seuraava »

[Q]

Olisiko kellään mitään positiivista sanottavaa tästä karmivan kuuloisesta aspektista synastriakartalla? Tai vinkkejä siihen, miten nuo negatiiviset (vai pitäisikö sanoa tuhoisat) vaikutukset ihmissuhteelle voisi parhaiten minimoida? Tai olisiko ne mahdollista jopa nähdä haasteina pikemminkin kuin tuomiona, että ne pystyisi kääntämään sittenkin voitoksi?

Mitä tulisi erityisesti ottaa huomioon? Mitkä asiat kartalla voisivat lieventää tätä aspektia? Mitkä taas ovat vaarassa voimistaa sitä entisestään?

Erityisesti toivoisin neuvoja siihen, kuinka nimenomaan tuon plutonikon tulisi tällaisessa tilanteessa toimia, jotta Aurinko-ihminen säästyisi ainakin enimmiltä traumoilta?

Nikulan synastria-kirjassa täsä nimenomaisesta aspektista maalailtiin aika masentavia skenaarioita. Tuokaa nyt joku jotain valoa tähän pimeyteen

[nikki]

finlandia sinfonia kaikessa komeudessaan ja traagisuudessaan,
kuolema ja uudelleen syntymä
määritelmä pluton symbolille:hengen kipinä (tuo pieni palleroinen ylhäällä) on sielun terälehtien suojassa (kuun sirppi,kaari) haudattuna maahan(risti alhaalla)
eli just sitä skorpionin tehtävää kätkeä siemenessä hengen kipinä routaiseen maahan ,jotta se olisi valmiina keväällä uuteen kasvuun
  on henki,luova elementti meissä,pluto muuttaa tuota henkeä omalla hengen kipinällään  ja auringon luova minuus ottaa sen pakottavana kasvuna vastaan,luoden siitä omannäköisensä,
ei se ole tuhoisaa energiaa,se on vain muutokseen pakottavaa,joka pitkällä viiveellä on vain hyväksi,
mutta muista antaa aikaa,mies muuttuu paljon hitaammin kuin nainen,
juuri siksi että tunteet ovat niin syvällä
apuina tässä ovat molempien kuut,siten että yhteys kuuhun säilyy molemmilla,
ja kuuhan peilaa aurinkoa,kuussa näkyy minuus tunteina,
ja naisen tehtävänä on auttaa miestä tunnistamaan kuunsa,tunteensa,
naisen tunteet ovat pinnalla,miehen tunteet ovat syvällä syövereissä,eikä mies pääse niihin yksin käsiksi
tunteita ei pidä päästää kasaantumaan,ne  on purettava pois sitä mukaa kuin ne ilmenee,muuten pluto räjäyttää koko potin silmille,
toimi itsestäsi käsin,tunteesta käsin,älä tee velvollisuudesta äläkä uhraudu,
eli säilytät kosketuksen tuohon maahan,realiteettia

[Q]

Kiitos kaunis sinulle nikki!

[Q]

NIKKI, mistä saat nuo hienot tulkintasi? Omaa havainnointia intuition kautta vai sitkeän opiskelun tulos - vai molemmat yhdessä?

Mun vahva veikkaus on, että yhteispeliä siellä pelataan :. Täytyy olla hyvät pohjatiedot ja laaja asiantuntemus, josta sitten terävällä ja herkästi virittyneellä intuitiolla on hyvä ammentaa . Itsetuntoa ja -luottamusta tarvitaan myös, että osaa luottaa siihen intuitioonsa. Ihanaa, että nikistä niitä kaikkia sopivassa suhteessa löytyy!

Mutta sitten tuohon varsinaiseen aiheeseen takaisin. Eli tarkennukseksi voisin vielä mainita, että kyseessä ei ollut parisuhdekartta, vaikka melkein toivoisin, että olisi ollut. Valitettavasti tämä hankala aspekti löytyy minun ja lapseni synastriakartalta. Eli ollaan mitä suurimmassa määrin tilanteessa, jossa vaikeudet on todellakin pakko kohdata silmästä silmään ja koittaa työstää niitä mahdollisimman positiiviseen (tai neutraaliin, joka tosin lienee melko hankalaa kun kyseessä on  -aspekti) suuntaan. Ei pääse karkuun, ei yli, ei ympäri. Siksipä koitankin nyt rohkaista mieleni ja tarttua härkää sarvista  (vaiko skoprionia piikistä ) ja haluan oppia tästä aspektista kaiken mahdollisen, sillä uskon, että vain tuntemalla ja tiedostamalla voi asioita korjata oikeaan suuntaan -hyvässä lykyssä jo ennen kuin mitään todellista vahinkoa on aikaan saatukaan.

Kovasti toivoisin nyt teidän apujanne tässä asiassa arvon astro-ystäväiseni. Kertokaa tietojanne ja kokemuksianne tästä kyseisestä aspektista! Haluaisin oppia tuntemaan sen vahvuudet yhtä hyvin kuin heikkoudetkin.

Huojennuin kyllä huomattavasti, kun tuossa äsken vilkaisin karttoja uudelleen päivänvalossa ja huomasin, etten minä se plutonikko tässä kohtaa ollutkaan, kuten yöllä väsyneenä katsoin. Jotenkin tuntuu turvallisemmalta, että minä olen tässä kohtaa se aurinko, jota tyttäreni pluto pommittaa, eikä toisin päin. Mä olen jo niin monesta mankelista ja henkisestä helvetistäkin tässä elämässä selvinnyt, etten juurikaan pelkää omasta puolestani. Mutta lapsiaan sitä haluaa suojella kaikelta, jopa omilta musertavilta energioiltaankin, jos niikseen tulee.

Kuitenkin juuri tuossa mainitsemassani Nikulan kirjassa, Synastria - Ihmissuhteiden astrologia, tästä aspektista (tai siis yleensäkin kovista aspekteista Pluton & Auringon välillä) maalaillaan aika karmivia skenaarioita (väkivaltaa, insestiä, manipulointia) . Kuulemma on klassikkoesimerkki vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta, joita psykoanalyyseissa selvitellään . Tommosen kuuleminen on mulle kova pala, kun itse olen niin vaikean äitisuhteen läpikäynyt ja sen jättämiä traumoja vuosikaudet työstänyt terapiassa yms. Olenkin aina sanonut, että jos joltain haluan omat lapseni säästää, niin siltä ettei heidän tarvitsisi minun tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni psykologin/psykiatrin soffalla selvitellä. Luonnollisestikin siis hirvittää löytää tämmöinen mörkö sitten sieltä mun ja tyttösen synastriakartalta, vaikka teidänkin, ettemme ole mitenkään tuomittuja tuon aspektin sanomaa siltä negatiiviselta kannalta läpikäymään.

Tyttäreni Pluto on muuten lisäksi puolikkaassa kolmiossa omaan askendenttiini nähden ja vieläpä kolmiossa keskitaivaaseeni. Että voimakkaasti sieltä päin niitä -energioita äitiä kohti tulitetaan. Liekö jotain karmallista sitten, kun tyttären laskusolmu ja deskendentti skorpionissa? Itselläni taas on askendentti skorpionissa, yhtymässä 12. huoneessa sijaitsevan pluton kanssa ja muutenkin olen syvästi skorpionivaikutteinen/plutoninen ihminen. Onko se sitten hyvä vai huono tässä kohtaa . En tiedä, mutta kertokaa te. Ei ne tyttären lähettämät plutovoimat mulle ainakaan vieraita ole, mutta tuleeko sitten sitäkin rajumpi yhteentörmäys? Kumpikaan ei anna periksi, eikä taivu...vaikka hyvähän se vain on, luulisin. Pienempi mahdollisuus silloin sille, että toinen alkaa manipuloimaan ja alistamaan toista oman valtansa pelinappulaksi.

Noista Auringon ja Pluton välisistä pehmeistä aspekteista tuossa kirjassa on ihan kauniistikin kirjoitettu. Niihin voi sisältyä paljon positiivistakin voimaa ja rakkautta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja edestakaisin virtaavaa voimaa, joka täydentää molempia osapuolia. Mutta on niissäkin vaarana se putoaminen sinne pimeälle puolelle, manipulointii ja valtataisteluihin.

Huh huh...on tässä sitten soppaa kerrakseen. Mutta ei se auta taas muu, kuin koota itsensä ja kasvaa taas hiukan ihmisenä, että osaisin tähän kaikkeen mahdollisimman hedelmällisesti suhtautua. Pitää olla se vahva ja viisas tässä kohtaa, kun pieneltä lapselta ei kuitenkaan mitään voi vielä vaatia/odottaa. Ja niinhän se kaikissa ihmissuhteissa oikeastaan on; ei voi vaatia muita kasvamaan ja kehittymään, mutta voi kasvaa ja kehittyä itse.

Vielä tuohon Nikki:n tekstiin palatakseni, niin upea tulkinta muuten tuosta pluton symbolista

(http://www.cafeastrology.com/images/plutomed.gif)

[enska]

KatjaQ
Tuo sama neliö on myös minun ja
poikani kartalla, ja kyllä pojan  jousimiehessä pommittaa minun aurinkoani. Lisäksi hänen plutonsa osuu kolmoshuoneeseeni, joka on kaksosen huone. Ja kylläpä kyllä, hänen   ( hallitsija) merkuriuksensa joutuu minun plutoni oppositio-pommitukseen orbin tarkasti. Voimasanaa tvs tulee sieltä jostain 120 cm:n korkeudelta maasta varsinkin nyt, kun lapsi on alkanut  näin jälkikäteen oirehtia vanhempiensa avio-eroa..

Minäkin olen lukenut tuon Nikulan  -neliötulkinnan eikäpä se kauhean rohkaiseva ole. Vaan aika ajoin se on tuonut tiettyä syvyyttä suhteeseemme, emme päästä toisiamme helpolla niin kuin plutolla on taipumus tehdä. Kaapin paikkaa on kumpikin määräämässä, ja minunhan se on plutonisesti PAKKO näyttää, aikuisen roolissa kun satun olemaan.. Usein joudun sanomaan, että "en minä tottelemista huvikseni odota, vaan siihen on ihan oikeasti aihetta, että teet kuten pyydetään.." Ja joskus on sitten perusteltava ihan pitkän kaavan kautta että miksi. No ei kovin usein onneksi..

..Toisaalta me myös terapoimme toisiamme, lapsenomaisesti tietenkin, mutta tarkoittaen sitä, että ainakin YRITÄMME jakaa tunteet, mielipahat ja riemunaiheet. Ja sitten poikakin huomaa että jopas helpotti kun sai purkaa sydäntään, vaikkakin aika radikaalisti ja tuhovimmaisestikin joskus. Jokin hyvin syvä tunneyhteys vallitsee välillämme, aika ja mahdollisesti hänen tuleva murrosikänsä ( noin 5 v päästä) näyttää, onko tuo side traumaattinen vai terapeuttinen..

Oletko KatjaQ huomannut sinun ja tyttäresi suhteeessa sellaista intensiivisyyttä erityisesti tunnetasolla?

Toisaalta olemme molemmat kaloja ja varmaan yksi helppo aspekti nimenomaan meidän suhteessamme on  yhtymä. Hänen Juppinsa viitoshuoneessani ja minun aurinkoni hänen nelosessaan. Se lieventänee ainakin

[nikki]

...höh..
minäkin oletin ilman muuta että kyseessä oli parisuhdekartta,
miksihän niin tein oikeestaan,ajattelin aurinkoa miehenä,ajattelin sitä mielikuvaa miten isä antaa meille hengen ja äiti sielun..
ehkä se tyttären pluto pommittaakin sinussa olevaa isäsi henkeä omalla pienellä kipinällään,pakottaa sinut muuttamaan isäkuvaa ja samalla varsinkin omakuvaa,
muokkaa sinun luovaa energiaasi?
ja tähtikeinu
ensinnäkin en taaskaan halua ottaa kunniaa esim. tuon pluton symboliikan selityksestä,
tanhua on kurssilla sen meille selittänyt ja löytyi muistiinpanoista,
muutenkin olisi tärkeää oivaltaa noiden planeettasymbolien sanoma,ne selittää itsessään jo niin paljon,kaikissa niissä toistuu nuo ristit ja ympyrät tietyssä järjestyksessä ja näin välittäen tietyn sanoman,
sitäpaitsi symbolikieli on ikiaikaista,kaikkialla toistuvaa,numeroista uniin ja muotoihin,jopa klassiset sadut ovat itseasiassa täynnänsä psykologista symboliikkaa ja opetusta,olavi moilanen,totuus löytyy unista,saduista ja tarinoista,eli jos lapsenne haluaa kuulla sen tuhkimon sataviiskyt kertaa niin kertokaa se hälle niin kauan kunnes sen alitajuinen parantava vaikutus on syöpynyt lapsen mieleen,lapsi löytää itsensä saduista,kuka mistäkin, ja siinä samalla lukiessa se satu vaikuttaa itse asiassa meihin aikuisiinkin,jos vain antaudumme sille..
ja taas meni nousujouskari opetuksen puolelle ohi aiheen..

minulla on oikeesti hirveen huono muisti,
apuna tulkinnoissa ovat muistiinpanot kursseilta,kirjat,haen niistä varmistusta sille omalle vahvalle mielikuvalleni joka asiasta syntyy,luotan lähtökohtana jo astrologeiksi valmistuneiden ihmisten kommentteihin ja mielikuviinkin,koska minä olen vain amatööri tässä ja tiedostan oman fanaattisen tapani esittää asioita,
en haluaisi olla harhaanjohtamassa,joku pohja,perusta löytyy aina jonkun kokeneemman sanoista,ja mistä se löytyy se on hyvin vaistonvaraista..
tuokin finlandia sinfonia,ei se ole minun mielikuvani,se on lainattu,mutta mitä merkitystä sillä on ,koska se niin hyvin minunkin mielestäni kuvaa nimenomaan pluton toimintaa,
eikö meistä jokainen ole tietojensa summa,olkoot ne kerääntyneet mistä hyvänsä elämän varrella,minä haluan vain jakaa niitä omianikin,
joillekin ne aukeaa,joillekin ei,joku voi ne kyseenalaistaa ja hyvä niin ,
astrologiahan on pitkälti symbolien tulkintaa ja se kieli avautuu jokaiselle omalla laillaan,
itse koen symbolikielen jotenkin tutuksi,niinkuin näkisin tuolle puolen,miten sen sanoisi...kaveri sanoi että mulla on avaruudellinen näkökyky,mikä on harvinaista naisilla,miehillä paremminkin sitä esiintyy ( siksiköhän ne ymmärtää niin paljon paremmin auton konepellin alla olevien vipstaakkelien toiminnot...joista minä en taasen ymmärrä höykäsen pöläystä..)
onko se kolmiulotteinen hahmottaminen,läpivalaisu 8 huoneen uranuksella,joka on neitsyessä eli merkuriuksen kieli onkin ihan eri kuin ns.normaaleilla ihmisillä....
intuitiota ohjaa neptunus skorpionissa,ja se pitelee sylissään venusta,merkuriusta ja mielikuvituspäätäni
mielikuvituspää haluaa joskus kertoa tulkinnan tarinan muodossa,nekin melkein syntyvät siinä kirjoittaessa,tarina etenee omalla painollaan,
kunhan sille on ensin löytynyt se lähtökohta,
lukijalle sanoma avautuu paljon syvemmin omakohtaisena oivalluksena kuin valmiina vastauksena,tästä on terapiamuotokin,mikä se nyt olikaan,vasta oli annassa tarinaa..tarinan kertomisesta..
luminant mermaidilla se oli merkurius,en yksinkertaisesti oikein muuta siellä nähnytkään,vaikka kartta on täynnänsä tavaraa..se tulee intuitiolla ja mistä se tulee...luoja yksin tietää eikä taida kertoa..
ja sitten tämä: kaikki liittyy kaikkeen,niinkuin tekeekin,ripaus numerologiaa,psykologiaa ,elämänkokemusta jne..ja soppa on valmis nautittavaksi..
ja sitäpaitsi katja q:n  velvollisuus aspekti oli tiedossa,tiesin että se on merkittävä aspekti ,koska se on myös omalla kartallani,minulla vielä oikein elämänopetuksena yhtyen kuunsolmuihin,
siihenkin voisin ottaa numerologian mukaan,syntymästä voidaan jaksottaa merkittäviä vuosia tietyllä kaavalla,minulla se on 9,tuo luku toistuu aina ja jatkuvasti,koko elämäni ajan,luopumista,uudestaan ja taasen luopumista,
opetuksena:älä kiinny,älä takerru,älä pyri omistamaan..
kuunsolmut huoneissa 2 ja 8 ,yhteensä 10 eli 1,eli elämänpolkuni numero,
9 kuolema ja 1 syntymä,8 huoneessa mummo kittaa konjakkia,kun vanha kahvi kuunsolmukupissa maistuu yök!
että jostakin tuolta ne tulkinnanvaraiset  tulkinnat..

[May]

  velvollisuus aspekti oli tiedossa,tiesin että se on merkittävä aspekti ,koska se on myös omalla kartallani,minulla vielä oikein elämänopetuksena yhtyen kuunsolmuihin,
siihenkin voisin ottaa numerologian mukaan,syntymästä voidaan jaksottaa merkittäviä vuosia tietyllä kaavalla,minulla se on 9,tuo luku toistuu aina ja jatkuvasti,koko elämäni ajan,luopumista,uudestaan ja taasen luopumista,
opetuksena:älä kiinny,älä takerru,älä pyri omistamaan..
kuunsolmut huoneissa 2 ja 8 ,yhteensä 10 eli 1,eli elämänpolkuni numero,
9 kuolema ja 1 syntymä,8 huoneessa mummo kittaa konjakkia,kun vanha kahvi kuunsolmukupissa maistuu yök!
että jostakin tuolta ne tulkinnanvaraiset  tulkinnat..

Kiitos Nikki minunkin puolestani hienoista tulkinnoista! Huomaa, että olet todella sisäistänyt asiat ja tulkintasi tulee suoraan sielusta, ei kirjoista.

Hieman alkuperäisen otsikon ohi, mutta menköön... Tuleeko sinulle Nikki Astro Logos? Uusimmassa lehdessä on M-L Niemi-Mattilan kirjoitus Noviileista. Jutussa kerrotaan myös laajasti luvusta 9, sen merkityksestä vanhoissa kulttuureissa ja numerologiassa. Jutun mukaan se on ollut pyhä luku ja numerologiassa sitä pidetään täydellisyyden ja täyttymyksen numerona. Se on myös mystinen numero, joka sisältäen kaikki muut numerot luo itsensä aina uudelleen ja uudelleen. Esim. äiti Amman syntymätiedoissa luku 9 toistuu todella monta kertaa.... Mielenkiintoinen juttu!

[nikki]

may
astro logos tuli tänään postissa,olen liittynyt jäseneksi vasta vastikään,
ja lehden saatuani tuli taasen se tunne ,että miten minä näitä asioita tavallaan tuon esille jo ennakkoon tai sitä että ne ovat jo ilmassa muillakin samanaikaisesti,
ihan niinkuin kaivelin jäätteenmäen karttatietoja ja eikös hän ollut seuraavan päivän otsikoissa syöpineen ja vanhasen tekstiviestit maailmalla kiinnostavat..
henkilöt kiinnostivat kyllä eri lähtökohdista ja siihen palajan vielä,varsinkin kun uusin astro logos esitteli suomen karttaa ja eu:n karttaa ....
sitäpaitsi lehdessä on vänkä kilpailu,eikun pähkinää pureskelemaan....

[Q]

Oletko KatjaQ huomannut sinun ja tyttäresi suhteeessa sellaista intensiivisyyttä erityisesti tunnetasolla?

Kiitos suuri sinulle enska, kun ilmoittauduit kohtalotoveriksi! Tuntuu äärimmäisen lohduttavalta ja rohkaisevalta huomata, että on täällä muitakin ikään kuin samassa veneessä. Sinä oletkin jo enemmän päässyt tämän aspektin vaikutusta käytännössä näkemään ja kokemaan, vaikka kuten jo tuolla totesiktin, niin hyvinkin voi olla, että todellinen "testi" on vasta edessä päin. Murrosikähän se kaikin puolin on muutenkin se kohta elämässä, kun vanhempien ja lasten välisiä suhteita eniten koetellaan. Epäilemättä silloin pintaan nousee moniakin kipeitä ja vaikeita asioita, luultavasti siis tämä hankala aspektikin kaikessa "komeudessaan".

Minulla tytär on vielä pieni, 1,5 vuotias. Monella tapaa siis suhteemme on vasta rakentumassa ja hakemassa omaa muotoaan. Tietenkin eräänlainen suhde on tullut muodostettua jo raskausaikanakin, tai ehkäpä jo silloin, kun olen alkanut tätä lasta luokseni kutsumaan. Mutta vauva-ajan kiinteän ja lähes saumattoman symbioosin jälkeen alkaa nyt se todellisen äiti-tytär suhteen rakentaminen, kun tytt'ren oma persoonallisuus alkaa yhä selvemmin sieltä kuoriutumaan.

Kyllähän hän minut tietyllä tavalla koville on pistänyt heti alusta alkaen, vaikka vauvana tosiaan oli aikalailla helppokin lapsi (tai no, ainakin olin varautunut henkisesti johonkin paljon vaikeampaan). On täytynyt jo tähänkin mennessä kasvaa hirvittävästi ihmisenä, että olen pystynyt hänen tarpeisiinsa vastaamaan. Ennen kaikkea olen joutunut läpikäymään tuota omaa äitisuhdetta uudelleen ja oppia olemaan sinut omien mörköjensä ja traumojensa kanssa, oppia antamaan anteeksi jne, sillä katkeruushan noita oman lapsuuden ikäviä kokemuksia sitoo minuun kaikkein eniten ja tuo ne sieltä menneisyydestä tätäkin päivää sotkemaan, jos ei ajoissa pysty päästämään irti. Tyttären syntymä on siis monellakin tapaa pakottanut nyt viimeistään kohtaamaan ja käsittelemään tiettyjä asioita, jotka omassa lapsuudessa ovat kesken jääneet.

Onhan tuollaisen vanhan "kuonan" pintaan nouseminen aina vähän tuskallista ja voi se olla tuhoisaakin, jos ei nimittäin ole valmis niitä asioita kohtaamaan ja vastaanottamaan työstääkseen. Mutta ainakin tähän mennessä tuntuu siltä, että enimmäkseen melko rakentavalla ja jopa terapeuttisella tavalla ovat asiat avautuneet. Hoitamalla lastani olen hoitanut myös itseäni. Antamalla hänelle, parhaan kykyni mukaan, sitä, mitä vaille itse olen lapsena jäänyt, olen tavallaan antanut sitä samaa (siis hellyyttä, rakkautta, lempeyttä ja huolenpitoa) omalle sisäiselle lapselleni.

Intensiivinen suhteemme tuntuu olevan jo tässäkin vaiheessa. Mutta toisaalta sitten taas tyttären Kuu on viileässä Vesimiehessä. Vaikka olen pitänyt sitä tavallaan hiukan negatiivisenakin mittarina suhteestamme, lähinnä osoituksena minun kyvyttömyydestäni sitten kuitenkaan täysin tunnetasolla vastata tyttäreni tarpeisiin, niin tämän pluto-elementin huomioon ottaen se tuntuu lähes huojentavalta. Ehkei pieni viileä ja etäännyttävä tuulahdus siinä välissä olekaan niin paha asia Tyttären Uranus on muuten puolikkaassa kolmiossa (vai miksi tuota sen näköistä nyt sanotaankaan) kuuhuni nähden, mikä varmaan vahvistaa tuota Vesimies-Kuun teemaa. Jupiterini on yhtymässä hänen Aurinkoonsa, tämä oli ainakin hyvä juttu, eikö niin enska? Lisäksi sekstiilissä hänen keskitaivaansa kanssa. Merkuriukseni on kolmiossa sinne neidin kuuhun, voisko tuosta olla apua niiden vaikeidenkin tunteiden käsittelyyn, pahimpien solmukohtien selvittelyyn keskustelemalla? Hänen Neptunus on sekstiilissä minun Kuuhun ja minun Nepparini hänen Aurinkoon. Tuossa nyt jotain...en oikein tiedä, mihin tulisi erityisesti huomiota kiinnittää, mistä etsiä apuja näiden vaikeiden aspektien kanssa pärjäämiseen...

Palailen varmaan myöhemminkin aiheeseen, nyt itää jo lopetella tältä erää. Mielenkiinnolla jää odottelemaan, jos teillä muillakin tähän vielä lisättävää olisi

[nikki]

may
vielä sivu aiheen..
mutta luettuani tuon astro logosin luvun noviileista ja tutkittuani omaa karttaani,
löysin sieltäkin tuon luvun 9,peräti 9 noviilia,
henk.kohtaiset planeetat mukana paitsi  ,sekin varmaan saa osansa stelliumin osana,
tarkin  ja  noviili,39 astetta 81`
samalla kuunsolmu siinä vestan kanssa 40 astetta ja risat,
karmaattinen vihkimys selittää  ja  binoviilin 79 ja risat astetta,symbolikieltä,
ja tää oli hyvä..kuun noususolmun noviilin haltija saattaa tietämättään kohottaa ihmisryhmän tietoisuutta ja edistää ryhmän kokoontumisen tarkoitusta..
..nyt kuujellona nosti itse häntänsä....
mutta näistä ois varmaan ihan hyvä aloittaa oma ketjunsa,ellei sitten ole jo ollutkin...mielenkiintoista...am i on the highway to the high stage ?

[Q]

jäikö sinulta muuten huomaamatta, että sinun oma plutosi on lähes yhtymässä hänen aurinkoonsa synastriassa?

Ei, kyllä minä senkin huomasin, mutta se ei nyt samalla lailla huolestustani herättänyt. Pehmeänä aspektina se tuntuu jotenkin helpommalta kohdata ja Nikulan kirjassakin sitä vaikutuksiltaan paljon hedelmällisempänä kuvattiin, kuin tuota Aurinko Plutoa. Tässä yhtymässä pitäisi voiman pystyä virtaamaan vapaammin meidän kahden välillä ja se voi vahvistaa tunnetta siitä, ettei suhteemme ole yhdentekevä, vaan suorastaan kohtalonomainen. Salaperäistä vuorovaikutusta ja uusiutumista. Ei mua syvälliset ja raskaatkaan jutut pelota, jos voin nähdä niissä hyvän siemenen

Noi huonesijainnit...Oma Plutoni näyttäisi osuvan tyttäreni 6. huoneeseen (ei ihme, kun hänellä tuo ko huone niin laaja on). Myös Aurinkoni sinne samaan syssyyn haluaa. Hänen Plutonsa taas sijoittuu mun 2. huoneeseeni ja Aurinkonsa 12. huoneeseeni. Että mitäs tuo sitten käytännössä takoittais? Nää synastriat on mulle oikeastaan ihan uusi astrologian osa-alue ja suoraan sanoen aika hukassa vielä olen . On niin monta asiaa, mitä tulee ottaa huomioon ja mitä pitäisi tarkastella. Aurinko-Neitsyenä pistää analyyttisesti pilkkomaan kaiken palasiksi ja lajittelemaan sievästi lokeroihinsa. Nousu-Skorppari haluaa porautua synkimpiin syvyyksiin saakka, ei kelpaa pelkkä pintapuolinen. Oinas-Kuu taas ei malttaisi pikkuhiljaa opiskella ja omaksua, vaan tahtoisi jo hallita ja osata kaiken. Voimakkaat Vaaka-vaikutteet taas pakottaa ottamaan kaikki näkökulmat huomioon ja punnitsemaan ja harkitsemaan tuskastumiseen saakka. Että koita nyt tässä sitten rakentaa jotain kokonaiskuvaa mielessäsi Ja tässä vielä selkeää näkemystä haittaa se, että seison liian lähellä. Lähituntumassa kun tuppaa ne viimesetkin objektiivisuuden rippeet katoamaan.

Jos Pluto kuvaa sitä muutosta, niin mun taloudellinen turvallisuus (ja turvallisuudentunne ylipäätään), perustarpeiden tyydyttäminen ja itsearvostus on muuttunut pelkästään parempaan suuntaan sitten lapseni syntymän. Tytär on tuonut vakautta ja pysyvyyttä elämään, sellaista tarvittua rytmiä ja rutiinia. Selkeät puitteet, joissa toimia. Ja juuri niitä olenkin tarvinnut. Mutta mites sitten tulkita tuota oman Plutoni osumista tytön 6. huoneeseen? Äh, miten ei jotenkaan pysty yhtään itse ajattelemaan Pitäisi varmaan jaksaa oikein ajan kanssa näihin perehtyä, mutta toisaalta pelkään silloin vaan sotekutuvani vieläkin pahemmin niihin yksityiskohtiin, vaikka se kokonaiskuva olis just se, mikä kiinnostais...

Harmittaa toikin, että en tosiaan ole vielä lainkaan perillä noista asteluvuista ja niiden merkityksestä . Sen olen kyllä älynnyt, että mitä väljempi kuvio, niin sen vähemmän on vaikutusta. Mutta sitten se, että mikä on väljä ja mikä tiukka. Yhtymässä se vielä jotenkin meni kun ajatteli vaan, et mitä lähempänä, niin sen tiukempi. Mutta noi muut...uh. Toi tuo liiaksi mielleyhtymiä matematiikkaan ja geometriaan, ehkä siksi meen aina niin sekaisin ja vauhkoksi, että häviää ne vähätkin loogisen päättelyn ja kolmiulotteisen ajattelun rippuset

No mut, nyt kaipaa aivot ja kroppa ravintoa. Jos myöhemmin taas palais asiaan...

[Q]

"tietoni" pohjautuvat intuitioon

Mulla on just se ongelma, että haluaisin niin kovasti yhdistää sekä intuition, että fakta-tiedon. Lopulta päädyn kuitenkin tavoittelemaan jompaa kumpaa sen toisen kustannuksella. Jos keskityn tietoon, sekoan noihin yksityiskohtiin ja kadotan kosketuksen intuitioon. Jos taas kuljen vaiston varassa pelkään puhuvani läpiä päähäni -etenkin, jos aihe on minulle uusi ja vieras.

Mutta sellaisen intuitiivisen ahaa-elämyksen koin tänään iltalenkillä, tuolla ihanassa keväisessä illassa kulkiessani, että tyttäreni Aurinko se valaiseen kirkkaudellaan alitajuntani pimeyden (12. huone).

Periaatteessa koen hyvänä asiana sen, että tulee valoa pimeyteen...vaikka onhan siinä aina vaarana se, että ullakon kätköistä löytyy päivänvalossa jotain kipeääkin, joka olis sinne pimeään niin mukavasti jo unohtunut. Mutta pääasiassa siis hyvältä tuntui tämmöinen intuitiivinen elämys, noihin huonesijainteihin liittyen.

Sori jos nää nyt vähän menee jo varsinaisen aiheen vierestä, mutta pidätän oikeuden vähän eksyä sivupoluillekin, kun kerta itse olen viestiketjun aloittanutkin : ...niin ja rönsyilkää muutkin vaan ihan rauhassa, kunhan silloin tällöin aina palataan itse asiaankin

[Q]

Se on ihan hyvä asia, että tulee 12.huone valaistua.

Juu, mitä enemmän tota asiaa mielessäni olen pyöritellyt, niin sen vahvemmin minustakin tuntuu siltä. Ja onhan tuo lapsi oikeastikin elämäni valo ja ilo monessakin mielessä. Symbolisesti tuo aurinkonsa 12. huoneessani on toteutunut kyllä aivan täysin. On tosiaan ollut pakkokin viimeistään tässä vaiheessa kohdata ne omat mörkönsä ja umpeutumattomat haavansa ja hoitaa ne kuntoon -ihan jo itsenikin takia, mutta myös siksi, että voisin kohdata tyttäreni ehjempänä ja edes hitusen valmiimpana. Haluan auttaa ja tukea häntä kasvamaan onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi, eikä se oikein onnistu, ellei ensin ole löytänyt itsestään sitä onnea ja tasapainoa.

Mieheni aurinko btw osuu 8. huoneeseeni ja on melko tarkassa yhtymässä onnenpisteeni kanssa. Tuleeko sinulle sign? tai jollekin muulle teistä ketjua seurailevista jotain intuitiivista (tai vaikka kirjaoppinuttakin) näkemystä tästä asetelmasta? Tääkään ei nyt taas aivan liity aiheeseen, mutta jotenkin hupaisa juttu tuokin, että mulla on tuo onnepiste tosiaan tuolla 8. huoneessa. Tuokohan kuolema mulle sitten lopullisen onnen vai miten tuota nyt pitäis tulkita Oma aurinkoni osuu hänen 3. huoneeseensa ja on 0 asteen yhtymässä hänen noususolmuunsa. Opetanko minä hänelle sitten sitä elämänläksyä, vai . Ainakin olen, itseni lisäksi, tuonut hänen elämäänsä paljon -energiaa, joka lienee tarpeen, jotta osaisi niistä jo liiankin kanssa omaksutuista kalamaisuuksista kasvaa eteenpäin.

Niin ja hei...sign? kun tuolla aijemmin heitit ilmoille sellaisen mielikuvan, että voitais vaikka joskus olla tyttäreni kanssa yhtä aikaa opiskelemassa (pallas-aurinko yhtymät). Näin voi hyvinkin olla! Ehkä tuohon teemaan voisi sopia myös se, että olen hiljattain liittynyt "pioneerijoukkoon", jonka tavoitteena on saada perustettua tänne lähiseudulle steinerkoulu, jota siis haaveilen tyttäreni joskus käyvän. Pistän siis tavallaan oman aurinkoni nyt säteilemään hänen koulutuksensa puolesta. Voipi olla, että tytär puolestaan joskus tulevaisuudessa patistelee omalla esimerkillään äitimuoria takaisin opintojen pariin ja itseään kehittämään.

Voi vitsi, olikohan tässäkään viestissä nyt mitään enää tuohon alkuperäiseen aiheeseen suoranaisesti liittyvää ...noh, ainakin on rohkaisevaa ja lohdullista löytää tuolta synastriasta myös näitä mukavempiakin juttuja. Niiden voimin jaksaa sitten sen neliönkin energioiden kanssa ihmetellä

[nikki]

katja q
tuo onnenpistejuttu 8 huoneessa ja  ja miehen   
sehän on niin täynnänsä merkuriusta kuin olla voi!
KESKUSTELUJA keskutelujen jälkeenkin,kommunikointia,sinun lentäviä lauseita ja miehen realistisia vastineita
puhumalla,kirjoittamalla ulos, luot nahkasi (8 huone) yhä uudelleen ja uudelleen,
onnenpisteesi on KYKY UUDISTUA kielen avulla
ja se että se on yhteydessä  :iin voisi merkitä vaikka sitä vertexin merkitystä mitä jätämme jälkeemme,mistä historia sinut muistaa,
voisit toimia vaikka kielenkääntäjänä tuon oman jupiterpainotteisuudenkin avulla
tulevaisuudessa,englanninkieliset astrologian kirjat suomeksi,kiitos!
tai muokkaat tätä nykyistä kieltä uusiksi,se näkyy kuulemma jupiterissa,
menneiden sukupolvien sanonnat eivät enää aukene nykynuorisolle,he luovat uuden oman kielensä jupiterin myötävaikutuksella
toisaalta se vertex kuvaa myös hyvin sitä miten me REAGOIMME sinun kirjoituksiisi,kotonasi mies reagoi puheeseesi ja kasvaa vähitellen irti , ,vanhoista ,rajoittavista,liian ahtaaseen ajetuista ajatuksista,jotka edeltävät jokaista keskustelua,
neitsyt pyrkii varmaan tarkkaan ilmaisuun,vähillä sanoilla tiivis ilmaisu,
kaksonen voisi tuoda siihen kepeyttä ja sanoilla leikkimistäkin,
houkuttelisi tarkkailevan neitsyen mukaan sanaleikkiin

[nikki]

sign
noinhan se paljolti mennee,kuten tuossa pähkäilit
toisen  pystyy käyttämään neptuaalista alitajunnan kieltä suvereenisti (0 astetta)koko tehollaan kun taas sinun kuunsolmusi vasta viime metreillään yhtyy siihen ja tavallaan ottaa opin päästäkseen kohti noususolmuaan,mutta ennen sitä piti kohdata tämäkin kielenkäyttäjä..
jospa hän toimiikin palvelijana sinulle,että pääset illuusioistasi,
hän selittää puhki asti ne saippuakuplat,tai oikeestaan hän ei selitä mitään ,vaan sinä pystyt nyt sivusta seuraamalla näkemään toisen kautta tuon saippuakuplamaailman..
ja tottakai vesimiehen uranus kaipaisi kipeästi yllättäviä momentteja,
tasapaksuus kyllästyttää eikä anna just niitä haasteita,
noususolmu jellona haluaisi jo astua kehiin,
vähän draamaa ja dramatiikkaa tämän auringon alle..
kalojen kylpyvesi alkaa jo olla haaleeta ja kuplista sameeta....