seuraava »

[tulitikkutyttö]

Näin viimeyönä järkyttävän unen.
Näin unessa että minä ja lapseni kuoltiin, vain mieheni jäi unessa eloon. Unessa meidän haudattiin, ja tunsin että minun pitäisi mennä eteenpäin, mutta jäimme silti henkiolentoina maan päälle. Lapset olivat aluksi surullisia kuolemastaan, mutta ottivat asian lopulta aika kevyesti, jatkoivat vaan leikkejään ja leikkivät muiden henkiolentolasten kanssa.
Tietenkään kukaan ihminen ei voinut nähdä meitä ja itsekään en nähnyt kaikkea kuten “normaalisti” vaan utuisesti näin kaiken ja lähesten elämää pystyin seuraamaan esim mieheni elämää. Näin paljon henkiolentoja.

Mieheni oli kuolemastamme todella surullinen olihan hän menettänyt koko perheen, minut ja lapset ja hänen tuskansa oli viiltävä. Yritin lohduttaa häntä, mutta hän ei nähnyt minua. Kerran unen aikana kun olin henkenä ja yritin koskettaa miestäni poskeen hän ehkä vaistosi minut, katsoi minuun päin oudon näköisenä ja pysähtyi, mutta en ole täysin varma. Ehkä hän vaan aisti ja vaistosi minut.

Ajattelin unessa henkiolentona että jään ikuisesti mieheni vierelle elämään henkiolentona, en vaan halua jatkaa matkaani ilman häntä. Olen vieläkin asiasta surullinen monta tuntia heräämisen jälkeen, oli todella ahdistava uni.

[JHSN]

Olen joskus jostain lukenut että oma kuolema unessa tietää pitkää ikää ja tervettä elämää

[Lilli]

Tuollainen uni voisi viitata siihen, että olet siirtymässä voimakkaasti johonkin uuteen vaiheeseen elämässäsi, joka vaatii paljon luopumistyötä. Tämä vaikuttaa myös mieheesi, mutta et selvästikään halua jättää häntä, vaikka elämäsi muuttuisikin. Tavallaanhan uni kertoi myös välillänne olevasta todellisesta rakkaudesta. 

[sideman]

'
OTish: miksi ihmeessä Nora luovutti immuniteettinsa (muistaakseni) Harrille,
vaikka ed. yönä unessa näki puotoavansa?

 

[t.touhula]

Jos jostain löydät kirjan
VIHKIMYS, kirjoittanut ELisabet Haich

lue ihmeessä. Siinä kerrotaan eri kehitysvaiheista, vihkiytymisestä eriasteiseen tietoon. Henkisestä kasvusta initiaatioista toimia toisin, kun energia- ja tietotaso muuttuu. Kokemuksesi kuulostaa siinä kirjassa kirjoitetulta.
Lukiessani sitä ensimmäisen kerran, itkin sivan solkenaa. Onnesta. Kirjan teksti antoi minulle vastauksia roppakaupalla asioihin, joihin en keltään ollut löytäny silmien pyörittelyä kummempaa reaktiota. Immeiset pitivät minua pitkään todellisena kummajaisena, kun aavistin asioita ennalta ja näin henkisesti ihmisten läpi.
Luettuani kirjan pohdiskelin pitkään sen antia. Sitten käänsin kankkuni vähintään '90 astetta kaakkoon' ja keskityin ihan vain omaan elämääni. En ole katunut pätkääkään.