On aiemminkin tainnut tulla höpötettyä jotakin paradoksaalisesta
intentiosta. Se on mielestäni oiva pika-apu monenlaisiin psykosomaattisiin
ja psyykkisiin vaivoihin, ainakin kohtalaisen lieviin.
Vuosia sitten muistelen jossakin mainitun esimerkkinä paradoksaalisesta
intentiosta sen, että jos yrität lopettaa tupakoinnin ja aivosi huutavat
kurkku suorana: "Nikotiinia tänne, ja vähän äkkiä!", voit käyttää mm.
Kiesuksen suosittelemaa (Älä tee pahalle vastarintaa!) ja monista itämaisista
taistelulajeista tuttua perusideaa vastustajan liike-energian hyödyntämisestä.
Tupakoinnin tapauksessa tuo merkinnee sitä, että yrittää ikäänkuin
tietoisesti voimistaa tuota nikotiininhimoa, jolloin siltä tavallaan katoaa
pohja miltä ponnistaa, tai jotain.
Tai jos esimerkiksi kärsit usein ns. jännityspäänsärystä, voit kokeilla
mitä tapahtuu, jos yrität pinnistellä, jotta saisit päänkivistyksen vieläkin
kovemmaksi.
Urheilijoille tuo voisi myös olla toimiva metodi, varsinkin sellaisille
jotka esim. heittävät moukaria harjoituksissa niin pitkälle, että kenttä
ei tahdo riittää (Olli-Pekka Karjalainen), mutta jotka tärkeissä kisoissa
miltei järkiään epäonnistuvat ilmeisesti liiallisen yrittämisen tautta.
Tietysti paradoksaalinen intentio mitä ilmeisimmin vaatii jossakin määrin
mielikuvitusta, jos sitä aikoo omin avuin yrittää soveltaa?
http://en.wikipedia.org/wiki/Paradoxical_intention 
