaan saada sut uskomaan että se on niinku joku taikatemppu että alat ajatteleen positiivisesti ja
tsimpsalabim. Ajatuksen voimalla ei pelkästään saa paljoakaan aikaiseksi, pitää tehdä jotain. Ehkä se enemmänkin
perustuu siihen että jaksat tehdä sitä työtä sen tavoitteen eteen paljon kauemmin kun ajattelet positiivisesti, ja tietysti
esim. työnlaatu on parempaaja motivaatio kohdillaan kun ajattelet positiivisesti joka sitten tietysti nopeuttaa sitä tavoitteen
saavuttamista. Mutta se on enemmänkin ihan maalaisjärkeen perustuvaa kun johonkin kvanttimekaniikka juttuihin että
sun ajatus vaikuttais niin suuresti tähän ympäröivän universumin värähtelyyn että taianomaisesti saat mitä ajattelet (vaikken
nyt sitäkään poissulje, mutta helpompaa tuntuu olevan tuo toiminnan kautta toteuttaminen, vaikka olen kyllä esim. rahaa
onnistunut ihan "taikomaankin"). Tokihan positiivinen ajattelu vaikuttaa energioihin jotka vaikuttaa muihin ihmisiin jne jne.
josta nyt enemmän ajattelen sen johtuvan kun "todellisuuden muokkaukseen". Kyllähän sä esimerkkinä kaupassa saat
yleisesti parempaa palvelua jos oot hyvällä tuulella, ja paremmalla tuulella ne pienemmät mutkat matkassa ei ketuta niin
paljoa.

Ja ehkä tuo "mangnetisointikin" perustuu paljolti omaan alitajuntaan, kun ajattelet että haluaisin sitä tai tätä, niin alat
huomaamatta kävelemään sinne keittiöön päin (noin kuvaannollisesti). Tai mitä tahansa ajattelet niin alitajunta kääntyy
pikkuhiljaa siihen suuntaan. Jostain luin että alitajunta ei tunne käsitettä "EI", joten pitää aina ajatella sitä mitä haluaa
eikä toisinpäin.

Yleensä olen saanut haluamani semmoisessa tapauksessa että olen ohimennen ajatellut että "tommonen olis kiva",
unohtanut, ja sitte joskus aikojen päästä huomannut että "noni". Vuosia sitten kun olin asiakaspalvelussa niin opetin
tätä lukemattomille ihmisille. "Opetin" heitä esim. voittamaan Veikkauksen peleissä. Ei mitään hirmusia summia, mutta
satasia ja muutamia tuhansia kumminkin. Itse en tosin osaa vieläkään Tai oliko se sitten siitä että minä jotenkin
magnetisoin sitä heidän puolestaan kun monet halusivat nimenomaan minut myimään kun "muuten ei voita"
Ehkä se sitten toimii vaan jos muille sitä toivoo. Itse en ole koskaan voittanut paria sataa enempää, heh.

Mä oon laittanut sellasen suojan itseni alitajuntaan että se sivuuttaa kaiken negatiivisen. Useimmiten tuntuu toimivan.
Hoen mantraa että "vain positiivista ja hyvää voi tapahtua". Tietysti välillä vaivun synkkyyteen, ajatuksiahan se ei hallitse,
mutta ehkäsee tehokkaasti noita "vastoinkäymisiä". Jos joku ei onnistu niin pitäis koittaa pitää mielessä että ei se
välttämättä ole varsinainen vastoinkäyminen kun emme tiedä koko totuutta. Töissä on ainakin tullut huomattua useita
kertoja että jos jokin sopimus on mennyt mönkäreelle niin se on mahdollistanut sata kertaa paremman sopimuksen
syntymisen, jolloin onkin ilmennyt että ekan pieleen meno oli oikea onnen potku! Eli siunaus valepuvussa.

"aiheutamme kaikki omat tunteemme omilla ajatuksillamme"

Tätä en allekirjota. Mulle tulee toisinaan vaikka mitä tunteita ihan "tyhjästä". Saatan tulla yhtäkkiä hirveen hyvälle
tai huonolle tuulelle ihan ilman mitään syytä, jolloin en sitä pysty mihinkään ajatukseen liittämään. Oon kyllä
ääreisherkkä eri energioille, josko siitä johtuis...

Itse oon mennyt muuten tän värähtelyajattelun kanssa niinkin pitkälle että koitan välttää kiroiluakin ajatuksissani,
ja harvemmin enään katson elokuvia missä on väkivaltaa. Sitä en osaa sanoa että vaikuttaako se todella jotain, tuo
ajatuksien kurissa pito on toisinaan erittäin työlästä. Eritoten nyt on sellainen vaihe että paljon energiaa menee
pelkästään positiivisuuden ylläpitämiseen. Värähtelyihin uskon kyllä vakaasti, onhan ne lopuksi ihan perusfysiikkaa,
eli tieteellisestikin todistettavissa, mutta se on mun päässäni vielä kyseenalaista että paljonko nyt mikäkin vaikuttaa
niihin ja vaikuttaako se sun värähtelytaso nyt sitte oikeesti ympäröivään maailmaan ja kuinka paljon.

VB

[Hiisitär]

Kyllä kaikki vaikuttaa kaikkeen mutta miten voimakkaasti, no, se on asia erikseen. Riippuu varmasti pitkälle henkilöstä itsestään. Minä esimerkiksi saan nykyään ihmispaljoudessa migreenin, halusin tai en ja olipa energia positiivista, neutraalia tai negatiivista. Samoin tiedätte varmasti henkilöitä, joiden saapuminen samaan huoneeseen parhaimmillaan muuttaa ilmapiirin positiiviseksi inspiroiden muita tai pahimmillaan vetää energiat maantasalle saaden muutkin alakuloiseksi.

Omalla energialla on siis vaikutusta aina ympäristöön. Jos ei suuren suuresti, niin pienen pienesti ja kun tarpeeksi monta pientä keskittyy samaan asiaan, syntyy suuren suuria tuloksia Esimerkiksi kuvitellaan, että minun pitäisi saada kasaan 2 miljoonaa euroa. Muutaman ihmisen voimin se tarkoittaisi suurta rahalahjoitusta kerralla, mutta jos 2 miljoonaa suomalaista lahjoittaa yhden euron eli periaatteessa täysin mittättömän rahasumman, saadaan 2 miljoonaa kasaan. Yksi saa idean, jakaa sen toiselle, joka jakaa sen toiselle ja siitä taas toiselle ja kohta meillä on kokonaan uusi näkemys. Näihin perustuvat kaikki vallankumouksetkin olipa kyse Ranskan vallankumouksesta tai 60-luvun seksuaalivallankumouksesta. Kaikki alkaa pieninä asioina ja kasvaa suuremmaksi, mitä useampi ihminen ottautuu siihe samaan asiaan. Yksin ei tarvitse maapalloakaan muuttaa tai maailman energiatilaa parantaa

10 vuotta tätä henkistä tietä tietoisesti kulkeneena voin sanoa, että meidän tekemämme energiatyö, vaikka se ei ole ollut välttämättä muuta kuin oman itsensä kanssa työskentelyä tai iloisempaa elämänasennetta, on avannut varmastikin tietä yhdessä energianousun kanssa nyt heille, jotka ovat heräilleet hiljattain tai ovat heräämässä. Vielä 5 vuotta sitten meidän foorumillakaan ollut näin paljon henkisesti tietoisia ja heränneitä ihmisiä mitä nyt on. Vaikka skeptisiä tuhahduksia kuulee edelleen, on henkiset asiat kuten enneunet, tarotit, vainajien kohtaaminen, astrologia ymv. otettu minun mielestäni viime vuosina vastaan paremmin kuin ennen ja niihin on suhtauduttu entistä normaalimpina asioina.

[Vagabond]

Joo no siitä olen ihan vakuuttunut ja varma että muihin ihmisiin vaikuttaa tottakai, ja paljonkin. Sitä vaan lähinnä pohdin että
mitä vaikutusta niillä on noihin isompiin energiavirtoihin, eli esim. että pystytkö ihan "oikeesti" vetämään puoleesi jotain mitä
tarvitset. Tai vaikkapa ihmisiä toiselta puolen maapalloa, jolloin esim. aura ei sitä pysty selittämään. Esimerkiksi eräs minun
sukulainen on niin onnekas arvonnoissa että häneltä on joihinkin niistä kielletty osallistumasta kun hän voitti neljä kertaa
peräkkäin matkalahjakortteja, Niagaran putouksille jne. Hän on myös voittanut tietääkseni kaksi tai kolme kertaa Ässä
arvan päävoiton. Noita asioita on ihan silkalla sattumalla vaikea selittää. Tiedän myös ainakin kaksi ihmistä jotka ovat
voittaneet kaksi kertaa lotossa (päävoiton). 

Sitä voidaan pohtia että onko onnekkuus (esim. noissa rahapeleissä) synnynnäistä vai opittua. Onnekashan voi tietysti olla
niin monella muullakin tavalla. Se tuppaa monesti unohtumaan.

[Lilli]

Minulla ei ole ollut onnea rahapeleissä, mutta kyllä minä silti olen onnistunut saamaan jokseenkin kaiken, mitä olen sydämestäni halunnut. En aina niin, kuin olen itse kuvitellut, enkä juuri silloin, kun olisin itse halunnut, mutta lopulta kuitenkin. Motokseni on tullutkin jopa että "Ole varovainen siinä, mitä toivot, voit vaikka saada sen." Tämä johtuu siitä, että olen joskus kiihkeästi halunnut asioita, joista on toteutuessaan ollut enemmän harmia kuin hupia. 

Jotkut toiveethan on helppo toteuttaa. Sen kun ryhtyy tuumasta toimeen. Esim. "Haluaisin levyn Fazerin sinistä." Homma hoituu, kun lähden kauppaan sitä ostamaan. On työläämpiä toiveita, jotka vaativat itseltä paljon panostusta ja ahkeruutta. Esim. "Haluan isona lääkäriksi." Jotta toive voisi toteutua, täytyy olla sitoutunut päämääräänsä ja opiskella ahkerasti. Päämäärään sitoutuminen ja intohimo ovat yleensäkin tärkeitä asioita silloin, kun haluaa elämässään toteuttaa haaveita. Silloin kestää myös mahdollisia vastoinkäymisiä, eikä anna niiden lannistaa itseään.

On myös toiveita, joiden toteutumiseen voi itse vaikuttaa vain puolittain tai vähän. Silloin minulla on tapana määritellä toive ja antaa maailmankaikkeuden järjestää olosuhteet toiveen toteutumiselle suotuisiksi. Tämä voi tapahtua nopeasti tai vasta vuosien päästä. Olosuhteiden ollessa sopivat tartun tilaisuuteen epäröimättä ja teen oman osuuteni asiasta.

Joskus tietty toive voi toteutua, jos ensin muuttaa asennettaan tai muuttuu suorastaan ihmisenä. Tai ehkä jokin toive voi toteutua vasta, kun tekniikka on riittävästi kehittynyt. Ajatelkaa nyt vaikka tätä internetiä, jotakin ihmistä voi vetää helpostikin puoleensa toiselta puolen maapalloa. Ei se onnistunut sillä tavoin vielä 20 vuotta sitten.

Minulla on ollut muutaman vuoden ajan paljon vastoinkäymisiä ja olin pitkään jumissa sen takia, että minun oli täysin mahdotonta tehdä valintaa päivätyön ja näiden "huuhaa"-hommien välillä. Olin siinä käsityksessä, että ne ovat hieman toisensa poissulkevia asioita, mutta eivät ne sitten olleetkaan. Nythän olen sekä astrologi että teen koulutustani vastaavaa työtä kuitenkin hieman aiemmasta poikkeavalla erikoisalueella. Asiat lähtivät luistamaan nopeasti, kun huomasin, mitä todella työltäni haluan - aiempiin tehtäviini olin jossain määrin menettänyt intohimoani, mutta uudelleen suuntautuminen ratkaisi asian. Eikä minun tarvitse työpaikalla peitellä kiinnostustani rajatietoon, koska läheisin työkaveri on vähintään yhtä kiinnostunut asiasta kuin minä. 

Maailmankaikkeus on ollut myös lapseni syntymän jälkeen varsin runsaskätinen. Tämä johtuu varmasti siitä, että ajattelen niin paljon lapsen tarpeita ja olen sitoutunut tekemään parhaani hänen kasvatuksensa suhteen. Olen tehnyt myös pari vuotta kiitollisuusharjoituksia aina kun olen tuntenut saavani elämääni jotakin arvokasta. Tämä auttaa myös näkemään niitä elämän positiivisia puolia niin, ettei aina ajattele asioita puutteen kautta.

[mesolet]

Allekirjoitan kyllä sen, että jos saisimme aina mitä haluaisimme niin kaikki menisi huonommaksi. Saamme siis mitä tarvitsemme. Mutta kyllä oman yliminän (or whatever joka kulkuamme lopulta ohjaa) suunnaton viisaus menee usein yli täysin ymmärryksen, kun elämä on TODELLA raskasta. ja tuntuu tosi epäreilulta silloin, kun jaksaminen on aivan äärirajoilla.

Meillä ei esim. viime aikoina ole perheessä ollut ollenkaan rahaa. Pitkään on ollut tiukkaa, mutta nyt siis rahaa ei ole ruokaan ollut lainkaan. Arvokasta omaisuutta on, mutta se ei mene kaupaksi, ei millään. Kaikki pullot on kerätty...No olemme joutuneet etsimään ruokaa kirjaimellisesti luonnosta, esim. syömään nälkäämme nokkosia. Töitä meillä on, muttta ei riittävästi ja rahat eivät ole riittäneet kuin juuri ja juuri laskujen maksuun. Ja kun on omaisuutta on laskut ensisijaisesti maksettava ettei joudu ulosottoon.

Toki tiedän, että äärikokemukset ovat länsimaalaiselle sielulle tärkeitä, sillä olemme lähes kokonaan unohtaneet millaista on olla OIKEASTI nälissään, siis aliravittu. Itse koin vastaavaa myös teininä koska meillä oli kotona eläimiä ja niiden ruoka oli ensisijainen, mutta silloin se ei tuntunut mitenkään dramaattiselta. Nyt kun olen vanhempi saa konkreettinen rahattomuus ja nälkä aikaan aika musertavaa pelkoa. Kokemus tosi monista elämän vastoinkäymisistä peräjälkeen on saanut ajoittain ajattelemaan, että entäs jos elämä ei ihan oikesti kannakaan ("jumala" loistaa poissaolollaan" -tunne). Ja tällaista kuilun partaalla -oloa on kestänyt jo aika kauan.

Ajattelen paljon eurooppalaisia köyhiä (kuten romaneja), eli varmaankin oma ajatusenergiani on vaatinut minua kokemaan jotain samanlaista.

Ja siitä puutteen merkityksestä: Minulla on pitkään ollut tunne, että me ihmiset ihan oikeasti joudumme jonkun katastrofin seurauksena  palaamaan ns. keskiajalle. Intuitiivisesti olen tullut tulokseen että joudumme nyt parhaillaan  "harjoittelemaan" tuota elämänmuutosta varten. Onneksi asumme maalla. Monella tutulla on muodiklaasti pieni  kotikanala, kanojen hankinta on meilläkin käynyt mielessä, ihan tämän nälän takia.

Lisäksi olemme joutuneet samaisen rahanpuutteen takia tutustumaan luonnonkasveihin lääkkeinä ja eläinten rehuna. Positiivinen asia toki.
Äitini tunsi yrtit hyvin, mutta joudun nyt opettelemaan kaiken itse.

Mutta se mitä olen TOIVONUT jo pitkään ja hartaasti on tietysti raha Haluaisin levätä näiden koettelusten jälkeen, matkustaa ja kokea rahan tuoma ihana energisyys ja huolettomuus, vapaus. Edes vielä viimeisen kerran ennen paluuta sinne yksinkertaiseen elämään illman teknologiaa.......

[Hiisitär]

Myös minä olen saanut aina sen mitä olen halunnut, ennemmin tai myöhemmin, onpa asia ollut miten epätodennäköinen tahansa. Jos jokin asia ei ole toteutunut haluamallani tavalla olen saanut jotain parempaa tilalle ja huomannut myöhemmin, että "huh, onneksi tuo toiveeni ei toteutunutkaan!". Koska kaikki on energiaa, miksei voisi vetää puoleensa vaikka sieltä toiselta puolelta maapalloa jotain, joka vastaa omaa energiaa? Samankaltainenhan vetää puoleensa samankaltaista.

Ystäväni on omien vanhempiensa kanssa vielä parempi tässä asiassa! Ystäväni mm. lähti aikoinaan vaihtoon Japaniin ja palasi Suomeen kodittomana - asunto löytyi muutaman viikon päästä ja töitä heti päälle. Koko perheen motto on "asiat järjestyvät aina" ja "mystisesti" asiat tosiaan järjestyvät heille - AINA!

Minä itse en allekirjoita Mesoletin kutinoita keskiajalle paluusta, mutta allekirjoitan sen, että meistä ollaan aivan varmasti tekemässä enemmän omavaraisia ja luonnonläheisempiä. Nämä markkinataloudet eivät voi jatkua pitkään, koska ne perustuvat sortoon ja riistoon. Jotain tulee tapahtumaan, joka varmastikin rauhoittaa elämää seesteisemmäksi, mutta paluu keskiaikaan tuntuisi jotenkin kamalalle rangaistukselle siitä, että rakkaus lisääntyy maapallolla - minusta siis, vaikka historiaan rakastankin ja muistan keskiaikaisia elämiäni Minulla on kuitenkin ollut useamman vuoden olo, että Suomessa tulee tapahtumaan jotain, jonka vuoksi minun pitää muuttaa ulkomaille, kun aika on oikea. Ehkä kyseessä ei välttämättä ole kuin jokin asennemuutos tai muu vastaava asia,joka ei sovi minulle ja minun on mentävä ns. vapaimmille vesille.

Mesoletille voimia! Puutteen tunteminen luo tietysti kierteen siinä (jos ajatellaan ketjun aihetta), että se tuo lisää puutetta (koska se samanlainen energia reagoi samanlaiseen energiaan). Auttaisiko kiitollisuusharjoitukset ongelmista huolimatta tuomaan rahaa paremmin? Niin että koko perhe tekisi niitä? Mietin että kun asiat eivät koskaan tapahdu vahingossa, vaan niillä on jotain opetettavaa. Tai siis niin ainakin omalla kohdallani on aina. Suomalaiseen kulttuuriin tyypillisiä rahaan liittyviä asenteita ja ajatuksia ovat; raha ei riitä kaikille, köyhät köyhtyvät, en saa pyytää rahaa, en saa ottaa rahaa, on tultava toimeen omillaan, lottovoitto menee aina jollekulle muulle, raha ei koskaan riitä, rahan eteen pitää nähdä vaivaa, raha aiheuttaa harmia, laskuja on enemmän kuin tuloja, byrokratia raha-asioiden kanssa on yhtä piinaa, naapurilla on aina enemmän, muut iloitsevat minun köyhyydestäni ja kukaan ei välitä, rikkaat pilkkaavat jne.  : Näin siis sanoo hän, joka on vetänyt oppiläksyt rahan kanssa syntymästä lähtien ja edelleen treenaa asiaa osaltaan!

Omalta kohdaltani voin kertoa, että minulla alkoi juuri viides kuukausi tuloitta. Ainoa tulonlähteeni on asumistuki. Säästöjä minulla ei ole, keneltäkään ei voi rahaa pyytää. Silti, kuin ihmeen kaupalla, olen ollut todella rento ja rauhallinen ja rahaa on vain tupsahdellut sieltä ja täältä - jopa siinä määrin, että olen voinut ostella itselleni mukavia asioita miettimättä rahahuolia. Olen aina ennen stressannut paljon rahasta, mutta nyt, elämäni tiukimmalla taloudellisella hetkellä, olen rauhassa. Kaikki on hyvin ja kaikki on järjestynyt.

Onneksi rahaton vaihe teilläkin on aivan varmasti ohi menevää! Elämä on aina aaltoliikettä joten pitäkää lippu korkealla parempaa huomista odotellessa!