seuraava »

[Eklektikko]

Taistelulajien kautta sitä henkisyyttä tulee korkeintaan sivutuotteena ja silloinkin hyyyyyyyyyyyyyyyvin pitkän ajan kuluessa, ainakin sen perusteella miten sitä Suomessa opetetaan. Joidenkin lajien jotkin sivuhaarat keskittyvät asiaan enemmän.

Olen itse treenannut taistelulajeja 20 vuotta ja siitä 15 sellaista lajia, joka on suunnilleen hämärin/henkisin mahdollinen ja vielä sangen mystiikkaan taipuvaisen opettajan opettamana, mutta täytyy silti sanoa että ehkä voisi  löytyä vähän tehokkaampiakin tapoja siihen hengellisyyteen.     Kaikki opetuksen aika menee alussa yleensä fyysiseen puoleen ja henkistä ruvetaan pohtimaan ja opettamaankin sitten ehkä vasta vuosikausien harrastuksen jälkeen. Varsinkin kun jos siihen keskitytään paljon, seura menettää silloin kaikki ne ihmiset, jotka nimenomaan eivät halua hengellisyyttä vaan taistelulajia (eli enemmistön potentiaalisista treenaajista). Fiksu opettaja (kuten minun) ei edes tarjoile hengellistä puolta muille, kuin niille jotka ovat siitä kiinnostuneita. Useimmat maksavat asiakkaat (seuran elinehto!) haluvat kuitenkin useimmiten fyysistä treenausta ja itsepuolustustaitojen kehittymistä, eivät muuta. Ja heitä on pakko kuunnella.

Omassa lajissani teemme kyllä tosi hämäriä harjoitteita ja treenaamme myös energian käyttämistä ja intuitiota, mutta kyllä minun silti on ollut tarpeen hakea se hengellisyys ihan jostain muualta kuin dojolta. Se itse hankittu sitten auttaa kyllä dojolla, mutta sieltä sitä on hankalaa ja hidasta saada. Erityisen hankalaa sitä on löytää niistä lajeista, joissa kilpaillaan, varsinkaan jos ovat ihan olympialajeja, koska silloin on kyse urheilusta ei taiteesta. Käytän sanaa taide, koska englanninkielinen ilmaisu 'martial arts' on suoraan suomennettuna taistelun taide, joka kuvaa asiaa paljon paremmin kuin 'taistelulaji.' Jättäisin siis judon, karaten yms. olympialajien establisoituneet muodot kerta kaikkiaan väliin, jos haluaisin löytää taistelulajista hengellisyyttä.

Itse asiassa tuli mieleen sellainen, että jos esim. nainen herää huomaamaan tukahduttaneensa itselleen haitallisessa määrin niitä mukamas vain miehille kuuluvia luonnollisia ominaisuuksiaan, taistelulajitreenaus voisi tasapainottaa tätä. Ja jos mies taas huomaa tukahduttaneensa haitallisessa määrin niitä mukamas vain naisille kuuluvia luonnollisia ominaisuuksiaan, niin ehkä sitten vaikka reiki-kurssille, yrttitarhaa perustamaan jne. Eli ihan tavallisesta toiminnasta ilman hengellisyyttäkin saattaa löytää tasapainotusta feminiini- ja maskuliinienergiaan.

Hengellisyyttä ei kehitä millään tavoin se, että ehkä taistelulajiharjoitusten yhteydessä kuulee muutaman kerran sellaiset klassiset taistelulajikliseet kuin 'kaikki on yhtä', 'tyhjä mieli,' tai 'älä anna egosi johtaa.' 

Noitia on perinteisesti muuten ollut molempia sukupuolia, vasta Malleus Malleficarumin ilmestymisen jälkeen selibaatissa hammasta purren elävät misogynistit alkoivat keskittyä noidanetsinnässä naisiin. Ja silti esimerkiksi Suomessa aikojen saatossa teloitetuista noidista suurin osa oli miehiä.

Itse en näe, että feminiinisellä ja maskuliinisella hengellisyydellä olisi yhtään mitään eroa, henki on henki. Mutta kun minussa on tasapainossa ja iloisessa sekamelskassa molemmat, niin ehkä tämä tuntuma vain johtuu siitä, molemmat tuntuvat tutuilta ja luonnollisilta enkä tee niiden välille mitään eroa.

Ihan hengellisyyden ulkopuolelta kylläkin: Miehet ovat taipuvaisempia organisoitumaan keskenään hierarkkisesti, naiset taas verkostoitumalla. Sikäli hengellisyyteni kyllä on 'naisellista' että jaksan paasata siitä hierarkian ja vallan korruptoivasta vaikutuksesta, mutta siihen se sitten jääkin - en ole puolierakkona yhtään sen innostuneempi myöskään verkostoituneen litteän organisaation toiminnasta.

[Hamal]

Ekletikko ja Lilli, viimeiset viestinne olivat JUURI sitä mitä olen yrittänyt tässä koko ajan sanoa 

Maskuliinisia ominaisuuksia kehittämään on esimerkiksi fyysiset hengen tiet kuten taistelulajit, feminiiniin taas kukkien haistelu ja muu vastaava  Maskuliini ja feminiinikin ovat vain nimiä, minusta olisi parempi puhua positiivisesta ja negatiivisesta polariteetistä (jotka nekin ovat vain nimiä) tai sitten siitä yinista tai yangista (jotka nekin ovat vain nimiä).

Tässä oli kaikki.

Tätä olen kaiken tämän offtopicin alta korostanut.

Deidasta en halua enää keskustella sanallakaan. Jokaisella on oikeus lukea itse tuo kirja, enkä TODELLAKAAN väitä että Deidan sanat olisivat Jumalan sanaa jota pitää noudattaa suodattamatta. En ole tosin lukenut tuota kirjaa itsekään kohta vuoteen joten muistikuvat ovat hataria, mutta energioiden ymmärrys, elämäntehtävänsä tajuaminen ja sisäinen voima ovat jääneet takaraivoon siitä. Mutta jos siellä on seksististä sanomaa niin... sitten se vain on? Ei sitä ole pakko noudattaa.

P.S. Tuo 100/100-potentiaali on sitä että molemmat ominaisuudet nimenomaan hyväksytään täysin ja käytetään täysin niiden tarjoama potentiaali.

[Lilli]

Hamal, minä kyllä ymmärsin pointtisi koko ajan, mutta hyvä että ymmärrämmr tulleemme ymmärretyiksi.  

Ehkä tuo kukkien haistelu oli hieman vähättelevää... kedolla pietaryrttiä nuuskutteleva (noita)nainen luultavasti miettii, että pääsisiköhän tällä ei-toivotusta raskaudesta eroon tai jotain muuta yhtä epäromanttista.  

[Ave^^]

Näissä netti(kiistelyissä) on vaarana usein se jos lähdetään liian abstraktiin tekstiin, kiistellään enää sanamuodoista, kun kummankaan tekstistä ei saa enää irti mitään konkreettista. Jäljelle jää vain turhautunut olo. (juu, liikaa itsekin sortunut siihen   ) Turhaa semmoinen..

Hamalin pointti ketjussa on hyvä ja varmasti ymmärrettykin.
Edellisistä viesteistä tuli mieleen, että jos toiset henkiset suuntaukset käyttävät enemmän maskuliinisuutta ja toiset feminiinisyyttä, niin onko taas sen tasapainon kannalta hyväksi suuntautua vain toiseen? Itselläni ei mitään tietoa ole, mutta semmoinen mututuntuma, että jos noita joitakin kamppaillulajeja henkisellä puolella opetettaisiin, liittyy niihin paljon myös feminiinisiä piirteitä? Tällöin oltaisiin tasapainossa. Pelkän maskuliinisuuden harjoittaminen kun taas kääntäisi kelkan vai toiseen suuntaan, tasapainottamaan ehkä tällöin tarvitsisi jonkun toisenkin, feminiinisemmän, suunnan harjoittamisen elämässään.
muok.(Ja feminiininen energia on kyllä paljon voimakkaampaa ja paljon enemmän kuin kukkien haistelua.   Ehkä jos näin sitä tituuleeraa, ei ole päässyt siihen energiaan vielä sisälle. Kyllähän feminiiniseen energiaan kuuluu muutakin kuin rauhantahtoisuus ja kauneuden hakeminen. Oikeastaan molemmilla polariteeteilla on omat tapansa luoda rauhaa ja omat tapansa tuhota, näitä itsessään ei voi yhdistää vain jompaan kumpaan. Feminiininenkin energia voi olla hyvin tuhoisaa ja pimeää.)

Muhun ei silti yhä uppoa, että henkisyyttä voisi olla maskuliinista tai feminiinistä. Ainoastaan ihmisten luomat suuntaukset voivat perustua enemmän jompaan kumpaan, mutta kyllä minusta se ns. hyvä henkisyys on molempia toteuttavaa.


Neptunus astrologiassa liitetään henkisyyteen, ja hän ei ole pelkästään kumpaakaan sukupuolta, hänessä on molempien sukupuolien ilmentymät. Monesti kai silti nykyastrologiassa törmää siihen, että neptunus kalojen hallitsijana määriteltäisiin feminiiniseksi, ja samoin henkisyys olisi jollain tapaa feminiininen piirre. Mutta toisaalta jos tutkaillaan hyvin vanhaa astrologiaa, eikö siellä neptunus ole selkeästi ollut mies, ja kaikki henkisyyteen liittyvä on yhdistetty mieheen? Onko ihmisten pakko aina jaotella kaikki sukupuolten alle?

[Eklektikko]

On virhekäsitys, että taistelulajit olisivat pelkkää voimalla punttaamista. Ainakin omani on jotain ihan muuta; hämäysmielessä voi vaikka esittää pelokasta tai yllättynyttä ja saada sillä aikaa yllättäviä asioita. Edes taistelulaji ei ole välttämättä siis pelkkää maskuliinista energiaa, vaan sisältää (parhaimmillaan) sekä maskuliinista että feminiinistä energiaa.

Tokihan sinne dojolle voi mennä punttaamaan raa'alla voimalla, mutta se onkin jotain mitä yleensä ymmärtämättömät aloittelijat tekevät ja josta heitä pyritään neuvomaan eroon.  Ja tasan saman asian voi saada aikaan joko maskuliinista energiaa käyttävin keinoin tai feminiinistä energiaa käyttävin keinoin. Minun treenaamani laji ei mielestäni ole niin maskuliininen kuin feminiininenkään, vaan aina harrastajansa näköinen - jokainen tuo omat energiansa siihen miten tekniikoita tekee.

Minkäänlaisen hengellisyyden kehittämiseen ne eivät mielestäni toimi itseisarvoisesti, sillä kyllä siellä enemmän joutuu keskittymään siihen fyysiseen puoleen. Jos jotain hengellisyyttä hommaan hakee toteuttaakseen sitä myös lajiaan harjoitellessaan, niin sen joutuu kyllä enimmäkseen etsimään ja opiskelemaan itse. Helpommin homma menee kyllä niin, että toteuttaa muualla harjoittamaansa hengellistä toimintaa sitten myös siinä lajiharjoittelussaan, missä mahdollisuuksia kyllä tulee, sillä aina kun on mahdollisuus kokea turhautumisia, epäonnistumisia ja itsensä toisten edessä nolaamisia, niin on mahdollisuus henkiseen/hengelliseen kasvuun.

Allekirjoitan täysin Aven mielipiteen:
Henkisyys on henkisyyttä ja siten neutraalia, ihminen voi sitten itse tuoda omaan henkisyyden harjoittamiseensa niitä energioita, jotka kokee itselleen luontaisimmiksi, olivatpa ne sitten missä suhteessa tahansa maskuliinisuus-feminiinisyys akselilla.

Muunmuassa juutalaisuus, kristinusko ja islam tarjoavat tällä hetkellä miesten näkökulmasta luodun, miesten etuja erinomaisesti ajavan tavan harjoittaa hengellisyyttä, joten niille jotka kaipaavat maskuliinista energiaa hengellisyyteensä on erittäin hyvin tarjontaa tällä hetkellä. Ne feminiinisemmät (=ei hierarkkiset, ei dogmaattiset) hengellisyyden muodot taitavat olla vähemmistössä ainakin sen suhteen kuinka moni ihminen sellaisia harjoittaa. Saati sitten androgyynis-hermafrodiittiset hengellisyyden muodot...