seuraava »

[metsätonttu]

Ihan yksinkertainen kysymys. 

Mutta kun kosmos ravistelee pientä maapalloamme, jota taas ihmiset ovat kaltoin kohdelleet, ja tunnemme olevamme voimattomia, niin siksi tämä kysymys.

Kevään tuloon luonnossa, ympäristössämme, sisimmässämme voimme luodata kauniita ajatuksia ja tunteita. Tai sitten antaa herätä niiden negatiivistenkin ja etsiä niille hoivaa esim. luonnosta, joka yrittää parhaansa antaa.

Nyt tietenkin pelottaa nuo kauheat jääpuikot, jotka kuin miekat ojentuvat katonharjoilta odottaen uhriaan. Mutta ne iskevät myös talveen sitä tainnuttaakseen. Ihminen viisaana osaa pysyä alta poissa.

Muistan aina kun olin postia hakemassa, puolivälissä kotiin, kun näin pienen 2-vuotiaan poikani katsovan katolta tulevaa kauheaa jäälohkaretta. Se liusui hiljaa alas, enkä olisi ehtinyt apuuan, enkä järkytykseltäni saanut ääntä suustani. Kaikki juuttui kurkkuun. En voinut kuin enkeliä huutaa mielessäni pojan apuun. Jääteli, jota poikani uteliaana katsoi, romahti maahan hänen jalkojensa eteen, halkesi ja räjähteli ympäriinsä. Poikaan ei sattunut mikään. ...Olen aina kertonut hänelle, että enkeli tuli apuun, ja hän uskoo sen varmaan vieläkin näin.

Luonto jyllää, vavisuttaa paljon, jotakin meissäkin. Seurataan sen tuloa. 

[enska]

Kevät on aika monisäikeinen niinkuin kaikki muutkin vuodenajat. Tuntuu kuin kevään sisässä olisi monta pientä kevättä.
Ensimmäinen kevät on joskus helmikuussa, sellainen erilainen tuoksu ilmassa. Jää ja lumi aavistelevat jo sulamistaan, koko luonto huokuu näitä aavistuksia levottomasti, aivan kuin aamuyöllä rauhattomia uniaan näkevä ihminen. Tästä vaiheesta pidän itse asiassa, kun talvi on vielä niskan päällä, mutta keväänkin voi aistia jos tarkkaan pysähtyy tuntemaan..

Ja kaikkiin näihin pieniin keväisiin liittyy omat tunnetilansa, ensimmäisessä se on valppautta, toiveikkuutta ja eräänlaista nuortumisen tunnetta. Tietenkin keväissä on hetkensä, jolloin on aivan puhki ja ahdistunut. Kaikki mikä maasta alkaa hennonvihreänä nousta muistuttaa koukistelevia sormia, jotka kutsuvat maan alle lepäämään. 
On myös riemun hetkiä, liikutuksen ja kärsimättömyyden sekä  lapsenomaisen ihastuksen, aivan kuin kevään merkit olisivat ennennäkemättömiä eivätkä jokavuotisia puroineen, leskenlehtineen ja muuttolintuineen. 

Ai niin, tänään pääni yli lensi hyvin matalalla joutsenpariskunta, jota jäin ihastelemaan ääneen samalla kun talsin siinä pohjosohjossa sukat märkinä apteekkiin ostamaan flunssa-lääkettä...kevättunnelmaa kerrakseen. 

[metsätonttu]

Kauniisti maalailit, Enska!

Minäkin katselen aina männyn latvoja joihin aurinko porottaa lämpöään. Sieltä alkaa erittymään jotain.

Ja sitten ne kaarnatuulet? Tiedättekö? Täällä päin sanotaan, että tammikuusta kolme kaarnatuulta, niin tulee kevät. Sehän on sitä kun puhtaat lumet ovatkin äkkiä täynnä puiden roskaa. Metsä ravistaa itsestään vanhat pois ja ojentautuu kevättä kohden.

[maarita]

Hei metsätonttu!

Oletpa sinä aikaisin liikkeellä keväästä puhumassa.
Kun tuntuu ihan siltä kuin jokin viivytys olisi menossa.

Lunta maassa ja taivaalta räntää, raaka tuuli puhaltelee melkein hiukset päästä.

Mutta joku voima saa mielen keväiseksi, olkoon sää mikä hyvänsä.

Kun talven voima laantuu, tekee mieli ruveta suunnittelemaan uusia asioita.
Katselemaan pihaa ja luontoa eri silmällä.

Minulla on sellainen tunne, että kevät tuleekin sitten yhdessä humauksessa.


     maarita           

[sawotar]

Ihanaa..mie rakastan kevättä ja syksyä On aika herätä talviunesta oon ollut tosi väsynyt talven ja kiukkunen en tiiä mistä se johtuu, mutta todella raskaita energioita liikkunut Mutta nyt on ihanan kevyt olo, oikein ilo pursuaa sydämmestä...ja jaksaakin paremmin olkaahan varovaisia liikenteessä, kun loskan alla on vielä jäätä

[metsätonttu]

Hei Maarita!

Kyllä nyt just on oikea aika keväästä puhua. Nyt se alkaa.

Laulaako teidän talitintit 'titi-tyy' vai pelkästään tit-tit, niinkuin kaupungin tintit tekevät. Täällä he vielä laulavat aivan nuotilleen. Ja pulmuset jo pelmahtelevat pelloilla.

Se on tuloa nyt!!

[Hiisitär]

Minua on vaivannut tänä keväänä ihan kaamea väsymys! Viimeksi on väsyttänyt näin paljon murrosiässä. Koko ajan on ihan tööt.. 

[remppa11]

Tää on ihan kevät ihminen Mulle kevät on mahdollisuus uuteen....pesää en rakenna mutta kaikin puolin herään eloon.Vaikka nyt tää kevät onkin aikas erillainen kaiken surun ja sen semmoisen tähden niin siltikin odotan sitä hetkeä jolloin ravistan nuhrut hittoon ja lehähdän lentoon Mulle keväässä ei ole mitään yksiselitteistä ihanaa vaan se kaikki kaikkinensa....kesä tuo sitten jo taas syssyn ja sen semmoisen mutta siihen kai hetki aikaa vielä.....kevättä kaikille suurin riemuin ja heräämisiineen

[irkkunen]

Kevät saa aikaan kummallisia mielialanvaihteluja, yleensä positiivisia. Pessimistinen skorpparikaveri on tullut pirteemmäksi. Minä oon ollut ihan ja ja tuntuu kuin olisi taantunut pari vuotta, mikä tuntuu aika kivalta. Asiat ei tunnu niin vakavilta, eikä tällä hetkellä mikään olekaan, ei tule murehdittua tuleviakaan asioita.

Loska saisi jo valua ojiin ja aurinko tulla taas ihan rohkeesti näkyviin, mut muuten kaikki on just niin kuin pitää

[remppa11]

Minua on vaivannut tänä keväänä ihan kaamea väsymys! Viimeksi on väsyttänyt näin paljon murrosiässä. Koko ajan on ihan tööt.. 

  Ettet vaan ois saamassa tätä ihanaa lenssua....olin itse viikon ennen päätautia ihan satasella naatti sitten iski tauti niskaa ihan apinan raivolla ja viikko mennyt pää sekaisin,,,eikä tunnu oikee kunnolla helpottavan vieläkään.Ottappa vitskua ja koeta lepää toivottavasti et sairastu on meinaan ihan pläääh olla ihan pihalla mutta jaksamisia

[metsätonttu]

Ehkä se tämän ajan tuttu lentsu on myös valmistautumista kevään, auringon maratoonin marssiin. Välillä pitää ruumiin ja sielun saada OLLA. Pysähtyä. Ihan hyvällä omalla tunnolla. Suokaa se.

Auringon mahti kuuluu kevääseen. Minulla on tyynyt tuossa tuvan ikkunan pöydällä, jossa 20-vuotias Iidakissa istuu ja kylpee auringossa. Silmät autuaasti kiinni, pää nuokkuu, ja selässä joka ikinen karva on pystyssä levällään imemässä auringon parantavaa voimaa. Tänään on se onnen päivä. Muutta kun oli muutama pilvinen päivä, se istui ja huusi suoraa huutoa, kuin emäntä olisi voinut manaa sen auringon esille.

Ja siitäkin jotkut kärsivät. On valoallergikkoja, on arkoja silmiä. Ja vaikka mitä. Miten näin on käynyt ja auringon pitäisi olla meidän ilo ja autuus?

[Rakkauden enkeli]

Oi miten ihanan aiheen aloitit metsätonttu! Minä rakastan kevättä ja herään silloin aina ikäänkuin "eloon". Olenhan huhtikuussa syntynytkin. Keväisin iskee monesti sellainen uudistamisen/uudistumisen tarve. Kotiinkin kaipaan aina jotain piristävää. Keltaisia narsisseja ostin tuossa juuri kotia valaisemaan.

Pääsiäisen aika tuo sitä piristystä ja valoa oivallisesti tullessaan. Nyt varsinkin lasten myötä siitä on tullut taas erittäin tärkeä aika/juhla elämässäni. Muistan kuinka lapsenakin rakastin pääsiäistä joulun lisäksi. Se on mielestäni paras juhla joulun jälkeen.

Nytkin on esikoisen kanssa alkuviikosta laitettu pääsiäisruohot kasvamaan, pajunoksia haettu ja niitä koristeltu sunnuntaita varten, jolloin lähdetään virpomaan sukulaisia. Olen ilmiselvä "noita"  Tuon "pakanallisen" merkityksen lisäksi pääsiäisessä on minulle  se toinen todella tärkeä puoli, joka liittyy Jeesukseen, ylösnousemukseen, ikuiseen elämään, Kristusminään jne. kuten varmaan tietänette.  No juu, mutta nyt juutuin pääsiäiseen vaikka piti yleisemmin keväästä puhua...

Rakastan sitä kevään heräävän luonnon seuraamista, lintujen paluuta ja laulua jne. Sekä niitä kaikkia ihania kevään tuoksuja (hangen alta paljastuvaa koirankakan hajua lukuunottamatta.  ) On myös ihana päästä taas pian "tonkimaan" omalle pihalle kukkapenkkejä yms. Aivan ihanaa kun on taas kevät ja pian tulee KESÄ. Näihin kahteen vuodenaikaan liittyy myös tuo ihana valoisuus, valo jota RAKASTAN suunnattomasti.

[metsätonttu]

Mites on, Rakkauden Enkeli ja muut?

Oletteko laittaneet jo taimia kasvamaan?

Oikeastaan laitoin nyt aika vähän: päivänsiniä, palavaa rakkautta ja ahkeraa liisaa. Siis vain ruukkukasveja. Mutta aion saada kaikki ikkunani ja verantani päivänsinen köynnöstämäksi! Palavat rakkaudet ja ahkera liisat on kiva antaa vaikka lahjaksi, mutta pihallekin mahtuu!

Ulkona aion hoitaa vanhat perenani.

Mutta puutarhassa on vielä yksi metri lunta!

[Pallaskissa]

Kevät on ollut aina se "vähiten lempivuodenaika", vaikken sentään Keväänvihaaja olekaan  . Heitäkin on, läheisissä monta, jotka keväällä ahdistuvat ja masentuvat.

Minulle kevät on ensimmäisenä tuoksu; se aavistus, josta "enska"kin maalaili. Valon määrän kasvaessa peiliin (ja myös kasvoihini, olettaisin) ilmestyvät pisamat. Vuosi vuodelta enemmän, vuosirenkaat? Lumien sulaminen ja loska tuovat mukanaan kivut, koko keho reagoi kevääseen. Toisaalta kohotan tunnelmaa nautiskelemalla lintujen laulusta (ti-tyy laulaa talitiainen maalaiskaupungissa), tippuvista vesipisaroista, ensimmäisistä hyönteisistä ja ennenkaikkea muuttolintujen paluusta! Eilen oli minulle "ensimmäinen kevätpäivä", kun taivas hieman availi pilviverhojaan ja kolme joutsenta lensi ylitse.

Kyllä se tulee.

[Ozzette]

Koen kevään jotenkin tosi kaksijakoisena...
Toisaalta se on piristävää, toisaalta taas tosi masentavaa aikaa. On kaunista, kun luonto taas rupeaa kukoistamaan pitkän talven jälkeen, mutta toisaalta inhoan sitä kirkkautta, joka on keväthankien myötä huikaiseva. Kärsin nimittäin migreenistä ja "arskat" on pakko olla silmillä. Sitä rupeaa kyllä energisoitumaan ja hormoonit alkavat hyrräämään, mutta en sano pitäväni keväästä kovinkaan paljon... Vaikka keväällä olenkin syntynyt...Suurin osa elämäni ikävimmistä asioista on usein sattunut juuri keväällä, ehkäpä juuri siksi en siitä niin pidä. Ja en tiedä miksi, mutta juuri pääsiäinenkin juhlana ei koskaan ole oikein "kolahtanut". Jotenkin se vain on synkeä juhla. I don't know why... ? Ainoa hyvä juttu pääsiäisessä ovat suklaamunat...