seuraava »

[Eklektikko]

No en ainakaan itse ole saanut siitä mitään näyttöä, että mielenterveysalalla toimivat miehet olisivat erityisen kilttejä. Olen joskus nähnyt tutkimuksen siitä (laitan linkin jos löydän), mikä potilaan kannalta on toivottava lähestymistapa terapeutilta ja miten potilaanja terapeutin  sukupuoli vaikuttaa tervehtymiseen.

Kiltteydestä kipeä ihminen ei välttämättä ole kiltti ja empaattinen kanssakäymisissään kaikkien kanssa!

Kun kyse on siitä, että hän kaipaa hyväksyntää ja itsetuntoa, arvon tunnetta, jota hän ei itse sisäisesti koe, hän miellyttää ja on kiltti juuri niille ihmisille, joiden positiivista palautetta hän arvostaa. Kun kiltteydestä kipeys on nimenomaan itsetuntovamma, niin siihen liittyy myös itsetunnon kohottaminen vertailemalla itseä niihin, jotka kokee itseä huonommiksi.

Kiltteydestä kipeä voi siis hoitoalalla olla todella tyly potilaille, mutta aivan kynnysmatto kun esimies ja työpaikka vaativat venymistä yhä uusien säästöjen vuoksi.

Mielenterveyspuolella on sitten ihan omat vääristyneet käytäntönsä, joista voi lukea lisää siitä Arno Gruenin kirjasta nimeltään Itseään Pettävä Ihminen (löytyypi kirjastosta). Mielenterveyspuolen potilas oppii hyvin pian että sisällä sairaalassa toipuminen = totteleminen. Potilaita kohdellaan kuin lapsia joiden on ostettava etuja (oikeus ulkoilla, oikeus käyttää puhelinta) tottelemalla henkilökuntaa. Tämä on muuten vankiloissa normaali käytäntö: Hyvin käyttäytyvä vanki saa enemmän vapauksia olla ja elellä, kun taas huonosta käytöksestä joutuu eristyskoppiin sekä vankilassa että psykiatrisessa sairaalassa.

 Vallan korruptoiva vaikutus näkyy enemmän tai vähemmän kautta linja mielenterveyspuolella, ihan samalla tavalla kuin siinä kokeessa ammoin 1960-luvulla, kun opiskelijoita pyydettiin kokeessa eläytymään vangeiksi ja vartijoiksi. Se koe piti keskeyttää, kun vartijat alkoivat toteuttaa ihan omaa Abu Ghraib- meininkiään. Tämä oman vallan alla olevien pompottaminen ja käskyttäminen on hyvin selkeää useimmissa sairaalakokemuksissa, joista olen kuullut.  Psykiatrinen sairaala ja vankila muistuttavat toisiaan erittäin paljon nimenomaan autoritäärisen käskytyksen ja tottelemattomuudesta koituvien sanktioiden suhteen.

Ja sehän ei ole oikea tapa kohdella AIKUISIA ihmisiä, joilla on mielenterveysongelmia. Täysin terve ihminenkin kapinoi sellaista käskytystä vastaan, voin vain kuvitella mitä ahdistusta se aiheuttaa ihmisessä jolla on jo ongelmia.

[Eklektikko]

Niissä hoitoalan työpaikoissa, joissa olen ollut ja joissa noin puolet henkilökunnasta on ollut miehiä, henki on ollut parempi. Miehet toimivat yhteisrintamassa suurimmaksi osaksi toistensa kanssa, kun taas naiset harrastavat tätä mielestäni sangen kurjaa feminiinisyyden puolta, jossa "varjoista" puukotetaan salaa työkaveria selkään  :. Toki kumpikin osapuoli osaa tämän taidon, mutta taitaa naisille olla luontevampaa.

Ja juuri noin käyttäytyivät kaikki orjat toisiaan kohtaan antiikin aikoina. 

Naisille  kulttuurillisesti sallitut aggression muodot vielä nykyäänkin ovat tasan samat, kuin mitä olivat antiikin orjien ainoat keinot vaikuttaa oman elämänsä kulkuun: Manipulointi, juoniminen ja pyrkiminen 'parhaaksi' kaikin keinoin siellä oman alistetun ryhmän sisällä.

Tämä on tyypillinen pitkään ja selkeästi alistetun ihmisryhmän käyttäytymistapa: Sen sijaan että orjat nousisivat isäntiään vastaan,  he juonivat toisiaan vastaan jne. ollakseen edes siellä orjien joukossa parhaita ja menestyneimpiä orjia.

Tämä on se syy, miksi itse kieltäydyn kategorisesti passiivis-aggresiivisesta toiminnasta ja käytän vain niitä mukamas miehisempiä asiallisen aggression ilmaisun keinoja. Olen vapaa nainen, joten kieltäydyn toimimasta kuin orja.

Epänaiselliseksi toki silloin tulee haukutuksi, mutta se kertoo enemmän tästä kulttuuristamme, kuin minusta.

[Lilli]

Niissä hoitoalan työpaikoissa, joissa olen ollut ja joissa noin puolet henkilökunnasta on ollut miehiä, henki on ollut parempi. Miehet toimivat yhteisrintamassa suurimmaksi osaksi toistensa kanssa, kun taas naiset harrastavat tätä mielestäni sangen kurjaa feminiinisyyden puolta, jossa "varjoista" puukotetaan salaa työkaveria selkään  :. Toki kumpikin osapuoli osaa tämän taidon, mutta taitaa naisille olla luontevampaa.

Olen henkilökohtaisesti menettänyt luottamuksen naissukupuoleen omasta äidistä alkaen, joten sen vuoksi ei kovin montaa läheistä naispuolista ystävääkään löydy. Ehkäpä naisvaltaiset ammattiliitotkin ovat niin "munattomia" juuri sen takia, koska naisilla menee aika keskinäiseen kähinään, sen sijaan, että pysyttäisiin asiassa ja ajettaisiin kaikkien etua. Välillä tuntuu, että ollaanko me naiset vähän tyhmiä  ? Naisen aseman parantamisessa olisi niin paljon vielä tehtävää ja parannettavaa ihan maailmanlaajuisesti, eikö me muka parempaan pystytä? 

Näitä kertomuksia kuulee paljon nimenomaan sosiaali-ja terveysalalta. Itsekin olen naisvaltaisessa työpaikassa, mutta toisella alalla, eikä tällaista ongelmaa ole.  Minulle on käynytkin täysin päinvastoin kuin hemuliinille, naisten arvostus ja lojaalisuus muita naisia kohtaan on kasvanut sen jälkeen kun olen mennyt töihin. Tai ehkä minulle on vain sattunut harvinaisen hienoja naisia työkavereiksi.  Mutta varmasti SOTE-alan jo 90-luvun lamasta alkanut työnantajapuolen harjoittama suoranainen kyykytys, resurssipula ja ainainen työn epävarmuus, raskaus ja pätkittäisyys tuo mukanaan ikävämpiä lieveilmiöitä. Samaa kyykytystä on kyllä haluttu tuoda omallekin alalle yliopistopuolelle, mutta tällä alalla ei kovin pitkään katsota ala-arvoisia työsopimuksia. Tuoneeko sitten akateeminen loppututkinto sen verran omanarvontuntoa mukanaan, että mikä tahansa ei kelpaa. Monet lähtevätkin ulkomaille, jos Suomessa pysty työllistymään kohtuullisin ehdoin. Silloin 90-luvulla tutut nuoret sairaanhoitajatkin tosin lähtivät Saksaan, Norjaan ja Englantiin, kun Suomessa oli täysin sietämätön tilanne. Sairaanhoitajilla ei tuntunut olevan mitään arvostusta siellä, missä sitä olisi pitänyt olla.

[Lilli]

Tässä on vielä linkki aikaisemmin lupaamaani artikkeliin.

http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/lehtovuori303.htm

Tämä ei tietenkään kerro sairaanhoitajista, mutta ehkä kuitenkin siitä, että mielenterveysalalla toimivilla terapeuteilla tietynlainen persoonallisuus vaikuttaa hoitotulokseen ja että sopiva persoonallisuus on ilmeisesti useammin naisilla kuin miehillä hoidon tehokkuudesta päätellen.

[hemuliini]

Lilli, uskon kokemuksesta (joskaan minulla ei ole esittää tästä mitään faktaa), että koulutustasolla on vaikutusta siihen, millaiseksi työpaikan ilmapiiri muodostuu...valitettavasti. Tosin minulla ei ole yliopistokoulutusta, joten sen tason työpaikoista en osaa sanoa mitään. Ehkä joku muu osaisi valottaa sitä puolta lisää? Ehkä korkeammin koulutetut työskentelevät enemmän yksin, jolloin ympärillä ei ole sitä kotkottavaa kanalaumaa ja pahimmilta törmäyksiltä säästytään  , no, mene ja tiedä. Kun saa tehdä töitä itsekseen jaksaa silloin tällöin näkyvillä vilahtavaa työkaveriakin sietää silmissään paremmin?

Ihanaa, että sinulle on sattunut työpaikkoja, joissa olet saanut nauttia mukavista, naispuolisista työkavereista  ! Ja kyllä, olen siis itse koittanut olla se reilu ja mukava, joten en ole kyllä koskaan provosoinut omalla käytökselläni töissä  . Taisin ilmaista itseäni epäselkeästi eli toki joka työpaikassani on ollut mukaviakin ja reiluja naisia, mutta isommassa sakissa muutamakin riittää jo pilaamaan ilmapiirin. Sanottakoon nyt sitten vaikka näin, että olen varovaisen toiveikas aina uusien naisten seurassa, mutta varon myös visusti paljastamasta itsestäni liikaa. Pinnallisella tasolla kaikki sujuu yleensä ihan hyvin.

Mutta olipa ihminen sitten miten kouluttautunut tahansa, niin olen sitä mieltä, että kyllä nainen osaa naista pahiten loukata. Jos ei muuta keksitä, niin aina voi sanoa, että toinen on huono äiti! Se osuu ja uppoaa perheelliseen naiseen aina, koska siellä alitajunnassa on kuitenkin se pieni epäilys omasta riittävyydestä. Käykäähän joskus katsomassa Vauva tai Kakpsplus-keskustelupalstoja...siellä on usein välillä aika rankkaa tekstiä naiselta naiselle.

[Eklektikko]

Ja vielä toistan:
Samalla tavoin kuin nykyään naiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan, ovat aina alistetut ihmisryhmät käyttäytyneet toisiaan kohtaan.

Kyse ei ole siitä, että nimenomaan naisilla olisi tällainen taipumus, vaan siitä että kulttuurimme ei edelleenkään pidä muita tapoja vaikuttaa omaan elämäänsä kuin näitä 'orjan keinoja' naisille hyväksyttävinä.

Joten jos nyt lakattaisiin moittimasta naisia selkäänpuukotuksesta ja ruvettaisiin moittimaan sitä kulttuurillista ohjelmointia, joka pitää näitä orjan keinoja ainoana naisille sopivana tapana vaikuttaa omaan elämäänsä.

Haukkukaa systeemiä, älkää sen ohjelmoimia ihmisiä!

Asian tiedostaminen on jokaiselle se paras keino irrottautua moisesta ja asiasta puhuminen edistää tätä tiedostamista. Sen vuoksi jaksan jauhaa tästä aina, kun tulee puhe siitä miten nainen on naiselle susi. Ei ole, vaan orja on orjalle susi, mutta se mikä ryhmä kulloinkin (ja miten paljon) on orjan asemassa, vaihtelee.

[hemuliini]

Eklektikko kun mainitsi noista antiikin orjista ja sen aikaisista tavoista "menestyä", niin kyllä tuntuu, että ihan oikeasti tämä yhteiskunta ei ole mennyt yhtään eteenpäin! Tiedän kyllä tämän kaiken jutun tästä värähtelymuutoksesta ja tietoisuuden noususta, mutta huh...vaikka kuinka haluaisin uskoa siihen, niin vaan tuntuu siltä, että historia toistaa itseään ja ihminen ei opi kuin kärsimyksen kautta  . 

Ehkä ihmisten tietoisuus asioista lisääntyy, mutta kuitenkin se tuntuisi jäävän älylliselle tasolle eikä muutu käytännön teoiksi...Ja henkisyyskin tuntuu olevan täynnä hierarkioita ym., jotka minusta eivät kuulu siihen ensinkään...Aina kun kuulen esim. sanat " uuden ajan henkinen hierarkia", niin kylmät väreet menee selkäpiissä  , no thank's for me!

[hemuliini]

Eklektikko, niin, systeemi on mätä  eikä se puhuminen ja tiedostaminenkaan auta kuin tiettyyn pisteeseen. Miten me muutetaan asiat käytännössä ja miten me saamme miehetkin siihen mukaan  ?

[Eklektikko]

Joo, 'uuden ajan henkinen hierarkia' on mahdottomuus, vähän niinkuin 'military intelligence.'  

Hierarkia on aina hengellisyyden este, sillä hierarkiassa valtaa ja valta korruptoi.

Kryon kanavoinneista seuraavaa:
Hierarkia on lisäksi tämän fyysisen tason harhoihin liittyvä juttu, vain fyysisellä tasolla ja lineaarisen ajan harhassa ylipäätään on mitään hierarkiaa. Moniulotteisessa todellisessa universumissa (=verhon toisella puolella) koko hierarkian käsite on järjetön. Kryon naureskeleekin kun häneltä kysytään mikä enkeli on toista ylempänä hierarkiassa, että vastaus on 'kyllä.'  

Aina kun kanavoinneissa puhutaan mistään hierarkioista muualla kuin tällä fyysisellä tasolla, kyse on siitä että kanavoiva ihminen ja hänen fyysisen tason harhansa vaikuttavat kanavoinnin sisältööön.

[Lilli]

hemuliini, olen työskennellyt tutkijayhteisöissä, joissa melkein kaikilla on akateeminen loppututkinto ja erittäin monella myös jatkotutkinto. Ja totta, työ on itsenäistä, mutta minun alallani tiimityö on myös täysin välttämätöntä, ei näissä hommissa saada yksin mitään merkittävää aikaiseksi. Entisessä työpaikassani oli konfliktejakin ja ilmapiiri oli välillä tulehtunut, mutta hyvä asia oli se, että kissan saattoi nostaa pöydälle ja asiallista ja hyvin perusteltua puhetta kuunneltiin ja niistä otettiin myös onkeensa.  Tiedeyhteisössä ajatellaan varmasti ihan luontaisten ominaisuuksien takia aika rationaalisesti, jolloin tulehtuneessakin tilanteessa pystyttiin ottamaan etäisyyttä omiin henkilökohtaisiin ongelmiin (jotka eräillä ihmisillä kanavoituivat töissä työtovereihin) ja ajattelemaan työyhteisön hyvinvointia. Sitten on vielä toinen asia, jos ongelma on nimenomaisesti työoloissa ja varmasti riippuu vastuuhenkilöiden henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuinka hyvin epäkohtia voidaan tuoda esille ja mitä niille voidaan tehdä. Tiedeyhteisössä rakentavat ajatukset, asiallinen puhe tai teksti, hyvät perustelut ja selkeät ratkaisuehdotukset toimivat yleensä hyvin.  Nykyisessä työpaikassa työhyvinvoinnista on tehty myös säännöllisesti kysely ja tuloksia on puitu pitkään ja hartaasti erinäisissä kokouksissa.  

Sekä entisessä ja nykyisessä työpaikassani järjestettiin myös erilaisia juhlia, tapahtumia, kokouksia ja illanviettoja ihan sen takia, että ihmiset oppisivat tuntemaan toisiaan noin vapaamuotoisemmissakin merkeissä ja että se kynnys lähestyä toista ihmistä madaltuisi. Näistäkin tapahtumista minulla on lähinnä hyvää sanottavaa.

[Eklektikko]

Eklektikko, niin, systeemi on mätä   eikä se puhuminen ja tiedostaminenkaan auta kuin tiettyyn pisteeseen. Miten me muutetaan asiat käytännössä ja miten me saamme miehetkin siihen mukaan  ?

Henkilökohtainen on poliittista!

Tästä orjan keinojen käyttämisestä pääsee eroon kun lakkaa käyttämästä niitä ja puhuu auki tilanteet aina kun näkee niitä käytettävän. Jokainen ihminen voi tykönään tehdä sen päätöksen, että ei enää käytä passivis-aggressiivisia 'naisellisia' keinoja vaikuttaakseen muihin ihmisiin tai omaan elämäntilanteeseensa.

Tästä toki seuraa kakkaa käteen: Haukutaan epänaiselliseksi, orjakeinoja vielä käyttävät suuttuvat kun ei osallistu heidän juorurinkeihinsä, juonitteluihinsa jne. Mutta on se sen arvoista. Ja kun riittävän suuri määrä orjia nousee kapinaan isäntiään - tai tässä tapauksessa kulttuurillista ohjelmointia siitä, mitkä omaan elämään vaikuttamisen keinot ovat sallittuja kullekin sukupuolelle - vastaan, niin kaikki muuttuu.

Miehiä ei tarvitse saada mukaan hommaan millään tavoin, koska kyse on siitä miten naiset itse käyttäytyvät. Se mitä tarvitaan on rohkeutta kuulla 'rekkakuskilesbo' ja 'riivinrauta' nimittelyä, kykyä kestää alkavan ihmissuhteen loppuminen kun käy ilmi että mies vaatii että käyttäytyy vain niillä tavoilla joita kulttuurimme katsoo naisille sopiviksi jne. Ennen pitkä tilanne vain menee sitten sellaiseksi, että kenenkään ei tarvitse käyttää niitä orjien keinoja eli passiivis-aggressiivisuutta ja se on olemassaoleva tilanne, johon miesten on vain sopeuduttava.

Ja muuten pieni vähemmistö miehiä (usein lapsuudessaan henkisesti nitistettyjä) käyttää myös näitä orjien keinoja, aivan yksinomaan naisten juttu se ei ole.

Ja tässä niitä keinoja jotka olivat orjien ainoat omaan elämään vaikuttamisen keinot ja ovat nykyäänkin ne nimenomaan naisellisina pidetyt keinot:
- Juoruaminen ja selkäänpuukotus
- Manipulointi eri keinoin; syyllistämällä, mielistelemällä, seksillä jne.
- Juonittelu ja kieroilu sen sijaan että tavoittelisi tavoitettaan avoimesti ja rehellisesti

Orjien tilanne oli sikäli erilainen, että kapinoivalta orjalta lähti henki hyvin äkkiä. Meillä naisilla on helppoa siihen verrattuna, ei tarvitse kuin sietää vanhoihin tapoihin luutuneiden kommentteja, jotka parhaimmillaan ja oikealla asenteella kuultuina voivat olla myös erinomaista viihdettä sen sijaan, että haittaisivat millään tavoin.

[hemuliini]

Lilli, tuo rationaalisuus varmaan osittain ainakin selittää sen, miksi kokemukset esim. hoitoalalla (jossa hoitajalta odotetaan empatiaa ja muutenkin eläytyvämpää suhtautuista) suhteessa tutkijayhteisöön, ovat erilaisia. Ehkä stressin lisääntyessä työn vaatimat hyvätkin henkilöominaisuudet kääntyvät itseä ja työyhteisöä vastaan?

Olisi kiva kuulla Lilli, millä akateemisella alalla olet? Olen nimittäin haaveillut yliopisto-opinnoista, mutta työllistyminen näinkin vanhana (41 v.) mietityttää.

[Lilli]

hemuliini, olen luonnontieteellisellä alalla. Olen tehnyt lääketieteellistä tutkimustyötä pitkään, mutta nyt häärään enemmän ravitsemukseen ja ympäristöön liittyvällä alalla. Tutkimustyötä sekin.

[hemuliini]

Eklektikko, yhdyn mielipiteeseesi vaikuttamisen keinoista. Tosin eräässä työpaikassa minulla oli mielenkiintoinen työkaveri, joka eteenpäin oli reilu ja suorapuheinen (tai niin siis luulin), mutta takanapäin samalla käytti kaikkia passiivis-agressiiviseksi luettelemiasi keinoja vaikeuttaakseen elämääni. Kun asia selvisi minulle jossain vaiheessa ja kysyin häneltä selitystä, hän pää kallellaan kostein silmin sanoi, että olen varmasti entisessä elämässäni joskus tehnyt jollekin samoin...se on karma. Ja tuo ei siis ollut häneltä vitsi...

Että sellainen mielenkiintoinen kombinaatio  .

[hemuliini]

Lilli, mielenkiintoisten asioiden parissa työskentelet. Luen parhaillani ympäristötiedettä avoimessa ja olen tykännyt kovasti...