seuraava »

[Kuuhilda]

Ah, juuri noin minäkin ajattelen Ronjarenttu. Rakasta vihollistasi, sanoi joku, ja se on todella hyvä ohjenuora.
Mutta minä ehkä ajoin takaa sellaista kykyä kohdata ihminen sellaisena kuin hän on, ilman epäilyjä ja kyräilyä joka käänteessä. Ehkä kyky luottaa omaan arviointikykyyn ja omiin tunteisiin on kanssa joiltain osin menetetty...se voi olla, että se palaa ajan kanssa, ja hyvien kokemusten kautta.

Minäkään en enää sanoisi että olen elämäni TurmialanTommeja rakastanut, vaikkakin sen mukaan, mitä silloin rakkaudesta ajattelin, minä ilman muuta rakastin heitä.

[Lumikko.]

Ronjanrenttu, ihan yksinkertaisena ajatuksena asc-aur-kuu yhdistelmästäsi tulee mieleen: että noususkopu luo olemukseen voimakkuutta, johon monet tarraavat kiinni ja uskovat tällöin sinua niin vahvaksi, ettei sinua voi kaataa, jolloin hyvällä omalla tunnolla voivat tarrata kiinni. Kuukala heijastuu välillä välistä tuoden lämpöä ja empatiaa, mutta aurinkovesimies ei ole mikään empatian lähettiläs, vaan yllättävä toimija, joka voi yhtenä päivänä olla lämmin ja toisena kylmä, jolloin näiden kahden ristiriita voi hämmentää ihmisiä, ja saada ehkä siten vielä enemmän tarraamaan sinuun kiinni ja menemään pitkälle asioissa, sillä annat heille syytä myös vihata sinua. Nopeana ajatuksena näin tulee mieleen.

Allekirjoitan tämän. Ja myös sen, mitä kerroit isäsi kertoneen. Luulenpa, että noista asioista näissä jutuissa mun kohdalla on hyvin pitkälti kysymys. Että tällaista vetovoimaa minulla. On vielä sanottava, että herkimmät ihmiset eivät kestä minua ja heistä nousee pintaan kaikenlaista pimeää, kun raastavat hermonsa takertumalla minuun. Niin ja vetovoimani ulottuu myös omaisuuteeni - esim. joku tuntematon mies käy kusemassa autoni oveen talvipakkasella ja sen sellaista. Noita ureoita pestessäni mietin, karmako se minulle kostelee niiden puolesta, jotka menettävät järkensä minuun tarrautumalla, vaikka en itse antaisi tietoisesti mitään aihetta tarrautumiseen. Nytkin olen ollut varkauksien uhrina samaan aikaan, kun olen kaikin voimin työntänyt erästä ahdistelijaa ulos elämästäni.

Nojoo, nyt livahdin sivupoluille. Mutta kiitos Ave^^, tämä syvensi näkökulmaani asioihin ja siellä syvyyksissä joku lamppu taisi syttyä.

[Kuuhilda]

Tuo nappasi jotenkin tuo kaikin voimin tuossa ^^
Siis...minulla ollut useampikin takiainen, ja siksi näitä miettinyt ja on ollut tilaiuuskia koettaa eri taktiikoita. Tällähetkellä takiaiseeni minulla on käytössä taktiikka, etten yritä yhtään mitään. Mitä vähemmän energiaa annan hänen suuntaansa, hyvää tai pahaa, sen vähemmän hän sitä minulta vie. Toivon, että tämä minun kuolleen lahnan taktiikkani jossain vaiheessa puree, ja hän luovuttaa ja päästää irti.
Toki olen vihainen ja enemmänkin hänen kulloisistakin tempauksistaan, mutta en anna hänen siitä tietää. Olen jo tullut ilmoittaneeksi hänelle, että hän on minulle kuollut, eikä sen jälkeen mitään.
Mikäli tilanne pahenee ja sitä vaatii, sitten hoidetaan asialliset asiat, kuten jutut poliisin kanssa.



Wiki sanoo karismasta näin:
"Sanaa karisma käytetään siis yleensä kuvailemaan yksilön vaivatonta kykyä viehättää ihmisiä tai vaikuttaa heihin. Se viittaa erityisesti ihmisiin, jotka vetävät helposti huomiota ja ihailua (tai jopa vihaa, jos karisma on negatiivista) puoleensa. Termiä itsessään on vaikea kuvailla ja muita siihen liittyviä sanoja ovat viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys. Yleensä yksilössä pitää olla monia näistä ominaisuuksista, jotta häntä pidettäisiin yleisesti hyvin karismaattisena."

Kyllä vaan, Uranus ja Jupiter on minusta tuolla esillä ylenpalttisena ja sähköisyytenä, ja sitten Neptunus lie viehkeyttä ja mystisyyttä tuova elementti siellä? :

[Lizzy]

Ei ole todellista, täällä on yksi  ja voisin kertoa kyllä kanssa vaikka mitä hämäriä tarinoita. Jossain vaiheessa kyllästyin siihen kun tajusin, että en itse koskaan saa niistä ihmissuhteista mitään, mutta olen aina antamassa ja toivomassa, että minusta tykättäisiin. Otin erilaisen asenteen, että hitot en halua olla se, jolta aina vain otetaan energiaa ja kummasti porukka häippäsi sen jälkeen. Puf, kuin tuhka tuuleen.

En sanoisi, että olen karismaattinen, mutta varmaan silloin kun olen hyvällä tuulella minusta välittyy jotenkin sellainen  tyyppinen empatia ja valoisuus (  ) ja nousu-ravun lämpö ja turvallisuus. Mutta tuo 
niin, se on se mitä ei vain voi selittää. 

[skipidoway]

Kauhee itsekehuketju Aika siirappista. T: venus rapu

[Kuuhilda]

Noh, niin, ei Venus ravuille

Kyllä ihmisen pitää uskaltaa suhtautua itseensä positiiviestikin, vaikka suomessa ollaankin 

Hahaa Lizzy!

Juu, tuon puff' ilmiön minäkin olen kokenut, kun rupesin korjaamaan asioita...

[Faery]

Kaikille sisäistä kauneutta hehkuttaville:
Olisiko teistä itsestänne mukavaa, jos teillä olisi puoliso jonka on seksin aikana suljettava silmät ja ajateltava jotakuta toista voidakseen innostua/kiihottua?

Minusta olisi ihan hirveän väärä teko ryhtyä parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne fyysistä viehätysvoimaa. Olen pari kertaa sellaiseen erehtynyt juurikin sellaisten lausuntojen vuoksi joita tässä ketjussa on esitetty.  Minä olin hölmö ja uskoin kaikki nämä 'sisäinen kauneus on tärkein' ja 'oletpa pinnallinen' heitot, joita ilmeisesti heittävät nimenomaan ihmiset, jotka eivät ole visuaalisesti orientoituneita.

Lopputulos: Jos sitä fyysistä viehätysvoimaa ei ole, mikään määrä henkistä yhteensopivuutta ei auta: En kykene kiihottumaan tai haluamaan seksiä 'väärän' näköisen miehen kanssa. Jos ryhtyisin tällaisen miehen kanssa suhteeseen, joutuisin oikeasti tekemään tuon viestin ekassa lauseessa esittämäni mielestäni sangen epärehelliset teon, joka kerta kun pitäisi harrastaa seksiä.

Tämä on varmasti aika tavalla henkilökohtainen mielipide, enkä mitenkään väitä, että Eklektikko olisi väärässä. Mikä toimii yhdellä ei toimi toisella  Ehkäpä fyysinen vetovoima on aika laaja käsite. Pidän itseäni hyvinkin visuaalisesti orientoituneena ihmisenä (olen kouluttautunut taiteiden alalla) ja ehkäpä juuri visuaalisuuden vuoksi pystyn näkemään lähes kaikissa ihmisissä jotain kaunista! Olen varma, että moni ei ole kanssani samaa mieltä, mutta harva ihminen on täysin ruma. Kyllä minua kiihottavat miehessä monet muutkin asiat, ja itseasiassa useimmiten juuri ne muut asiat kuin ulkonäkö. Karisma, ääni, tapa liikkua, silmät ja tietenkin se miten mies käyttäytyy sängyssä.

Oman viehätysvoimani salaisuus sitten varmasti on  ja  . Ihmiset ihastuvat minuun helposti. Olen kuitenkin huomannut, että kirjoittaessani vaikkapa näin foorumeilla, tuo kaksoseni ei juuri tule esiin, vaan onnistun kuulostamaan helposti hyvinkin vakavalta jotkut ovat jopa sanoneet, ettö pelottavalta  . Minusta olisi varmasti tullut oiva saaranaaja 

[Ave^^]

Ai kamala, tuo edellinen viesti on kirjoitettu niin kuin olisin nyt sitten vanehmpikin henkilö. Oivoi

Noh, tuo määritelmä Ave kääntää kyllä ajatukset sinne ykköshuoneen Neptunukseen minun kohdallani. Siinä sitä on mihin laittaa omia kuvitelmiaan.
Ja ne Uranus ja Jupiter ascilla edesauttavat varmasti. Jostain muistan lukeneeni ainakin Uranuksesta nousulla, että se tuo personaan sähköistä vetovoimaa  : Ja Jupiter tuskin ainakaan jättää persoonaa mihinkään varjoon, kun vielä omassa merkissään möllöttää.

Mitä enemmän voimakasta tavaraa nousulla, siitä varmasti karismaa syntyykin. Ykkösessä ja nousussa olevat planeetat on vain pakko huomata. Mutta tuo neptunus ykkösessä herättää kyllä mielenkiintoni tässä, nimittäin sehän voisi ollakin merkittävässä osassa karismaattisuuden luojana? Ylipäänsä neptunus.. vaikka keskitaivaallakin.. ihailun kohteena olemisessa on aina mukana tavallaan jotain mystistä, jalustalle nostamista ja odotusten kasaamista siihen yhteen kohteeseen. Hmm..  :

[neverknow]

Voi ei miten mielenkiintoinen aihe! Olen miettinyt tätä usein ja en tosiaankaan ole mikään itsekeskeinen tai itserakas ihminen, muta nyt on pakko puhua suoraan! Olen perus nätti nuori rapu nainen..en mikään missi tai klassinen kaunotar..silti minä "viettelen" miehiä ja voisin sanoa melkeimpä kenet vain  : Ystäviäni tämä joskus jopa ärsyttää ja he sanovatkin minun olevan käelevä flirtti  Mielestäni en ole..silloin tällöin joo kun teen sen tarkoituksella. Tässä on myös hämärää se että miehet jotka lähestvät ovat minun mieleeni ja sanovat usein asioita joita haluan kuulla. Tätä taahtuu muuallakin, mutta esim baarissa, jossa sama mies on käynyt vikittelemässä muita naisia sänkyynsä niin minua hän pyytää ulos    tähänkin ystäväni ovat tympääntyneet kun heitä vikitellään sänkyyn ja minulle nin ei käy koskaan vaan aina käyttäydytään hyvin ja saatetaan ulos tosiaan pyytää..ensin tulin lopputulokseen että näytän tarhatädiltä..tämän kaverini ja miehet kuoppasivat..noh sitten mietin sen johtuvan lunnollisuudesta (olen sinut itseni kanssa, en kulje nenä pystyssä) no tuo satta näkyä ulospäin, mutta ei siinä määrin että joku känninen sen tajuaisi. Sitten päättelin että minä jollain tavalla tajuamattani manipuloin näitä miehiä    Jotkut sanovat tätä sisäiseksi seksikkyydeksi..en tiedä mitä se on..mutta tuottaa ongelmia myös siinä suhteessa, että jos käyn miesten kanssa ulkona, saan heistä ikuisia riesoja..siis kaikki jäävät roikkumaan, vaikka en tunne heitä???  ja koska olen itse herkkis enkä halua ketään satuttaa, en enään pahemmin ulkona ole käynyt  Itse olen jotenkin niin jumissa edelliseen tai no tämä sama ongelma oli ennen ex avomiestänikin että en vain ihastu..enkä osaa tehdä asialle mitään..turhauttavaa  Vitsi kun osaisin itsekin tuota astro karttaa lukea  voisik siitä löytyä vastauksia?? 

[Ave^^]

Pystyttekö te heti ensinäkemältä suoraan tietämään, että ette ole kiinnostuneita tai olette? Joo, on mullakin jotkut tapaukset selkeästi sellaisia, että ei kiinnosta, mutta yleensä tykkään tutustua paremmin monenlaisiin ihmisiin, ja vasta sitten sitä voi paremmin tietää. Siinä vaan tulee juuri se ongelma, että jos toinen ehtii kiinnostua on pakko loukata.  Mutta sitä se elämä on. Pakko on kokeilla ja tutustua, se on aina riski, kummalle tahansa. Ei sitä muuten voi löytääkään sitä "oikeaa". Mulle ei oo yhtäkään "turhaa" treffipyyntöä tullutkaan, jokasella oon mielelläni käyny.  Mutta onneksi ei enää tarvitse deittailla. Kyllä se pakkien antaminen on tooodella kamalaa. En ole koskaan oikein oppinut siihen. (No, jos ei nyt ihan omakehuksi menisi, niin kyllähän sitä on ihan itsekin saanut pakkeja. Mutta se ei tunnu yhtä kauhealta kuitenkaan.. jostain syystä.. se on helpompi käsitellä.)

Se on hienoa jos on se, joka halutaan ottaa vakavissaan. Mulle on aina miehet sanoneet niin (että oon vaimoainesta tai jotain muuta), mutta eipä oo ne suhteet siihen kuitenkaan menneet. Nykyseltä mieheltäni en muista moiseen suuntaan olevaa kommenttia. (Lie kertooko sekin jotain noista edellisistä miehistä, että kun ei tarvitse selitellä mitään, se jo riittää jos sanoo että haluaa mut eikä ketään muuta..^^ jaa-a..) Mutta se, mikä kellekin on vaimoainesta, on erilaista. Jotkut haluaa pysyväksi kumppanikseen älykkään naisen, jotkut äitimäisen naisen, jotkut hellannurkkaan alistetun paapojanaisen ja kukakin ties mitä, näin kärjistettynä. 

Menipäs myöhäisen ajan epäselväksi tekstiksi.. No, hyvää yötä valvojille. 

[Ave^^]

Tuo on oikeastaan aika hienoakin, sillä monet suhdeviritelmät voivat tuhlata kauankin aikaa periaatteessa hukkaan. Ainahan voi sanoa, että kaikesta oppii, ja niinhän se onkin, mutta kyllä se aika silti voi monessa tapauksessa mennä siitä huolimatta ns. hukkaan, jos käytännössä ajattelee.
Toisaalta taas, itseni kohdalla ajattelisin, että tuo jollain tapaa pilaa elämän yllätyksellisyyden. Joku, josta en sitä odotakaan, voikin paljastua todelliseksi löydöksi.  Eli joku välimaasto niiden väliltä sopii mulle.

[neverknow]

Ihania viestejä teiltä  minä olen usein myös sellainen että tahdon hieman tutustua ennen kuin tyrmään, ellei sitten tyyppi ole ihan nou nou..kaikki treffit ovt olleet kivoja mutta jälkeen päin minua alkaa aina ahistamaan, enkä koe sitä tiettyä yhteyttä. ja toisaalta asiaan voi vaikuttaa myös aiempi ja ainoa suhteeni (ellei teini suhteita lasketa), joka kestikin sitten pidempään. Tämä mies on selkeästi sielunkumppani, mutta niitähän on useita (jossain? ). Itseasiassa tässä on selleinenkin pohjalla, että kun enollut ketään löytänyt ja kovasti toivoin tapaavani miehen, jonka kuvailin tuolloin erittän tarkkaan toiveissani yöisin (ei siis ulkonäöllisesti) niin tapsin hänet..ja juurikin sellaisessa tapahtumassa missä halusin ja ensimmäisen kerran elämässä, se olinkin minä joka pommitti viestejä ja kiemurteli kotona  Kiittelin kovasti tästä miehestä, joka on edelleen rakas ystävä. Ehkä minua häiritsee juurikin tämä, että kuuluisiko meidän olla yhdessä loppuun asti..luovutettiinko liian helposti  Itse en myöskään harrasta ollenkaan mitään yhden yön juttuja. Minulle on myös sanottu usein että olen vaimomatskua, vaikka lenkin uranainen  : Tuosta energioiden lukemisesta..minä en tätä hallitse, mutta tiedän js jollain on erittäin negatiiviset energia tai jos joku saattaisi olla väkivaltainen. Ainoa jonka auran pystyn lukemaan mielessäni on tämä edellinen mies. Tahtoisin koasti kyllä oppia lukemaan paremminkin 

[Kuuhilda]

Mitä enemmän voimakasta tavaraa nousulla, siitä varmasti karismaa syntyykin. Ykkösessä ja nousussa olevat planeetat on vain pakko huomata. Mutta tuo neptunus ykkösessä herättää kyllä mielenkiintoni tässä, nimittäin sehän voisi ollakin merkittävässä osassa karismaattisuuden luojana? Ylipäänsä neptunus.. vaikka keskitaivaallakin.. ihailun kohteena olemisessa on aina mukana tavallaan jotain mystistä, jalustalle nostamista ja odotusten kasaamista siihen yhteen kohteeseen. Hmm..  :

No joo, Neptunus, sehän se on klassinen filmitähtien planeetta muutenkin, ja he nyt ovat karismaattisia ja kykenevät luomaan illuusiota olevansa ties mitä, vaikkeivät olekaan.
Ja niin, sitten jos ajattelee, että mulla on keskitaivaalla vielä noiden nousun planeettojen  lisäksi Saturnus ja Pluto, eli ulospäin näkyvissä nekin, niin kai sekin jotain lisää tuo.

Minä en tosiaan näe ihmisestä, mitä se oikein on syönyt...tai luulisin, että se menee niin, että näen kyllä, mutta sivuutan sen helposti, koska tahdon nähdä hänet jonain aivan muunlaisena. Tai siis näin on ainakin ollut aiemmin. En tiedä osaanko nykyisin paremmin kuunnella itseäni sen sijaan että lakaisisin epämiellyttävät asiat vain maton alle...aika näyttänee  
Mikään treffimagneetti en ole minäkään ikinä ollut...jos joku lähestyy, niin se on jollain lailla sitten intensiivistä, ei mitään lähdetkö huomenna lounaalle tyylistä...luulisin, että ihmiset eivät siinä mielessä uskalla lähestyä minua...syyttäisikö siitäkin sitten tuota Neptunusta? Heillä täytyy olla jokin palo, että lähestyvät, tai sitten aikeet ovat vain jotain juttuseuran tapaista.

[Lilli]

Pystyttekö te heti ensinäkemältä suoraan tietämään, että ette ole kiinnostuneita tai olette?

Kyllä. Kyllä minäkin pidän ihmisiin tutustumisesta, mutta jos minulla ei ole romanttista kiinnostusta, niin kerron tämän asian mahdollisimman hienotunteisesti. Yleensä vastapuoli kuitenkin on kuvitellut, että tavallinen ystävällisyys osoittaa romanttista kiinnostusta ja kun hänelle valkenee, että sitä kiinnostusta ei tosiaankaan ole (esim. olen alkanut deittailla jotakuta muuta), niin melkoisen melodramaattisia kohtauksia olen joutunut todistamaan.

[khanda]

Kyllä minusta tuota kuvailemaasi ajattelua löytyy, että "minä teen mitä tahansa, minä korjaan kaiken, jos vain rakastat", mikä on kyllä ollut useammin turhaa kuin palkitsevaa uhrautumista ihmissuhteissa. En kuitenkaan ole hullaantunut hulluista, MUTTA minut on kahdesti kiristetty suhteeseen vetoamalla mm. sellaiseen, että "jos mua ei rakasteta ja jos mä jään yksin, mä otan hengen itseltäni". Molemmat olivat päihdeongelmaisia ja masentuneita ihmisiä. Toinen tahtoi niin kovasti omistaa minut, että kun ilmoitin jatkavani nyt matkaa eri suuntaan, sain häneltä selkääni. Ja toinen yritti vastaavasti hypätä parvekkeelta. (Siis nämä olivat kaksi ihan eri ihmistä ja eri aikaan, tämä täsmennyksenä mikäli kirjoitukseni on epäselvää.) Kyllä minä heidän vuokseen jouduin tosiaan uhrautumaan, vaikken - inhottavaa sanoa - kumpaakaan heistä koskaan rakastanut, auch!

Kaikkihan on tietysti tapauskohtaista mutta oman näkemykseni mukaan tuntuu olevan aika usein toistuva universaali ilmiö se, että jos lähtee tuollaiseen auttavaan (tai periaatteessa mihin tahansa vakavaan) suhteeseen ilman että on valmis aidosti rakastamaan ja sitoutumaan (mahdollisesti loppuelämäkseen) siihen ihmiseen, niin siitä seuraa negatiivista karmaa. Senkin kautta voi tietysti oppia asioita, mutta usein seuraukset ovat hankalat molemmille osapuolille. Jos haluaa aidosti (epäitsekkäistä syistä) auttaa jotain ihmistä, niin voi olla parempi välttää liian läheistä (varsinkin fyysistä) kontaktia, toimia vain väliaikaisena tukena, ja ohjata ehkä sitten mielummin ammattiauttajien puoleen. Mutta toisaalta jos on kyse itsetuhoisesta päihdeongelmaisesta, niin läsnäolollaan saattaa pelastaa henkiä. Mutta itse uskoisin että senkin voi tehdä neutraalilla, hieman etäisemmällä  välittämisellä, ilman että tarvitsee lähteä niin syvään kontaktiin ettei irtipäästäminen enää onnistu. Tosin joku sieluparka saattaa olla niin sekaisin ja epätasapainoinen että pelkkä silmiin katsominen, kädestä pitäminen ja ystävällisyyden osoittaminen saattaa herättää hänessä vahvan kiintymyksen ja riippuvaisuuden, varsinkin jos auttajan viehätysvoima ja energia on voimakasta..?