En nyt lähtenyt mitään äänestämään,,
Ajattelemisen aihetta kyllä tuo ensimmäinen ketju antoi.
Reaktioni oli juuri se,miten kirjoitinkin,eikä muuksi muutu.
Tosin kun katsoin kuka oli tekstin kirjoittanut,niin,,
Aloin miettimään,että mitäs hän nyt ajaa takaa.
Onko ollut Hectorin sanoin "seisovaa ilmaa"liian kauan.
Yllättävää oli,miten moni kuitenkin otti tuon tekstin itseensä.
Reagoi melko voimakkaastikin.
Minä en suostu uskomaan,että kaikki tuntisivat aina ja kaikessa pelkkää rakkautta.
Ainakin jossain vaiheessa elämää,viha on varsin monelle todellinen käsite.
Vaikkei sitä nyt ihan noilla Puman sanoilla pukisikaan,mutta tunteena se on juuri tuollainen.
Koettu on,milloin mitä ja ketäkin kohtaan.
Olipa kirjoittajan motiivi sitten mikä tahansa,niin löysin siitä kuitenkin jotain perus aitoa.
Välillä tuntuu,että kuljemme täällä foorumillakin kuin lammaslauma.
Samaa hyminää ja toisten ajatusten myötäilyä,ja kaikilla ( melkein )on mukamas aina hyvä olla ja posiitiivisuus paistaa.
En usko siihenkään.Voisin kuvitella sen olevan mahdollista täydellisessä yksinäisyydessä,ulkona yhteiskunnasta ja ikuisessa meditatiivisessa tilassa.
Kyllä sen ajoittain saavuttaa.Joskus pidemmäksikin aikaa,vaan kovasti horjuvainen on ihmisen tasapaino.
Yksi puhelu,tai jonkun kuolema,tai pakit puolisolta,,, :
Minä yritän.Yritän kovasti olla ottamatta itseeni enää niin paljon toisten murheista.
Yritän uskoa,yritän luottaa siihen,että kaikki menee,kuten kukin elämänsä ohjailee.
Silti välillä horjahdan tasapainostani.Joskus kaadunkin.
Mutta oppia tämä polkunsa kulkeminen on,ja kyllä nuo kipeätkin asiat siihen kuuluu.
VKL on ollut tapahtumarikas ja outo,niin kuin kirjoituksenikin.
Jotain sillä nyt vain yritin sanoa,,