seuraava »

[starless]

Olen hyvin hämilläni tästä vetovoiman laista. Luin Salaisuus kirjan ja kaikki tuntui niin järkeenkäyvältä! Aloin miettimään omaa elämääni ja ajattelin, että jes! Tämä tosiaan toimii. Itse olen myös kokenut tämän hyvin toimivaksi. Mutta sitten juttelin asiasta ihmisen kanssa, joka ei usko tähän ja nyt en enää itsekään tiedä mihin uskoa! Siis kun Salaisuus kirjassahan sanottiin, että ihminen voi parantaa sairautensa vain muuttamalla ajatuksiaan. Mutta voiko sillä saavuttaa sitten ikuisen elämän? No eipä tietenkään. Mihin vetovoiman lain vaikutus sitten loppuu? Olen nyt itsekin aivan sekaisin ja toivon, että joku teistä paremmin tietävistä voisi valaista minua!

[Kuuhilda]

Mua kanssa kiinnostaa tämä Joku tietäväinen jos vastaisi jotenkin tyhjentävästi niin olis hienoa, mutta en usko että tähän ihan täysin tyhjentävää vastausta edes on?
Kun meillä on vetovoiman laki, kanssaluominen, ja sitten meillä on meidän läksyt, niin tässä välissä vissiin jotenkin luovitaan?

[marija]

Anteeksi, en nyt jaksa kirjoittaa kovin pitkästi, enkä ottaa kantaa uskoako vai ei. Itse uskon ja se usko tuo minulle normaalisti hyvän olon (nyt on vain hankala elämäntilanne, joka tyhjää mut joka aamu). Kai jokaisen johonkin on uskottava. Vaikkei vetovoima toimisikaan, niin ainakin ne ajatukset ja tuo usko on mun elämääni helpottaneet.
Suosittelen tutustumaan myös Sydänmagneetti -kirjaan (taisi olla bookyssa 12e, kun tilasin itelle) ja Byrnen Voima -kirjaan.

[Hamal]

No siis... Tuohan on ihan psykologinen/tieteellinen fakta että ihminen alkaa nähdä asioita joihin hän keskittää ajatuksiaan. Esimerkiksi jos visualisoi itsensä rikkaaksi niin alitajunta alkaa näyttää uusia rahantekomahdollisuuksia. The Secret on täyttä totta tieteellisessäkin mielessä.

Mutta vetovoiman laki josta The Secretissä puhutaan, toimii kyllä ihan kvanttifysiikankin pohjalta. Tiede on vasta päässyt jyvälle siitä että kvantit muodostavat malleja sen mukaan, miten niihin vaikutetaan kohdistamalla energiaa. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä että ajatuksilla voimme muokata todellisuutta. Mikäli annamme energiaa jollekin ajatukselle, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen, se toteutuu. Mutta VAIN jos muokkaaja on TÄYSIN SINUT ajatuksen kanssa. Eli visualisointi pitää ihan oikeasti kokea "totena" eli jos vaikkapa haluaa vetää puoleensa rahaa, pitää uskoa siihen setelinippuun kädessä ja kokea se aistikokemus yms.

Kun puhutaan vetovoiman lakiin liittyvistä "rajoista", voitaneen vetää raja toteutuvan ja toteutumattoman ajatuksen väliin näin: Jos ihminen (kanssaluoja) on aligned, eli "sinut" ajatuksensa kanssa, kokien asian mahdolliseksi ilman epäilyä, ajatus toteutuu. Mutta jos tässä kohtaa tulee ristiriita, ajatuksen voima jää puolitiehen.

Itse olen huomannut vetovoiman lain toimineen elämässäni tarkemmin kuin mikään kello. Kun olen pelännyt ja murehtinut huonoja asioita, ne ovat toteutuneet kahta kauheammin ja kun olen haaveillut positiivisista asioista, ne ovat toteutuneet juuri sellaisina kuin itse ne ajattelinkin. Todella monet näistä positiivisista asioista ovat tapahtuneet täysin yllättävien yhteensattumien kautta, joten en voi ottaa niistä itselleni niistä edes aina kunniaa, paitsi siitä että olen uskonut ne itselleni mahdollisiksi ja "nähnyt" niiden tapahtuvan.

Kysymys ikuisesta elämästä on mielestäni kummallinen, sillä mehän elämme ikuisesti 

Ja jos kuuntelee ihmistä joka epäilee, toteutat hänen negatiivista ajatusmallia ja eihän Salaisuus silloin toimi... Aina ei kannata kuunnella muita, meidän tehtävänä on käyttää omia aivojamme. Itse päätät mihin uskot ja siitä tulee todellisuutesi.

Luomisen ja läksyjen välillä ei ole ristiriitaa. Kaikki on yhtä ja samaa suurta.

[Ave^^]

Minä ajattelen tässä jokseenkin käänteisyyden kautta, siis sillä tavalla, että jos keskittää ajatuksensa negatiivisten asioiden murehtimiseen, luo itse omalla suhtautumisellaan, käytöksellään ynnä muulla jo psykologisesti selitettävällä tavalla itselleen näitä negatiivisia asioita. Siksi on järkevämpää suunnata ajatuksensa niihin asioihin mitä tavoittelee ja uskoa kykyynsä saavuttaa ne. Kaikkea tietenkään ei ole mahdollista saavuttaa, ja nämä mitä on ja mitä ei ole mahdollista vaihtelevat eri ihmisillä. Itse en allekirjoita sellaisia yleistyksiä, joissa tätä asiaa mystifioidaan sanomalla, että ajatuksen voima toimii kuin taikuutena. Se on hyvin käytännöllinen asia ja sellaisena hyödyllinen. Ei sillä silti mitä tahansa voi saada. Lopulta, ovathan myös pettymykset ja esteet hyviä ja kasvattavia asioita matkamme varrella. Kuka lopulta haluaisikaan saada ihan kaiken mitä haluaa? Ja toiseksi, kuinka moni tietää edes mitä haluaa?
Oma ajatukseni. 

[marija]

Minä ajattelen tässä jokseenkin käänteisyyden kautta, siis sillä tavalla, että jos keskittää ajatuksensa negatiivisten asioiden murehtimiseen, luo itse omalla suhtautumisellaan, käytöksellään ynnä muulla jo psykologisesti selitettävällä tavalla itselleen näitä negatiivisia asioita. Siksi on järkevämpää suunnata ajatuksensa niihin asioihin mitä tavoittelee ja uskoa kykyynsä saavuttaa ne. Kaikkea tietenkään ei ole mahdollista saavuttaa, ja nämä mitä on ja mitä ei ole mahdollista vaihtelevat eri ihmisillä.

Aivan. Ainakin mulla on auttanut paskimmassakin tilanteessa, kun on saanut käännettyä ajatuksensa johonkin parempaan ja kivempaan siitä maan kaatavasta asiasta 

[Rohana]

Vanha aihe, mutta sattui vastaan. Luin tämän Salaisuus-kirjan ensimmäistä kertaa vasta eilen ja jotenkin sen kaiken positiivisen hehkutuksen oheistuotteena mitä kirjassa harrastettiin, jäin ihemettelemään sitä tietynlaista itsekkyyden vivahdetta. esim. ei saanut jäädä kuuntelemaan jos jollain on vaikeaa tai joku murehti sairauksiaan, vaan piti lähteä pois ja olla kuuntelematta jottei itse kääntynyt samalle taajuudelle ja alkanut vetää itrselleen sairautta ja hunoa oloa. Minusta tämä kuulostaa aika kauhealta. Toki ymmärrän ettei kenenkään roskakorina tarvitse olla, mutta eikös meidän ihmisten pitäisi nimenomaan kuunnella toisiamme ja osata elää myös myöten, eikä kääntää toiselle selkää jotta itsellä olisi helpompaa?
Oleno ymmärtänyt jotain väärin?
Lisäksi mietin tätä omaa elämääni, että vaikka yritänkin olla positiivinen ja ns. elämäniloinen ihminen, en voi mitään sille että tunteet joskus heittelee ja kaikki suoraansanoen vituttaa, masentaa ja kyllästyttää. Siitäkin toki taas noustaan, mutta onko tällaiset olotilani sitten katkaisseet pitkän positiivisen jakson ja alkaakin taas maailmankaikkeudesta sataa kakkaa niskaan koska itse ajattelin negatiivisia ajatuksia ja saan taas aloittaa haluamiseni nollasta?
jos maailmankaikkeus on niin ehdoton ihmisten tunteiden suhteen, tuntuu se kovin ehdottomalta. Pitää olla meinaan aikamoinen joogiguru pystyäkseen koko ajan elämään taisaisesti ja hallitsemaan omia tunteitaan. Miksi meillä ihmisillä sitten on tunteet jos niitä ei saa käyttää, pitäisi olla vaan positiivinen vaihde?
Tässä minulla Salaisuudesta heränneitä kysymyksiä

[Avicii]

Olen yrittänyt opetella itsenäistymistä tunnetasolla, tarkottaen sitä että itse olen peruslukemissa enkä enää hyppää kenenkään masennukseen tai ylikieroksiin mukaan. Myötätuntoinen saa olla ja pitääkin huomioida toisten tuskaa mutta ottaa sellainen terve etäisyys.
Ja se että joku kirjoittaja kehottaa olemaan positiivinen 24/7 on silkka mahdottomuus minulle, minä kyllä annan kaikkien tunteiden nousta mutta niihin ei tarvitse uppoutua, tunnistaa ne ja antaa ne mennä omia menojaan. Minä ainakin opettelen olemaan terveellisesti sensitiivinen, jos jollain on vaikeaa kuuntelen kyllä mutta ehkä joku tilanne vain vaatii sen että kävelee pois mutta tuolloin sen voi tehdä ihan itsensä suojataakseen jos ei osaa olla menemättä mukaan tuskaan ja kipuun.

[Ave^^]

Hyviä ajatuksia Rohana.

Tuntuu, että kaikki mikä myy, pitää olla jollain tapaa yksinkertaistettua. Ja tottahan se on, kuinka moni jaksaisi lukea ja innostua monimutkaisesta kuvauksesta maailmasta, jossa on mahdollista ja tärkeää näin ja näin ja joskus myös näin ja joskus taas ei mitenkään, vaikka se onkin paljon lähempänä totuutta kuin nämä yksinkertaistavat opukset?

Positiivisuus on ehkä suurimpia onnellisuutta luovia voimia, sitä ei voi kieltää. Mutta mitään ei ole järkeä vetää ääripäähän tai muuttaa pakonomaiseksi. Ei väkisin yritetystä positiivisuudesta ole lopulta mitään hyötyä, jos taustalla on asioita, jotka vaatisivat oikeasti käsittelyä. Eikä ihminen tosiaan voi olla 24/7 iloinen, sehän on mahdotonta, mutta omasta mielestäni tunteiden heilahtelut ja empatian antaminen toiselle eivät poista sitä, että voisi olla positiivinen. Kuten Avicii kirjoittaa, tunteisiin ei tarvitse uppoutua, vaan niistä voi taas palata. Ihan sen mukaan mikä on oma tahti. Ihmiset saisivat olla vähän armollisempia itselleen.

Tavallaanhan se tarkoittaa sitä, ettei usko omaan kykyynsä käsitellä tunteita, mikäli kärsiviä ihmisiä pitäisi välttää. Vaikka ymmärrän kyllä, että monet voivat velloa siellä negatiivisuuksissaan niin, että rupeavat vetämään vierelle tullutta yhtä lailla negatiivisuuteen, vaikka tämä kuinka olisi vahva. Se vain toimii niin jostain syystä, siksi tällaisissa tilanteissa omasta hyvinvoinnistaan ja palautumisestaan on tärkeä pitää hyvä huoli. Toistahan kun ei koskaan pysty "parantamaan" tämän tahtomatta, voi vain kuunnella ja tarjota tukea.

[sideman]

Olen hyvin hämilläni tästä vetovoiman laista. Luin Salaisuus kirjan ja kaikki tuntui niin järkeenkäyvältä! Aloin miettimään omaa elämääni ja ajattelin, että jes! Tämä tosiaan toimii. Itse olen myös kokenut tämän hyvin toimivaksi. Mutta sitten juttelin asiasta ihmisen kanssa, joka ei usko tähän ja nyt en enää itsekään tiedä mihin uskoa! Siis kun Salaisuus kirjassahan sanottiin, että ihminen voi parantaa sairautensa vain muuttamalla ajatuksiaan. Mutta voiko sillä saavuttaa sitten ikuisen elämän? No eipä tietenkään. Mihin vetovoiman lain vaikutus sitten loppuu? Olen nyt itsekin aivan sekaisin ja toivon, että joku teistä paremmin tietävistä voisi valaista minua!

Äkistään tuntuu siltä, että ajatuksia on aika kinkkistä muuttaa syvemmillä tasoilla.
Ne syntyvät alitajunnan hiljaisuudessa ja tavallinen pulliainen (valaistuneen jäppisen
vastakohtana) tulee tietoiseksi niistä vasta hyvin karkealla, pinnallisella tasolla.

Eikös ole tieteellistä näyttöä mm. siitä, että aivot tekevät esim. valinnan kahdesta
vaihtoehdosta useimmiten sekunteja ennen kuin tyyppi tulee siitä tietoiseksi?

Tuo viittaisi siihen, että kenties karman laki ohjaa ensisijaisesti ajatuksia...
Siis ihminen pystyy oikeastaan ajattelemaan lähinnä sellaisia ajatuksia, jotka
toteuttavat mahdollisimman tehokkaasti kulloinkin kypsymisvuorossa
olevaa karmaa, joka voi olla joko erittäin positiivista tai sangen negatiivista
ja kaikkea siltä väliltä...

[Lilli]

Yritin vastata Rohanalle jo pari päivää sitten, mutta sivusto takkuili. Ave^^ ja Avicii ovat kiteyttäneet aika hyvin sen, mitä itsekin asiasta ajattelen.

Vetovoiman lain sorvaajat (Rhonda Byrne etunenässä) ovat sortuneet tosiaan yliyksinkertaistamiseen. Yksinkertaiset opit on tietysti helppo sisäistää ja harjoittaa niitä käytännössä. Kokemukset kuuluvat olevan kuitenkin jokseenkin tällaisia: ensin positiivinen ajattelu näyttää toimivan hyvin ja kaikki toiveet toteutuvat kuin ihmeen kaupalla. Mahtavaa! Sitten yksi tai useampi elämänalue alkaakin tökkiä, eivätkä mitkään metkut tunnu asiaa paremmaksi muuttavan, päinvastoin. Jos positiivinen ajattelu on ollut pelkkää kuplaa ja negatiivisten tunteiden välttelyä, niin tässä vaiheessa negatiivisuus ja pessimistisyys alkaa väkisinkin pulpahtaa pintaan. Tapauskohtaista on, kuinka hyvin sen osaa käsitellä. Kaikki eivät osaa, etenkin jos ainoat käsittelytavat ovat olleet kieltäminen, välttäminen ja tukahduttaminen. Pian ollaankin harjoitusten aloittamisen ajankohtaa huonommassa jamassa ja elämänkatsomus pitää muodostaa uusiksi.

Tunteittensa kanssa voi oppia elämään, eikä niitä meillä turhan päitten ole. Nehän toimivat usein muutosten moottoreinakin. Tarvittaessa niiden aiheuttamia mielitekoja/kuluttavaa vaikutusta voi säädellä järjellä, levolla ja itsetutkiskelulla, ehkä sellaisilla "nuohoussessioillakin", joiden kautta saavutetaan jossain tolkullisessa ajassa mukava mielenrauha eikä jäädä vellomaan niihin niin pitkäksi aikaa, että ne alkaisivat tuottaa harmia.