seuraava »

[sammaletar]

Olen ihan hullun pelokas tällä hetkellä tai tänä vuonna. Työstän kaikkia mhdollisia pelkojani ja se on välillä lähes sietämätöntä. Lapsesta asti olen pelännyt, että yulen hulluksi. no joo eipä ole vieläkään näkynyt eikä kuulunut, mutta pelko on syvässä ja on erittäin epämiellyttävä. Tänä vuonna olen myös pelännyt pahoja henkiä, mistä kirjoitinkin reiki-osiossa, enkä tiedä vieläkään keinoa millä keventää pelkoani, vaikka "puoleni" olen valinnut ja tiennyt aina. Tämä pelko sekoittuukin nyt tuohon hulluuden pelkoon. Hulluuden pelko juontuu lapsuudesta kun näin tytön joka sekosi ja siitä jäi jotain traumoja kaiketi.

Sitten pelkään ihmisiä, etenkin miehiä. Pelkään myös rakkautta. Enkelit ovat viime aikoina auttaneet että pystyn liikkumaan ihmisten ilmoilla, pyydän niiltä aina apua. Etenkin eräs katu ja juuri se jonka varrella asun pelottaa menneisyydestä kummittelevien ihmisten takia. Ihan omia ihmissuhdesotkuja.

Kyllä tällä pelon määrällä jo saisi jos minkälaisen diagnoosin 
Mutta koetan tässä selvitä. Jos jolla kulla teillä olisi hienoja neuvoja pelkojen työstöön niin olen kiitollinen. Koko ajan kohtaan pelkojani, mutta en tiedä tarviiko niitä näin rutinalla katsella. Muutin esim tähän taloon tietäen, ettei tule olemaan helppoa tämän kadun ja sijainnin takia, mutta tulin silti...ja siitä alkoikin kaikkien pelkojen työstö.  Tarjoitui myös yllättävä tilaisuus muuttaa muualle, maalle mihin haluankin ja asua siellä kesä edullisesti, mutta...hahaa... nyt se pelko sitten pitelee muka täällä missä en edes viihdy kun on näenäisessti turvallista kun kaverit asuvat täällä.
'
Hohhoijaa...kyllä pelot voivat tehdä orjan.

Auttakoon ken voi    KIITOS

[maarita]

sammaletar

Et sinä ole hulluksi tulossa.
Tämä, että olet rohkeasti lähtenyt puhumaan ja myöntämään pelkojasi on ensimmäinen askel niiden vähenemiseen.

Puhu, puhu, puhu. Niin kauan kuin on tarpeen, huomaat kuinka ne alkavat hellittää.
Etsi muitakin kanavia puhumiseen, luotettavia ihmisiä. Jotka eivät väheksy sinua ja pelkojasi.
LÖYDÄ ELÄMÄN HYVÄT ASIAT,niitäkin varmaan on ja keskity niihin.
Opi rakastamaan itseäsi.

Muista että PELKO ei ole rohkeuden kääntöpuoli.

Ala ajatella:TÄMÄKIN MENEE OHI! ELÄMÄ KANTAA!

     maarita     

[Chandra]

Hei Sammaletar!

Et ole ainoa,joka tänä aikana pelkää ja työstää pelkojaan,mikäli lainkaan lohduttaa.

Yhdellä jos toisllakin niitä nyt tuntuu olevan.Tarkoituksensa kaikella.

Tuli mieleen,,
Meille on annettu myös vapaa valinnan mahdollisuus.Ehkä olet jo aikasi työstänyt siihen taloon ja katuun liityviä pelkoja,ja on aika astua eteenpäin.

Jos sinusta hyvältä tuntuu,muuta maalle!
Kyllä ne ystävät sinne tiensä löytävät ja uusiakin aina tulee.

Pahoista hengistä jo tosiaan olikin puhetta.
En niistä nyt niin tässä yhteydessä,mutta siinä talossa saattaa vaan olla ikävät energiat ( muistoihinkin liittyviä ),joten älä enää kiusaa itseäsi!

Harkitse vain rohkeasti sitä uutta tietä!

[Elämänilo]

Hei Ystäväin

PELKOMITTARI LAPSILLE:

www.mll.fi

Tytöille: www.http://jkk.mll.fi/huoneentaulut/huoneentaulut_070206/Pelkomittari_tytto_MLL.pdf

Pojille: [/size]www.http://jkk.mll.fi/huoneentaulut/huoneentaulut_070206/Pelkomittari_poika_MLL.pdf


   Elämänilo   

[sammaletar]

Kiitos Maarita ja Chandra  

Sitä olen itsekin miettinyt, että kannattaako tässä itseään loputtomiin kiusata (siis jos asumispelosta puhutaan), että kai tämä on jo tehtävänsä tehnyt, vaikka olikin lyhyt aika, mutta kuitenkin. Kaiken pelon sai pintaan kaikilta elämän alueilta. Ja tuokin oli minulle yllätys, että niin paljon rakkautta pelkään (siis rakkautta ylipäänsä ketä tahansa kohtaan tai minua kohtaan tai Kaikkitietävää tai mitä tahansa). Että pelkään kuollakseni kaikkea ja ennen muuta kuolla.   Ikävä kyllä myös tässä kun tietoisuuteni taannoin laajeni ja jotenkin sisälläni tuntui, että asiat muuttuivat..siis se miten katson maailmaa ja elämää, vei myös mahdollisuuteni puhua ihmisille, sillä sellaisia ei lähipiirissä ole joille voisi avoimesti puhua henkimaailman asioista. Ennen se oli helpompaa, kun se oli vähän niin kuin "harrastusta", mutta nyt kun se onkin "uskoa" niin ystävät voivat vähän katsoa oudosti. Homeopaattini on ehkä ainoa ihminen jonka kanssa voisin jotain jakaa. Sekin tuntuu surulliselta, ettei juuri nyt kun tarvitsisi ole muita. Onneksi sentään tämä foorumi löytyi.

Hulluuden pelkoni on myös laitettu koetukselle, sillä usea kaverini on jostain syystä sairastunut psykoosiin tai sen esiasteisiin   Kova pala tällaiselle angstikolle.

Kyllä tuo Chandra helpottaa, että muitakin pelokkaita on  : Tottahan voin nyt pian muuttaa ja niin varmaan teenkin, kuitenkin itse aina ajattelen, että onko tämä pakenemista...sitä minulle on lapsesta asti syötetty ja sitä aina mietin...vaikka onhan tuollainen pohdinta jo hieman ulkoa ohjautuvaa käytöstä, mitä toiset ajattelee. Mutta välillöä mietin, että jos huijaan itseäni kuitenkin enkä vain tajua   Mietin aikalailla liikaa luulen. Olen melko varma tämän asumisen suhteen, että on jo ajanut tehtävänsä, koska nosti kaikki pelot pintaan kaikilta elämän saroilta ja sain ihan käytännön juttuihin oivalluksia asumisen yms suhteen...ja löysin enkelit ja mitä vielä.

Ja se on totta, että uusia ystäviä löytyy. Ystävätkin palvelevat aikansa. Luulen, että minunkin elämässä on nyt jokin sellainen kausi, että vanhoja suhteita päättyy ja uusia tulee.

Raskainta ehkä näissä peloissa on,  että on yksin niiden kanssa.   Tai kuvittelee olevansa. Asiat vain puristavat enkä saa enää edes jumiutunutta itkua ulos. En tiedä milloin viimeksi olen itkenytkään. Sydän taitaa olla vähän jumissa  

[Chandra]

Olipa "sattuma",että mainitsit tuon psykoosin!Sain nimittäin asiaan liittyvän puhelun juuri kun sinulle vastasin.Siksi siitä tulikin hätäinen vastaus.

Psykoosi on tuttu käsite minulle myös,sivusta katsojana.
Ja olo on aika avuton,kun ei pääse siihen toisen ihmisen maailmaan sisälle.
Elikä,ei ole puhekontaktia.

Väkivaltaiset tilanteet astuvat joissain tapauksissa myös kuvaan ja silloin ihminen on tosiaan syyntakeeton!

Älä suotta pelkää!Mieti sitä,ettemme suinkaan koe itse kaikkea,mitä ulkopuolella näemme.

Enkä kyllä näe mahdollista muuttoasi pakenemisena.Päin vastoin!Olethan taas kohtaamassa uuden asian.

Yllättävän paljon voi pienellä paikkakunnalla olla myös henkisiä ihmisiä!
Katsos,viime kesän lopulla,kun itse muutin maaseudulle,luulin ettei täällä muita ole kuin opettajani.Mutta voi ihme!Täällähän suorastaan asustaa voisi sanoa,oma yhdyskuntansa.

Sekä paikkakuntalaisia,että muualta muuttaneita.
Pari entisestä kotikaupungistanikin muutti perässä.

Samalla tavalla asiaa itse mietin,ja tuli yllättäen tilanne,joka sai lähtemään liikkeelle!
Elämässäsi on ollut suuria muutoksia.Ainahan ne myös tuovat pelkoja pintaan,mutta uskalla vain luottaa,että elämä kantaa.

Äläkä muitten ihmettelyjä noteeraa!Oma on elämäsi.Kyllä alitajunta antaa sinulle vastaukset!

                                          

[sammaletar]

Kyllä se auttaminen on vaikeaa noissa tilanteissa. Itselläni on vielä taipumusta oikein "uhrautumalla" auttaa ja olen niin täysillä mukana, että lopulta uuvun täysin. No, onneksi viime vuosina olen oppinut hölläämään, sillä enhän minä voi toisten elämää tai sairautta laittaa kuntoon. Jokainen on vastuussa omastaan.

Yhteiskunnan ja sellaisen "hyväksyttävän perhe-elämän" painostamana koen muuton myös vaikeaksi, sillä se tulisi olemaan hyvin väliaikainen siis vain kesäkuukaudet...ja sinä aikana toivon löytäväni pidempi aikaisen kodin. Tuntuu vaan, että lasten kanssa pitäisi mukamas sitten asua yhdessä ja samassa paikassa koko elämä...ja juuri nyt kun minun olisi näköjään etsittävä. Muutimme siis tähänkin taloon vasta vuoden alussa. No, väliaikainen ratkaisu tämäkin oli, se oli jo tiedossa, mutta kun edellisestä oli pakko lähteä ja parempaa ei ollut. Nyt sitten tarjoutui tämä superhuokea kesäaika (mikä kyllä houkuttelee, kun nyt asutaan kalliisti ja kaupungin energiat koko ajan ympärillä tekevät kaistapäiseksi), mutta siellä en halua loputtomiin enkä edes voi olla...mutta suuntaus on jo kohti sitä ilmansuuntaa johon kuvittelen haluavani. Ja metsään metsään. Kiva kuulla, että sinulla hyviä kokemuksia pikkupaikkojen henkisistä ihmisistä...antaa lohtua. 

Mutta juu kaiken kaikkiaan olipas helpottavan huojentavaa edes sanalla kertoa noista peloista...voinkin sitten aina tuskaisimpana hetkenä lukea nuo viestit ja jo helpottaa 

 

[heguli]

Hei,

Olen aina pelännyt jotakin ja tunnustan  olevani aika neuroottinen tapaus. Lapsena pelkäsin kirkasta auringon valoa ( tämän muistaa äitinikin), koin kovaa kuoleman pelkoa, pelkäsin sireenien ääniä (hyvin ahdistavaa, vaikka en ole elänytkään sodan aikana), pelkäsin pimeää ( jota pelkään jossain määrin vieläkin) ja murrosiän kynnyksellä tuli nämä henkisten asioiden pelot. Näin enneunia, koin "kummallisia asioita" ja tunsin henkien läsnäolon, mikä ei vieläkään tunnu mukavalta, sillä en osaa hallista tuntemuksiani... vieläkään.

Ja suurin peloistani, tällä hetkellä on lentopelko. "Armas" mieheni tilasi viikonloppumatkan Lontooseen ja vaikka matkaan on vielä kolmisen viikkoa, niin olen aivan kauhusta jäykkänä... en nuku, hyperventiloin (haukon henkeä) öisin, eikä tuo onneton ukko ymmärrä. 

Mä en usko että selviän tästä kunnialla, ei oikein tee mieli lähteä koko reissulle ylipäätään,  muutenkin on parisuhde karikolla ja mun vinksahtanut mieleni ei auta asiaa lainkaan. Ero puolisosta olisi vapauttavaa, mutta pelottaa sekin    

Olen aivan umpisolmussa...

[Elämänilo]

Ja suurin peloistani, tällä hetkellä on lentopelko. "Armas" mieheni tilasi viikonloppumatkan Lontooseen ja vaikka matkaan on vielä kolmisen viikkoa, niin olen aivan kauhusta jäykkänä... en nuku, hyperventiloin (haukon henkeä) öisin, eikä tuo onneton ukko ymmärrä. 

Hei "heguli"

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/67/Finnair.a320.arp.750pix.jpg/230px-Finnair.a320.arp.750pix.jpg)

Peloistasi pääset eroon
käymällä Klassisella Homeopaatilla.
- matkastasi tulee nautittava
- hoito on kokonaisvaltaista
  - pääset siinä samalla myös
muistakin peloista
ja ongelmistasi eroon

http://www.homeopaatit.org/


   Elämänilo   

[salomi]

Moikka
vanhan kansan kosnti pekojen voittamiseen on kääntyä kohtaamaan pelkonsa. Kun juoksemme karkuun pelkojamme niin mielikuvamme alkaa niitä ruokkimaan ja ne paisuvat mitoiltaan liian suuriksi kohdata. Pelot pitäisi kohdata hyvissä ajoin ennenkuin ne aiheuttavayt henkisiä ja fyysisiä traumoja.
Itse pelkäsin pienenä pimeää ja mummuni käski minun mennä pimeään komeroon miettimään mitä siinä pimeässä oikein pelkään. Aikani siellä pellättyäni ja mietittyäni hoksasi pelkääväni näkymätöntä hiljaisuutta eli mielikuvitus oli nostanut pelon odottelemaan ääniä ym. jota pimeydstä tulisi minua kohtaan. Jolloin hokasin, että minun pitää oppia olemaan siinä hiljaisuudessa ja hiljentämään mielikuvitukseni.
lapsellenikin olen opettanut, että kun hevosen selästä putoaa niin on kiivettävä selkään uudestaan, jotta voittaa pelkonsa ja on toiminut itseni ja lasten kohdalla jo vuosi kymmeniä.

Joten älkää siirtäkö pelkojanne hamaan tulevaisuuteen vaan menkää niitä puoli tiehen vastaan niin ne on helpompi voittaa.
             

[salomi]

Niinpä

Pelon vastakohta on rohkeus eli kun kääntyy pelkoa kohti niin se muuttuu rohkeudeksi. Ja mitä enemmän pelkoja voittaa niin se lisää elämänreppuun itsetuntoa ja elämänvoimaa. Huonossa itsetunnossahan on yleensä kyse sisäisten pelkojen voittamisesta eli uskosta ja luottamuksesta itseensä.

Otetaan härkää sarvista ja pelkoa niskasta kiinni.
Peloilla ja toiveilla on tapana toteutua. Mielummin kannattaa luottaa toiveisiin kuin pelkoihin. Toivotaan parasta eikä pelätä pahinta. Aina kannattaa toivoa hyvää kuin pelätä pahaa tapahtuvan.

Yleisin pelon lause:
TEKISIN / OLISIN, MUTTA KUN...

Jokainen on vastuussa itsestään ja vieraannumme kehostamme, jos emme kuuntele sen viestejä missä mennään. Elämän arvoitus on ratkaista se elämällä tässä ja nyt elämänsä arvoisesti. Synnymme tänne positiivisena ja negatiivisuus on luontainen hädästä selviämisen pako ja pelko reaktio. Elämänkokemuksemme muokkaa mieltämme siihen miltä asiat tuntuvat.

Kehommekin reakoi pelkoon. Rinta-alueen kipeytyminen johtuu ihmis-suhde peloista ja menettämisen pelosta. Pallean ongelmat viittaavat pelon varuillaan oloon, jonka parhaiten huomaa lisääntyneessä ylähengitysteiden käytöstä. 
Iskias aiheutuu usein pelosta ottaa askeleen elämässään eteenpäin. Pelottavat asiat, jotka tuntuvat kipeiltä ratkaista säteilevät kipuina. Pelot rasittavat munuaisia ja niiden yli rasituksesta kertoo tummat silmänaluset ja silmäpussit aamuisin. 

Korkea verenpaine aiheutuu usein myös korkean suorituspaineineen pelosta, vaikka olisi mukavampaa olla oma itsensä ilman hyvän ihmisen roolia. Verenkierto tarvitsee ponnistelua ja lepoa sopivassa suhteessa.

Hyvä uni on tärkeä, sillä varuillaanolo ja pelot vievät rentoudet elimistöstä. Niskat kipeytyvät mitä enemmän pelkoja ja murheita painaa päätä tyynylle eli kevyempi mieli niin joustavammat lihakset aamulla. Jos yöllä heräät niin mitä tulee ensimmäisenä mieleen niin ne pelot on hyvien uniesi este.

Pelko estää luovuutta meissä kaikissa - terveisin Pelle Peloton
            

[intiraymi]

Mä huijasin. En mä kuolemaa pelkää. Minä pelkään ELÄMÄÄ. Sitä, että elämä hiipuu ohi ja kuollessani (tai jonkun toisen ihmisen kuollessa) huomaan, etten koskaan elänyt niin kuin olisin halunnut elää. Että olisin jättänyt sanomatta kaikki ne sanat, jotka olisin halunnut sanoa mutten koskaan uskaltanut. Että olisin jättänyt tekemättä kaikki ne teot, joita koskaan en uskaltanut tehdä. Etten koskaan olisi uskaltanut nähdä elämää sellaisena kuin se on vaan aina katsonut sitä omien halujeni ja kuvitelmieni läpi. Miksi? Koska pelkäsin liikaa.

[sammaletar]

Hyvin oivallettu Inti!

Nyt on mahdollisuus mennä toiseen suuntaan, sanoa ja toimia. Se on ihanaa se. ITsekin joitain vuosia sitten opettelin sanomaan, liian vähän sanotaan "hei mä tykkään susta" , "olet mulle tärkeä" jne. Tai ihan vaan ohikulkijalle sanotaan hyvä sana jos siltä tuntuu. Tätä ennen opettelin jo tekemään miltä tuntuu. Välillä se vaan unohtuu tai sitä sokaistuu pelosta ja järjen "valosta" 

Rohkeutta sanoille ja teoille 

[Kotkansilmä]

    Z
      x
       Z
         x
          Z
              Löytyihän SE, suurin pelko! ? 


                  E L Ä M Ä N    P E L K O !   


                       

[Ikiaika.]

Pistänpä tämän tännekkin..
Tämähän se on ihmisen suurin rajoite vapaassa toiminnassa elämää kohtaan. Pelkäämisen esteet jotka ajavat epätoivoon pyörittelemään syntyjä syviä vaikka sitten mistä syystä..

Mitä pelkäätte maailmassa? Kuinka se teihin vaikuttaa?

Miksi yhteiskunnasta on tullut pelkoa ruokkiva?

Miten murtaa pelon siteet?

Eli miten haihduttaa negatiivisen tunteellisuuden harhapitoinen eväs ja nähdä Tosioleva?

Jos pelkäisin jotakin, olisi se kait juuri pelko.
Mutta on minulle käsiteenä tuntematon . Ja toivottavasti pysyy.