Rakastan kevättä!
Lämpöä, auringonpaistetta, hymyileviä ihmisiä keväthepenissä, auringosta nauttivia terasseilla jne... Pirkkahallin puutarhamessut tuhansine tulppaaneineen ja muine kukkineen. Yhteiset istutuspuuhat oman pikkutyttären kanssa, joka vielä jaksaa innostua kasvun ihmeestä.
Yksi varma kevään merkki on muuten myös se kun Tavaramarkkinoiden kaihoisansuloinen Kevät alkaa soimaan radiosta:
"On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa
kevät - Pystynkö mitään enää antaa,
konkurssin koin, en haluu enää maksaa,
kevät - Kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa,
kevät - Pystynkö mitään antaa?
Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.
On siis kevät
Uskoin vakavaan valaan,
pojat on poikia ne lupaa eikä palaa
kevät - Kaiketi taivas vielä kestää,
pilvet jo luo ei sadetta voi estää
kevät - Sinua ihmistä pelkään
minä oli hölmö, otin turpiin ja selkään,
kevät - Toisinaan ihmistä pelkään
Sinä tarjosit salmiakkia...
On siis kevät kuljen Hakaniemen rantaan...
Sinä tarjosit salmiakkia..."