seuraava »

[marija]

Sanotaanko vaikka näin, että tunneihmisen elämä on ihan hirveetä! Voinekko tätä ees elämäksi kutsua..?  
Olen siis aurinko rapu, kuu oinas. Luin jostain, että tämä yhdistelmä on tunteiden kannalta pahin mahdollinen. Tuuliviiri, täysin tunteiden vietävissä jne, ja sen minä ainakin allekirjoitan ihan täysin!! "My heart will always overrule my mind" Näin se on ja on aina ollutkin, nyt vain tuntuu ihan ylitse pääsemättömältä..  

Musta tuntuu, etten pääse edellisestä suhteestani eteenpäin/ohi. Suhde oli lyhyt, mutta sitäkin antoisampi. Mies osasi oikeasti jutella, teki paljon töitä, oli kaikin puolin hyvä ja ihana. Minusta tuntui kuin olisin tuntenut hänet jo vuosia, käytimme yhteiset illat oikeisiin keskusteluihin ja muuhun kivaan...   Kerrankin minut hyväksyttiin kaikkine vikoineni, eikä minua yritetty muuttaa. Kerrankin minulla ei ollut kiire mihinkään, ei pakon tunnetta, vain hyvää oloa ja rakkautta  
Sitten yllättäin, ilman mitään varoitusta mies otti ja jätti. Luulen, että hän kaikki velvollisuuteni ja ongelmani häntä edeltävästä suhteestani säikäyttivät hänet. En ollut ainoa järkyttynyt, myös hän oli. Samoin ne pari kaveria, jotka asiasta tiesivät ja joille kerroin.
Tein suurimman virheen. Ikävöin häntä, kävin usein ulkona ja join. Tutustuin hänen kaveriinsa ja eräänä känniyönä lähdin tämän kaverin mukaan. Kaduin sitä. Eksäni sai tietenkin kuulla asiasta ja ilmoitti, ettei halua edes tuntea minua enää. Oikein minulle, ihan oikein. En ole edes kavereilleni asiasta iljennyt kertoa. Häpeän. Välttelen aikoja ja paikkoja missä edes vahingossa törmätä häneen. En halua enää edes kaupungilla käydä ja välttely ja häpeä vaikeuttaa elämääni monin tavoin. Oma syyni.
Olen lähettänyt hänelle muutaman viestin, joiden tarkoitus oli koittaa saada häneltä anteeksi. Ainoa vastaus oli hänen seinällään seuraava julkaisu (oletan sen olevan vastaus minulle..):
"Minä ja sinä yhdessä naurettiin, elettiin elämää täysillä. Me vastaan muu maailma... mihin se aika katosi. Kuin kirkas tähti taivaalta tippui. Joskus se tuntuu niin pahalta, ettei edes itketyksi saa! Kuinka saatoit mennä pettämään luottamukseni. Monesti elämä on minua väärin kohdellut, mutta tätä en sulata, eikä minun tarvitsekaan. Minun mentävä on! Pitkin kivisiä polkuja minä löydän vielä tieni onneen." by Elina Verronen
En vain voi edes kuvailla miten pahalle minusta tuntuu, miten kamalaa eläminen on  

[Ave^^]

  voimia sulle..

Tuo teko on suuri juttu, eikä sitä saa tekemättömäksi, mutta voit ajatella silti, että mies alunperin oli se joka lähti, ehkä hän joka tapauksessa olisi lähtenyt, nyt hän vain sai hyvän syyn minkä taakse piilottaa kaikki omat syynsä, hänen ei niitä tarvitse enää sanoa tai käsitellä, sillä annoit hänelle tämän syyn, jota hän voi käyttää kuorena.

Samalla silti on hyvä muistaa itsestään, että tuon teon hetkellä varmasti ajattelit vain itseäsi ja omaa pahaa oloasi? Voisiko helpottaa se, kun tunneihminen sanot olevasi, että ajattelet nyt toimivasi tästä eteenpäin niin kuin tälle miehelle olisi parhaimmaksi? Toivot hänelle hyvää ja teoillasi mahdollistat sitä niin hyvin kuin pystyt? Anteeksiannon hakeminen usein on vain tarve lievittää omaa pahaa oloa. Samalla asetat valta-asemat hänelle suotuisiksi ja alkuperäiset lähdön syyt jäävät taka-alalle. Ehkä sinun tehtäväsi on vain myöntää virheesi, katsoa miten asiat etenevät ja toimia sen mukaan?

[marija]

Niin, itse hän lähti, kehotti useita kertoja etsimään uuden, sanoi minun olevan vapaa kaikkeen, muttei se oikeuttanut tekoani. ei se, eikä humalani, ei mikään. Olen toivonut ja toivottanut hänelle kaikkea hyvää. Hän on ja tulee olemaan minulle tärkeä, vaikkei edes halua minua tuntea. Koitan kaikin keinoin pysyä pois hänen näkyvistään. Valitettavasti tiedän, että pian se on vaikeaa (elinpaikkani muuttuu hänen "tielleen").. En tiedä kuinka jaksan ja kestän tämän kaiken.

[Kuuhilda]

Samaa ajattelin heti mitä Ave sanoi, eli mies se oli joka lähti...syystä joka on x. Ja tästä hänen ystävänsä kanssa viettämästäsi yöstä hän todella saa hyvän syyn jolla osoittaa sinua ja peittää omat syynsä, mitkä ikinä sitten olivatkaan.
Ja jos hän mahdollisesti jatkaa ystävänsä kanssa, niin silloin siinä ainakin on paha ristiriita, jos sinua sitten kuitenkin syyllistää.
Tietenkin hän on loukkaantunut, tottakai, kyllä tuommoinen satuttaa, mutta sinä olit vapaa ja ystävä myös...kai? Ja enemmän hän oli sidoksissa tässä kuin sinä, sillä ystävyys oli kai vielä vankka. Sinusta mies oli eronnut jo.
Minä en kertakaikkiaan näe mikä tässä on jotain niin kamalaa ettet voi sitä itsellesi anteeksi antaa? Kerrankos sitä humalassa ja surkeassa tilassa jonkun tuttunsa sänkyyn on ajautunut yksi ja toinenkin, ja miksei ainakin kuu oinas. Se oli sinun tekosi. Me emme omista oikeuksia ihmisiin, eikä hänen loukkaantumiselleen ole mitään niin perustavanlaatuista syytä, että sinun siitä täytyisi koko loppu elämäsi kärsiä.
On ehkä jollain tapaa tarkoituksenmukaista, että polkunne kohtaavat arjessa vielä.
Pois häpeä, ei sinulla ole siihen syytä. Teit  mitä teit, se oli ehkä erhe, mutta ei todellakaan mitään niin pahaa että sinun pitäisi antaa syyllistää siitä itsesi loppuelämäksesi.

[marija]

Kiitos molemmille ihanista sanoista. Ehkä tämä tästä, joskus.

Ystävänsä kanssa hän ei ole tietääkseni enää tekemisissä, jonkinlaisen tappelun/sanaharkan he ovat ilmeisesti käyneet minusta. Ko. kaverista hän varoittikin minua aiemmin, mutten silloin tiennyt kuka/mikä tämä tyyppi on. Luulen, että tämä kaveri teki kaiken tarkoituksella, en tiedä, luulen vain. Mähän olen mitä parhain teorioiden keksijä. Yksin kun olen niin on aikaa ajatella... ja miettiä..

[Artemis]

Jos saan sanoa oman mielipiteeni, niin mies lähti ja jätti. Ehkä exien kavereita ei periaatteessa saa käydä köyrimässä, mutta toisaalta, kukapa ei olisi exänsä kaveria joskus köyrinyt? Tällä tarkoitan, että älä ole liian ankara itsellesi. Sinä olet ihminen, teit ehkä jonkinlaiseen virheen, jos sitä sellaisena voidaan pitää. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että miehellä ei oikeastaan ole oikeutta murjottaa, hän rikkoi sydämesi ja sinä toimit sydän särkyneenä ja kukaan meistä ei ole täydellinen.
Sinun ei auta muuta kuin päästä asian yli. Ymmärrän, että se on vaikeaa, mutta sinä pääset sen yli. 

[Ave^^]

Kyllähän sitä oikeasti p**kempiakin juttuja voi tehdä ja voi tulla tehneeksikin. Ihmisiähän me ollaan vaan, pääasia on se, että myöntää virheensä eikä tietentahtoen halua uusia sitä. Sen jälkeen voi pikku hiljaa hyvällä omalla tunnolla antaa itselleen anteeksi. Miehen anteeksiannosta ei tiedä, mutta ei ole sinusta kiinni jos hän haluaa velloa katkeruudessaan tai vain käyttää sinua helppona syntipukkina.

[marija]

Kiitokset teille En varmaan itsekään olisi kovin ymmärtäväinen ko. tilanteessa, kukapa ei loukkaantuisi. Olisin vain niin kovasti halunnut pitää hänet elämässäni, sillä hän on minulle erittäin tärkeä. Tietää minusta enemmän kuin kukaan ja opin luottamaan häneen täysin. Sitten, ihan iman mitään varoa, kaikki se oli poissa...

Mitä te muut teette, kun elämä on solmussa? Onko muita jotka on tahtomattaa, niin hyvässä kuin pahassa, täysin tunteiden vietävissä?? En voi sille ite mitään  jos joku asia on pielessä, niin sillon on kaikki pielessä. Raskasta ja turhauttavaa, mikä tähän auttaisi?

[Yep]

Vaikuttaa siltä, että exäsi halusi jättää sinut ja pitää sinut??
Hänellä ei ole minkäänlaista oikeutta kiukutella sinulle, vaikka oletkin viettäyt yön hänen kaverinsa kanssa. Ja vieläpä kehitti tappelun kaverinsa kanssa?!  Miksi ihmeesä hän jätti sinut, kun kerran on noin voimakkaasti kiinni sinussa? Ei ketään voi omistaa - varsinkaan, jos on itse jättänyt.

Miksi syyllistyt ja annat syyllistää itseäsi? Jos molemmat halusivat seksiä, eikä kumpikaan ole alaikäinen tai muuten syyntakeeton, niin mitä ihmeen pahaa siinä on?
En kannata yhden illan juttuja, mutta ei yhdestä vahingosta pidä itseään kohtuuttomasti ruoskia.

[Yep]

Olen lähettänyt hänelle muutaman viestin, joiden tarkoitus oli koittaa saada häneltä anteeksi. Ainoa vastaus oli hänen seinällään seuraava julkaisu (oletan sen olevan vastaus minulle..):
"Minä ja sinä yhdessä naurettiin, elettiin elämää täysillä. Me vastaan muu maailma... mihin se aika katosi. Kuin kirkas tähti taivaalta tippui. Joskus se tuntuu niin pahalta, ettei edes itketyksi saa! Kuinka saatoit mennä pettämään luottamukseni. Monesti elämä on minua väärin kohdellut, mutta tätä en sulata, eikä minun tarvitsekaan. Minun mentävä on! Pitkin kivisiä polkuja minä löydän vielä tieni onneen." by Elina Verronen
En vain voi edes kuvailla miten pahalle minusta tuntuu, miten kamalaa eläminen on  

Tämä on kyllä aika paksua. Miten voi pettää luottamuksen, jos ei olla enää yhdessä?
Anteeksi, mutta tämä kuullostaa narsistin tai muuten vaan vinksahtaneen melodraamalta. Muistutan vielä, että hän jätti sinut ennen tekoasi.

[Ave^^]

Täältä ruudun toiselta puolelta on vaikea sitä sanoa, millä tavalla ja missä merkeissä ero on tapahtunut ja mitkä ovat aikavälit, onhan tuo exän kaverin mukaan hyppääminen loukkaava juttu, etänä on niin helppo tuomita jos keitä narsisteiksi (joka minusta ei ole missään suruprosessissakaan hedelmällistä ellei kyseessä oikeasti ole narsisti). Mutta samaa mieltä oon tuossa, että tuo runonpätkän julkinen julkaisu enteilee, että mies tuntuu tykkäävän tehdä siitä suuremmankin numeron ja jos marija menee siihen mukaan, niin se on pökkyä pesään vain hänelle.

[Yep]

Mää taidan olla aikamoinen narsisti, kun en ymmärrä, miksi exän kaverin kanssa makaaminen olisi jotenkin kamalan loukkaavaa 
Mikä ihme siitä tekee niin pahan jutun?

[Ave^^]

Niin, kun analysoi, mikä siinä on niin kamalaa?  
Kuitenkin, vaikka voidaan taas lähteä sille linjalle kuinka ketään ei voi omistaa ja kaikki mustasukkaisuus on vain omaa ongelmaa jne, niin kun ihan maanpäällisessä maailmassa eletään, kyllä kai on oikeus tuntea kolaus siitä, että juuri eron jälkeen se valinta kohdistuu juuri siihen kaveriin, ei keheen tahansa, vaan siihen kaveriin. Kyllä se jotenkin vain on off-limits ja liian henkilökohtaista. Pahemmin oikeastaan se kaveri siinä loukkaa, hänenhän pitäisi olla kunnioittava kaverinsa tunteita kohtaan ja uskollinen, hänestä ei ole erottu. Lisäksi monesti exän kaverin kanssa sänkyyn hypätään vähän niin kuin jonkinlaisessa kostomielessä, ja nämähän luovat soppaan vielä ties mitä lisää. Mutta, tässähän mies nyt ainakin kostaa samalla jos ei kovemmallakin mitalla takaisin, että pata kattilaa soimaa..
Mutta jos erosta on jo kauan ja exän kaverin kanssa alkaa synkkaamaan hyvin, niin miksei silloin jo suhteen tynkää alottaisikin? Toki mukana voivat tulla liian raskaasti menneen suhteen taakat, jotka uutta suhdetta aloittaessa eivät mitenkään mukavia ole.

[Ave^^]

Hmm.. niin, onko tässä tapauksessa kyse jostain sellaisesta, että jos mies kerran tästä kaverista on jo ennenkin varoitellut, että juuri tämän tyypin mukaan lähtö on hänelle jotenkin suuri pala?

Noh, ehkä tämä naisille tyypillinen ylianalysoiminen on nyt vain huonoksi, ja nokka pitää suunnata kohti tulevaa.
Miten pääsee pois tunteiden vietävistä? En tiedä muista, mutta itseni kautta voin sanoa, että paljon on merkitystä sillä että kunnioittaa itseään ja omien päätöstensä oikeellisuutta, luottaa siis siihen että osaa tehdä oikeat päätökset kun tekee ne sen mukaan mikä sisimmässä tuntuu oikealta. Muuten on ulkoisten impulssien ohjattavana ja unohtaa mitä itse oikeasti haluaa. Uskaltaa loukata muita jos on pakko ja kantaa vastuunsa siitä. Uskaltaa asettaa omat tavoitteensa tärkeään asemaan, ainahan pitää joustaa, mutta itselleen aivan kaikkein tärkeimmissä asioissa ei tarvitse, muuten ei koskaan saavuta elämässään sitä mitä haluaa. Pitää myös sallia itselleen lipsahduksia ja kokeiluja, muuten näitä tapahtuu tahtomatta. Joitakin mielitekoja voi seurata, ja niissä itse ainakin fiilistelen mahdollisimman paljon, että saan kaiken irti.   Ja ehkä tämmöinenkin kikka, että katsele taaksepäin elämäsi kaaosta, ja löydä sieltä sellainen punainen lanka, joka yhdistää sen harkitunkin näköiseksi kokonaisuudeksi, sellainen aina löytyy. Löydä kaikista kokemuksista jokin hyöty, millä tapaa ne ovat tehneet sinusta juuri sinut. Ehkä sen jälkeen osaat helpommin tietää mitä tulevaisuuteen haluat ja mitä et halua ja mitä et enää tarvitse? Noh, en tiedä onko näistä apua, mutta toivottavasti pikkasen kuitenkin.

[marija]

Sen verran sanoisin, että hän ei ole narsisti (olin  ja elin 5 vuotta narsistin kahleissa, tämä mies oli siitä kaukana). Hän kohteli minua ihmisenä, hyväksyi minut tällaisena, ei tuominnut mistään - silloin.. Olen paljosta kiitollinen hänelle... 
Käsitykseni mukaan hän halusi minulle oikeasti hyvää, ei paskaa mitä tämä kaverinsa toi. En tod ole hänestä ollit kiinnostunut muuta kuin tuttavana/kaverina, nyt en edes sen vertaa. Olin aikamoisen juonut, kun tämän kaverin mukaan lähdin, selvin päin en todellakaan olisi sitä tehnyt! Olin kai vain taas niin yksinäinen ja joku osoitti huomiota..  Päätös oli kaikin puolin huono ja tämän takia en voi sitä oikein itselleni anteeksi antaa, vaan vellon syyllisyydessä koko ajan 

Ave: punaista lankaa lähden nyt etsimään Kiitos kaikille tuesta