Hei taas Vexi! En malttanut pysyä poissa, en tiedä onko addiktio vaanimassa vai mikä on... Kuitenkin ajattelin hieman valottaa sinulle tuntemuksia edellisestä vastauksestasi.
Kirjoitit, että paha olo johtuisi yksinjäämisen pelosta. Koen että tähän voisi vaikuttaa kovasti sellainen antautumattomuus ja pelko "antaa sydäntä pois". Näkisitkö mistä tämä voisi johtua, kun en itse oikein ymmärrä, mikä taustoissa tai muussa voisi tähän vaikuttaa?
Toukokuun kaksonen saa nyt jäädä taakseni, kiitos sinun!
Tämä Neitsytmies-juttu on todellakin kamala sotku. Vaikka nyt olemmekin hieman olleet yhteyksissä, niin tuntuu ettei kumpikaan ota mitään sellaista puheeksi, millä voisi väärinkäsitystä ratkoa. Muutenkin tuntuu että aina kun olemme ottaneet askeleita eteenpäin (joskin todella pieniä) niin samalla peruutamme reilusti taaksepäin. Jonkinmoinen mustasukkaisuuskin minua vaivaa, kun tiedän/koen että hänellä olisi ottajia jokaiselle sormelle. Ja jos ei niin varmasti on melkoisen flirtti-persoona. Tähän sotkuun liittyen... aiemmin hän reagoi erääseen tekstipätkään, jonka julkaisin sosiaalisessa mediassa, mutta tavallaan hän piilotti regointinsa myöhemmin. Teksti oli John Greenin sanoja:
"Maybe there's something you're afraid to say,
or someone you're afraid to love, or somewhere
you're afraid to go. It's gonna hurt. It's gonna hurt
because it matters."
Eli suomeksi: "On ehkä jotain, mitä pelkäät sanoa, tai joku jota pelkäät rakastaa, tai jokin paikka johon pelkäät mennä. Se sattuu. Se sattuu koska sillä on merkitystä."
Kysynkin, näkisitkö oliko näillä sanoilla jotain merkitystä juuri tähän meidän väliseemme... juttuun/asiaan/sotkuun?
Jos tässä nyt ei vielä kolmea ollut (pitää ottaa aina maksimaalinen hyöty
) niin minua on aina kiinnostanut edelliset elämät. Kysyin asiasta hieman yli vuosi sitten toisilta näkijöiltä saamatta kuitenkaan vastausta.
Tuleepa vaikea olo, kun huomaa, miten monimutkaisesti asioita selittää. Toivottavasti saat jotain selvääkin tästä ja kiitos jos vastailet!