seuraava »

[Suomityttö]

 
Voi Mesolet! Toivon sinulle jaksamista ja rahavarojen kertymistä! Ennen kaikkea toimeentulo on jokaisella oltava. Olen kokenut muutaman vuoden kurjistumisputken ja pelkäsin kovasti. Vanhempi tyttäreni sanoi, että "sun ei olisi tarvinnut pelätä ollenkaan". Jälkikäteen se onkin niin. Nyt asiat alkavat tulla vakaammiksi taas, kuilun pohja on käyty. Työssä olen käynyt koko ajan, mutta palkka ei vaan riittänyt. En ole tuhlailija, vaan olen joutunut kituuttamaan muista syistä. Eli töitä olisi pitänyt tehdä enemmän ja moneen suuntaan. Jaksaminen on ollut vaikeaa. Ajattelemalla ja tutkimalla omia asenteitani ja tekemällä yhteistyötä aina kun voi olen päässyt päivä kerrallaan eteenpäin. Pieniä askelia on opetettu minulle kärsimättömälle. Sitä olen ihmetellyt, että kun saan vähänkin helpotusta raha-asioihini, onko aina jonkun kuoltava. Sitä en tahdo vaan, että jokainen saa olla täällä fyysisessä muodossa niin kauan kuin haluaa.   
Varmaan yli vuosi sitten kävin katsomassa palkanlaskijan koneelta eläkeaikani alkamisen, se oli kesällä 2013. Yksi tuttava sanoi keväällä että tarkista se, se on aikaistettu. Eilen sain tiedon että se oli kesällä 2011! Olen ollut siis kohta vuoden ylimääräistä. Nyt on mietintämyssy päässä, että kun eläke on pieni, mitä teen. Olisin nyt vapaa muihin asioihin. Viime päivinä on taas käänteitä riittänyt!
Rakkautta ja Valoa kaikille! Ja runsautta!

[mesolet]

Kiitos  Omaisuutta riittää mutta käteiset vähissä. Eli jos möisin kodin olisin rikas, jos en niin on välillä nälkä. Olen tehnyt kiitollisuusharjoituksia aika paljonkin, minulla todella ON aihetta niihin. Myös mieheni osaa olla optimisti vaikeissa tilanteissa. Luulen että ruokarahan puute liittyy itsearvostusongelmiini, vielä 10 vuotta sitten arvostin itseäni, koska työlläni sain hyviä tuloksia aikaan. Sitten minut palautettiin "maan tasalle" eli alkoi kokemus "arvosta itseäsi työstäsi huolimatta", työn löytämisessä on ollut suuria ongelmia, kaikki yritykseni tehdä työtä on kuin jonkinlaisella rautasaappaalla painettu alas. Siitä kai nämä köyhyyden kokemuksen "tilaukset" juontaa juurensa. Olen valitettavasti alkanut pelätä epäonnistumista työasioissa, eli arvostan ehkä kyllä työtä mutta en itseäni 

Olen kyllä jo harjoitellut sitäkin paljon, että arvostaisin itseäni myös ilman työntekoa ja rahanansaitsemista, mutta ei se helppoa ole, moni varmaan tunnistaa itsessään tämän saman 

[Suomityttö]

Samoja asioita minäkin olen opetellut. Itsensä ja muiden arvostamista kaikesta huolimatta. Talomme oli jo myynnissäkin, mutta ostajaa ei löytynyt. Toisaalta toivonkin voivani asua tässä edelleen. Töissä palkkani on pieni, mutta olen saanut huomata, että opin nopeasti edelleen ja olen selviytyjä. Mutta en oikeastaan välittäisi aina selviytyä läheltä piti -tilanteista. 

[mesolet]

Äläpä muuta sano, Suomityttö. Kun LÄHELTÄ PITI, HUH -tilanteita on jatkuvasti vuosien ajan alkaa todella väsyä jännitykseen. Toisaalta  olen miettinyt että ainakin elän täyttä elämää ja olen aina elänyt, silloinkin kun menestyin olin yksityisyrittäjä, en saanut OLEN TURVASSA ELÄKEIKÄÄN ASTI -kokemusta koskaan 

Eilen mieheni typaikalla oli grillijuhla ja hän toi minulle salaattia. Arvaatte varmaan että se maistui TODELLA hyvältä, paljon paljon paljon paremmalta kuin miltä kallis ranskalaisherkku maistuu rikkaan suussa (joka ei arvosta ehkä ateriaansa yhtä paljon kuin minä nokkosensyöjä).

Meillä sama probleema kuin Suomitytöllä: koen talomme suurena ihmeellisenä lahjana ja pelkään, että jos yritän myydä sen vain saadakseni käteistä se ei menekään kaupaksi (koska en aidosti halua sitä myydä). On paljon samanlaisia kokemuksia mulla ollut ennenkin: myyn jotain arvokasta ja saan siitä todella vähän rahaa tai se ei mene kuin ihmeen kaupalla kaupaksi.

[Suomityttö]

 
Minäkin olen ollut yksityisyrittäjänä perheyrityksessä kymmenen vuotta (yritys oli pitempään) ja sillä eli viisihenkinen perhe ihan hyvin. Sitten ala muuttui perusteellisesti ja työt hiipuivat. Rauhassa eläkkeellä -oloa mulle ei varmaan tule. Toisen palveluksessa olen aina hoitanut muiden ihmisten raha-asioita. Töitä joudun varmasti tekemään eläkkeelläkin eli vain vaihdan erilaisiin töihin. Niitä onkin näkyvissä, kun vanhin lapsista on perustamassa yritystä, joka näyttää varsin työläältä. Tai sitten käyn vielä nykyisessä työpaikassani ekstraajana. Uskomukseni "minä saan aina töitä" on pitänyt paikkansa koko ikäni ajan, mutta on ollut varsin työlästä. Aina ei ole ollut varaa kesälomaankaan. eli ympärivuotisesti töissä. 
Aitiopaikoilta olen saanut tarkastella varakkaiden ihmisten taloudenhoitoa ja avustaa siinä.

[Lilli]

Itse olen huomannut, että omat perimmäiset arvot määräävät paljon sitä, mitkä haaveet lopulta toteutuvat. Esim. minulle on äärimmäisen tärkeää totuus, ja tällä tarkoitan siis lähinnä perimmäisten totuuksien etsimistä. Minulla on kuitenkin ollut myös erilaisia uskomuksia ja asenteita, jotka ovat kuitenkin tuon perimmäisen tarpeen takia romuttuneet, mikäli uskomukset ovat olleet virheellisiä. Välillä totuus kirpaisee, mutta aina olen ollut kiitollinen siitä, että kuljen sitä kohti. Tämä on ollut siis selkeästi oikea tie minulle, jota ei ole tarvinnut koskaan kyseenalaistaa. Joskus maailmankaikkeus leikkii kustannuksellani tässä asiassa, perimmäisten totuuksien lisäksi myös valehtelijat paljastuvat mitä oudoimpia reittejä pitkin.

Minun vanhempani ovat eläneet lapsuudessaan sodan jaloissa ja sen jälkeen kokeneet vielä ajanjakson, jolloin kaikesta oli puutetta. Taloudellisesta turvallisuudesta, työstä ja rauhasta on tullut heille varmasti selkärankaan istutettu perusarvo ja sitä he ovat saaneet, mitä ovat tilanneet. Nuoremmalla polvella on taas eri arvot omasta kokemuspohjasta johtuen. Monet henkiset ihmiset taas eivät pidä rahaa minään muuna kuin välttämättömänä pahana, tai suorastaan kaiken pahan alkujuurena, mutta tässäkin varmasti koettelemukset muuttavat rahankin arvostusta. Itsekin olen saanut elellä vuosikausia hyvin niukalla budjetilla ja vaikka tämä ei ole omanarvontuntoa mitenkään syönyt, niin kyllähän se on rajoittanut elämää paljon, ja tämä on taas minulle huono juttu. Eli raha antaa tiettyä vapautta toteuttaa itseään ja vapaus on niitä perimmäisiä arvoja, jotka ovat minulle tärkeitä. Ja tiedän senkin, että työttömänäkin selviää, eli en pelkää sitä, mutta yhteisöä jäisin kotona ollessa kaipaamaan. Eli hyvään porukkaan kuuluminen on minulle tärkeä perusarvo.

Rahasta itsestään ei kyllä minulle ole tullut vielä niin tärkeä asia, että ryhtyisin mihin tahansa sitä saadakseni. Sairastun muutamassa kuukaudessa, jos minun pitää tehdä esim. epäkiinnostavaa työtä hyvän liksan takia.

[Ave^^]

Olen jutellut myöskin ihmisten kanssa, jotka ovat yrittäneet mahdollisimman positiivisesti tavoitella jotain, eteen on tullut kasapäin esteitä, mutta niiden yli on vain menty ja yritetty, mutta esteet ovat vain suurentuneet ja suurentuneet. Siinä en oikein voi vastata, että ehkä et ole oikeasti sisimmässäsi ollut tarpeeksi kutsuva, tai en voi vastata, että ehkä tuo tie ei vain ollutkaan se oikea, sitä esteet viestittivät. En voi vastata näin kuin yleensä näihin vastataan. Sillä jokaisen ihmisen oma elämänpolku on niin erilainen. Toiset joutuvat menemään vaikeamman kautta, toiset todella vaikean kautta, jokaisella on ne omat oppimispisteet. Toisilla ne voivat olla esim. rahan ollessa kyseessä ennen rahan saamista, toisilla rahan saamisen jälkeen. Silloinkin eteen tulee varmasti monia vastoinkäymisiä, joita taas ei vähempivaraiselle tulisikaan eteen. Toisten elämänpolut ovat sellaisia, että kaikessa tulee vastaan, vaikka olisi kuinka positiivinen luonne. Yleensähän positiiviset ihmiset kestävät parhaiten takaiskuja. En usko, että tuo "saat mitä haluat, kun kutsut sitä luoksesi" toteutuu sataprosenttisesti kaikkien ihmisten kohdalla. Meneekö sekin jo lopulta hiustenhalkomisen puolelle, jos sanotaan, että "sain kaiken, mutta eri tavalla kuin ajattelin ennen". Mikä tuo eri tavalla on? Eikö tuo lause tarkoita myös: "en saanut kaikkea haluamaani suoraan, mutta huomasin silti, että sain silti onnellisen elämän"? Se on siis vain ajattelutapa. Voi ajatella, että kutsuu luokseen asioita ja saa mitä tarvitsee. Tai voi ajatella, että itse luo elämänsä ja jos ei kaikessa onnistu, löytää onnen sieltä missä sitä on, sillä jokaisella sitä jossain on.



Lisäkommenttina tuohon ajatukseen, että markkinatalous perustuu riistolle, niin mielestäni on keskiaikakin perustunut aina jonkin ryhmän riistolle toisistaan, jokainen aikakausi ihmisen elämässä. Sellaista aikaa ei olla vielä nähty, joka ei perustuisi riistolle, ja olisi ihan positiivinen asia jos sellainen olisi tuloillaan. Tosin voi olla skeptinen siitä, onko se ylipäänsä mahdollinen.

[mesolet]

Jos riistettynä olemisen kokemus kuuluu karma(tms.)läksyyn, niin riistäjiäkin tietysti tarvitaan  Samoin murhaajia ja kiduttajia tarvitaan läksyttäjiksi, muuten ei voi kokea murhatuksi-tai kidutetuksi tulemista.

Samoin juoppoja ja aviorikkojia tarvitaan, pedofiilejä tarvitaan, rosvoja tarvitaan...

[Hiisitär]

Neale Donald Walschilla oli kirjassaan "Happier than God" juttu, josta ei jostain syystä puhuta, kun aiheena on positiivinen vahvistus ja asioiden puoleensa vetäminen (eli kanssaluominen; osallistut asian toteutumiseen etkä vain odottele jotakin tapahtuvaksi ). Nimittäin mitä oikeampi suunta on, sen kovempaa vastustus on. Ensin tulee AINA halutun asian vastakohta, koska maapallo on kaksinaisuuden asuinsija. Kokemalla haluamasi asian vastakohdan ensin tulet kokemaan saavuttamasi asian positiivisen puolen paljon voimakkaammin. Tavallaan siis ajatus, että tarvitaan epäonnistumisia, jotta voitaisiin kokea ja ymmärtää mitä onnistuminen on.

Yksi vaihtoehto, joka liittyy esteiden ilmaantumiseen vaikka miten yrittäisi parhaansa asioiden eteen on väärä ajoitus. Asiat tapahtuvat aina oikeaan aikaan. Täytyy olla sinnikäs, toiveikas ja luottavainen, vaikka se päämäärän saavuttaminen kysyisi 2 päivää tai 20 vuotta. Chuck Norris onkin sanonut hienosti "Ihmiset luovutavat liian helpolla. Koskaan ei voi tietää onko edessä oleva este se viimeinen ennen lopullista päämäärää"

[Hiisitär]

Ai niin! Samoin olen huomannut, että se asia, joka koskettaa meitä eniten ja heittää eniten tunteitamme sinne tänne, on vaikein asia toteutettavaksi. Ihmisen haasteet tuntuvat asettuvan aina sille osa-alueelle, jota ihminen kaipaisi elämäänsä eniten. Minulla se on raha ja kovimmat asiat liittyvät AINA rahaan - rahaa on myös haasteellisempaa vetää puoleensa omalla kohdallani kuin muita asioita. Ystävälläni se on taas parisuhde. Kaikki muut pariutuvat hänen ympärillään ja hän itse 25-vuotiaana odottaa edelleen elämänsä ensimmäistä rakkautta saapuvaksi. Parisuhteen löytyminen on siis hänelle haasteellista. Isälläni se on menestyksen himo - menestystä ei ole tullut koskaan ja sen saaminen on erittäin haasteellista hänelle. Äidilleni se on jälleen kerran raha - se on aina lopussa. Siskolleni vaikeinta on löytää työpaikkaa - hän on nyt seitsemättä vuotta työttömänä eikä työharjoittelupaikkaakaan meinaa irrota vaikka miten yrittäisi! Hän on kuitenkin reipas, ystävällinen, terveet elämäntavat omaava nainen, joka painaa töitä vaikka 24/7 jos on tarvetta.

[Lilli]

Neale Donald Walschilla oli kirjassaan "Happier than God" juttu, josta ei jostain syystä puhuta, kun aiheena on positiivinen vahvistus ja asioiden puoleensa vetäminen (eli kanssaluominen; osallistut asian toteutumiseen etkä vain odottele jotakin tapahtuvaksi ). Nimittäin mitä oikeampi suunta on, sen kovempaa vastustus on. Ensin tulee AINA halutun asian vastakohta, koska maapallo on kaksinaisuuden asuinsija. Kokemalla haluamasi asian vastakohdan ensin tulet kokemaan saavuttamasi asian positiivisen puolen paljon voimakkaammin. Tavallaan siis ajatus, että tarvitaan epäonnistumisia, jotta voitaisiin kokea ja ymmärtää mitä onnistuminen on.

Yksi vaihtoehto, joka liittyy esteiden ilmaantumiseen vaikka miten yrittäisi parhaansa asioiden eteen on väärä ajoitus. Asiat tapahtuvat aina oikeaan aikaan. Täytyy olla sinnikäs, toiveikas ja luottavainen, vaikka se päämäärän saavuttaminen kysyisi 2 päivää tai 20 vuotta. Chuck Norris onkin sanonut hienosti "Ihmiset luovutavat liian helpolla. Koskaan ei voi tietää onko edessä oleva este se viimeinen ennen lopullista päämäärää"

Meinasinkin tässä kirjoittaa jo aikaisemmin, että onko joku huomannut, että päämäärän lähestyessä eteen tulee usein aivan massiivisia vastoinkäymisiä? Ja jos/kun tavoite saavutetaan vastoinkäymisistä huolimatta, niin itse osaa TODELLA arvostaa sitä, mitä on saavuttanut. Vastoinkäymisten voittaminen voi joskus vaatia itsensä ylittämistä ja siinä rytäkässä voi löytää myös voimavaroja, joiden olemassaolosta ei ole tiennyt sitä ennen mitään! Ja joskushan asiat menevät juuri niin päin, että jos on saanut jotakin ilmaiseksi tai liian helpolla, tämä asia pitää menettää ja hankkia työllä ja vaivalla takaisin, jotta sitä osaisi taas arvostaa.

Toiveiden toteutumisessa on myös tärkeää se kärsivällisyys ja luottavaisuus. Kaikki ei todellakaan tapahdu "Mulle kaikki heti nyt" -tyyliin.

[mesolet]

Pääsimme tänään ruokakauppaan ja voitte uskoa että maistui monipuolinen ruoka (siis ihan tavallinen)  hyvälle. Ei nokkosissa ja riisissä vikaa ole, mutta pidemmän päälle...
Eli ankeuden kokemus moninkertaisti ruuasta saadun nautinnon. Jos aina syö hyvin ja monipuolisesti voi ruuan arvostus unohtua.

Tuo "lopussa suurimmat hankaluudet" on muuten myös Aristoteleen logiikan eli dramaturgian olennainen ydin. Jokaiseen Hollywoodleffaan on käsikirjoitettu loppupuolelle tuo "viimeinen koitos", jonka jälkeen seuraa (yleensä) onnellinen loppu ja katharsis.

Myös synnytyksessä juuri se loppuhuipennus on yleensä pahin, hetki jolloin moni synnyttäjä on kiljunut: EN HALUA ENÄÄ TÄTÄ KIDUTUSTA, LOPETAN TÄMÄN SYNNYTTÄMISEN TÄHÄN PAIKKAAN!!!   

Mulla on toisaalta kyllä paljon kokemuksia vuosia kestävästä piinasta, siis siitä että kerta toisensa jälkeen huudahtaa, että TÄTÄ en enää kestä/jaksa. Ja aina sitä vaan jaksaa ja jaksaa. Kuinka ehjänä ja tasapainoisena on sitten toinen kysymys     Eli seuraavat vuodet sitten selvitellään ja terapoidaan "epäonnesta" aiheutuneita traumoja. Aika tavallista on sekin että kun paljon kärsinyt ihminen lopulta saa sen onnenpotkun ja elämä alkaa helpottaa, niin juuri silloin ihminen sairastuukin vakavasti. Sillä hetkellä kun VIHDOIN olisi tilaisuus nauttia ja hengähtää  Ennen tuota turvallisuuden satamaan saapumista ei ikään kuin ole uskaltanut sairastua.

[Kuuhilda]

Ihanaa mesolet  Ruoka on mahtava juttu!
Juu, mulle on käyny aina niin, että olen uupunut vasta sitten, kun kaikkia voimia ei enää oikeasti tarvita siihen selviämiseen. Sitten kun helpottaa, niin sitten ei enää jaksakkaan...kun se raja, että oikeasti ei jaksa, on ylitetty jo ajat sitten, ja sitä on vaan menny jollain vara-akun vara energioilla....kaiken sen jälkeen vasta on aika levätä. Mutta onpahan tullut selväksi, että ei taida olla semmosta asiaa, mitä en jaksaisi, jos tosipaikka tulee.
No samalla lailla se on vaikka tuossa synnytyksessä...väsy ja uupumus iskee vasta sitten, kun se mukelo on maailmassa.

[Indium]

Voi herramunreiteni kuinka monta oivallusta oonkaan saanut tästä ketjusta.   

[Suomityttö]

Voi miten hyvä Mesolet. Jospa vaikein on jo ohitettu ja tasaisempaa ja turvallisempaa on luvassa.