seuraava »

[Abelide]

Olin lapsena hyvinkin iloinen, mutta elämän mittaan minusta tuli hyvin vastuuntuntoinen ja vakava. Tosikko en ole, mutta minun on vaikea löytää sellaisia teemoja tai juttuja tai harrastuksia, jotka toisivat kestosti iloa elämääni. Onko minun tarkoitus epäviihtyä tässä reinkarnaatiossa?

[Sirpa]

Minulla on sama tilanne kuin Abelidella ja juuri niin, että kaikki, mikä on ennen kiinnostanut ja tuonut iloa ei tunnu enää miltään. Elämässä on kuitenkin kaikki hyvin: perheasiat kunnossa ja työ, josta saa elannon. Työstä en saa kuitenkaan iloa, vaan se on tämän tasaisen tylsyyden keskellä ainoa asia, joka aiheuttaa negatiivisia tunteita. Muuten kaikki on minullakin kuten Abeliden kuvaili: vakavaa ja vastuuta. Arkea, johon kaipaisi enemmän iloa ja naurua.

Mielenkiintoista, jos jollakin on tarjota tähän jotain selitystä ja/tai ratkaisua 

[Abelide]

Kommentoin teille kahdella tässä viestissä. Mitkään teemat tai mikään ei tunnu tyhjänpäiväiseltä, sita sanaa olen käyttänyt elämäni mittaan tosi vähän. Kaikella on tarkoitus ja kaikella on merkitys. Nyt haluan, että hankalat asiat muuttuvat elämässäni, mutta on vaikeaa, kun en osaa käsittää, mikä täsmällisesti on se jokin, mikä mättää. Pidän nauramisesta, mutta en ole kevytkenkäinen, hymyilen ja nauran aika usein, kun olen seurassa. Juuri tuo arjen ilo on se, mikä askarruttaa.

[Kuuhilda]

Se pitää kertakaikkiaan se ilo vaan löytää just siitä missä olet. Siinhän se on, senkun iloitset siitä 
Se on ihan sama, millaista tahansa sun arki on, jollei sulla ole kykyä löytää iloa tästä hetkestä ihan just nyt, niin sun arki voi olla mitä vaan, ja sulla on ilotonta ja harmaata.
Pysähdy ja ole tässä hetkessä. Se on nyt, ei eilen eikä hetken päästä vaan nyt. Iloitse 

Kauheen yksinkertaselta kuulostaa, mutta ei ole ihan niin helppoa välttämättä

[Sirpa]

Se pitää kertakaikkiaan se ilo vaan löytää just siitä missä olet. Siinhän se on, senkun iloitset siitä 
Se on ihan sama, millaista tahansa sun arki on, jollei sulla ole kykyä löytää iloa tästä hetkestä ihan just nyt, niin sun arki voi olla mitä vaan, ja sulla on ilotonta ja harmaata.
Pysähdy ja ole tässä hetkessä. Se on nyt, ei eilen eikä hetken päästä vaan nyt. Iloitse 

Kauheen yksinkertaselta kuulostaa, mutta ei ole ihan niin helppoa välttämättä

Voin puhua vain omasta puolestani, sillä ehkä Abelidella on toinen tilanne, mutta omalta kohdaltani en tarkoittanut tätä tilannetta, mihin tämä neuvo on tarkoitettu.
Olen enemmän kuin tyytyväinen suurimpaan osaan elämästäni ja arki on hyvää. Jopa työni on hyvä työ, joten en ymmärrä, mikä siinä on lakannut tyydyttämästä.
En taida oikein osata selittää, mitä ajan takaa. Ihan kuin ne asiat elämässä, joista olen iloinnut ja ollut kiinnostunut eivät enää tuo samaa tyydytystä kuin ennen ja silti kaipaan jotain tilalle, joka antaisi saman tunteen. Jotain tuntuu puuttuvan arjen ilonhetkistä huolimatta. Esim. olen luopunut kaikista harrastuksistani sen takia, että ne eivät enää antaneet minulle mitään. Ei tunnu mielekkäältä alkaa hakea väkisin iloa, jos sitä ei synny spontaanisti varsinkaan asioista, joita olen tehnyt spontaanista ilosta, mutta joista tuo tunne on kadonnut.
Iloitsen siis edelleen suunnattomasti perheestäni ja ystävistäni (onneksi!!! muuten epäilisin olevani masentunut), mutta miksi ihmeessä kaikki TEKEMINEN tuntuu nykyään tyhjältä ja ilottomalta? Harrastukset, työ jne.
Ihan kuin en olisi (enää) omalla paikallani, mutta en tiedä, mitä on tulossa tilalle vai onko mitään vai onko koko loppuelämä tätä tylsyyttä.
Mahdoinkohan onnistua selittämään yhtään paremmin nytkään, mitä tarkoitan 

[Vagabond]

No yks mikä mulla tulee mieleen on tavoitteet. Jos ei ole mitään tavoitteita
niin useimmat ihmiset (itse mukaanlukien) eivät ole "onnellisia", jotain
puuttuu niin sanotusti. Ja niitä kannattaa olla erilaisia, osa semmosia
joihin pääset lyhyellä aikavälillä ja osa sitten pidemmällä.

Esim. edellisessä työssäni asiakaspalvelussa (jota muuten aika harva osaa
arvostaa) mulla oli tavoitteena olla ystävällisin, rauhallisin, kärsivällisin, nopein,
huolellisin...yksinkertaisesti "paras" siinä hommassa. Tavoite sitten tavallaan
toteutui kun eräs nainen oli tullut antamaan palautetta että hän on ollut melki
30 vuotta laivalla asiakaspalveluvastaavana tms. ja hän ei ole ikinä niin hyvää
palvelua saanut kun minulta. Hänen päivänsä oli piristynyt ja hän oli aivan kuin
"herännyt". Ja ihmetteli sitäkin että kuinka ns. jaksoin hymyillä kaikille vaikka
jonoa oli ollut ihan pihalle asti. Minä vain yksinkertaisesti opettelin nauttimaan
siitä kiireestä, enkä osannut ottaa siitä minkäänlaisia paineita tai stressiä.
Sekin tietysti edellyttää että itse työnteko tulee niin selkäytimestä ettei sitä
tarvitse tietoisesti miettiä, jolloin pystyy sitten nauttimaan siitä tekemisestä.

Siitä on jo 6 vuotta aikaa kun olin tuossa työssä ja vielä tänäkin päivänä
saan hyvää palautetta silloin tällöin.

Tavoitteita voi olla tietysti ihan semmosiakin että "teen suursiivouksen" siihen
ja siihen mennessä tms. Tai ihan sekin saattaa toimia että kirjotat paperille että
mitä pitäisi tehdä, ja sitten kun olet tehnyt ko. homman niin merkkaat sen paperiin.
Siitä näkee konkreettisesti että kuinka paljon saat aikaiseksi...

Ja sitten sivuhuomautuksena että käveleminen ulkona (mieluiten luonnossa)
auttaa jollain lähes maagisella tavalla. Itse oon joskus melki eufoorisessa
tilassa kävelylenkin jälkeen ja tuntuu että vois rakentaa vaikka Rooman.

[Abelide]

Katsastin juuri, kun nyt kiireiltäni ehdin, ensimmäistä käsiini osunutta astrologian kirjaa, joka on julkaistu -94. Siellähän ne huonekuvaukset löytyvät ihan kunnon mittaisina, mutta kertaakaan siellä ei ole sanaa "ilo".

[Hopealohikäärme]

Eikös viides huone liitetä iloon ja muihin mukaviin asioihin?

[Ave^^]

Se pitää kertakaikkiaan se ilo vaan löytää just siitä missä olet. Siinhän se on, senkun iloitset siitä 
Se on ihan sama, millaista tahansa sun arki on, jollei sulla ole kykyä löytää iloa tästä hetkestä ihan just nyt, niin sun arki voi olla mitä vaan, ja sulla on ilotonta ja harmaata.
Pysähdy ja ole tässä hetkessä. Se on nyt, ei eilen eikä hetken päästä vaan nyt. Iloitse 

Kauheen yksinkertaselta kuulostaa, mutta ei ole ihan niin helppoa välttämättä

Voin puhua vain omasta puolestani, sillä ehkä Abelidella on toinen tilanne, mutta omalta kohdaltani en tarkoittanut tätä tilannetta, mihin tämä neuvo on tarkoitettu.
Olen enemmän kuin tyytyväinen suurimpaan osaan elämästäni ja arki on hyvää. Jopa työni on hyvä työ, joten en ymmärrä, mikä siinä on lakannut tyydyttämästä.
En taida oikein osata selittää, mitä ajan takaa. Ihan kuin ne asiat elämässä, joista olen iloinnut ja ollut kiinnostunut eivät enää tuo samaa tyydytystä kuin ennen ja silti kaipaan jotain tilalle, joka antaisi saman tunteen. Jotain tuntuu puuttuvan arjen ilonhetkistä huolimatta. Esim. olen luopunut kaikista harrastuksistani sen takia, että ne eivät enää antaneet minulle mitään. Ei tunnu mielekkäältä alkaa hakea väkisin iloa, jos sitä ei synny spontaanisti varsinkaan asioista, joita olen tehnyt spontaanista ilosta, mutta joista tuo tunne on kadonnut.
Iloitsen siis edelleen suunnattomasti perheestäni ja ystävistäni (onneksi!!! muuten epäilisin olevani masentunut), mutta miksi ihmeessä kaikki TEKEMINEN tuntuu nykyään tyhjältä ja ilottomalta? Harrastukset, työ jne.
Ihan kuin en olisi (enää) omalla paikallani, mutta en tiedä, mitä on tulossa tilalle vai onko mitään vai onko koko loppuelämä tätä tylsyyttä.
Mahdoinkohan onnistua selittämään yhtään paremmin nytkään, mitä tarkoitan 

Voihan se olla, jos on muuttuvan luonteinen ihminen, että kaipaa vaihtelua, erilaisia asioita. Jos ei ole mahdollisuutta tehdä radikaaleja muutoksia, voi kokeilla vaikkapa pieniä. Kulje työpaikallesi jotain muuta reittiä kuin yleensä kuljet, tai vaihda vaikka menopeliä jos mahdollista. Muuta joitain rutiinejasi, herää aamulla vaikka aina ensin lenkille tai vaihda aamukahvi teehen. Liikunta on sellainen kyllä, joka ihan fysiologisesti vaikuttaa mielialaan ja parantaa sitä. Ja jos jokin harrastus ei tuo enää sitä mitä ennen, luopuminen siitä on ihan normaalia. Tilalle voi yrittää keksiä mitä tahansa, voi innostua ihan vaikka ruuanlaitosta, erilaisten reseptien kokeilemisesta. Tunnustele mikä tuntuisi mielenkiintoiselta, ja kokeile uusiakin harrastuksia vaikka nyt tuntuisi ettei se huvittaisi, aina voi kokeilla hetken ja sitten lopettaa, mutta kokeillessa voi huomatakin, että pitää siitä. 

[Sirpa]

Kiitos vinkeistä 

Marie: Sydänmeditaatiota voisin kokeilla. Meditaatiot yleensäkin ovat viime vuosina auttaneet kovasti ties mihin, miksei sitten tähänkin.
vagabond: Elän jo aika tavoitteellista elämää ja saan myös iloa positiivisesta asiakaspalautteesta. Silti työ tuntuu sellaiselta, että iloa on vähemmän kuin toivoisi. Jokin kaipuu johonkin on, mutta en tiedä, mihin.
./.: Juuri noin! Minulta puuttuu enää se tilalle tuleva uusi, kaikki vanhat on lakanneet kiinnostamasta.
Ave: Luulen, että osuit lähimmäksi asian ydintä. Olen jotenkin sellaisessa elämänvaiheessa, että on paljon rutiineja ja tasaisuutta ja olen aina ollut ihminen, joka kaipaa haastetta ja vaihtelua - tosin turvallisesti kodin suojista. Kun vaan keksisi, mistä intohimoisen palon taas saisi johonkin syttymään. Mitään palavaa innostusta tuovaa asiaa ei ole vaan pitkään aikaan osunut kohdalle, mutta sinnitellään eteen päin, että josko vielä jonain päivänä.

[Abelide]

No yks mikä mulla tulee mieleen on tavoitteet. Jos ei ole mitään tavoitteita niin useimmat ihmiset (itse mukaanlukien) eivät ole "onnellisia", jotain puuttuu niin sanotusti. Ja niitä kannattaa olla erilaisia, osa semmosia joihin pääset lyhyellä aikavälillä ja osa sitten pidemmällä.

Bingo! Juuri tuo se on.

[Hopealohikäärme]

Niinhän se on, että ihminen stressaantuu, jos on liikaa paineita, mutta myös jos on liian vähän paineita. 

[Kuuhilda]

Juu, ja entäs kun on molemmat