Hei Vexi! Olen vilkuillut tätä foorumia aina silloin tällöin, mutta nyt ihan tästä ketjusta inspiroituneena ja vaikuttuneena sain rekisteröidyttyä.
Herääkö minun tilanteestani jotain ajatuksia/tuntemuksia? Olen välillä tosi hukassa, mutta toisaalta "jotenkin tottunut" ja turtunut, kun tilannetta on jatkunut niin pitkään. Tunne-elämäni on ollut jonkinlaisessa myllerryksessä yli kolme vuotta.
Tuntuu, että kello raksuttaa, eikä meillä ole aikaa ikuisesti täällä, mutta jumitan tässä "välitilassa", enkä jostain syystä löydä sysäystä liikkua johonkin suuntaan. Ehkä syy on se, ettei ole voimia satuttaa toista. Tai sitten olen lannistunut eri vaiheista matkan varrella, tai en muuten vain uskalla. En tiedä.
1. Millaisena näet tämän kahtaalle kurkottavan tilanteen jatkon, näkyykö repäisyä tai palasten loksahtamista johonkin suuntaan? Mitä ajatuksia herää?
2. Miksi tunne tästä toisesta ihmisestä/häntä kohtaan/hänen kanssaan on vuodesta toiseen niin voimakas, kuin ei mikään ennen?
3. Näetkö että onneen on ajattelemaani kautta mahdollisuuksia, vai onko tiellä ihan liikaa rikkinäisiä ja vaikeita elementtejä?
Kiitos kaunis ajatuksista ja avusta.