seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Kun katselee avattaria tässä topikissa, niin huomaa. Paljon puhutaan, mutta avattaresta loistaa kauneudenkaipuu.
Minäpä tempaisen pari pötköä pois pesästä.
Kaikki alle 100kiloset on riisitautisia.

 

 

[Alzbeta]

Ikiaika, lääkärit vois olla toista mieltä tosta...  :

No anyways... Täysikuu puhui psyyke/mielialalääkkeiden aiheuttamasta painon noususta...

Muistui mieleeni kun 15-vuotiaana minulle oli erittäin vaikeat ja erittäin epäsäännölliset kuukautiset niin sain sitten jotain hormonipillereitä, jotka auttoivat. No joo... autto kyllä, mutta jos jotkut niin kaikenlaiset hormoneja sisältävät pillerit vasta sitten lihottavatkin. Paisuin sinä vuonna urheilullisesta nuoresta eh naisellisiin muotoihini ja ne samat muodot on edelleen jämähtäny tohon ympärille ja en tiedä pääseekö niistä ikinä. 

Ei minua nyt varmaan lihavaksi voisi sanoa, mutta ei myöskään hyvällä tahdollakaan luonnehtia hoikaksi. Olen sellainen "naisellisen pehmeä ja pyöreä"
  

Sorry, joku ihme purkaus...   

[täysikuu]

En suinkaan puhunut lääkkeiden tarkoituksesta mitään, joten nämä minua isontavat lääkkeet eivät ole mieliala-lääkkeitä.

Minä olen joutunut syömään hermosärkylääkettä ja niinkuin sanoin aiemmin, kortisoonia. Kortisoni tekee kuukasvot ja kerryttää nestettä. Samoin hermosärkylääke kerryttää nestettä ja lisää ruokahalua. Paha yhtälö!

Minä en viitsi ottaa hassuista letkautuksista täällä foorumilla hernettä, mut annas olla täällä kotona, murrrr

[Alzbeta]

Täysikuu anteeksi väärinkäsitys. Ehkä tuo tuli siitä, että moni lähipiirissäni on valittanut psyyke/mielialalääkkeiden vaikutuksesta painoon. (no moni ja moni, pari...) mutta siis kuitenkin.

[Artemis]

Kortisoni voi tosiaan olla hankala juttu. Veljelleni aiheutti todella paljon turvotusta ja muitakin ikäviä oireita. E-pillerit tekee monelle muutamia lisäkiloja myös.
Itselläni on jotenkin sokeus ihmisen kokoon, sen sijaan huomaan aina jos henkilö on värjännyt hiukset tai hänellä on vaikkapa uusi värikäs vaate. Jos kommentoin jotain niin sanon positiivisia asioita niistä, sillä jokainen haluaa kuulla jotain kaunista, ei arvostelevia kommentteja.
Hyvä ystäväni ja minä olimme tiiviskaksikko kouluaikoina, hän on iso ja minä pieni. Ihmiset olivat kyllä ilkeitä, minä olin anorektikko lauta ja hän läski. Onneksi meillä oli toisemme 

Cowboy, totta, ihmisiltä vaaditaan uskomattomia asioita ulkonäkö asioissa. Pitäisi pysyä ikuisesti nuorena ja rypyttöminä, olla kokoa 34 mutta kuppikoko vähintään DD. Selluliittiä ei saisi olla ja jokaisen kurvin pitäisi olla oikealla kohdalla jne jne.... Pahinta on se että naiset ovat toisilleen niitä pahimpia arvostelijoita vaikka pitäisi pitää yhtä näissä asioissa 

[Lez]

Varsinkin, kun on vielä nuori, eikä edes aikuinen. Vanhemmat ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella nuorempansa ulkonäköä. Ihan kuin muiden lasten pilkka ei olisi tarpeeksi. Se on mielestäni vastuutonta, koska ihminen vasta kasvattaa minäkuvaansa ja itsetuntoaan ollessaan lapsi. Kuullessaan jatkuvasti pelkästään negatiivisia kommentteja ulkonäöstään minäkuva kieroutuu.  Varsinkin, kun varsinkin teini-ikäisille tuputetaan enempi ja vähempi viestejä, että pitää olla tietynlainen ollakseen onnellinen, jo muutenkin joka paikasta. 
Meillä aikuisilla kuitenkin on, tai ainakin pitäisi olla, kyky laittaa tietynlaiset kommentit mappiin päässä, jossa lukee: "idioottien typerät kommentit". Ja paremmat aseet puolustautua typeriä kommentteja vastaan. Ilman, että se menee osaksi huonoa minä kuvaa.

[Ozzette]

Aivan SAMA, miltä ulkoisesti näyttää, kunhan sisin on puhdasta kultaa !
Me olemme kaikki kauniita taideteoksia ! Piste.   

[Asterix]

Kun katselee avattaria tässä topikissa, niin huomaa. Paljon puhutaan, mutta avattaresta loistaa kauneudenkaipuu.
Minäpä tempaisen pari pötköä pois pesästä.
Kaikki alle 100kiloset on riisitautisia.

 

No eikö pyrkimys kauneuteen ole luonnollista luonnollisella ihmisellä?

Ja kun hän ei sitä syystä tai toisesta saavuta, niin ihminen tulee kateelliseksi ja haluaa, että muiden täytyy tulla samalle tasolle hänen kanssaan ja kun sekään ei onnistu, niin ihminen viimein katkeroituu.... 

Niin se vain menee, kun itse ei pysty hallitsemaan itseään, niin pitää yrittää hallita sitten muita. 

Iloa, valoa ja rakkautta 

Asterix

[Ikiaika.]

Tuota juuri ajoin takaa.
Mutta heikko on ihminen joka katkeroituu oman ulkonäkönsä takia.
Sellaisessa ihmisessä asuu kirvittävä kateus.

 

[kooky]

Cowboy
"Maailmaan pitäisi saada myös painorauha ja myös ikärauha"

tää oli tosi hyvin sanottu

[Ikiaika.]

Cowboy
"Maailmaan pitäisi saada myös painorauha ja myös ikärauha"

tää oli tosi hyvin sanottu

Joo. Julistetaan pannaan, kaikenlaine kritisova keskustelu.

Pistetään joka asiaan pusi, pusi, hali, hali.
Rumaahan ei ole olemassakaan.
On vain kaunista, oikein kaunista, ja hillittömän kaunista. (pistääkö joku paremmaksi ?? Tottakai katsotaapa.)


 

[kooky]

minä en ainakaan tarkoittanut keskustelemista julistaa pannaan...mutta väliäkö tuolla, mitä tarkoitin, ne keskustelevat joilla on jotain sanottavaa, kuitenkin...

[salomi]

Moikka
vanha sanonta sanoo: katellisten panettelu - jos toisen ulkonäköä arvosteloo. Jos toisen ihmisen painoon puututaan "julkisesti", niin jos tällä ihmisellä on sinut koppansa kanssa ja itsetunto kunnossa, niin kyllä siitä takaisin tulee kuittaus muodossa tai toisessa. Miehet saattavat piikitellä naisten ylipainosta, koska he pitävät pyöreämmistä naisista enemmän, mutta flirtti on piikkittelevää, koska yhteiskunnan paine ei pidä suvaitsevana tukevan ihannointia. Katsokaapa vaikka sinkku tilastoja niin suurin osa heistä on laihempia tyttösiä, miksiköhän tukevat tytöt menevät heitä enemmän liittoon mieshen kanssa.  
Tästä kateudesta johtuen varmaan naiset kuittailee tukevalle kaverille kaikkien kuullen monta kertaa viikossa.
Tärkein asia tuntuu meiltä unohtuvan kanssa ihmisistä eli tärkeintä ei ole ihmisen koko eikä näkö vaan sen KYKY. Tositarina: Suomalaiset politikot olivat aikoinaan saunassa erään arabi sheikin kanssa ja tiirailivat häntä siellä ja eräs totesi kaljoissaan, kun tiesi ettei toinen osaa suomea, että noin rikas ja suurikokoinen mies, mutta noin pienet vehkeet. Se kateudesta.

Niin jos yli 185cm mies ei paina 100 kiloa niin se on riisitautinen, mutta meillä lyhyemmillä se ei pidä paikkansa, kun muuten oltaisiin rantapallon sukua.
             

[kosmos]

Niinpä! Olen myös pienikokoinen ja saanut kuunnella vihjailuja anoreksiasta ym. aidanseiväs-kommetteja. Itse en kiinnitä huomiota toisten ihmisten ulkonäköön, joten onkin ihmeellistä joutua tällaisten perusteettomien hyökkäysten kohteeksi. Syön nimittäin kuin hevonen, mutta en silti liho! Kiinnitän kyllä huomiota ruuan laatuun ja siihen, miten yhdistelelen eri ruoka-aineita sekä siihen, että syön oikeaan aikaan oikeita aineita, sillä näin olen vapauttanut itseni esim. väsymyksestä ja migreenistä. Olen joutunut karsimaan esim. valkoisen sokerin pois ruokavaliosta, koska se rasittaa maksaa ja aiheuttaa jatkuvia nielun- ja korvien tulehduksia. Ja jokainen varmaan tietää jo, että valkoinen sokeri on suurin ylipainoa aiheuttava tekijä!!!! (Lukekaa Fitonics elämäsi kuntoon, Marilyn Diamond, Donald Burton Schnell)
Kaikkein rasittavinta on kuitenkin se, että jotkut luulevat minun ylpeilevän laihuudellani. Voi hyvät hyssykät! Minä kun elän toiveessa, että saisin muutaman kilon lisää luitteni päälle, niin vaatteetkin istuisivat paremmin ylle. Joudunkin usein etsimään vaatteita lasten ja nuorten osastolta tai tekemään ne itse. Toisaalta on kivaa, että perin lasteni pieneksi jääneitä vaatteita ja näytän tosi "nuorekkaalta".

[heguli]

Hei,

Oma kokemukseni painon ja ulkomuodon arvostelusta muuttui melkein vuosikymmenen kestäneeksi painajaiseksi. Olin parikymppisenä muodokas. Au Pairina ollessani sain perheen rouvan puolelta sen verran kovaa painostusta painon pudottamiseen, että sairastuin ensin bulimiaan ja sitten anoreksiaan.

Paino kyllä tippui kun jokaisen ruokailun jälkeen tökkäs sormet kurkkuun, mutta kun sitä ei pystynyt lopettamaan... söin ja söin, kunnes melkein halkesin ja vapautin itseni siitä oksentamalla. Onneksi tapasin (paljon parjaamani) miehen, enkä enää - yksinkertaisesti- kehdannut juosta pytylle heti kun jotain söin. Pelästyin myös alkaneita rytmihäiriöitä, joten oksentaminen jäi. 

Valitettavasti syömishäiriö on kuin alkoholismi, ruoan kanssa ei koskaan enää voi tulla normaalisti toimeen. Häiriön tiedostaa, mutta sitä ei voi unohtaa... 

Mikähän opetus silläkin oli kohdallani.... Kohtuullisuuden oppiminen kenties?

Taidan olla "Täysillä tai ei mitään"- tyyppiä