^ Tämän kyllä tunnistan omassa
Kai tämä aurinko sillä tavalla pätee, että olen kauhea kulinaristi. Kyllä minä ruokaa rakastan, ja maku on tärkeämpää, kuin terveellisyys, yleensä. Enkä myöskään ole kovin pitkäjänteinen kokki. Silloin kun tulee nälkä, niin vasta sitten osaa ajatella että nyt pitää saada ruokaa enkä osaa kovin hyvin suunnitella syömisiäni kuluvaa päivää pidemmälle. En kuitenkaan usein syö mitään pikaruokaa vaan tykkään tehdä itse sapuskani. Tai jos joku muu tekee mulle kotiruokaa, se vasta onkin kiva.
Toisaalta nousu
vaikuttaa niin että tasapainoilen koko ajan ruuan herkullisuuden ja terveellisyyden välillä.
Aina kun olen syönyt jotain epäterveellistä, tulee tunne että ei olis kyllä pitänyt, mutta toisaalta sitten kun yrittää syödä oikein, kaipaa herkkuja. Vaikka tämä on kyllä varmaan ihan yleistä monilla.
näkyy siten että
en voi syödä kun olen surullinen. Jotkut lääkitsevät suruaan ruualla, mutta minä pidän nälkälakkoa.
Masennusjaksoina laihdun.
Mikähän merkki sitten vaikuttaisi siihen miten eettiset on omat ruokatottumukset? Itse en osta koskaan lihaa, en punaista- enkä kanaa, harvoin kalaakaan. Syön näitä jos minulle tarjotaan koska en halua vaikuttaa nirsolta, mutta en osta. Tonnikalaa en enää osta, ja silloin kun rahatilanne antaa periksi suosin kotimaisia ja reilun kaupan tuotteita.