Heippa Vexi!
Olit vastaillut yksärillä kysymyksiini 1.10. ja annoit ajattelemisen aihetta. Olen yrittänyt miettiä asioita eteenpäin ja keskustellakin, mutta asiat "seisovat" edelleen, mikään ei ole siis vielä lähtenyt liikkeelle. Olen nainen, tilanteeseeni liittyy siis kaksi miestä ja suuri tunne-elämän myllerrys. Vieläkin askarruttaa.
Olen lapseton nainen. Jos aion perhettä perustaa, niin hieman kiirettä täytyy iän puolesta pitää. En koe mitään "vauvakuumetta", mutta en ole myöskään valmis sanomaan, että en koskaan haluaisi lapsia. Aikaa ei liikoja ole. Ajatus askarruttaa, onko tarkoitettu vai ei... ja miten asian kanssa etenisi, kun ihmissuhdetilanne on niin sekava tällä hetkellä. Vai antaako vain vuosien mennä ohi. No, tämä ei ollut kysymys sinulle, vaan pohdintaa itselleni.
Oma äitini on elänyt aika kuluttavaa elämää, elämän varrella olen saanut paljon hoitaa hänen asioitaan ja pelastaa häntä pulasta. Kuitenkin hän on oman tiensä kulkija ja vaikuttaa nykyäänkin kovin tyytymättömältä. Hän on muuttanut kauas, mutta aika ajoin purkaa kiukkuaan "suunnittelemalla" muuttoa takaisin. Nykyisessä paikassa on kuitenkin hyvät elinolosuhteet ja turvallista.
1.Näetkö minut tulevaisuudessa äitinä, vai vaikuttaako siltä, että tulen elämään ilman lapsia?
2. Mistä etsisin voimaa ja viisautta konkreettisesti edetä nykyisessä ihmissuhdevyyhdissäni? Tuntuu vaikealta ja välillä milloin mistäkin syystä raskaalta.
3. Näetkö, että oma äitini toteuttaa "jupinansa" takaisin kaupunkiin muuttamisesta, vai loppuuko hänen maanpäällinen aikansa hänen nykyisessä asuinpaikassaan?
Lämpimin ajatuksin ja kiitoksin IrisU
