seuraava »

[Eklektikko]

Mielestäni tämä silti on varsin yleistä ajattelua lievässä määrin yhteiskunnassa. Hierarkiakin usein perustuu siihen. "Koska minulla on näin ja näin monta vuotta kokemusta tästä asiasta" toimii usein perusteluna. Mutta jos itse asiat puhuvat tarpeeksi perusteina, ei tarvite kokemuksestaan mainitakaan, se on täysin irrelevanttia asiaan nähden. Miksi se siis usein mainitaan?

Minun tulee perusteltua jotain mielipidettä joskus kokemuksella sen vuoksi että kokemus opettaa, on siis tullut opittua ehkä jotain enemmän kuin sellaisen, joka on vain pohtinut asiaa teoreettisella tasolla. Useimmiten tämä tulee eteen käytännön asioissa, kun joku jolla ei ole mitään kokemusta jostain käytännön asiasta ehdottaa sellaista tapaa tehdä se, josta itse tiedän sen kokemuksen kautta että noin se ei toimi ollenkaan. Sitä ei olekaan tarpeen mainita, ellei kukaan ehdota toimintatapaa, josta itse tietää tasan tarkkaan että se ei ollenkaan toimi. Ja tämä koskee tosiaan enemmän käytännön asioita, vaikkapa jonkun projektin tms. tekemistä. Ihmisen sisäinen kehitys on puolestaan sitten sellaista, että kun kaikki kulkevat omia polkujaan, jonkun toimiva systeemi ei toimi toiselle ollenkaan ja yhden ihmisen kokemuksesta ei välttämättä ole toiselle mitään apua.

Ja eikö kokemuksesta ja kehityksestään ansaitse arvostusta jos itse nauttii siitä arvostuksesta? Onko siitä nauttiminen aina itsetunnon puutetta? Voiko siihen hetkeksi pysähtyä nauttimaan saavutuksestaan ja jatkaa eteenpäin, polkematta muita missään vaiheessa tietenkään?

Höö... ansaitse arvostusta keneltä? Jos itsetunto on kunnossa, arvostaa itseään ilman mitään suorituksia ja muiden arvostus puolestaan on täysin merkityksetöntä. Mutta sikäli kyllä osuit tuossa oikeaan, että niistä omista saavutuksista on toki hyvä nauttia ja arvostaa niitä itse, mutta minä koen että silloin ihminen vertaa omaa itseään omaan aiempaan itseensä, jolloin huomaa sen oman kehityksensä. Ainoastaan se muihin ihmisiin vertailu on tuhoisaa, omaan aiempaan itseen vertailu taas voi olla tosi hyödyllistä.

[Eklektikko]

Tulipa vilkaistua ekassa viestissä mainitun kirjan sisällysluettelo ja sieltä löytyi luku joka on otsikkojen perusteella kauheaa seksististä tuubaa, joka tuottaa ongelmia ihan taatusti, jos näiden otsikoiden ohjeita yrittää noudattaa suomalaisen naisen kanssa:

part four: WHAT WOMEN REALLY WANT
29 Choose a Woman Who Chooses You   (Tämä on neutraali, tätä en kommentoi)
30 What She Wants Is Not What She Says  
31 Her Complaint Is Content-Free            
32 She Doesn’t Really Want to Be Number One  
33 Your Excellent Track Record Is Meaningless to Her   (Tämä on ainoa koko satsissa, joka pätee minuun)
34 She Wants to Relax in the Demonstration of Your Direction  

HALOO! Ylläolevasta juuri mikään ei päde esimerkiksi minuun ja jos minua ryhtyy tuollaisten perusteella vikittelemään niin lentää kuin leppäkeihäs! Sitäpaitsi kohdat 32 ja 34 pönkittävät sitä korruptoitunutta ajatusta, että miehen kuuluu olla perheen pää. Se on ihan sama onko perheen pää mies vai nainen, jos perheessä on perheenpää, silloin käytetään valtaa suhteessa toiseen aikuiseen ihmiseen ja koko perhe on vallan korruptoima.

Ylläolevan luvun otsikot kertovat karua tarinaa siitä, mitä tapahtuu kun ryhdytään kirjoittamaan sellaisia ohjeita, jotka automaattisesti hyväksyvät kulttuurillisen ohjelmoinnin miehille ja naisille antamat roolit. Yhä suurempi osa ihmisistä kuitenkin yrittää pyristellä noista ikivanhoista rooleista ja malleista eroon ja löytää sen todellisen itsensä.

USA on täysin erilainen kulttuuri kuin Suomi, mitä tulee miehen ja naisen väliseen suhteeseen ja asemaan. Me puhumme nyt maasta, jossa aborttiklinikoita räjäytellään ja säärikarvojaan ajamattomia naisia pidetään automaattisesti lesboina, jossa miehen automaattisesti oletetaan olevan perheen elättäjä. Niinpä en katso juuri minkään miesten ja naisten välistä suhdetta koskeva USAlaisen opuksen olevan millään tavoin sovellettavissa Suomeen - paitsi ehkä niihin ihmisiin, joiden asenteet ovat jääneet jonnekin 1950-luvulle.

Tämä taitaa olla ainakin tuon luvun osalta yhtä vaarallinen teos, kuin postimyyntidiplomilla itseään tohtoriksi nimittävän John Grayn Mars ja Venus opukset, jotka suoraan käskevät esittämään jotain mitä ihminen ei ole, jotta hän voisi miellyttää vastakkaista sukupuolta. Kuka haluaa parisuhteen teatteriesityksen kanssa?

[Hamal]

Tuo Ekletikon viimeisin vastaus kiinnitti huomioni:

Jep jep, jokainen käsittäköön nämä miten itse haluaa........

Päällepäin tuo kirja on äärimmäisen sovinistinen ja aika monessa kohtaa tulee esille "Älä kuuntele naista"-tyyppisiä lausahduksia ja siinä käsitellään syvällisestikin maskuliinin ja feminiinin synkkiäkin puolia. Kaikki miehen ja naisen alitajunnasta kahlataan läpi. Taustalla piilevä ajatus on esittää polariteetit puhtaimmillaan ja löytää se "miehen tie". Jos jää noihin otsikoihin kiinni, missaa kirjan syvemmän sisällön kokonaan. Tuo kirja on alusta lähtien kuitenkin rehellistä tavaraa.

Tuo kirjan sisältämä "sovinismi" ei ole mennen maailman ajattelumallien tai vallanhalun seurausta. Tässä käsitellään asioita syvällisellä ja spirituaalisella tasolla. Eli kyse on energioista. Ja lopulta kun hiffaa nuo, siitä on sovinismi valitettavan kaukana. Valitettavan kaukana siksi, että femi-natsit eivät pysty enää rääkymään mediassa siitä että kirjoittaja on sika. "Oho kirjassa kerrotaankin yinista ja yangista eikä ilotaloista..." Eli taaskin, tutustu ennen kuin tuomitset. Toisaalta kirja sisältää rumia faktoja kummastakin sukupuolesta, sellaisia joita emme tietoisesti haluaisi välttämättä edes hyväksyäkään.

Itse luin tuon opuksen viime syksynä ja sen lukeminen auttoi minua olemaan naisten kanssa täysin rehellinen oma itseni ja rakastamaan naista ihan oikeasti. Parisuhteessa ja ennen ja jälkeen tuon suhteen muissa ihmissuhteissa oman maskuliininsa hyväksyminen nosti ensinnäkin suhteiden laatua korkeampiin potensseihin ja teki jopa siitä naisesta paljon, paljon onnellisemman. Ja myöskin ympärillä olevien naisten laatu parani huomattavasti.

Ja kun näitä Deidan ja muiden vastaavien (esim. Robert Glover) ideoita olen naisten kanssa pohtinut, he ovat sanoneet että kyseessä on ihan 100% faktat.

Kummanlaisen miehen itse haluatte, mukavaa näyttelevän nössön joka haluaa salaa päästä housuihinne vaiko miehen joka tekee täysin avoimesti mitä sydän sanoo, on täysin rehellinen ja kontrollissa itsestään? Ja ettekö te nyt kuitenkin erota eron tällaisten miesten välillä jo kilometrin päästä? Feministit valittavat ettei ole kunnollisia miehiä ja syynä on se ettei miehille anneta lupaa olla sitä mitä he sisältä ovat. Feminismi on ampunut itseään jalkaan.

Varsinkin jenkeistä mutta myöskin pikkuhiljaa myös Euroopasta on tullut miehisyyttä pohtivaa henkistä (tai vähemmän henkistä) kirjallisuutta jossa pohditaan miehisyyttä. Tähän on syynä se että feminismi on muuttanut läntistä kulttuuria siten että entinen miesjohtoinen yhteiskunta on menneisyyttä. Tämä on aiheuttanut ahdistusta miehissä. Ja syy ei ole se että miehet olisivat katkeria valtansa menettämisestä vaan siitä että miehet joutuvat miettimään omaa identieettiään kun on astuttu uudenlaiseen maailmaan. Monet ovat hukassa. Ja sitten kun tässä kirjallisuudessa sanotaan yhdelläkin sanalla että naiset pelaavat valtapelejä/mies on luontainen dominoija/yms mentaalifallosten piirtelyitä, tulee feministilaumat kaakattamaan. Kaikki missä kerrotaan naisten pimeämmistä puolista, pitää sensuroida. Tämä se vasta itsensä pettämistä yhteiskunnalta onkin. Samanlaista valtapeliä kuin sovinismi sovinismin itsensä takia.

Arvostetaan toisiamme ja hyväksytään toisemme täysin, oli jalkojen välissä mitä tahansa!

[Ave^^]

Onko tässä siis osaltaan kyse siitä, että nykymaailma jo lapsesta asti (erityisesti tai lähinnä kaupungissa) ei anna kasvusijaa lapsen maskuliinisuudelle. Moni ns. vanhan ajan ihminen sanookin, että nykyään miehet ovat enemmän naisia kuin miehiä. Tällöin tarvitaan kapinaa ja herätystä siihen suuntaan, että löytäisi sen oman kadonneen maskuliinisuutensa.

En tiedä liittyykö samaan aiheeseen myös nämä nykyään tapahtuvat ylilyönnit, kun ei ole opittu siihen missä menee raja esim. tappeluissa, yritetään machoilla vetämällä överiksi.

Mitään ajatusta tai filosofiaa ei kuitenkaan koskaan voi sanoa 100% totuudeksi, tässä mennään aina vaarallisille poluille. Myöskin oman ajatuksensa esille tuominen on hyvin vaikeaa jos sen esittää 100% totuutena. Ja on myös aivan sama mitä sanoja käytetään, mies ja nainen vai yin ja yang sekä energiat, sisältö se on se joka määrää minkä tyyppistä teksti on. En ota tässä tapauksessa kantaa, koska en ole lukenut kirjaa. On silti olemassa paljon kaupalliseen tarkoitukseen tehtyä kirjallisuutta, joka vain naamioidaan henkisten sanamuotojen taakse.

[Ave^^]

Edellisessä (päiväisessä) asiassa pointtini oli lähinnä vain tuoda esille saman asian eri puolia, ja sitä miten hankalaa rajanveto on.  Mihin asti asiat ovat hyväksikin ja milloin ne alkavat haittaamaan. Ja onko kaikkea niin yksinkertaista tuomita.
Mutta tarpeeksi siitä jo tässä ketjussa. 

[Eklektikko]

Itse luin tuon opuksen viime syksynä ja sen lukeminen auttoi minua olemaan naisten kanssa täysin rehellinen oma itseni ja rakastamaan naista ihan oikeasti. Parisuhteessa ja ennen ja jälkeen tuon suhteen muissa ihmissuhteissa oman maskuliininsa hyväksyminen nosti ensinnäkin suhteiden laatua korkeampiin potensseihin ja teki jopa siitä naisesta paljon, paljon onnellisemman. Ja myöskin ympärillä olevien naisten laatu parani huomattavasti.

Tuon kirjan neuvot todennäköisesti toimivat oikein hyvin kaikkien niiden ihmisten suhteen, jotka ovat hyväksyneet ja sisäistäneet miesten ja naisten rooleja koskevan kulttuurillisen ohjelmoinnin, mikä puolestaan sitten vaatii niiden mukamas vain vastakkaiselle sukupuolelle 'kuuluvien' ominaisuuksien tukahduttamisen omassa itsessä. (Millä sitten on ne ikävät seuraukset, joista taisin jo kertoa sivulla 1 tätä ketjua.)

Ja kun näitä Deidan ja muiden vastaavien (esim. Robert Glover) ideoita olen naisten kanssa pohtinut, he ovat sanoneet että kyseessä on ihan 100% faktat.

Aivan, he ovat sisäistäneet kulttuurillisen ohjelmoinnin, eivätkä näe siinä mitään vikaa.

Mutta minä ja aika moni kaverini sen sijaan on tiedostanut sen, että kyseessä on ohjelmointi ja että se vahingoittaa sekä miehiä että naisia ja estää ihmisen todellisen minän esiin tulemista ja siten myös energioiden virtaamista vapaasti.

Kummanlaisen miehen itse haluatte, mukavaa näyttelevän nössön joka haluaa salaa päästä housuihinne vaiko miehen joka tekee täysin avoimesti mitä sydän sanoo, on täysin rehellinen ja kontrollissa itsestään?  

Rehellisen, avoimen mutta sellaisen, joka ei halua vallan korruptoimaa parisuhdetta, vaan ymmärtää että aikuisen ihmisen vapaaseen tahtoon puuttuminen tuottaa karmaa ja sen vuoksi aikuiset neuvottelevat asioista eikä kukaan ole 'perheen pää.' Ja naiset sortuvat ihan yhtä usein holhoamaan miehiä, tämä ei ole mikään miesten oma juttu. Naiset vain tekevät sen holhoamisen vähän eri tavalla.

Eli sinun antamistasi miesvaihtoehdoista ei löytynyt ollenkaan sitä, millaisen minä haluan.

Ja ettekö te nyt kuitenkin erota eron tällaisten miesten välillä jo kilometrin päästä?

Kyllä, perheen pääksi itsensä mieltävän miehen erottaa jo kilometrin päästä ja sen vuoksi häntä onkin helppo välttää. Salaovelan ja passiivis-aggressivisen - eli siis naisen vallankäytön keinot omaksuneen - miehen erottaa myös jo kilsan päästä ja häntä kannattaa myös välttää. Kummankaan sukupuolen nykyisessä kulttuurissamme käyttämät vallankäyttökeinot eivät ole minusta miellyttäviä.

Feministit valittavat ettei ole kunnollisia miehiä ja syynä on se ettei miehille anneta lupaa olla sitä mitä he sisältä ovat. Feminismi on ampunut itseään jalkaan.

Se on sitä feminismiä, joka ei ole ymmärtänyt, että kaiken alku on se omien kulttuurillisten ohjelmointien tiedostaminen ja se että antaa itsensä tulla kokonaiseksi ja toteuttaa kaikkia puoliaan vaikka kulttuuri onkin käskenyt meitä tukahduttamaan ne vastakkaiselle sukupuolelle mukamas kuuluvat ominaisuudet. Tottakai on ongelma, jos kahdesta viallisesta systeemistä - molempien sukupuolten roolit ovat tällä hetkellä vialliseet - siirrytään toisesta toiseen. Molemmissa on itseisarvoisia ongelmia.

Minä peräänkuulutan sitä, että vaikka miehissä ja naisissa on monia eroja ihan luonnostaan, tulisi ymmärtää että kulttuurillinen ohjelmointi lisää noita eroja sellaiselle tasolle asti, että miehet ja naiset eivät enää tule kunnolla toimeen keskenään ja kaikki parisuhteet ovat vallankäytön korruptoimia. Minun teoriani avioerojen suuren määrän syistä on juurikin tuo vallan korruptoiva vaikutus ja valtataistelu parisuhteessa. Siis sen sijaan että kaksi aikuista ihmistä neuvottelisi, pyrkisi konsensukseen ja ellei sellaista ,löydy lähtisi kumpikin kulkemaan omia polkujaan.

Enkä minä tarkoita että miesten ja naisten tulisi tulla samanlaisiksi, vaan sitä että kaikki saisivat olla sitä mitä ovat luonnostaan ja saisivat myöntää että heistä kaikista löytyy vähintään pikkuinen rippunen ja potentiaali niitä ominaisuuksia joita tähän asti on pidetty ainoastaan vastakkaiselle sukupuolelle kuuluvina. Näin ihminen saavuttaisi paremman henkisen ja energeettisen tasapainon, eivätkä ne toiselle sukupuolelle 'mukamas' kuuluvat ominaisuudet enää ärsyttäisi niin paljon muissa ihmisissä, kun voisi myöntää että itsestä löytyy vähintään potentiaali niihin kaikkiin.

Nykymaailma ei anna kummallekaan sukupuolelle oikeutta olla sitä mitä he luonnostaan ovat, vaan ohjelmointi alkaa jo synnytyslaitoksella (hoitajat pitävät tyttö- ja poikavauvoja sylissä eri tavoin ja puhuvat niille eri tavoin - vastasyntyneen aivot ovat niin muovautuvaiset että nimenomaan ensimmäisten vuosien kokemukset vaikuttavat eniten ihan sinne aivojen fyysisiin rakenteisiin) ja jatkuu päiväkodissa, jossa pienet tytöt värvätään auttamaan samanikäisten pienten poikien palvelemisessa. (Viime vuonna ilmestynyt tutkimus joka shokeerasi päiväkotihenkilökunnankin, joka oli siihen asti luullut kohtelevansa poikia ja tyttöjä samalla tavoin. Videointi kuitenkin paljasti karmean totuuden.)

IHMISTEN pitäisi saada olla sitä mitä he luonnostaan ovat ilman ohjelmointia.

[Ave^^]

Eikös sen pitäisi olla nykyään jo itsestäänselvyys, että ihmiset ovat yksilöitä, eikä voi määritellä mitään opasta siihen mitä kaikki naiset tai kaikki miehet haluavat? Onhan jokaisella oma makunsa ja tarpeensa kumppanin suhteen. Ja oma luonteensa. Eivät kaikki etsi sitä perinteistä miestä tai naista, vaan yksilöä itselleen kumppaniksi.
Lyhyemmissä "iskemis"tapauksissa varmasti auttaa jonkinlainen sukupuoliroolien tiedostaminen ja hyväksikäyttäminen, mutta pidemmässä suhteessa merkityksellisempää on mielestäni se yksilöllinen luonne.

Ainainen valittaminen vain on ihmisen piirre, kun mies on liian maskuliininen, valitetaan ettei ole tarpeeksi herkkä ja kun on liian feminiininen, valitetaan ettei ole mies. Ja oikeastaan, silloin jos on tarve valittaa, ei se kumppani kuitenkaan taida olla se oikea itselle tai oikeassa ajoituksessa, suhteelta haluaa ja siihen on lähtenyt vääristä syistä.

[Eklektikko]

Marie:
Minä ajattelen uskonnoista niin, että ne ovat kuin mittatilauskenkä: Jos käyttää toisen ihmisen mittojen mukaan tehtyä kenkää, ensin tulee jalat kipeiksi, sitten polvet ja selkä ja lopulta pääkin alkaa särkeä. Ja sen lisäksi vielä sitten känsät ja vaivasenluut yms.

Koen että mikä tahansa uskonto on sopiva vain sille joka on sen keksinyt ja muiden keksimistä uskonnoista saa aina enemmän tai vähemmän henkisiä selkäkipuja, känsiä ja vaivasenluita. 

Tämä uuden ajan iso juttu onkin sen tajuaminen että Jumala ei ole nirso: Se (ei hän, koska ei ole mies, nainen tai ihminen ollenkaan) iloitsee ja on läsnä aina kun ihminen sitä etsii ja ne etsimisen tavat ovat sille aivan yhdentekeviä.

Maailman valtauskonnista kolme, kristinusko, juutalaisuus ja islam ovat miehien kehittämiä, miesten etuja ajavia kokonaisuuksia, samoin  hindulaisuus. En itse näe että niillä on naisille mitään erityistä annettavaa, paitsi käskyn alistua miesten tahtoon, olla nöyrä ja palvella. Buddhalaisuus on hieman parempi, mutta 'Theravada, joka on kaikkein vanhin buddhalaisuuden suuntaus sisältää itseisarvoisesti sekä seksismiä että mm. vammaisten syrjintää (ihan turha yrittää luostariin jalkaproteesin kera). Ja onpa muidenkin buddhalaisuuden suuntausten opettajien tiedetty sanovan asemaansa liikkeessä valittaville länsimaisille naisille: "Istu kiltisti hiljaa siellä takarivissä ja keitä teetä kun pyydetään, niin ehkä seuraavassa inkarnaatiossa olet mies." 

Ehkä kaikki voisivat etsiä sitä jumalakontaktiaan sisäkautta, muodostaen itse oman henkisen katsomuksensa? Tällöin se olisi jokaiselle sopiva, niin miehille kuin naisillekin. Ja on hieno juttu jos ihmiset voivat hierarkiattomissa porukoissa - eli niin että on ryhmä vailla johtajia - kokea hengellisiä juttuja. Uskon myös, että tämä voisi olla hengellisesti antoisaa myös sekä miesporukoille, että naisporukoille, niin siinä saataisiin sitten jaettua myös kullekin sukupuolelle ominaisia hengellisiä pohdintoja. Kyllä lajimme sukupuolet ovat tietyssä mielessä eriytyneitä, vaikkeivät niin paljon kuin kulttuurillinen ohjelmointi haluaisi meidän luulevan ja luonnonkansoillakin on se porukoissa toimiminen miehet ja naiset erikseen ihan luonnollista osan aikaa.

(Ja sitten on erikseen minunlaiseni erakot, joille ajatus seurakunnasta tai jumalanpalveluksesta on samalla tavoin kuvottavaa kuin ajatus ryhmäseksistä sellaisten ihmisten kanssa joita ei saa itse valita. Minun Jumalasuhteeni kun on intiimi (ei siis seksuaalinen, mutta intiimi kuitenkin, yksityinen) enkä kaipaa siihen muita väliin, kuten en parisuhteessakaan kaipaa seurakuntaa tai välittäjiä (=pappeja) minun ja kumppanini väliin.    )

[Hamal]

Ihmisen sielu on ehyt silloin kun hän hyväksyy ja hyväksikäyttää MOLEMMAT polariteettinsa 100-prosenttisesti. Polaareiden tasapainossa ei ole kyse 50/50-jaosta vaan 100%/100%-jaosta, jossa molemmat polariteetit tulevat täyteen potentiaaliinsa.

Ekletikko, kun kerron että maskuliininsa hyväksyminen tekee miehestä rehellisen, rakastavan ja tarkoituksensa tietävän, sanoinko että tämä tarkoittaa patriarkaattista vaimonhakkaajaa?


Esimerkiksi juuri Deida korostaa sitä että maskuliini ja feminiini ovat energioina polaarisia joten niillä sinänsä on "roolit". Tällä EN tarkoita että kyseessä on ne sukupuoliroolit joiden puolesta luulet minun tai Deidan tässä liputtavan. Meissä on jokaisessa nuo molemmat energiat, mutta ne ovat energioita jotka tekevät meistä kokonaisen. "Miehekkyys" tai "naisellisuus" ovat vain ihmismielen luomia standardeja joilla ei sinänsä ole mitään tekemistä Deidan energiahuuhaan kanssa.

Jos on vielä noiden kulttuurillisten ohjelmointien vallassa, voi Deidankin opetukset nähdä taas uutena lukuna sovinismin historiassa. Jossei ymmärrä näitä energioita ja tuonkin teoksen syvempää merkitystä, voi egossaan kiinni oleva mies hyvinkin saada kirjasta lisää polttoainetta omalle sovinismilleen ja naisen alistamiselle. Ja nuo mainitsemasi pätkät tuosta kirjasta kyllä ovat joiltakin osin "kulttuuriohjelmoituja" siinä mielessä että noissa tietyissä luvuissa (muistaakseni) kuvataan asioita joita tapahtuu kun ollaan vielä valaistumattoman, egossaan kiinni olevan naisen kanssa. Joten kyllä, löydän tuosta itsekin ristiriidan. Henkiselle naiselle nuo jutut ovat täysin sopimattomia, tosin henkinen nainen myös löytänee niistä sen takana olevan sanoman.

Lukijalle jää vastuu filtteröidä sanoma omien silmälasiensa läpi.

Jokaisella on se oma sielun rakenne, jossa on potentiaalit olla 100/100-sinut energioidensa kanssa, mutta useimmiten inkarnaatio haluaa kokea omakseen sen polariteetin johon on sillä kertaa syntynyt, vaikka hyväksyisi itsessään kummankin polariteetin (tai itse asiassa VASTA kun on hyväksynyt molemmat puoliskonsa, voi täysin nauttia omasta identiteetistään)... Itselleni ei edes ole väliä, kumpaan sukupuoleen olisin syntynyt. Olisin ollut sinut kummassakin sukupuolessa ja nauttinut täysin rinnoin. Mutta miehenä tällä kertaa.

Ja kun näitä Deidan ja muiden vastaavien (esim. Robert Glover) ideoita olen naisten kanssa pohtinut, he ovat sanoneet että kyseessä on ihan 100% faktat.

Aivan, he ovat sisäistäneet kulttuurillisen ohjelmoinnin, eivätkä näe siinä mitään vikaa.

Nämä kyseiset naiset ovat yhtä vapaita kulttuuriohjelmoinnista kuin sinäkin. On totta että kulttuurillisesti ohjelmoidut ihmiset roikkuvat mielellään opituissa malleissa, mutta kun mennään tasolle missä keskustellaan henkisistä asioista, en rupea ensimmäisenä kysymään ohjelmoiduilta ihmisiltä mitä he ajattelevat energiapolariteeteistä.

Jokainen tolkku ihminen tiedostaa sukupuolten tasa-arvon. Sovinismi uskonnoissa ja traditioissa on suora seuraus satunnaisten vaikutusvaltaisten miesten omasta valaistumattomuudesta. Näistä mokista on sitten saatu kärsiä jo pidemmän aikaa.

Todellinen maskuliinisuus ei kuitenkaan salli feminiinin tukahduttamista sillä silloin maskuliini rajoittaisi myös itseään. Molemmat energiat saavat toisiltaan ja täydentävät toisiaan. Puhtaudessa sitä toista energiaa ei mennä rajoittamaan.

[Eklektikko]

Ekletikko, kun kerron että maskuliininsa hyväksyminen tekee miehestä rehellisen, rakastavan ja tarkoituksensa tietävän, sanoinko että tämä tarkoittaa patriarkaattista vaimonhakkaajaa?

Olenko väittänyt sinun niin sanoneen? Minun rivieni väliin ei kannata koskaan lukea mitään, koska sanon kaiken suoraan. En ymmärrä ollenkaan mihin ylläoleva lainaus edes liittyy. Ole kiltti ja selvennä. (Ainakin jos  haluat minun vastaavan kysymykseen).

Minusta animus-anima tasapaino tekee ihmisestä sukupuolesta riippumatta rehellisen, rakastavan ja tarkoituksensa tietävän. Tämä ei ole sukupuolikysymys, vaan tasapainokysymys. Niin mies kuin nainenkin voi olla rehellinen, rakastava ja tarkoituksensa tietävä.

Esimerkiksi juuri Deida korostaa sitä että maskuliini ja feminiini ovat energioina polaarisia joten niillä sinänsä on "roolit". Tällä EN tarkoita että kyseessä on ne sukupuoliroolit joiden puolesta luulet minun tai Deidan tässä liputtavan. Meissä on jokaisessa nuo molemmat energiat, mutta ne ovat energioita jotka tekevät meistä kokonaisen. "Miehekkyys" tai "naisellisuus" ovat vain ihmismielen luomia standardeja joilla ei sinänsä ole mitään tekemistä Deidan energiahuuhaan kanssa.

Ne energiat ehkä ovat polaarisia, mutta kun sekä miehissä että naisissa on molempia ja kaikissa meistä yksilöllisenä sekoituksena. Ja se miten ne ulospäin ihmisestä muille ilmenevät on lisäksi kiinni hänen henkilökohtaisesta kehitysvaiheestaan, animus-anima-tasapainosta, yksilöllisistä ominaisuuksista, aiemmista inkarnaatioista ja niiden kokemuksista...

Ja nuo mainitsemasi pätkät tuosta kirjasta kyllä ovat joiltakin osin "kulttuuriohjelmoituja" siinä mielessä että noissa tietyissä luvuissa (muistaakseni) kuvataan asioita joita tapahtuu kun ollaan vielä valaistumattoman, egossaan kiinni olevan naisen kanssa. Joten kyllä, löydän tuosta itsekin ristiriidan. Henkiselle naiselle nuo jutut ovat täysin sopimattomia, tosin henkinen nainen myös löytänee niistä sen takana olevan sanoman.

Eli sitten kulttuuriohjelmoitu mies yhyttää itselleen naisen, joka on myös kulttuuriohjelmoitu ja epätasapainossa tavalla, joka täydentää miehen omaa epätasapainoa ja siten syntynyt tasapainon illuusio viivyttää heidän molempien kehitystä kohti tasapainoa.

Samat positiiviset asiat mitä ko. jkirjassa on sanottu, on luultavasti sanottu jossain muualla ilman sitä seksismituubaa (sovinismi tarkoittaa kansalliskiihkoa, seksismi on asiallisempi termi samalle asialle). Joten mikä on tämän kirjan muu arvo, kuin 'ei näin - tämä on varoittava esimerkki.' ?

Minä huomaan nämä jutut tosi helposti sen vuoksi, että olen syntynyt animus ja anima täydessä tasapainossa ja kokenut naisen kehosta huolimatta olevani yhtä aikaa 100% nainen ja 100% mies. Uskon että tuntisin samoin, vaikka olisinkin miehen kehossa. Ympäristö yritti horjuttaa sitä tasapainoa monin (seksistisin...) tavoin, mutta onneksi perustasapaino teki sen, että pääsin aina helposti takaisin tasapainoon. Minä koen, että puhutaan fiktiivisistä, ei olemassaolevista, olennoista, kun tällaisissa teoksissa kuvaillaan miehiä ja naisia.

Kulttuurillisesta virheohelmoinnista / epätasapainosta ei minusta kannattaisi tehdä ohjekirjaa joka tyytyy epätasapainoon, vaan pikemminkin kannustaa ihmisiä toteuttamaan omaa itseään kulttuurillisista ohjelmoinneista irrottautuneena, jolloin ihmiset voisivat olla vivahteekkaampia luutuneiden roolien sijaan.

Deidan kirja toimii vain vastakkaisen sukupuolen ominaisuudet itsessään tukahduttaneelle, eli näkisin että se oman tasapainon löytyminen olisi paljon tärkeämpää, kuin selvittää miten epätasapainoinen mies tulee toimeen epätasapainoisen naisen kanssa.   Tuo kirja on järkevyysasteeltaan vähän niinkuin 'opi sietämään alkoholistin kanssa elämistä' tyyppinen jäädään tuleen makaamaan opus.

[Ave^^]

Voisiko joku selittää minulle ihan maanläheisesti mistä tässä nyt keskustellaan?
Nuo pari edellistä viestiä meni täysin ohi ymmärryskykyni..  

Millä tavoin energeettinen maskuliinisuus eroaa kulttuuriohjelmoidusta miehen käsitteestä?
Tähän kysymykseen ainakin voisi kertoa selkeän helpon vastauksen, niin ehkäpä keskustelukin helpottaisi?
Eli mitä tässä siis tarkoitetaan, että itsessä pitäisi vahvistaa (energeettinen) ja mistä luopua (kulttuurillinen)?


Miten eroaa olla 100%/100% nainen ja mies, kuin olla 50%/50% mies ja nainen?

Onko väärin olla esim. 70% toista ja 80% toista, onko pakko olla juuri samat prosenttiluvut, jotta voisi olla tasapainossa?

Vaatiiko rakkaudellisuuden ja rehellisyyden toteuttaminen aina täyttä tasapainoa maskuliinisella ja feminiinisellä energialle?
Voiko niitä toteuttaa muillakin tavoilla, muun henkisen käsittelyn kautta, tarvitsevatko ne tietoisuutta sukupuolikysymyksistä?
Ja, millä tavalla tämä sukupuolienergioiden tiedostaminen luo automaattisesti rakkaudellisuutta, jos muita asioita kuten esim. katkeruutta on itsellä käsittelemättä, vai onko mahdotonta saavuttaa tuota tietoisuutta ennen kuin on johonkin ihan muuhun asiaan liittyvän katkeruutensakin käsitellyt?



Millä tavoin tämä valaistuneisuus ilmenee, se tila jossa ei nuo "opetukset" enää päde?
Ja tarkoittaako tämä sitä, että kaikille muille kuin valaistuneille (joita varmasti on paljon tässä maailmassa) voidaan yksiselitteisesti käyttää noita ohjeita elämässä toimimisen kannalta? Tätä en kyllä itse allekirjoita.


Anteeksi nyt, mutta kun aihe kiinostaisi kyllä, ja keskustelu kääntyy hyödyttömään suuntaan kun sitä ei enää ymmärrä.

[Eklektikko]

Millä tavoin energeettinen maskuliinisuus eroaa kulttuuriohjelmoidusta miehen käsitteestä?
Tähän kysymykseen ainakin voisi kertoa selkeän helpon vastauksen, niin ehkäpä keskustelukin helpottaisi?
Eli mitä tässä siis tarkoitetaan, että itsessä pitäisi vahvistaa (energeettinen) ja mistä luopua (kulttuurillinen)?

Kaikissa ihmisissä on sekä maskuliinista että feminiinistä energiaa, eri ihmisillä luonnostaan eri suhteissa. Se on se, mitä on luonnostaan ennen kuin kulttuuri alkaa meitä ohjelmoida.

Kulttuurillinen ohelmointi opettaa piilottamaan/tukahduttamaan itsessä niitä ominaisuuksia ja luonteenpiiteitä, joiden katsotaan 'kuuluvan' sille vastakkaiselle sukupuolelle. Esim. hoivaaminen katsotaan meillä naiselliseksi ja suojeleminen miehekkääksi. (Parempiakin esimerkkejä varmaan löytyy, mutta nuo nyt reväisin ihan hatusta.)

Jos ihmisen energiat ovat luonnostaan vaikkapa nyt niin, että esimerkiksi nainen on valinnut tähän inkarnaatioon paljon feminiinistä ja vähemmän maskuliinista energiaa, hän ei joudu tukahduttamaan itsessään paljoakaan ollakseen kulttuurimme mielestä 'oikea' nainen. Jos hän taas on animus-anima tasapainossa, eli ko. energiat yhtä vahvat, joutuu hän säätämään omaa käyttäytymistään ja luonnettaan enemmän vastatakseen kulttuurillista mallia.

Eli se, miten paljon kulttuurilliinen ojelmointi vaatii ihmiseltä oman todellisen itsen osien tukahduttamista, vaihtelee tietenkin ihmisestä toiseen.

Minä tarkoitan sitä, että ihmisen olisi hyvä vahvistaa sitä mitä hän luonnostaan on, eli poistaa niitä kulttuuriohjelmointeja ja koettaa löytää sieltä alta se, mitä hän on luonnostaan. Ja eri ihmisillä se maskuliini/feminiinienergioiden suhde myös vaihtelee luonnostaan, joten se lopputulos joka on se ihmisen todellinen itse, on myös eri ihmisillä erilainen.

Miten eroaa olla 100%/100% nainen ja mies, kuin olla 50%/50% mies ja nainen?

Minä puhun vain omasta kokemuksestani, kun käytin noita prosentteja, joten sinun ei kannata takertua niihin - en puhunut muista kuin itsestäni, kun käytin noita lukuja.

Tarkoitan tällä sitä, että todellakin koen olevani yhtä aikaa useampia kokonaisia asioita, eli lopputulos ylittää teoreettisen 100% maksimin. Tämä ei johdu pelkästään animus-anima tasapainosta, vaan voimakkaasta muodonmuuttaja-aspektista minussa: Minä olen potentiaaliltani iso joukko ihmisiä, en vain yksi. Kyse on siitä, että ymmärrän suht täysin sekä miehiä että naisia, vaikka en aina heidän tekemisistään tai motivaatioistaan olekaan samaa mieltä. (Ymmärtää ei ole sama kuin hyväksyä...)

Luulenpa, että niille, jotka eivät ole valinneet inkarnaatioonsa muodonmuuttaja-aspektia kuten minä, se kokonaissumma on 100 ja se miten se jakautuu feminiini-maskuliinienergian suhteen synnynnäisesti (siis ennen kuin kulttuuriohjelmointi alkaa vaikuttaa), vaihtelee kovasti ja sielun omat valinnat ja suunnitelmat, sekä aiemmat inkarnaatiot ja niiden lukumäärä kumpanakin sukupuolena vaikuttavat myös asiaan.

Vaatiiko rakkaudellisuuden ja rehellisyyden toteuttaminen aina täyttä tasapainoa maskuliinisella ja feminiinisellä energialle?
Voiko niitä toteuttaa muillakin tavoilla, muun henkisen käsittelyn kautta, tarvitsevatko ne tietoisuutta sukupuolikysymyksistä?

Näen asian pikemminkin niin, että rehellisyys ja rakkaudellisuus vaatii sitä, että ei kiellä eikä tukahduta itsessään mitään omia potentiaalejaan ja ominaisuuksiaan. Sillä ei ole mitään väliä, onko se tukahdutettu ominaisuus esimerkiksi mukamas vain vastakkaiselle sukupuolelle kulttuurissamme 'kuuluva' vai ehkä jokin muu ominaisuus, jolla ei ole mitään tekemistä maskuliini/feminiini akselin kanssa.

Pointti on lähinnä se, että niin kauan kun tällaisia varjoja/piilotettuja asioita itsessä on, niitä vihaa ja inhoaa kun näkee niitä muissa ihmisissä ja sellaisessa tilanteessa on aika vaikeaa olla rehellinen ja rakkaudellinen. Tästä aiheesta on se kirjakin, joka löytyy kirjastosta; "Tunnista varjosi, tunne itsesi." Tämä sukupuoleen liittyvä kulttuurillinen ohjelmointi nyt vaan on niin yleistä, että useimmilla on nimenomaan siihen liittyviä tukahdutettuja juttuja. Mutta yhtä hyvin voi olla kyse vaikka ihmisestä, joka on ollut suorapuheinen ja energinen lapsena ja tullut moitituksi siitä ja sen seurauksena tukahduttanut niitä ominaisuuksia itsessään. 

Pointti ei ole siis se, mitä on piilotettu/tukahdutettu, vaan että ylipäätään mitä tahansa on piilotettu/tukahdutettu.

Millä tavoin tämä valaistuneisuus ilmenee, se tila jossa ei nuo "opetukset" enää päde?
Ja tarkoittaako tämä sitä, että kaikille muille kuin valaistuneille (joita varmasti on paljon tässä maailmassa) voidaan yksiselitteisesti käyttää noita ohjeita elämässä toimimisen kannalta? Tätä en kyllä itse allekirjoita.

Jos ko. kirjasta puhutaan, pidän sen kaltaisia teoksia yksiselitteisen vahingollisina kaikkien kannalta. Mikä tahansa opus, joka käskee käyttäytymään tietyllä tavalla vastakkaisen sukupuolen kanssa, käskee kaikkia niitä lukijoitaan joille moinen ei ole luontaista, käytännjössä antamaan harhaanjohtavaa informaatiota vastakkaiselle sukupuolelle - eli siis valehtelemaan ja esittämään jotain mitä ei ole. Ongelma ei siis ole niissä maskuliini/feminiinaspekti tai kulttuurilliset roolit, vaan kehotus esittää jotain mitä ei ole.

Kaikille niille, jotka eivät jo itsessään tasapainoisena luonnollisesti ole kirjan kuvauksen kaltaisia, se kirja nimittäin tekee sen.

[Ave^^]

Kiitos vastauksista.   Elektikko on siis näissä pitkälti samoilla linjoilla, kuin itsekin olen.

Koen nuo energiat myös sellaisina, että on olemassa feminiinisiä ja maskuliinisia luonteenpiirteitä ja reagoimistapoja. Ne ovat olemassa, koska ne ovat määritelty sellaisiksi ja niitä myös hormonit sekä muu biologia ohjaavat.

Filosofisesti pohdittuna voisi silti ajatella, miksi määritellä tuollaisia termejä, koska ne on alunperin luotu kulttuurisista syistä, mutta en ota siihen kantaa. Elektikko muistaakseni tästä on jossain puhunut joskus.

Mutta niin, noita luonteenpiirteitä on jokaisella yksilöllinen mixi, toisilla toista enemmän ehkä kuin toista, siksi kiinnitin hieman huomiota tuohon 100%/100% asetteluun tuolla. Minusta tasapaino tulee siitä, että toteuttaa sitä omaa mixiään, eikä niistä joudu tukahduttamaan osaa. Ei siitä, että toteuttaisi molempia sataprosenttisesti, ei se kaikille ole luontaista.

Kulttuurinen ohjelmointi minun mielestäni siis näkyy siinä, että kasvatetaan ja pakotetaan toteuttamaan vain näkyvän sukupuolensa ominaisuuksia ja tukahduttamaan toiset. Kulttuuri voi pakottaa tukahduttamaan myös sen näkyvän sukupuolen ominaisuuksia, esimerkiksi sillä tavalla, että hyssytellään. Tässä ei ole kyse sukupuolikasvatuksesta, mutta voi johtaa siihen, että mies esimerkiksi kokee oman maskuliinisuutensa olevan hukassa.

Ja tosiaan, sukupuolen tukahduttaminen on samanlaista tukahduttamista kuin minkä tahansa muunkin tukahduttaminen, sillä en näe erilaisempaa arvoa, mutta oman tärkeän arvonsa totta kai. Se on yksi osanen henkisessä kehityksessä. Sellaisilla ihmisillä, jotka ovat joutuneet tukahduttamaan paljon, se voi näytellä hyvin tärkeää roolia kehityksessä. Toisilla taas ei välttämättä niinkään tärkeää roolia, heille muut asiat ovat tärkeämpiä kehityksensä kannalta.

Yleistävistä oppikirjaopuksista olen myös samaa mieltä, vaikka ihmiset olisivat kuinka kehittymättömiä, ovat he silti keskenään hyvin erilaisia yksilöitä. Vahinko, että tätä kirjaa täällä nyt heti teilataan, en tosiaan itse ota kantaa siihen kun en ole lukenut. Tiedän vain, että on olemassa hyvin paljon kirjoja, jotka lukeutuvat tuohon teilattavaan kategoriaan. Hamal voisi itseasiassa ehkä hieman konkreettisesti referoida tuota kirjaa ja kertoa sen parhaita ajatuksia? Näin tietäisimme konkreettisemmin täällä mikä siitä kirjasta tekee juuri niin hyvän.

[naranja]

Kiitos Hamal ketjun aloituksesta! Luulen että yksi tärkeimpiä aiheita pohtia juuri nyt, onkin just tämä, mitä me, tämän ajan naiset ja miehet, kaipaamme maskuliinisuudelta ja feminiinisyydeltä, itsessämme ja erityisesti toisessa ihmisessä.
Varmasti meillä eri sukupolvilla on omat arvomme, haavamme ja tarpeemme sen suhteen. Kyllä mä pidän sitä myös ihan etuoikeutena, että hyvin pitkälle muutaman, viime vuosisadan alussa eläneen, napakan tädin ansiosta voin tähän keskusteluun osallistua!
Mä olen kokenut itsessäni aina molemmat polariteetit ja paljon myös niistä vapaata ainesta. Monissa läheisissäni myös. Olen kuitenkin myös huomannut maskuliinisen tyyppistä ja feminiinisen tyyppistä henkisyyttä (voiks näin sanoa, vähän kömpelöä suomea) sekä itsessäni että muissa. Enemmän ehkä kulloisenkin hetken synnyttämää, sen hetken tarpeeseen. Ja kiinnostavaa musta olisikin nyt kuulla, onko teillä muilla minkälaisia kokemuksia jonkinlaisesta maskuliinis-virittyneestä henkisyydestä, ja sitten siitä eroavasta feminiinis-virittyneestä henkisyydestä? Minkälaisia niille luonteenomaisia piirteitä onnistutte erittelemään?

[Lilli]

Noh, perinteiset uskonnot ovat varsin patriarkaalisia, kuten myös moninaiset herätysliikkeet, jotka perustuvat usein jonkun karismaattisen johtajan vetovoimaan, mutta jos sellainen henkisyys ei miestä kiinnosta, niin itse näkisin maskuliinisen energian ja henkisyyden toteutuvan itämaisten kamppailulajien ja mahdollisesti myös joogan harjoittamisessa. Mieltä ja ruumista harjoitetaan tasapuolisesti, ainakin jos kamppailulajeja harjoitetaan niin kuin alunperin on ollut tarkoituksena. Tantrassa taas keskitytään hyvin paljon juuri maskuliinisten ja feminiinisten energioiden tasapainottamiseen ja sopii hyvin niin miehille kuin naisillekin, mutta jos mies haluaa harjoittaa tantraa myös seksuaalisessa mielessä, niin melkoisia itsekuriharjoituksia se vaatii, mutta on lopulta parisuhteessa hyvin palkitsevaa.

Naisellista henkisyyttä voi etsiä vaikka pakanallisen ajan noituudesta, joihin kuuluu olennaisena osana yrttitieto, parantaminen, luonnonläheisyys, selvänäkö, mediumismi yms. Jospa näinä aikoina moisesta ei enää roviolle joutuisi.

Ja tässä ei ollut tarkoitus mitenkään sanoa, että menkööt miehet karateharjoituksiin ja naiset ulos palvomaan Kuuta, vaan puhun nimenomaisesti energiatasolla. Nainen, jolla on paljon maskuliinista energiaa, voi olla kotonaan tatamilla.