seuraava »

[Kotkansilmä]

   OLETKO TUOLLA JOSSAIN NALLE PUH OSASTOLLA. ?

     Käynyt arvioimassa, kuinka paljon olisi tuota NASUA.

      Tuossa elämän-näkemyksessäsi??  JOpa kokemuksessasi??


                           

[Elämänilo]

   OLETKO TUOLLA JOSSAIN NALLE PUH OSASTOLLA. ?

     Käynyt arvioimassa, kuinka paljon olisi tuota NASUA.

                           

Hei "Kotkansilmä"

*****

Jokaisella on varmasti
jossain määrin
jonkin asian pelkoa.
- esim. äidiksi / isäksi tulon pelkoa
- synnytyskipujen pelkoa / kipujen pelkoa
- leikkaukseen menon pelkoa
- sairastumisen pelkoa
- onnettomuuksien / läheisen menettämisen pelkoa
- sosiaalisuuden pelko / yksinolon pelkoa
- tentti pelkoa / epäonnistumisen pelkoa
- esiintymisen pelkoa
- matkustamisen pelkoa
- pimeän pelkoa / mörköjen pelkoa
- sodan pelkoa / maanjäristysten ymv. pelkoa
- elämänpelkoa / kuolemanpelkoa
- uusien asioiden opettelemisen pelkoa
- hylätyksi tulemisen pelkoa / eron pelkoa
- jne. jne. jne.

Mielikuvitus on rajanamme

Pelollakin on tarkoitus elämässämme
- sen tarkoitus  täytyy meidän
jokaisen itse etsiä itsestämme
- sitä kautta voimme voittaa pelon

*****

http://nallepuh.pilpi.net/

Elämänilo

(http://www.pp.htv.fi/vhuikuri/tikru/nasu7.gif)

[intiraymi]

Voi mokoma!

Sittenhän tulevat möröt!

Minä pelkään ukonilmaa, tärisen ja kipunoin, tuntuu että vedän puoleeni kaiken sähkön!

OI MINÄ RAKASTAN UKONILMAA!!! Kerran vuorilla pelkäsin sitä, mutta rakastin samaan aikaan sitä pelkoa!

Minä olen koko elämäni ollut kontrafoobinen -- eli tehnyt just ja tasan sen, mistä intuitioni on minua varoittanut ja minun olisi ollut syytä pelätä ja poistua toiseen suuntaan. Sitten kuin nuo kieroilut selvitin ja "normalisoiduin"
niin tämänhetkinen pelko on äidin tai isän menetys... Ystävieni vanhemmat ovat alkaneet sairastua ja kuolla... en tajua miten sellaisesta selviää. Koskaan en vielä ole läheisimpiäni menettänyt.

[metsätonttu]

Hei Intiraymi (onpas nimi)!

Ymmärrän pelkosi, jos olet vielä nuori. Nuorenpana minäkin joskus jouduin maailmalla ollessa aivan pakokauhun valtaan yhtäkkiä, jos jotakin sattuu siellä kotona. Ei auttanut muu kuin lähteä paikan päälle katsomaan. Ja pelko meni.

Jotenkin pelko muistutti minua, mitä arvokasta minulla oli!

[Chandra]

Möröt ja ukonilma,,

Mistäköhän nuo pelot on opittu??
Aikuiset pelottelivat ainakin ennen lapsiaan möröillä.
Samoin on ukonilman laita.

Muistan miten isoäitini ukonilmalla reagoi.
Emme saaneet olla ikkunoitten lähellä,ei pistokkeiden,eikä lamppujen.
Eikä saanut mennä ulos.Joten aika mahdotonta oli sitä turvallista paikkaa pienestä talosta löytää.

Itse hän istui sängyllä kumisaappaat jalassa ja käsilaukku kainalossa.
Rahat tietysti laukussa.
Jos salama iskee ja talo palaa!!!

Onkos sitten ihme,että tuo pelko lapsena jo tarttui ja kavahdan yhäkin ukonilmaa.

Eli ihmisistä lähtöisin nuokin pelot.

[metsätonttu]

Niin....

mut luonnon armoilla me kuiteski ollaan!

Ja mehän me vasta hirviöitä ollaan. 

Kerrotaan, että intiaanit todella ajatteli puita kuin persoonia. Kun he etsivät toteemipaaluun tarvittavaa puuta, eivät he halunneet siihen pelkoa mukaan. Siispä kun he kiertelivät metsässä kirveen kanssa, niin puuthan jäykistyivät pelosta. Niinpä he sitten sivelivät yhtä puuta vähän niin kuin sillä silmällä, että 'tässä'. Näin he rauhoittivat muut puut ympärillä ja salakavalasti iskivätkin kirveen sellaiseen rauhoittuneeseen puuhun siinä vierellä.

[Chandra]

Kotkansilmä!

Mikä siinä erakkoelämässä tuntuu niin virikkeettömältä?
Minulla siihen kuuluisivat ainakin eläimet,luonnossa oleminen.

Olen tätä ihmiselon kuhinaa monelta kantilta katsonut ja kuunnellut.
Se tuntuu vaan joskus niin mielettömältä etsimiseltä ja aina pitäisi jotain saavuttaa.

En nyt ihan suuren maailman slummialueilla ole kulkenut,kuin joskus oikaissut lomaillessa.
Mutta täällä kotimaassa ja kotikaupungissani olen siellä paljonkin käynyt.
Etsinyt selityksiä ja erilaisia ihmisiä.

Ei heissä mitään pelättävää ole,kunhan tutustuu.
Ovat vain pudonneet tästä oravan pyörästä pois ja pelkäävät omalla tavallaan "tavallisia"ihmisiä.

Pelko on yleensä joku tuntematon alue.Sellainen jota ei ole kohdannut.

Eipä kai minusta kokoaikaiseksi erakoksi olisi,mutta kesä sujuisi vallan loistavasti!  :  

[Chandra]

Niinpä me ollaan juu!

Sitä tuossa aijemmin juuri yritin sanoa,että ihmiset!

Luonnon armoilla kyllä,niin kuin viisaat intiaanitkin.
Nyt vaan pitää kai opetella olla pelkäämättä opetettuja pelkoja.

Vai muistatko mistä tonttusen pelko ukkosta kohtaan on syntynyt?  

[intiraymi]

Hei Intiraymi (onpas nimi)!

INTI =       

[intiraymi]

Niin....


Kerrotaan, että intiaanit todella ajatteli puita kuin persoonia.

JA NIIN AJATELLAAN EDELLEENKIN!! Amazonian intiaanit uskovat, että jokaisella kasvilla ja jopa luonnonilmiöillä on "madre" eli ydin tai se sama, mitä ihmisillä sieluksi kutsutaan... 

[metsätonttu]

Kuule, lapsena ihan kokemuksesta!

Naurettiin naapurin porukalle, kun he aina työntyivät autoonsa pihalle, kun ukonilma tuli. Katselin ikkunasta sitten kerran samaa hommaa. Näin kun iso pyöreä pallo kulki sähkölankaa pitkin ja katos naapurin seinästä sisään. Sitten pamahti niin, että hyppäsin tuolilta seisomaan. Ja paksu savu alkoi tupruta naapuritalosta.

Jos väki olisi ollut sisällä, en tiedä eläisivätkö he. Pallo oli jättänyt mustia läikkiä pitkin kamarin seiniä ja lopulta vintillä räjähtänyt. Ei naurettu enää naapureille, vaan itsekin olen autossa monesti istunut.  

En tiedä vieläkään olenko pelkoa voittanut.

[intiraymi]

WAU !

[metsätonttu]

Niin....


Kerrotaan, että intiaanit todella ajatteli puita kuin persoonia.

JA NIIN AJATELLAAN EDELLEENKIN!! Amazonian intiaanit uskovat, että jokaisella kasvilla ja jopa luonnonilmiöillä on "madre" eli ydin tai se sama, mitä ihmisillä sieluksi kutsutaan... 

Ehkäpä heiltä opin tuon viisauden. Kun istutin puita, sanoi ukkoni, että heitä heikot pois! Heikot pois? Ehei! Ne vasta istutinkin kuiskien niille hellästi, että näyttäkääpä mihin vielä pystytte. Uskon että ne kasvavat siellä muiden mukana yhtä komeasti.  

[intiraymi]

[Chandra]

 

Näenpä taas kuvitteellisesti Metsätontun juoksemassa autoon ukkosella.

Mutta en pelkoasi naura,en.
Katsos,en minäkään sitä ole vielä voittanut.

Sitkeästi sinne on juurrutettu,niin ei helpolla lähde.

Ja toki luonnon voimia kunnioitan.Mahtavaa myllerrystä se on.
Perin on ihminen avuton noitten voimien edessä.

Mutta mikä on tapahtuakseen,tapahtuu.Joten mukavampi olisi kyllä ilman tuota pelkoa elää.