seuraava »

[Taurgorius]

Vanhaa aihetta ylös.

Minuun tuntuu uppoavan lopulta melko monenlainenkin huumori kun oikein alkaa miettiä, ja monenlaista vitsiä tulee itsekin väännettyä. Esiin voisi nostaa kaksi aika erilaista huumorinlaatua: sellainen surkuhupaisuus, tragikoomiset jutut, kun menee niin huonosti jo ettei voi kuin nauraa, sarkastinen musta huumori tai sitten sellainen hörskötys, juttujen ylivieminen, tilannekomiikka. Sellainen "muka-hauska", teennäinen ja lapsenomainen, jotenkin liian puhtoinen juttu taas ei uppoa yhtään.  Ja paljon tulee naurettua itsellensä ja tilanteilleen - välillä tulee oltua sellainen sählä, jolle sattuu ja tapahtuu. Olen myös aika sanavalmis - pystyn vastaamaan kaikenlaisiin heittoihin terävästi ja "vitsihoksottimet" toimivat nopeasti tilanteissa.

Minulla on    2. huoneessa ja  7. huoneessa. Tämän ajattelisin selittävän tuon ensimmäisen laadun. Ensimmäisessä huoneessani on lisäksi  - voisiko näistä löytyä selitys tuolle sähläämiselle ja hörskötyspuolelle, joka tulee yhtä voimakkaana esiin? Lisäksi 3. huoneessa on  kotonaan, mutta :ssa.

Hauskinta tuntuu olevan painotteisten ihmisten kanssa.

[Kuuhilda]

Hyvä nosto!

Mä aloin miettiä, että mikähän asetelma se tekis ihmisestä vakavan ja tylsän?

Heti toki miettii että no  ristissä kaiken kanssa ja planeetat  iisa poikittain, mutta aivan liian helppo ajatus, enkä usko että se edes menisi noin, ihanaa kuivaa ja terävää ...(hapankorppua)... huumoria tulisi tulokseksi tuollaisesta.

Sitten tietysti on eri asia, mikä on minun mielestäni tylsä, ja mikä sinun?

Mutta vois kai yleisesti aatella, että ihmisestä tekee tylsän vakavuus, vastuu ja velvollisuus,
mitään tekemättömyys ja hiljaisuus.

Mitä tälläisen ihmisen  tekisi? Mitä on käynyt mielikuvitukselle? Kuinka  toimii?
Onko siellä  kartalla hommissa, ja  sen esimies?
Mistä tälläinen tylsimys nauttii? Nauttiiko mistään? Vai eikö se vaan pääse esiin? Miltä näyttäs 5 huone ja kuinka päin on  ?
Ja ja ja...
Kysymyksiä vaan 

[Taurgorius]

Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys!

Sanoisin myös, että ratkaisevaa taitaa olla ainakin se, mitä kukin pitää tylsänä.

Tuo  -keissi tulee itselläkin mieleen, kun puhutaan tylsästä. Toisaalta, voisiko ihminen olla huumorintajuton ja sitä kautta tylsä, jos ei ymmärrä vitsejä ja loukkaantuu kaikesta? Tässä tulee ensimmäisenä mieleen  tai  -vaikutus jossain muotoa. Ehkäpä ne yhdistettynä  vaikutuksiin?

[Kuuhilda]

"Huumorintaju tarkoittaa huumoriin liittyviä yksilön luonteenpiirteitä tai yksilöllisiä ominaisuuksia. Huumorintajulle on esitetty monta erilaista määritelmää, kuten:

1. Älyllinen kyky (kyky luoda, ymmärtää, toistaa ja muistaa vitsejä)
2. Esteettinen herkkyys (huumorin arvostaminen ja siitä nauttiminen)
3. Tapa käyttäytyä (herkkänauruisuus, tapa kertoa usein vitsejä, huvittaa toisia, tai nauraa toisten vitseille)
4. Tunnepohjainen luonteenlaatu (kuten hilpeys)
5. Asenne (huvittunut suhtautuminen elämään, suopeus huumorille)
6. Selviytymis- tai puolustuskeino (vaikeuksiin suhtautuminen huumorilla)

Huumorintajuttomuus tai puutteellinen huumorintaju voivat vaikeuttaa muun muassa pari- ja ystävyyssuhteiden solmimista. Huumorintajuton ja vakavamielinen henkilö saattaa huomaamattaan rasittaa muita sosiaalisissa tilanteissa, jos hän esimerkiksi loukkaantuu vitsistä, jota hän ei ymmärrä. Tosikkomaisuuden ja huumorintajuttomuuden taustalla voi olla esimerkiksi masennus tai muut psyykkiset ongelmat, huono itsetunto tai neurologinen poikkeavuus, kuten Aspergerin oireyhtymä."

Tuollaista löysin.
Noita jos miettii astrologiaan, niin
älyllisestä tulee mieleen ilmamerkit ja   koska pää,   myös.
  ja   ainakin,   kai myös.   lie ennemmin viisas, kuin älykäs?

Esteettinen herkkyys,   ja  ,  ja   myös?

Tapa käyttäytyä...noooo, ihan koko paletti. Mutta suluissa olevaan  ,   nyt ainakin,   myös.

Tunnepohjainen luonteenlaatu?
Öh.   tai  mutta ei kyllä ekana tule mieleen hilpeä.
  ja   ovat hilpeitä. Hmmm.


Asenne. No, positiivinen asenne on ainakin   vaikutteisilla.   lie jonkinlainen  ilon kantaja?
 Persoonalliset planeetat ja 


Selviytymis ja puolustuskeino... ja  ?
Tälläisellä henkilöllä varmasti sitten jossain    ,   tai  ?

Itse huomaan käyttäväni kyllä sarkasmia ja sen väristä ajatusmaailmaa puolustuksena vielä useammin kuin kepeämpää huumoria.

Jännä että ei puhuta mielikuvituksesta tässä. Vaikka älystä kylläkin.

Ja oisko DC:llä merkittävä vaikutus? Huumorissa tärkeä osa on sen toisten kanssa kokeminen kuitenkin.

[Eileithyia]

"Huumorintaju tarkoittaa huumoriin liittyviä yksilön luonteenpiirteitä tai yksilöllisiä ominaisuuksia. Huumorintajulle on esitetty monta erilaista määritelmää, kuten:

1. Älyllinen kyky (kyky luoda, ymmärtää, toistaa ja muistaa vitsejä)
2. Esteettinen herkkyys (huumorin arvostaminen ja siitä nauttiminen)
3. Tapa käyttäytyä (herkkänauruisuus, tapa kertoa usein vitsejä, huvittaa toisia, tai nauraa toisten vitseille)
4. Tunnepohjainen luonteenlaatu (kuten hilpeys)
5. Asenne (huvittunut suhtautuminen elämään, suopeus huumorille)
6. Selviytymis- tai puolustuskeino (vaikeuksiin suhtautuminen huumorilla)

Huumorintajuttomuus tai puutteellinen huumorintaju voivat vaikeuttaa muun muassa pari- ja ystävyyssuhteiden solmimista. Huumorintajuton ja vakavamielinen henkilö saattaa huomaamattaan rasittaa muita sosiaalisissa tilanteissa, jos hän esimerkiksi loukkaantuu vitsistä, jota hän ei ymmärrä. Tosikkomaisuuden ja huumorintajuttomuuden taustalla voi olla esimerkiksi masennus tai muut psyykkiset ongelmat, huono itsetunto tai neurologinen poikkeavuus, kuten Aspergerin oireyhtymä."

Toisaalta kaikilta löytyy jonkin sortin huumorintajua. Jotkut ihmiset eivät ole sosiaalisia kuin harvojen kanssa, joiden kanssa oikeasti klikkaa ja sinällään se voi olla autenttisuutta. Se voi vaikuttaa toisita mielensäpahoittajalta tai ylimielisyydeltä, mutta todellisuudessa sellainen henkilö voi olla vain herkkä.

Olen joustava jousku lopulta, mulla kuitenkin  aspektoi lähes kaikkea kartalla- harmonisesti tosin mutta silti. Mä oon kyllä toisaalta vakava ja suorituskeskeinne  eikä mulla ole juuri kärsivällisyyttä turhaan löpöttelyyn. Mistä tullaankin seuraavan aiheeseen. Ihmiset ymmärtävät luonnostaan monia huumorin ilmaisumuotoja, mutta ainoa asia jota en jaksa on juurikin tuollainen löpöttely, että kaikki sanotaan vitsikkäästi tai nenäkkäästi. Etää se on niin kuin aina päällä. En myöskään siedä "hauskoja" juttuja missä sattuu tai missä katsotaan toista ihmistä alakanttiin.

Itse nauran ihmisten tunteenpurkauksille, aivoituksille ja toiminnalle. Katson kaikkea vähän niin kuin ulkopuolelta, tavallaan kuin vanhemmat lasta. Hyväksyn helposti "tyhmyyden" tai muutkin puolet jotka ihmiset pitävät yleensä pois sosiaalisesta kontekstista. No mä haenkin ylipopistoon lukemaan psykologiaa.