seuraava »

[Ave^^]

Jep, hyvähän se on tarkkailla millä mielellä hyökkää toisten kimppuun. Vaikka välillä taas sellaistakin vain sattuu, on pinna kireällä muista syistä itsellä tms.

Kuitenkin en kritiikkiä pidä pahana, siis ihan vain mielipiteiden esille tuontia. Onhan se lähes mahdoton erottaa, onko siellä pienen pieni oma katkeruus seassa vai ei, mutta on ilman toisten kritiikkiä myös todella vaikea kehittyä. Kyllä esimerkiksi välillä haluan tietääkin minkälaisia tuntemuksia toisissa herätän, vaikka niiden syyt olisivat missä tahansa, toisen henkilön omassa historiassa. Joka tapauksessa se avaa minulle ajattelun aihetta. Mistä ikinä tietäisin sen jos minulle ei sanota?

[mesolet]

Joo, rutina voi olla hyväksikin, koska rutisemalla jostain ihmisestä tajuaa samalla, että "nyt mulla on rutinanaihetta", katsompa siis myös peiliin samalla kun kritisoin muita

Mun mielestä kristillinen ajatus siitä, että pahanpuhuminen tai muu negatiivisuus on "syntiä" voi johtaa myös vain tekopyhyyteen, koska ei ikäänkuin anna omalle pahalle ololleen ulospääsyä, hymistelee itsensä sisäisen raivon ja katkeruuden valtaan. 

Sellainen ajattelu jossa ajatellaan, että MIKÄÄN ei voi olla peruuttamattomasti kohtalokkaan paha teko vaan ihminen vain joutuu opiskelujaan jatkamaan on paljon armollisempi.

Itse ajattelenkin että kristinuskon syntiajatus ja "taivaaseenpääsyidea"  on vain väärinkäsitys, yksinkertaistettu ja vallanpitäjille edullinen  tulkinta karman laista. Ja armo "Jeesuksessa" on alunperin tarkoittanut juuri tuota, että mikään ei ole peruuttamattoman pahaa mitä teemme, aina voimme opiskella lisää. Pyhää sielua ei mikään maallinen teko voi vahingoittaa.

[Päivi]

voi olla että meen OT, mutta mä ainaki oon muuttunu Luise Hayn: muuta ajatuksesi-muutat elämäsi-kirjan myötä. ni.

[Eklektikko]

Eniten elämääni muuttaneesta tiedosta en ole maksanut yhtään mitään, ellei lasketa sitä että olen työtätekevä veronmaksaja.

Kaikki olennaiset opukset olen löytänyt kirjastosta - toisaalta en ikinä ostakaan mitään kirjaa ennen kuin ole lukenut sen ja todennut että haluan lukea sen vielä moneen kertaan uudelleen. 'Kertakäytttökirjoja' ei tarvitse omaan hyllyyn. Vielä tärkeämpi juttu minulle ovat olleet Kryon-kanavoinnit, jotka saa MP3-tiedostoina ihan ilmaiseksi netistä. Nettiä olen kyllä käyttänyt etupäässä kirjaston tietokoneilla, kotiin kun en nettiyhteyttä halua. Minusta ostaminen on ihmisestä kiinni: Ihan saman tiedon voi jotakuinkin aina saada ilmaiseksi.

Mutta näissä elämänmuutosasioissa on sitten kyllä olemassa sellainen porukka ihmisiä, jotka olettavat että se pelkkä jonkun kirjan lukeminen muuttaa elämän, vaikka ei tekisi mitään mitä siinä kirjassa kehotetaan tekemään. Nämä ihmiset sitten ostavat opuksen/kurssin toisensa jälkeen, koska tietenkään mitään ei tapahdu, kun ei halua/viitsi itse mitään tehdä vaan he jatkavat vain elämäänsä ihan samalla tavalla kuin ennenkin.  He ja nämä kaupanteolla rikastuneet ovat ihan ansainneet toisensa, vakka kantensa valitsee. 

Ei laihdutusopasta lukemalla laihdu, eikä jumppakirjan lukemalla kiinteydy. Työ on aina tehtävä itse.

Tästä on yksi poikkeus:
Pelkästään lukemalla Patricia Garfieldin  kirjan 'Luovaan Unennäköön' kaikki painajaiset loppuivat kertaheitolla. Ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin lukea se kirja. Kirjan senoi-systeemin harjoitteita aloin tehdä vasta myöhemmin.

[Hiisitär]

Minulle kirja, jonka jälkeen ei tarvinnut tehdä mitään, oli Cesar Millanin "Be the pack leader". Yksi parhaimpia henkisiä kirjoja jota olen koskaan lukenut. Sen jälkeen kävi vaan, että plops! Tuntui, että olen saapunut korkealle tasanteelle pitkien rappujen jälkeen, tajuamatta, että edes olen ollut kiipeämässä portaita ylös. Itkin kaksi tuntia energiaa ulos ja sen jälkeen en enää ollut entiseni. En tiedä mitä tapahtui - luulen, että kirjan energia oli sellainen, että se ikään kuin tyrkkäsi minut sen viimeisen askelman yli perille, vaikka en edes tiennyt tarvitsevani tuota tuuppausta.

Muuten on kyllä pitänyt ottaa ihan lusikka omaan käteen ja ryhtyä setvimään itse omia soppiaan saamillaan ohjeilla Paljon on esimerkiksi ihmisiä, jotka käyvät hakemassa apuun reikihoitoa, mutta eivät itse tee hoitojen välillä mitään asioiden eteen. Eihän se pelkkä hoito auta. Minulla on välillä ollut asiakkaitakin, jotka mielellään haluavat tulkinnan, mutta kun pitäisikin ruveta itse työstämään asioitaan ohjeiden mukaisesti, tulee nyrpeä naama vastaan...  :

[hemuliini]

Olen ollut huomaavinani sellaisen ilmiön, että henkisellä saralla työtään julkisuudessakin asti tekevät naiset (niin suomalaisista osa kuin ulkomaillakin) käyttävät viehätysvoimaansa "oman asiansa" edistämiseen? Tällä tarkoitan sitä, että suorastaan kerätään ulkonäköön liittyviä ylistäviä kommentteja sosiaaliseen mediaan ladatuilla, itsestä otatetuilla kuvilla...ja ihmiset ihastelevat, minä myös...mutta toisaalta ihmiset kommenteissaan myös alkavat selvästi  liittää sielun kauneuden ja henkisen kehittyneisyyden fyysiseen kauneuteen. Siinä on jotain, mikä itseäni tökkää  :, ja lujaa.

[Yep]

Olen ollut huomaavinani sellaisen ilmiön, että henkisellä saralla työtään julkisuudessakin asti tekevät naiset (niin suomalaisista osa kuin ulkomaillakin) käyttävät viehätysvoimaansa "oman asiansa" edistämiseen? Tällä tarkoitan sitä, että suorastaan kerätään ulkonäköön liittyviä ylistäviä kommentteja sosiaaliseen mediaan ladatuilla, itsestä otatetuilla kuvilla...ja ihmiset ihastelevat, minä myös...mutta toisaalta ihmiset kommenteissaan myös alkavat selvästi  liittää sielun kauneuden ja henkisen kehittyneisyyden fyysiseen kauneuteen. Siinä on jotain, mikä itseäni tökkää  :, ja lujaa.

Näen asian juuri päinvastoin. Sisäinen kauneus näkyy ulkonäössä. Minua tökkää pahasti "henkiset" ihmiset (yleensä naiset), jotka tuntuvat suorastaan yrittävän näyttää kamalilta. Mitä rumempi ja hoitamattomampi sitä henkisempi?
Henkisyyteen liitetään vielä nykyäänkin askeettisuus, kurjuus ja kärsimys. Siksi ilahdun aina, kun joku uskaltaa olla kaunis ja huoliteltu - jopa turhamainenkin - henkisellä tiellään. Naisellinen nainen on löytänyt oman Jumalattarensa 

[hemuliini]

Ok, itse en taas ole törmännyt näihin "rumiin" henkisiin  , enkä tuota ihan viestilläni tarkoittanutkaan. Tottakai "henkinen" ihminen voi olla kaunis tai vaikka ruma  , mutta jos sitä ulkoista kauneutta aletaan korostaa liikaa, meneekö juttu jo jonkinlaisen fanituksen ja ihannoinnin puolelle? Pääasia jää vähän niin kuin sivuun...kun asia tulee kauniissa paketissa, menee paremmin "kaupaksi" näin kärjistetysti sanoen  .

[Yep]

Ok, itse en taas ole törmännyt näihin "rumiin" henkisiin  , enkä tuota ihan viestilläni tarkoittanutkaan. Tottakai "henkinen" ihminen voi olla kaunis tai vaikka ruma  , mutta jos sitä ulkoista kauneutta aletaan korostaa liikaa, meneekö juttu jo jonkinlaisen fanituksen ja ihannoinnin puolelle? Pääasia jää vähän niin kuin sivuun...kun asia tulee kauniissa paketissa, menee paremmin "kaupaksi" näin kärjistetysti sanoen  .

Ahaa, nyt ymmärsin pointtisi.

[hemuliini]

Menee nyt vähän aiheesta sivuun, mutta henkisyydessä monesti korostetaan ihmissuhteita ja niiden sujuvuutta merkkinä korkeista energioista. Eli kun olet tarpeeksi korkealla tasolla, et enää "vedä puoleesi" näitä matalammalla tasolla värähteleviä kiusankappaleita. Minusta siinä on jotain ristiriitaista. Esim. narsistit, joista nyt kovasti puhutaan, osaavat olla oikein hurmaavia ja kykeneviä ihmissuhteisiin ainakin pinnallisella, joka päiväisellä tasolla, kun taas ujo ja hieman syrjäänvetäytyvä voi olla vaikka kuinka henkinen, mutta ei herätä muissa ihmisissä kiinnostusta.

Tässä taas selityksenä voitaisiin käyttää karmaa, mutta en edes tiedä, uskonko moiseen juttuun. Ehkä sekin on olemassa vain, koska olemme alkaneet jossain vaiheessa uskoa siihen ja jos ajatus kerran luo todellisuutta, toiminee sekin tämän (saat sen, mitä uskot), kautta 

[Eklektikko]

Tasapainoinen ihminen ei koskaan haksahda narsistiin, narsisti tarvitsee vastakappaleekseen toisen itsetuntovammaisen (sitä nimittäin narsisti on ja kompensoi tätä itsetunnon puutetta kaikella sillä narsistisella toiminnallaan).

Narsistilla ja hänen uhrillaan - läheisriippuvaisella miellyttäjällä - on saattanut olla hyvinkin samanlaiset lapsuudenolosuhteet, he ovat vain reagoineet niihin eri tavoin, toisesta on tullut narsisti ja toisesta kiltteydestä kipeä miellyttäjä. Kummankin vamma on sama: Sisältä puuttuva arvon tunne.

Narsistin alkuvaiheen hurmaavuus on terveestä ihmisestä epäilyttävää: Mikään ja kukaan ei ole heti suhteen alussa niin ihanaa, kuin narsisti antaa ymmärtää. Heikkoitsetuntoiselle miellyttäjälle - narsistin täydelliselle vastakappaleelle - nuo hurmaavat sanat ovat kuitenkin kuin sade Saharaan: Jotain mitä hän on aina kaivannut ja jotain minkä hän sen vuoksi uskoo, vaikka ei pitäisi.

Karmallisella tasolla voisi ajatella, että kaksi sielua on tehnyt sopimuksen ihmissuhteesta, jonka avulla opitaan todella kipeitä ja vaikeita läksyjä.

[Eklektikko]

Ja vielä:
Kiltteydestä kipeitä uhrautujia - jotka saattavat olla usein myös ujoja ja syrjäänvetäytyviä -  saattaa erehtyä luulemaan kovinkin henkisiksi, koska toisten palvelemista ja itsensä uhraamista pidetään henkisempänä toimintana, kuin itsekästä narsismia.

Kiltteydestä kipeä ei kuitenkaan palvele ja uhraudu vastikkeetta: Hänen saamansa vastike on se hetkellinen itsetunnon kohoaminen mitä hän saa palvelemalla toisia. Niinpä hän tekee nöyrän ja palvelevan vaikutelman, mutta tosiasiassa hänen motiivinsa ovat itsekkäät.

Terveellä tavalla rajojaan suojeleva ihminen saattaa puolestaan vaikuttaa 'narsistilta' sellaisen ihmisen mielestä, jolta itseltään puuttuu kyky hahmottaa ja suojella omia rajojaan. Terve oman vapaan tahdon kunnioittaminen ja siitä kiinni pitäminen saattaa näyttäytyä rajattomalle ihmiselle narsistisena itsekkyytenä. Olen itse tullut haukutuksi narsistiksi vain sen vuoksi, etten ole suostunut tottelemaan annettuja käskyjä. 

Ulospäin näkyvistä toiminnoista ja luonteenpiirteistä voi tehdä päätelmiä ihmisen henkisen kehityksen tasosta vain tiettyyn rajaan saakka: Se millaisena toisen ihmisen näkee, riippuu aika paljon oman henkisen tasapainon asteesta. Ääritapauksista toki huomaa, että jotain on pielessä, mutta suurin osa kohtaamistamme ihmisistä on jotain muuta kuin ääritapauksia, jolloin se mitä itsestämme heihin peilaamme on suuressa roolissa siinä, millaisen vaikutelman heistä saamme.

Sekä narsisti että hänen läheisriippuvainen vastakappaleensa ovat itse asiassa aivan yhtä itsekeskeisiä. Molempien suurin huoli on se, mitä muut heistä ajattelevat. Ne keinot joilla he yrittävät saada toiset ajattelemaan itsestään mielestään suotuisia ajatuksia vain ovat aivan vastakkaiset.

[hemuliini]

No narsisti oli vain yksi esimerkki...erilaisia luonnehäiriöitähän meistä ihmisistä löytyy vaikka millä mitalla...kuka sitten on terve???  : Minusta terve on ihminen, joka on täysin vapaa kaikesta ulkopäin tulleesta ohjelmoinnista, jota meille syytää pienestä pitäen vanhemmat, koulu, kirkko, uskonnot, new age-opit jne. Tällä määritelmällä ei taida paljon terveitä löytyä  .

Olen lukenut, että narsisti voi aivan hyvin hämätä esim. mielenterveyden ammattilaisia, psykologeja ym., joilla nyt luulisi olevan silmää hoksata tällaiset "poikkeavuudet".

Voihan olla, että narsisti vetää puoleensa läheisriippuvaista, uhrautuvaa reppanaa, mutta lukemani perusteella näyttäisi, että tyypin kohteeksi voi joutua ihan kuka vaan. Vähän sama juttu kuin työpaikkakiusaamisen kanssa...uhrissa täytyy olla jotain vikaa, että joutuu kiusaamisen kohteeksi. Mitäs jos tämä maailma vain on paska paikka, jossa sattuu paskoja juttuja  , that's it!

[Eklektikko]

Olen lukenut, että narsisti voi aivan hyvin hämätä esim. mielenterveyden ammattilaisia, psykologeja ym., joilla nyt luulisi olevan silmää hoksata tällaiset "poikkeavuudet".

Heillä nimenomaan on usein vähemmän silmää huomata narsistin vedätystä, kuin henkisesti tasapainoisella maallikolla.

Psykiatrien ja psykologien itsemurhaluvut ovat huomattavan suuria verrattuna moniin muihin ammattiryhmiin. Mielenterveysalalle - olipa se sitten psykologiksi, psykiatriksi tai mielenterveyshoitajaksi - hakeutuu ihmisiä, joiden alalle hakeutumisen sijaan pitäisi ensin parantaa itsensä. Erityisesti kiltteydestä kipeälle uhrautujalle - joka siis nielee helpoimmin narsistin vedätykset - terveydenhuolto, sekä somaattinen että psykiatrinen puoli, onkin erityisen houkuttava ala.

Mihinkä tämä näkemykseni perustuu? Ensinnäkin niihin itsemurhatilastoihin, toiseksi Arno Gruenin erinomaiseen kirjaan nimeltään Itseään Pettävä Ihminen (löytyypi kirjastosta, suosittelen lämpimästi) ja kolmanneksi muutamaan vuoteen, jotka pyörin mielenterveyteen liittyvällä keskustelupalstalla. Ei siinä mitään, että mielenterveyspuolen henkilökuntaan tuntuu kuuluvan todella runsaasti vallalla trippailevia ja muuten häiriintyneitä pompottajia, mutta se ennen kaikkea pysäytti että palstalla pyörivät ammatinvalintaansa pohtivat teinit kokivat sitä suuremmalla todennäköisyydellä psykiatrisen sairaanhoitajan tai sairaanhoitajan unelma-ammatikseen, mitä enemmän vaikuttivat tekstiensä perusteella kiltteydestä kipeiltä uhrautujilta.

Ulkoisista vaikutteista/ohjelmoinnista vapaa on vain ihminen, joka on viettänyt koko elämänsä aivan yksin ilman yhdenkään toisen ihmisen seuraa. Vauva kuolee aika pian kosketuksen puutteeseen, eikä kukaan säily hengissä ilman muita ihmisiä niitä elämänsä alkuvuosia. Näinollen ulkoapäin tulleen ohjelmoinnin puute terveyden kriteerinä laumaeläimellä on yhtä järkevää kuin että pitäisi sitä ettei hän hengitä terveyden kriteerinä. 

Itse pidän terveyden kriteerinä sitä, että ulkopuolisista virheohjelmoinneista riippumatta ihminen on kyennyt tekemään oppimistyönsä ja ohjelmoimaan itsensä taas tasapainoon sillä tavoin, että hänen ihmisarvontunteensa tulee sisältäpäin, jolloin hän ei ole ulkopuolisen muuttuvan maailman heiteltävänä, vaan pysyy suht hyvin tasapainossa muiden ihmisten tekemisistä ja sanomisista riippumatta. Tällöin hän ei niin ole muiden hyväksikäytettävissä, kuin myöskään koe tarvetta hyväksikäyttää muita itsetuntonsa ja ihmisarvon tunteensa rakentamiseen. Tätä tasapainoa ei näkemykseni mukaan kuulukaan yleensä saavuttaa kuin vasta päälle kolmekymppisenä.

[hemuliini]

Elämän aikana kertyneen "ohjelmoinnin" kyseenlaistaminen oli se asia, jota halusin sanoa  . Kaikkihan eivät välttämättä edes tule ajatelleeksi, onko yksikään niistä miljoonista päässä pyörivistä ajatuksista omaperäinen vai jostain opittu.

Eli ilmeisesti samasta asiasta puhuimme, hieman eri sanoin?