seuraava »

[Mio]

Pistänpä tämän tännekkin..
Tämähän se on ihmisen suurin rajoite vapaassa toiminnassa elämää kohtaan. Pelkäämisen esteet jotka ajavat epätoivoon pyörittelemään syntyjä syviä vaikka sitten mistä syystä..

Mitä pelkäätte maailmassa? Kuinka se teihin vaikuttaa?

Miksi yhteiskunnasta on tullut pelkoa ruokkiva?

Miten murtaa pelon siteet?

Eli miten haihduttaa negatiivisen tunteellisuuden harhapitoinen eväs ja nähdä Tosioleva?

[Artemis]

Suurin pelkoni on se että jollekkin läheisistäni tapahtuu jotain kamalaa tai että menettäisin jonkun heistä. Pelkään sitä usein, tiedän olevani hölmö ja että minun pitäisi olla pelkäämättä mutta minkäs teet. Olen murehtija luonne 

Pelkään myös lääkärissä käymistä, sairauksia ja operaatioita. Pelkään hämähäkkejä ja ötököitä ja pimeääkin välillä. Pelkoni lienee kaikki johtuvan kontrollin menettämisen pelosta joista suurin osa fobioista johtuu.

[Ozzette]

Itsestäni pelkoon liittyen tuntuu hyvin kummalliselta sanonta: Herran pelko on viisauden alku... Pöh, miksi muka pitäisi pelätä ! Ja pelkoko viisautta... ? Noh, itsesuojeluvaisto kylläkin on viisasta, mutta pelko minusta ei. Mielestäni asia on juuri päinvastoin ! Rakkaus on mielestäni avainsana, joka tepsii kaikkeen.
Jos pelkää, ruokkii pelkoja, kauhuja ym. Tulee vain entistä inhottavampi ja pelottavampi olo. Mutta kun ottaa mukaan hurtin huumorin ja rakkauden ja vain viheltelee peloilleen, niin A VOT !  Minulla ainakin toimii. 

[valonkantaja]

Minun pelkoni koskevat kasvua ihmisenä/henkiolentona... Viimevuosina olen ottanut pitkiä harppauksia eteenpäin, välillä niin lujalla vauhdilla että olen pudonnut kärryiltä jonnekin pimeyden valtakuntaan... Murrosikäisenä/teininä käytökseni oli todella itsetuhoista, olen käyttänyt huumeita ja yrittänyt tappaa itseni pariin otteeseen. Pelkään sitä, että en tunnista pahoja henkiä, jotka tulevat luokseni enkeleiden puvuissa, pelkään omia voimiani, sitä että käytän niitä väärin tiedostamattani tai tiedostaen...

Olen löytänyt rakkauden ja ajatuksen voiman... Mutta olen löytänyt myös jonkinlaisen vastavoiman kaikelle tuolle hyvälle ja kasvattavalle. Minä pystyn tekemään jonkun ihmisen elämästä todella piinaavaa ja vaikeaa ajatuksillani. Pystyn manipuloimaan, olemaan ovela, naamioitumaan auttajaksi, vaikka todellisuudessa käyttäisin hyväkseni. No, en ole tietääkseni tehnyt vielä mitään pahempaa, mutta enpä ihmettelisi jos tällä ailahtelevalla luonteella joskus heikolla hetkellä sortuisin moiseen. Esimerkiksi ajatuksen tasolla on liikkunut aika pahoja suunnitelmia, tai siis sellaisia "näin en tee, mutta pystyisin kyllä". Tiedän hyvin, että saisin exäni tuosta vaan jättämään uuden tyttöystävänsä ja palaamaan syliini. Mutta niin, ketä siinä huijaisin? En minä sentään psykopaatti ole...

Eräs henkinen ihminen kertoi minulle, että minulla on ihan lähimenneisyydessä ollut "noitaelämiä" joihin on kuulunut itsensä ja muiden tuhoaminen, seksuaalinen vallankäyttö ym. sellaista "kivaa"... Kai sen astrologisestikin voi nähdä siitä, että kuun laskusolmu on skorpparissa? Sepon tulkinnassa kyllä sanottiin, että olen tässä elämässä jo päässyt yli näistä skorpparin pimeistä puolista ja tämän elämäni tehtävä onkin sitten yrittää elää enemmän tuon härän kautta... Mutta kyllä ne vahvat seksuaalienergiat tuntuvat vielä jylläävän vähän epäterveellä tavalla.. Olen kyllä sen verran kasvanut ja viisastunut, että en enää ikinä päästä itseäni totaalisesti rappiolle, viikon ryyppyputket ja terä ranteella eivät kävisi mielessäkään... En halua kuunnella edes masentavaa musiikkia, tai pukeutua mustaan. Mittani niihin juttuihin tulivat totaalisesti täyteen teini-iän jälkeen..

[Ozzette]

Niin, eikös se niin mene, että KAIKESSA ja KAIKISSA on aina ne kaksi puolta...
Ihan itsestään sitten riippuu, mille "puolelle" se oma vaakakuppi kallistuu... Näin minä koen ja ajattelen.  : 

[valonkantaja]

Tasapaino on avainsana. minulle on ollut äärettömän paljon apua siitä, että maadoitan itseni säännöllisesti... Pitää muistaa ettei kaikki ole oikein tai väärin, mustaa tai valkoista... On olemassa myös kultainen keskitie, joka on hyvin lempeä väylä kulkea eteenpäin. 

[Ozzette]

Tuo on kyllä totta, mutta jotenkin "vierastan" tuota keskitie-juttua... Olen sellainen kaikki, tai ei mitään-ihminen, tai joko-tai... 

[valonkantaja]

Niin, ehkä se sopii toisille, minulle ei... Olin viimesen päälle ehdottomuus-ihminen joskus... Tuli käytyä niin paljon läpi eri ääripäitä monissa asioissa, ennen kuin oivalsin, että voin ottaa joistakin asioista niiden hyvät puolet ja toisista taas niiden hyvät puolet ja tehdä niistä sitten itselleni sopivan coctailin...

Ehdottomuus on merkinnyt minulle äärimmäistä itsekriittisyyttä ja täydellisyydentavoittelua. Nyt minulle riittää että suoritan asiat ajallaan ja suht' hyvin, enkä soimaa itseäni, vaikka kaikki ei aina ihan heti onnistuisikaan...

Pakko sanoa tähän vielä että Gigianne, sä vaikutat aika mielenkiintoselta persoonalta..

[Ozzette]

Pakko sanoa tähän vielä että Gigianne, sä vaikutat aika mielenkiintoselta persoonalta..

Hih, kiitos kohteliaisuudesta ! Niinhän moni minulle sanonut... Ainakin humoristisuuden allekirjoitan täysin.

 

[Elämänilo]

Hei Ystäväin

Maailmassa tapahtuu koko ajan jotakin,
joka aiheuttaa pelkoa.

(http://www.kolumbus.fi/seanhype/virtual/i_1.gif)

Pelko ottaa vallan,
jos annat sen tehdä niin
- jos elät elämääsi
peläten kaikkea koko ajan,
pitää pelätä sitä ja tätä,
jollet tee niin tai näin
sairastut ja kuolet

Itse olen lakannut lukemasta
sanomalehtiä
ja katsomasta TV:tä,
koska koen,
että niistä tulee vain
ahdistusta lisääviä/aiheuttavia
ikäviä uutisia sekä
agressiivisia ohjelmia

"Elämänpelkoa" sanoisi "nikki"

Elää voi ilman kaikkea tietoakin
- "elänkö pumpulissa,
ehkä - ehkä en"
- näin olen tasapainoinen ja
onnellinen elämääni


Elämänilo

(http://smileys.smileycentral.com/cat/5/5_7_7.gif)

[sawotar]

Kaikki tuntematon saattaa pelottaa, itse ehkä pelkään eniten tulevaisuutta mihin tämä maailma on menossa ja mitä tietämättömyys tekee ihmisessä, tosin se tunne ei hallitse minua, koska tässä tilassa nyt täytyy kokea ja elää tosin itse siihen voi vaikuttaa positiivisemalla ja suvaitsevaisuudella asenteella..minusta positiivisuutta ja hyväksymistä pitäisi alkaa korostamaan jo lapsen alku kehitysvaiheessa, koska me luomme heidän tulevaisuuden ja millaisia heistä tulee tai ainakin yrittää parhaansa Sota, viha, katkeruus/kauna on aina pelottavaa mutta nekin on tunteita joita pitää työstää läpi elämän! tiedotusvälineille annan ison miinuksen siitä, että pelkoamme ruokitaan kokoajan näyttämällä jatkuvaa sotaa esim. Irakin/Irankin sotia, terrorismia jne jne..tosin sehän on todellisuutta ja senkin kanssa täytyy elää ja toivoa että ihme tapahtus
Paras tapa kait on kohdata omat pelkonsa ja hyväksyttävä se tunteena ja yrittää ainakin minimoida sillä tunnettaan, että se ei kasva suuriin mittakaavoihin, koska omilla teoillamme ainakin voimme edesauttaa tulevaa hyvinvointia edes hitusen
Lapset ja Nuoret on meidän tulevaisuus...annetaan niille iloa,valoa,rauhaa, turvaa, oikeudenmukaisuutta ja rakkautta
(http://www.andrea-schroeder.com/diridari/bw/geddes204.jpg)

[Chandra]

Hyvä kysymys!

Vastaukset eivät niinkään helppoja.

Jotenka vastaan vain tuohon pelon voittamiseen ensi alkuun.

Paras keino suojautua pelolta,olisi erakkoelämä,hyvin kaukana ihmisistä!
En oikein keksi heti tekijöitä,jotka enemmin voivat pelkoa aiheuttaa.

[metsätonttu]

Hyvä kysymys!

Vastaukset eivät niinkään helppoja.

Jotenka vastaan vain tuohon pelon voittamiseen ensi alkuun.

Paras keino suojautua pelolta,olisi erakkoelämä,hyvin kaukana ihmisistä!
En oikein keksi heti tekijöitä,jotka enemmin voivat pelkoa aiheuttaa.

Voi mokoma!

Sittenhän tulevat möröt!

Minä pelkään ukonilmaa, tärisen ja kipunoin, tuntuu että vedän puoleeni kaiken sähkön!

[Kotkansilmä]

Paras keino suojautua pelolta,olisi erakkoelämä,hyvin kaukana ihmisistä!

 

     

    Erakkoelämä  !! ?      Olettaisin ! On tila jossa herkistytään

   ja ehkä itse elämän kannalta liikaakin, koska ns. virikkeet ovat

   minimissä, eikä juuri muutenkaan sitä voi ELÄMÄKSI kutsua!! ?

   Eli, se ei näkemykseni mukaan olisi oikea tie mennä ratkaise-

   maan pelkojaan ! ?          


   Toinen vaihtoehto, jos voisi asua jossakin suuren maailman

   metropolin slummialueella, ja kokea ns. PELKOA koko ajan!! ?

   
   Eiköhän meillä kaikilla ole ihan omat eväät, jo siinä kotosalla,

   kunhan peiliin katsoo ja vähän ympärilleenkin, ja pientä

   havannointia,  kohtaamaan niitä pelkojaan..     


                           

[maarita]

Pelko

Lapsena pelkäsin vähän kaikkea. Pimeää, ukkosta, sotaa.

Ukkosen tulon tunnen vieläkin, jo päivää ennen kuin se tulee,
mutten enää pelkää sitä.

Muutenkin pelot ovat väistyneet.

Kun muistaa, että olen vain pieni hiukkanen maailmankaikkeudessa, ja muistan, että se mikä on tapahtuakseen tapahtuu.

Luotan siihen, että elämä kantaa.


     maarita