tuohon Asterixin asenteeseen pystyn hyvin eläytymään olisin luultavasti halunnut elää samalla tavalla "koe-ajaen". Minulla oli kuitenkin liikaa ristiriitaista matskua varmaan kartallakin, että olisin pystynyt elämään puhtaasti noin, vaikka olisin halunnutkin (lähes kaikki planeetat neliössä ac:hen). Mut pohjalla oli aina halu siihen että pitäis just kokeilla kaikki mitä tästä masiinasta irti lähtee
olen tehnyt sitä sitten ehkä eri tavalla. Mut tuohon elämäntyyliin tarvitaan vapaus myös liikuttaa sitä fyysistä kehoa vapaasti eri paikkojen välillä (mihin tarvitaan myös taloudellista itsenäisyyttä sekä vapautta riippuvuussuhteista), mihinkä koin itselläkin olevan suurta tarvetta, ja sen tarpeen estyminen aiheutti tuskaisuutta ja mentaalista ylikuumenemista.(en tosin syytä siitä ketään) Olen kyllä tietoinen siitä että kehoissa piilee paljon enemmän kuin uskotaankaan, ja sehän on jännää! voi vetää ilot irti ihmis-instrumentista
"Voitte kuvitella, että kaikki ihmiset eivät ole asiasta yhtä iloisia, mutta minä teen kehollani mitä haluan. Tehkööt muut omillaan mitä haluavat."
vapaus mun mielestä jokainen pitäisi kasvattaa siihen, että kokisi oikeudekseen tuon. (tietenkin ei vahinkoa toisille jne jne) Olet varmaan Asterix saanut paljon kateutta niskaasi, mutta arvostan kun uskalsit ottaa täyden vallan ja vapauden kehossasi elämiseen
Mut olen jo oppinut että me ihmiset ollaan erilaisia ja hyväksynyt sen että mun "ajopelissä" on ollut tähän asti hieman kummallinen vaihdelaatikko ja jarru sekä kaasu vaihtaneet paikkaa
Ja
perässä....
tuosta kehollisuuden ja henkisen puolen suhteesta, niin omalla kohdallani muistelen, että lapsena keho ja henki oli jotenkin erillään kun keho ei vastannut henkeä, tai sitten kumpaakaan ei tavallaan ollut vaan oli täysin vapaa olemaan mitä vaan, leikeissä, ja se oli ihanaa.
Voi, miten paljon (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/soapbox.gif) niskaansa saa
elämällä omaa elämäänsä täällä, mutta siihenkin tottuu.. kaikkeen tottuu ja mikä ei tapa, niin se vahvistaa.
Olen kyllä saanut kuulla olevani narsisti ja materialisti, ylpeä ja uhkarohkea, vaikka en itseasiassa edes omista juuri mitään kuin kehoni ja vaatteeni päälläni ja ostan elämyksiä, eli esim. juuri sukellusreissuja, joista jää vain valokuvia, muistoja ja hurjan paljon tietoa ja viisautta.
Itse olen kyllä nauttinut joka hetkestä.
Tunnen, että
kehoni ja henkeni ovat kaksi eri asiaa, mutta sympioosissa toisiinsa.
Minä tunnen itseni niin, että
minä asun tässä kehossa, vähän kuin asuisi talossa.
Tunnen myös niin, että
minulla on kaikki valta omaan ruumiiseeni ja sen toimintoihin ja miltä se näyttää, ikään kuin sisustaisin ja remontoisin asuintaloani mieleisekseni, mutta
kehoni ei ole minä, vaan paikka missä asun ja mikä mahdollistaa kaiken fyysisen ja materiaalisen tekemisen.
Kehoni on
kulkuvälineeni ja
apuvälineeni saada asiat tapahtumaan materiaalisella eli fyysisellä tasolla.
Kehoni ei hallitse minua, vaan minä hallitsen kehoani. En tiedä osaanko selittää tuota paremmin.
Vapauden kaipuu minulla on ollut niin kauan kuin muistan. Olin lapsena kova karkailemaan pitkiäkin matkoja ja olen kokenut vanhempani, lapsen kehoni ja säännöt tuskastuttavan rajoittavina.
Totta kai
aloin tehdä suunnitelmia vapautuakseni.
Muistan, miten tein "taikoja" lapsena, että kasvaisin aikuiseksi nopeammin.
Jossain vaiheessa murrosiän kynnyksellä tajusin, että taikaväline
raha luo vapautta ja työ tuo rahaa ja mitä enemmän minulla on rahaa,
sitä enemmän minulla on vapautta ja sehän minulle sopii. :
Aloin miettiä mistä hommista saan mahdollisimman paljon rahaa, eli
vapautta. Tein opiskelujeni ohella töitä, ettei minun tarvitsisi velkaantua opiskelujeni vuoksi Suomeen ja jäädä siten "vangiksi".
Tykkään kuitenkin tuosta reissaamisesta ja asua maassa missä haluan ja mennä ja tulla milloin haluan,
olematta riippuvainen jostain toisesta ihmisestä ja hänen oikuistaan.
Vaikka suunnitelmani ei ole aina täydellisesti onnistunut, ainakaan ajan puitteissa ja
aina on pitänyt aloittaa uudelleen, niin voitte vain kuvitella, miten V(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/soapbox.gif)MAINEN joidenkin ihmisten mielestä olen.
Näin siis käytännön elämässä,
mutta
suunnitelmani on aina pitänyt pienistä viivytyksistä huolimatta. En tiedä, miten tuo syntymäkartassani näkyy.
Mietin tuota, että miksi kukaan ei olla ylpeä kehostaan tai kehonsa taidoista, jos on tehnyt kovasti töitä sen virittämiseen.
Ei se mikään helppo juttu ole tehdä.
Kyllähän paljon vähemmän tärkeitäkin asioita, kuten esim. autoa, huolletaan ja puunataan, että se pysyy kunnossa ja näyttää kiiltävältä.
Kerran vain tässä kehossa ollaan.
Että tälläistä...
Iloa, valoa ja rakkautta
Asterix
